Koulukiusaamisesta tämäkin tappaminen johtui, samoin kuin edellinen.
Pientä ruipeloa on helppo kiusata kun ei ole pelkoa että hän löisi takaisin.
Kiusaamista voi jatkua tunnista toiseen, päivästä toiseen ja vuodesta toiseen, kunnes uhrin viha kiusaajia kohtaan kasvaa suuremmaksi kuin rakkaus elämään.
Ja kun uhri saa koston välineet käteen, niin jälki on rumaa.
Media ei tietenkään voi sanoa että kiusaajat saivat mitä olivat kerjänneet ja koko kiusaamis juttua lähinnä vähätellään ja syitä etsitään muualta.
Mutta kiusaamisen voivat vain estää opettajat, joten ratkaisu siihen että tälläistä ei tapahdu enää toiste on heidän käsissään, eikä missään muualla.
Pientä ruipeloa on helppo kiusata kun ei ole pelkoa että hän löisi takaisin.
Kiusaamista voi jatkua tunnista toiseen, päivästä toiseen ja vuodesta toiseen, kunnes uhrin viha kiusaajia kohtaan kasvaa suuremmaksi kuin rakkaus elämään.
Ja kun uhri saa koston välineet käteen, niin jälki on rumaa.
Media ei tietenkään voi sanoa että kiusaajat saivat mitä olivat kerjänneet ja koko kiusaamis juttua lähinnä vähätellään ja syitä etsitään muualta.
Mutta kiusaamisen voivat vain estää opettajat, joten ratkaisu siihen että tälläistä ei tapahdu enää toiste on heidän käsissään, eikä missään muualla.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen totisesti iloisesti yllättynyt, kun Talouselämä kirjoittaa tästä Kauhajoen ampumajutusta.
"Päivän uutiskommentti
Kriisiapu on vain laastaria
[Anna-Liisa Lilius 24.9.2008]
"Pitkän tähtäimen ennusteemme Suomelle on suhteellisen positiivinen. Tämä johtuu Suomen tasapainoisesta poliittisesta ja taloudellisesta ympäristöstä, hyvin koulutetusta työvoimasta..."
Näin kehuu Suomea talouslehti The Economist kutsussa, joka on tänään koonnut politiikan ja talouden päättäjiä lehden ensimmäiseen Suomea käsittelevään pyöreän pöydän keskustelutilaisuuteen Helsingin Kalastajatorpalle.
Kauhajoen eilisten tapahtumien jälkeen kehut tasapainoisesta poliittisesta ja taloudellisesta kehityksestä kuulostavat ontoilta.
Vielä vajaa vuosi sitten Jokelan koulusurmien jälkeen saattoi ajatella, että kyseessä oli yksittäistapahtuma.
Kauhajoen jälkeen on aika uskoa, että on pystyttävä muuhunkin kuin tarjoamaan tehokasta kriisiapua uhrien omaisille, ampumispaikalla olleille ja järkyttyneille kauhajokisille. Kriisiapu on laastaria. Sairautta se ei paranna.
Sairauden parantamiseen tarvitaan konkreettisia tekoja, jotka näkyvät toiminnan ja käyttäytymisen muutoksina.
Aloitetaan koulusta
Sosiaali- ja terveysalan tutkimuslaitoksen Stakesin kokenut tutkimusprofessori Matti Rimpelä nimesi poikkeuksellisen suorasanaisesti yhden teon, jolla nuorten tilannetta voitaisiin parantaa: luovutaan luokattomasta lukiosta!
Rimpelän mukaan vain murrosikäisiä nuoria täysin ymmärtämättömät päättäjät ovat voineet hallinnollisilla päätöksillä riistää myrskyisää elämänvaihetta eläviltä nuorilta tutun luokkayhteisön tuoman turvan.
Opetushallitus siis kuulkoon Rimpelän tapaisia asiantuntijoita. Saman tien opetushallitus ja kunnat voisivat uudemman kerran ja kriittisesti miettiä muitakin asioita. Onko mielekästä tunkea kaikki kouluasteet mammuttimaisiksi yhtenäiskouluksi, jossa ainakin pienimmät alakoululaiset ovat vaarassa joutua eksyksiin ja isojen oppilaiden jalkoihin? Tai pitääkö kuusivuotiaat esikoululaiset välttämättä siirtää tutusta päiväkodista kouluun?
Nämä ovat hallinnollisia päätöksiä. Niitä pitää voida myös purkaa, kun lasten ja nuorten etu niin vaatii.
Raha ei ole este, vaan tekosyy. Monta kertaa rakenteiden muuttaminen maksaa jopa enemmän kuin entinen järjestelmä. Usein ainainen muuttaminen vie niin paljon voimavaroja, että päätyö kärsii.
Jos rahaa tarvitaan lisää, päättäjät voivat rohkaista itseään muistamalla, kenessä on tulevaisuus. On merkillistä, jos rikkaalla Suomella ei ole enää varaa edes entisenlaisiin kouluterveydenhoitajiin. Omaa päätösvaltaa hinkuneet kunnallispäättäjät joutavat mennä itseensä.
Asenteet uusiksi
Kauhajoen tragedian syyt eivät ole vielä tiedossa, mutta vajavainenkin tieto pakottaa pohtimaan hankalia kysymyksiä. Yksi niistä on usko ihmisten oikeuteen päättää itse omista asioistaan ja omista rajoistaan.
Kuinka pyhä tämä oikeus on? Missä on raja? Riittääkö säännöistä luopumisen perusteluksi se, ettei sääntöjä voida täysin valvoa?
Eihän jokainen ylinopeutta ajavakaan joudu poliisin rysään. Silti nopeusrajoitukset ovat olemassa. Jo viesti toimii. Useimmat noudattavat rajoituksia, vaikkei poliisia näy missään, ja nopeudet pysyvät kurissa.
Samaa logiikkaa voisi soveltaa muuallekin. Osa välinpitämättömistä vanhemmista saattaisi havahtua, jos maan tapaan kuuluisivat lasten yhtenäiset kotiintuloajat. Vanhempien tehtävä ei ole helppo. Moni voisi olla kiitollinen sivustatuesta.
Kysymyksiä on paljon. Miksi internetissä voi olla murha.fi:n kaltainen sivusto? Miksi on kunniallista liiketoimintaa pyörittää televisiossa illasta toiseen raakaa väkivaltaa sisältäviä ohjelmia?
Miksi ei jo uskota, että kaikki ihmiset eivät kestä terveinä vääränlaisten virikkeiden virrassa? Jotenkin heitä olisi suojeltava silläkin uhalla, että jonkun vahvemman vapaus hieman kapenisi."
http://www.talouselama.fi/docview.do?f_id=1415408&s=r
hyviä esimerkkejä PAITSI että
"Miksi internetissä voi olla murha.fi:n kaltainen sivusto? Miksi on kunniallista liiketoimintaa pyörittää televisiossa illasta toiseen raakaa väkivaltaa sisältäviä ohjelmia?"
ja nuo eivät saa tehtyä kenestäkään murhaajaa :)
on todella hassua edes olettaa sellaista. tietenkin noissa pitää olla ikärajat(suositukset). pitkältihän se on vanhempien vastuulla mitä penskat telkkarista kattelee.
ja jos miettii omaa lapsuuttaan niin ihan varmasti en olis enää 15 vuotiaana tuijottanut kukkahattutädin määrittelemää muumia joka olisi ainoa sallittu ohjelma :):)
järki käteen kumminkin ja pysytään nyt ihan aluksi siinä koulukiusaamisessa.
itsekin muistan kuisaamisen aiheuttaneen puukkotappelun, kun mitta tuli täyteen eräällä ystävälläni. eipä sekään kiusaaja koskaan enää pelaile jalkapalloa tai muitakaan urheiluja paljoa harrasta. eikä edes käy sääliksi, sen verran julma kusipää se oli ystävälleni. on se siis hengissä, mutta mahtaa sitä silti vituttaa kun meni kiusaamaan.
niin että jos nyt ei laitettaisi kuitenkaan kokokansaa pelkkää Muumia ja pikkukakkosta tuijottamaan ;)
Doom pelin pelaaminen ei aikoinaan inspiroinut minua juoksentelemaan ympäriinsä moottorisaha kädessä, joten on vaikea kuvitella että se inspiroisi ketään muutakaan, sen sijaan voin hyvin kuvitella että päivittäinen todellinen kiduttaminen saattaisi herättää jossakussa pieniä kosto ajatuksia.
Eli väärän puun alla haukkuminen ei hyödytä ketään.
kunpa nuo palstan kiihkohihhulitkin ymmärtäisivät tuon väärän puun alla räksyttämisen :/
Opettaja tarvitsee tuekseen kuitenkin koulun ja yhteiskunnan yhtenäisen toimintajärjestelmän. Oppilaitoksen johto jättää joissain kouluissa kurinpidolliset ongelmat kätevästi yksittäisten opettajien harteille.
Kiusaaminen on joskus niin juonikasta, ettei opettaja edes heti huomaa sitä, ja jos huomaa, siitä on vaikea saada todisteita, varsinkin, jos kiusattu yrittää olla hyväksytty hampaat irvessä, eikä halua kannella. Ryhmässä epäilyjä on helpompi käsitellä ja sopia yhtenäinen nollalinja ja nopean puuttumisen kulttuuri.
Kiusaamisopuuhat on hyvä saada kitkettyä jo varhaisina kouluvuosina, koska kiusantekoon tottuneet voivat jatkaa sitä myöhemmin vielä työpaikoilla ja muussakin elämässään, ja opettavat asenteen vielä omille lapsilleen.
Kiusaamisen synnyttämä patoutunut viha ja turhautuneisuus voi tosiaankin saada yllättävän suuret mittasuhteet.
Jotkin opettajatkin ovat kiusattuja, joten heillä ei ole paljon resusrseja auttaa muita kun eivät pysty auttamaan edes itseään.
tuon viime aikoina trendiksi nostetun kilpailuhenkisyyden vaikutusta ryhmien yhteishenkeen ja kiusaamiseen. Yhteisen tavoitteen nimissä heikoimman lenkin etsiminen ja ulos pelaaminen ei ole tervettä edes viihteenä. Rakentavampi trendi olisi ryhmän kaikkia jäseniä tukien yhteiseen tavoitteeseen pyrkiminen.
Kiusaajia.
Aikanaan koulussa naisopettajat olivat minua kohtaan tosi törkeitä kiusaajia!
Enkä ole ainoa ihminen, jota opettajat ovat kiusanneet!
Ollessani kolmannella luokalla matikan tunnilla opettaja komensi minut luokan eteen taululle suorittamaan laskutehtävää. Pähkäilin ja pähkäilin, mutta en onnistunut laskemaan oikein. Sain sanotuksi jonkun hölmön vastauksen. Opettaja tokaisi: "Haista home", "mene takaisin paikallesi".
Ei se ollut mitään jatkuvaa kiusaamista vaan satunnaisia vihanpurkauksia.
Mutta tavallaan traumaattista. Vihasin sitä opettajaa pitkään vielä yläasteella ollessani. Kyllä tuo ihmismieli on mielenkiintoinen.