Ihminen tuntee itsensä voimattomaksi tällaisten kauheiden asioiden keskellä. Kauhu lamaannuttaa ja suru painaa ihmistä. Ei oikein jaksa mitään, ei edes rukoilla. Jeesus itse rukoilee puolestamme ja Pyhä Henki rukoilee "sanomattomilla huokauksilla" puolestamme (Room.8:26) taivaassa, ja näkee voimattomuutemme.
Ensimmäiset päivät suuren menetyksen jälkeen menevät shokissa, eikä edes ymmärrä, mitä on tapahtunut, sitä kulkee vaan sumussa niinkuin varjo: "Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo"(Job.17:7).
Uskon, että koko Suomen kansa on lamaantunut, ei ainoastaan ne, joita suru ja menetys on läheltä koskettanut. Tunnemme itsemme voimattomiksi tämän kaiken keskellä. Emme enää tiedä, miten menetellä, mitä oikein tehdä, ettei tällainen tulisi toistumaan.
Tarvitaan paljon rukousta, meidän pitää ensin tunnustaa syntimme ja sitten rukoilla koko maan, kaikkien puolesta, että Luoja meitä ja meidän lapsiamme ja nuoriamme varjelisi. Koululaiset ja opiskelijat tarvitsevat voimia ja rohkeutta, nyt on vielä kirjoitustenkin aika! Kaikki me olemme vain ihmisiä, ja tarvitsemme taivaasta uusia voimia, että jaksamme.
Vaikka Paholainen on voimakas ja pääsi näin riehumaan tuhoamalla ja tappamalla kaikkein kauneinta mitä on: nuoren elämän, on meidän Herramme voimakkaampi! Hän on voittanut sen Pahan jo! Jeesuksen ja Paholaisen loppunäytös nähdään kun Paholainen heitetään tulijärveen, ja Jeesuksen omat saavat periä maan, jossa ei Paholaista enää ole!
Sitä ennen huokailemme täällä synnin- ja kuoleman varjon maassa:
Syvyydestä minä huudan sinua, Herra
1 Matkalaulu. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.
2 Herra, kuule minun ääneni, tarkatkoot sinun korvasi rukoustani.
3 Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?
4 Mutta sinun on armo, sinä annat anteeksi, että me eläisimme sinun pelossasi.
5 Minä odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustani ja panen toivoni sinun sanaasi.
(Ps.130:1-5.)
Ensimmäiset päivät suuren menetyksen jälkeen menevät shokissa, eikä edes ymmärrä, mitä on tapahtunut, sitä kulkee vaan sumussa niinkuin varjo: "Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo"(Job.17:7).
Uskon, että koko Suomen kansa on lamaantunut, ei ainoastaan ne, joita suru ja menetys on läheltä koskettanut. Tunnemme itsemme voimattomiksi tämän kaiken keskellä. Emme enää tiedä, miten menetellä, mitä oikein tehdä, ettei tällainen tulisi toistumaan.
Tarvitaan paljon rukousta, meidän pitää ensin tunnustaa syntimme ja sitten rukoilla koko maan, kaikkien puolesta, että Luoja meitä ja meidän lapsiamme ja nuoriamme varjelisi. Koululaiset ja opiskelijat tarvitsevat voimia ja rohkeutta, nyt on vielä kirjoitustenkin aika! Kaikki me olemme vain ihmisiä, ja tarvitsemme taivaasta uusia voimia, että jaksamme.
Vaikka Paholainen on voimakas ja pääsi näin riehumaan tuhoamalla ja tappamalla kaikkein kauneinta mitä on: nuoren elämän, on meidän Herramme voimakkaampi! Hän on voittanut sen Pahan jo! Jeesuksen ja Paholaisen loppunäytös nähdään kun Paholainen heitetään tulijärveen, ja Jeesuksen omat saavat periä maan, jossa ei Paholaista enää ole!
Sitä ennen huokailemme täällä synnin- ja kuoleman varjon maassa:
Syvyydestä minä huudan sinua, Herra
1 Matkalaulu. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.
2 Herra, kuule minun ääneni, tarkatkoot sinun korvasi rukoustani.
3 Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?
4 Mutta sinun on armo, sinä annat anteeksi, että me eläisimme sinun pelossasi.
5 Minä odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustani ja panen toivoni sinun sanaasi.
(Ps.130:1-5.)
Vastaukset 11
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=NjyzB1sqNDw&NR=1
"Me rukoilemme kaikkien niiden puolesta, joita kärsimys ja tuska on kohdannut. Anna heille voimaa tähän hetkeen ja tuleviin päiviin.
Auta meitä toimimaan oikein ja pitämään huolta toisistamme. Anna enkeleittesi hoiva niille, jotka ovat kuolleet. Auta meitä luottamaan siihen, että sinä pidät meistä huolen ja olet meidän kanssamme surun vaikeina hetkinä. Kuule meitä Vapahtajamme, Kristuksen tähden."
http://evl.fi/
Osanotto 23.9.2008 johdosta - Kauhajoki
Suomen Adventtikirkko esittää syvän osaottonsa menehtyneiden omaisille ja läheisille Kauhajoen murheellisten tapahtumien vuoksi. Adventtikirkon seurakunnissa, kouluissa ja hallinnossa on muistettu teitä rukoushetkissä ja hartauksissa viime päivinä. Kannamme teitä edelleen rukouksissa taivaallisen Isämme eteen ja rukoilemme myös muiden puolesta, joita menetys ja kärsimys ovat kohdanneet näiden tapahtumien johdosta.
Suomen Adventtikirkko
http://www.churches.fi/
http://www.suomenhelluntaikirkko.fi/
http://www.svk.fi/
on hyvin tyypillistä, että syytellään toinen toistaan, yritetään etsiä syyllistä. Olisi helpompi hyväksyä asia, jos jostakin löytyisi syyllinen/syyllisiä, siis syntipukki, jota saisi syyttää, jonka päälle saisi vyöryttää koko jutun tai ainakin osavastuun.
On kuitenkin aivan turha syytellä toisiaan nyt, kun tämä kaikki on tapahtunut. Nyt täytyy ajatella tulevaisuutta ja sitä, mitä ja miten voitaisiin inhimillisesti ajatellen estää vastaavanlaiset tapaukset. On aivan turha aiheuttaa tämän asian tiimoilta enää lisää surua ja tuskaa kenellekään.
Kauaksi avaruuteen, korkeelle kulkee tie
Tähtien tuolle puolen vain rukous harras vie.
Henki näin kahleistansa siipensä kohottaa,
kotihin Isän pyrkii, sen portille kolkuttaa.
Synkkää on maailmassa, ystävä avuton.
Taivaassa levon kohtaa mun sieluni rauhaton.
Väistyvät varjot illan, kuoleman kauhutkin,
kautta kun rukoussillan nyt tieni käy taivaisiin.
Rukoillen turvan varman heikoinkin lapsi saa,
varmemman kuin se linnan, min sankari rakentaa.
Missä vain maailmassa kulkenet muista oi,
syömelle Isän hellän ain rukous nousta voi.
http://www.youtube.com/watch?v=FkqnQwSKEUQ
http://www.youtube.com/watch?v=aJhxmdyGC5c&feature=related
näistä kauniista sanoista ja lauluista. Lohduttavaa Siunausta!
Ennen Jeesuksen takaisintuloa maailmassa tapahtuu ikäviä ja hirveitä asioita. Mitä lähempänä Jeesuksen takaisintuleminen on sitä hirveämmäksi maailmanmeno käy.
Luukkaan evankeliumissa Jeesus antaa rohkaisun sanat: "Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä tiedän vapautuksenne on lähellä"
Vielä kerran tulee se päivä, jolloin Herran omat saavat sanoa: "Tämä on meidän Jumalamme! Häneen me panimme toivomme, ja hän pelasti meidät -- iloitkaamme ja riemuitkaamme! (Jes.25:9)
Huomispäivää en mä tunne, päivän vain käyn kerrallaan. Huominen voi tuoda mulle tuskaa, huolta mukanaan. Käden vahvan käteen suljen, katson luottain Jeesukseen. Tänään vierellänsä kuljen, astun kanssaan huomiseen.
Eteenpäin en nähdä saata, mutta silti pelkää en. Herra, jolle käden annoin, tuntee myös mun huomisen.
Kun ajattelee, että mitä tälle maailmalle enää voi tehdä, niin tulee siihen valitettavaan lopputulokseen, että ei paljoakaan, ei voi muuta, kuin julistaa evankeliumia ja Jeesuksen takaisintuloa, koska Jumalan Henki on vetäytymässä pois maan päältä.
Ei Paholainen jätä Jeesuksen seuraajiakaan rauhaan, päinvastoin, olemme Hänen pommituksensa kohteena. Niin se on, että se joka kestää loppuun asti, pelastuu. "Ei väsyä kesken matkaa, tien kaitaisen kulkija saa. On määränä siksi jatkaa, kunnes perille saavutaan." Auta siis meitä heikkoja Herra!
http://www.youtube.com/watch?v=DD6yLsGhQsE&feature=related