veronmaksajille tulee kaliiksi kiusaaminen

Nain 53 vuoden jalkeen, tulee mieleen, etta kiusaamista on aina ollut... muoto on vaan ollut toisenlainen. Eika se ollut noin rankkaa kuin nykyaan.

Olisiko syyta vanhempienkin puhua lastensa kanssa koulukiusaamisesta ja kertoa, etta hekin kokivat kiusauksen ja olivat myos kiusaajia. En nimittain usko, etta sellaista koululaista on ollutkaan, joka ei joskus olisi tapellut, vihannut, haukkunut tai muuten vain tuskistunut ja karsinyt kouluvuosiensa aikana!

MITA isompi numero asiasta thedaan - sita suuremmalta se tuntuu!

Kiusaaminen ja kiusattuna oleminen on aina ollut osa elaman menoa... MUTTA vain harva Matti ottaa aseen kateen ja alkaa raiskia.

Olen vahan sita mielta, etta kun lapsi halutaan pitaa aidin tai isan kanssa kotona niin kauan kuin voidaan (maksetaanhan siita lapsen kanssa olosta nykyaan rahaakin)- Silloin lapsen sosiaalinen kehittyminen eli ota vastaan ja anna takasin - smanikasiten toverien kanssa jaa jalkeen. Hanta ovat paaponeet niin isovanhemmat kuin omat vanhemmatkin. On ollut aikuisten keskipisteena... ei ole ollut samanikaisia opettamassa elamaan. Nykyaan kun ei ole edes isoja perheita, joissa nuoremmat aina joutuivat pitamaan puoliaan tai vanhemmat lapset kilpailemaan nuoremman lellikki asemasta.

Kun nama kotona kasvatetut ja aidin helmoissa paijatut sitten aloittavat koulunsa ONKIN tenkkapoo edessa. Ei ole valmiuksia ottaa vastaan ikaviakin asioita (kavereitten, jopa hyvienkin kanssa voi sukset joskus menna ristiin) - eika myoskaan osata antaa takaisin!

Opetin itse lapsilleni kaksi asiaa, toisia ei kiusata ja jos niin tapahtuu ei meilla reakoida tapaan; meidan lapset ja muiden kakarat VAAN otan lapset lapsina ja tiedan, etta omat enkelimmevoivat olla piruja yksin kaverieden kanssa ollessaan.

Toinen asia oli takaisin antaminen... eli koskaan ei saa jaada nurkkaan ahdistuneen vaan - jos joku paalle kay - niin silloin taytyy tapella kaikin kaeinoin tiensa nurkasta ulos, jopa rangaistuksen uhalla!

Nainpa sitten kavikin, vanhempi tyttareni joutui tonaisyn kohteeksi urheiluhallin katsomon rappusissa (ei onneksi loukkaantunut pahemmin) nousi kaatumisen jalkeen ylos ja tonaisi vastustajansa alas portaista. Enpa voinut sanoa, etta han teki oikein MUTTA sanoinpa kuitenkin kotona, etta noin sita pitaa - nyt vain karsit rangaistuksen koska toinen sai kolhuja enemman. Lapset pitaa kasvattaa ottamaan vastaan myos elaman iskuja EI se elama aina ole ruusuilla tanssimista!

Hallaa tekee se vanhempi lapselleen, joka ei tajua, etta kodin ulkopuolella patee toisenlaiset lait... siella ei aina saa tahtoaan lapi eika siella aina kiltteydella parjaa!

Toisen tyttareni kasvuvaiheessa jouduimme kertomaan, ettei kaikilla ihmisilla ole aian lapsen paras mielessa (siihen aikaan ilmestyivat ensimmaiset "namusedat" julkisuuteen). Niinpa kerroin tyttarelle, ettei kukaan ole oikeutettu edes omaiset tai sukulaiset saati sitten ulkopuoliset tekemaan asioita hanelle. Ja jos joku yrittaa pitaa ensin paasta keinolla milla hyvansa pois tilanteesta ja sitten hakea apua!

No - asia sai vahan huvittaviakin piirteita! Tytto kun ymmarsi, ettei myos yksikaan poika sita suukkoa saa varastaa hanen tahtomattaan. Vuoden kuluessa hanen luokalleen tuli poika, jota myos "pusu pojaksi" kutsuttiin - oli niin innokas ottamaan sen suukon aina kun vain yhdenkaan tyttosen naki (olivat vasta vajaan 8 vuotiaita). Kun tama pususankari koetti tehda tyttarelleni saman harmittoman suukon varastuksen... tapahtuikin niin. etta tytto loi voimalla ja pojalta katkesi etuhammas.

Korvaukset maksettiin ja tytto karsi rangaistuksensa MUTTA kotona oli pakko tunnustaa hanelle, etta parempi toimia kuin jaada odottamaan hatatilanteen kohdatessa... Oli myos pakko samalla selostaa, ettei tuo poika nyt ihan vaara tilanteesta kaynyt.

Eli kiusaamisessa on kaksi puolta... vanhemmatkin ovat vastuussa lapsensa sosiaalisen valmiuden tasosta. Ei paapota ja kasvateta pumpulissa vaan naytetaan elaman todellinen arkipaiva ja kulku.

Samat pumpulissa kasvaneet, ilman sosiaalista (samanikaisten kanssa) kokemusta elaneet lapset ovat usein niita aikuisia, jotka tuntevat olevansa kiusattuja tyopaikoilla, naapureiden taholta, yhteiskunnan) jne.

Lapsen tulisi jo hyvissa ajoin ymmartaa, etta yhteiskunta rankaisee enemman kuin omat vanhemmat jos tekee sellaista, joka on moraalisesti vaarin. Heidan tulisi ymmartaa, etta on olemassa asioita joita ei yksinkertaisesti tehda... kuten tapeta koulukavereita.

Eikohan meista enemmisto ole kuitenkin aika hyvin normaalilla elamisella nuo asiat opittukin ja kolhuista selvitty joten kuten. SIIS vanhemmille vastuu ja paapomiselle LOPPU!