Arvojohtaja Tarja Halosen aikana on sattunut kaksi joukkomurhaa. Olisiko aika keskustella niistä arvoista, joka tähän juurettomuuteen ja ihmisvihaan on johtanut? Aseita tässä maassa on aina ollut saatavilla, jopa helpommin kuin nyt, mutta joukkomurhat ovat uusi ilmiö.
On kaksi tapaa ennalta ehkäistä tällaisten tragedioiden toistumista - välittömät, monesti harkitsemattomat, lainsäädännölliset muutokset ja syvemmät, kulttuuriset muutokset.
Suomalaisuudesta on tullut kirosana. Oikeisto on vaihtanut työntekoa ja isänmaallisuutta (=yhteisöllisyyttä) korostavat arvonsa rahan ja EU:n arvoiksi. Suomea ”brändää” nyt Shellin puheenjohtaja ja somalialainen sairaanhoitaja.
Voi olla, että suomalaisen nuoren on vaikea samaistua kumpaakaan, kun minäkään en puolessa välissä neljääkymmentä olevana pienyrittäjänä siihen kykene. Lähimmäisestä huolehtiminen on ulkoistettu yhteiskunnalle ja kirjavalle joukolle asiantuntijoita.
Vasemmisto on unohtanut suomalaisuuden ajat sitten, vaikka tukee edelleen innokkaasti kehitysmaiden (kansallis)sosialistisia liikkeitä. Se on vastustavinaan rahavaltaa ja globalisaatiota, mutta samaan aikaan ajaa suomalaisuuden alasajoa – suomalaisuuden epädramatisointia, kuten presidentti Halonen sanoo. Vasemmisto ja vihreät kannattavat kenties innokkaimmin Suomen pirstomiseksi ”monikulttuuriseksi” Shangri-Laksi, jonka kuvasto on kopioitu Vartiotorni-lehdestä.
Poliitikot eivät esitä mitään realistista ratkaisua, joilla tällaista uskontojen, etnisten ryhmien ja sekalaisten alakulttuurien sekamelskaa hallitaan - paitsi tietysti yhä tiukentuvalla kontrollilla ja ”väärien” ajatusten kriminalisoinnilla.
Paremman puutteessa suomalainen nuori ottaa arvonsa jostain sinänsä vaarattomasta väkivaltaisesta fiktiivisestä alakulttuurista, joka juurettomuuteen yhdistettynä muuttuu räjähdysalttiiksi nihilismiksi. Suomalaisuutta ei virallisesti ole olemassa. Näin ollen siihen ei kannusteta integroitumaankaan. Maahanmuuttajalle se yhteisö löytyy väkisinkin omista tavoista ja heimouskonnoista. Ei tarvita kummoistakaan kristallipalloa sen tulevaisuuden ennustamiseen, joka meitä odottaa.
On kaksi tapaa ennalta ehkäistä tällaisten tragedioiden toistumista - välittömät, monesti harkitsemattomat, lainsäädännölliset muutokset ja syvemmät, kulttuuriset muutokset.
Suomalaisuudesta on tullut kirosana. Oikeisto on vaihtanut työntekoa ja isänmaallisuutta (=yhteisöllisyyttä) korostavat arvonsa rahan ja EU:n arvoiksi. Suomea ”brändää” nyt Shellin puheenjohtaja ja somalialainen sairaanhoitaja.
Voi olla, että suomalaisen nuoren on vaikea samaistua kumpaakaan, kun minäkään en puolessa välissä neljääkymmentä olevana pienyrittäjänä siihen kykene. Lähimmäisestä huolehtiminen on ulkoistettu yhteiskunnalle ja kirjavalle joukolle asiantuntijoita.
Vasemmisto on unohtanut suomalaisuuden ajat sitten, vaikka tukee edelleen innokkaasti kehitysmaiden (kansallis)sosialistisia liikkeitä. Se on vastustavinaan rahavaltaa ja globalisaatiota, mutta samaan aikaan ajaa suomalaisuuden alasajoa – suomalaisuuden epädramatisointia, kuten presidentti Halonen sanoo. Vasemmisto ja vihreät kannattavat kenties innokkaimmin Suomen pirstomiseksi ”monikulttuuriseksi” Shangri-Laksi, jonka kuvasto on kopioitu Vartiotorni-lehdestä.
Poliitikot eivät esitä mitään realistista ratkaisua, joilla tällaista uskontojen, etnisten ryhmien ja sekalaisten alakulttuurien sekamelskaa hallitaan - paitsi tietysti yhä tiukentuvalla kontrollilla ja ”väärien” ajatusten kriminalisoinnilla.
Paremman puutteessa suomalainen nuori ottaa arvonsa jostain sinänsä vaarattomasta väkivaltaisesta fiktiivisestä alakulttuurista, joka juurettomuuteen yhdistettynä muuttuu räjähdysalttiiksi nihilismiksi. Suomalaisuutta ei virallisesti ole olemassa. Näin ollen siihen ei kannusteta integroitumaankaan. Maahanmuuttajalle se yhteisö löytyy väkisinkin omista tavoista ja heimouskonnoista. Ei tarvita kummoistakaan kristallipalloa sen tulevaisuuden ennustamiseen, joka meitä odottaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tapahtunut sen jälkeen,kun oikeisto on ajanut Halosen sisäpolitiikan vallan alas.Katsokaa tunkiot peiliin.