Ennen Eevaa oli Lilith, voimakastahtoinen ja intohimoinen kantaäiti, kiehtova käärme, joka tarjosi Eevalle tiedon puun hedelmän. Myytit Lilithistä ovat täynnä kostoa ja kunnianhimoa, seksiä ja väkivaltaa.
Olemme oppineet, että Raamatussa Jumala Aadamin luotuaan totesi: - Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva. Ja niin hän loi Eevan.
Juutalaisten suuresti kunnioittama Talmud-teos kuitenkin sijoittaa nämä aivoitukset vähän aikaisemmaksi. Sillä niiden jälkeen Jumala ei vielä luonut Eevaa, vaan esiäideistä kaikkein varhaisimman: Lilithin. Adamin puolisoista ensimmäisen, ylpeän ja hillittömän, koston- ja kunnianhimoisen. Ensimmäisen feministin. Ensimmäisen tietoajanoavan naisen, joka totta kai heti joutui miesten syrjimäksi.
Lilithin tarina katosi Ison Kirjan alusta melko pian ajanlaskumme alun jälkeen, kun pyhät miehet kokouksissaan päättivät, mitkä tarinat sopivat Raamatun kaanoniin, mitkä eivät. Lilith ei sopinut. Hän oli liian kauhea, liian syntinen ja uhmasi miehen valta-asemaa liian uljaasti.
Myytin perusteet ovat kuitenkin yhä luettavissa luomiskertomuksesta. Raamatussa on kaksi kertomusta luomisen työstä. Ensimmäinen (1 Moos. 1:27), joka poikkeaa selvästi toisesta, tunnetummasta, toteaa, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, ja jatkaa vielä, että "mieheksi ja naiseksi hän heidät loi". Aha, päättelivät rabbit fiksusti, Aadam ja Lilith luotiin siis samasta maan tomusta samalla kertaa!
Eniten tietoja Lilithistä antaa kabbalistinen salaoppiteos Sohar eli Loisto, jonka 1200-luvulla julkaisivat Espanjassa oppineet miehet mm. varoittaakseen oppimattomampia Lilithin mahdista.
Taisto tasa-arvosta
Heprealaisen tradition mukaan Aadam nai Lilithin, koska kyllästyi parittelemaan eläinten kanssa. Vanha Testamentti pitää eläimiin sekaantumista syntinä, mutta zoofiliaa harjoitettiin Keski-Idän paimentolaisten keskuudessa aivan yleisesti.
Lilith ei ollut sellainen porvarillinen pelkuri kuin Eeva, vaan voimakastahtoinen nainen, joka ei suostunut alistumaan. Valtataistelu hänen ja Aadamin kanssa alkoi heti. - Samanlainen olet kuin minäkin, kumpikin meistä on maasta otettu! hän julisti miehelleen. (Miesten kirjoittamien myyttien mukaan hänet tosin oli luotu liasta ja epäpuhtaista aineksista, eikä maan tomusta niin kuin mies.) Aadamin puheet kaikuivat kuuroille korville. Lilith pikemminkin vihastui niistä. Hän halusi olla vapaa valitsemaan, liikkumaan, toimimaan, muuttumaan ja päättämään asioistaan: hänen oli saatava olla oma itsensä ja elää vaistojensa mukaisesti. Ja niinpä, kuten Talmud kertoo, hän lausui Jumalan todellisen nimen ja lensi raivoissaan ilmojen teille.
Perinteisen historian mukaan Lilith ei suostunut pitämään Aadamia herranaan ja ylempänään. Se on ollut miesten korville, silmille ja aivoille sopiva selitys, mutta feministinen tutkimus Ben Siran muinaisiin mietiskelyihin nojautuen tarkentaa asiaa ja puhuu kakistelematta seksistä: Aadam halusi rakastella Lilithin kanssa lähetyssaarnaaja-asennossa, joka oli ainoa julkisesti hyväksytty asento. Tähän Lilith ei suostunut. Se oli heidän riitansa varsinainen syy ja siksi Lilith oli niin valmis lähtemään.
Lilithin kadottua Aadamille tuli heti tuskainen olo ja hän valitti Jumalalle: - Vaimo, jonka minulle annoit, on karannut luotani.
Herra halusi ilmeisesti pitää luomansa ihmisolennon rauhallisena ja tyytyväisenä, sillä hän lähetti kolme sanansaattajaa noutamaan Lilithiä takaisin. - Jos Lilith haluaa palata, se on hyvä, Herra sanoi, mutta ellei tahdo, ottakoon kantaakseen sen rangaistuksen, että joka päivä sata hänen lastaan kuolee.
Aikansa etsittyään enkelit löysivät Lilithin keskeltä Punaista merta, juuri siitä kohdasta, jossa vesi myöhemmin ahmaisi egyptiläiset sotajoukot. - Palaa Aadamin luo viivyttelemättä, he sanoivat, tai me hukutamme sinut. Mutta heidän puheensa olivat kärpäsen surinaa naisen korvissa, eikä Lilith suostunut palaamaan. - Älkää kajotko minuun, hän vastasi, ettekö tiedä ettei minua ole turhaan luotu. Ja hän muistutti enkeleitä siitä, että hänen tehtävänsä oli surmata imeväisiä lapsia. Poikalapset olivat hänen valtansa piirissä kahdeksanteen elinpäiväänsä saakka, tytöt vielä pitempään, aina kahdenteenkymmenenteen päivään.
Lilith vannoi kuitenkin enkeleille, että hän luopuu lapsen surmaamisesta aina, kun hän näkee sanansaattajien hahmot tai nimet. Hän hyväksyi myös lastensa kuolemanrangaistuksen.
Lilithin sata lasta samoin kuin lastenmurhaajan virka tulevat myytin toisista versioista. Niiden mukaan Herra otti Lilithin pois meren syvyydestä ja antoi lasten elämän hänen valtaansa. Isien synnit piti kostettaman pikkuisille. Ja koska myyttien ajoitukset ovat aina hiukan hämärät, tämän kerrotaan tapahtuneen Aadamin ja Eevan syntiinlankeemuksen jälkeen, vaikka Lilith tässä versiossa tietää rangaistuksensa jo ennen Eevan väliintuloa.
Sanansaattajien nimet olivat Sanvai, Sansavai ja Semanglof. Näitä kolmea nimeä juutalaiset yhä kirjoittavat vastasyntyneitten makuuhuoneisiin piirrettyihin ympyröihin tai vauvoille annettaviin amuletteihin, ettei Lilith pysty viemään pienokaisia.
Sopivien taikamerkkien ja manausten avulla Lilith voitiin vangita kumoon käännetyn kulhon alle. Eliaalle antamansa lupauksen mukaisesti hän ei myöskään käy pahoihin tekoihin, jos ihminen lausuu tai kirjoittaa kaikki hänen nimensä. Ne ovat Lilithin lisäksi Abitr, Abito, Amorfo, Khods, Ikpodo, Ayylo, Ptrota, Abnukta, Strine, Kle Ptuza, Tltoi Pritsa. Jokainen nimi esittää yhtä Lilithin ominaisuutta: Ikpodo ja Ayylo esimerkiksi merkitsevät nopeaa ja myrskyistä tuulta, Strine viittaa "kyöpeliin", Amorfo tarkoittaa rumaa ja muodotonta, Khods siivekästä, Abnykta yöllistä ja Kle Ptuza naispuolista lapsenryöstäjää.
Lilith kiertää ympäri maailmaa. Hän yrittää lähestyä Eedenin portteja, mutta näkee joka kerta kaksi kerubia leimuavat miekat kädessään vartioimassa niitä. Välkkyvien miekkojen pyörähtely ilmoittaa, että ihminen on yhä tehnyt syntiä, joten Lilith palaa polulleen rankaisemaan lapsia. Hän on siis kulkuri, maailmankiertäjä.
Kuun kierrolla on merkittävä vaikutus Lilithin voimaan ja ominaisuuksiin. Hän on naisen elämässä voimakkaimmillaan puberteetti-iässä, kuukautisten aikana sekä raskauden, äitiyden ja menopaussin alussa ja lopussa. Lilithin kuukautisveri on niin myrkyllistä, että pisara sitä kykenee surmaamaan kokonaisen kylän väestön.
Heti kun luomisen ensimmäinen valkeus oli pimennyt, maailmaan ilmaantui Kelippa, naispuolinen alkupahuus, kaiken pahan juuri. Kelippa jakautui kahdeksi hahmoksi: Sammaeliksi, pahaksi mieshengeksi, ja Lilithiksi, hänen vaimokseen, jota kutsutaan myös Käpristeleväksi Käärmeeksi, Huoruuden Naiseksi, Kaiken lihan Lopuksi ja Päivien Lopuksi. Tieto ja naisen tiedonhalu aivan eritoten säilyivät oudolla tavalla vaarallisina kautta luomisen aikojen! Sillä kun tämä Lilith alkoi tavoitella liian korkeaa salaoppitietoa ja asemaa, Herra syöksi hänet nopeasti taivaasta. Niinhän tapahtui myös toiselle ylpeälle: Lusifer-enkelille, josta tuli Saatana.
Yhden ajatuskuvion mukaan Jumala loi Lilithin viidentenä päivänä ja leipoi sitten Aadamin maan tomusta korjaamaan sitä pahaa, minkä Lilith oli maailmassa ja saanut aikaan.
Lilith sattui kerran näkemään, kun Eeva syleili Aadamia, ja silloin hän äkkiä huomasi Aadamin taivaallisen kauniiksi. Hän lensi takaisin taivaaseen, mutta kun hänen uhmakas tiedonetsintänsä jatkui yhä - hän halusi kuulua kerubeihin - hänet singottiin takaisin meren syvyyksiin.
Jotkut teoriat yhdistävät Lilithin välittömästi tietoon. Hän tavoitteli sitä taivaassa ja hän edusti sitä myös maan päällä. Hän oli se käärme, joka tarjosi Eevalle omenan. Ja on huomattava, ettei kyseessä ollut mikään seksin eikä hekuman hedelmä, vaan tiedon puun tuote.
Viisaasti Lilith vieläpä antoi sekä hyvän että pahan. Sehän on ainoa kelvollinen viisauden yhdistelmä. Ei voi olla hyvää tietoa, ellei siihen liity tietoa myös pahasta. Käärme-Lilith lahjoitti ihmisille osuuden todelliseen, sensuroimattomaan tietoon. Vain varsinainen anti-intellektuelli on voinut kehitellä tästä näkemyksen, että juuri se - tiedon hankkiminen - oli syntiä ja kaikkien kärsimystemme perussyy.
Olemme oppineet, että Raamatussa Jumala Aadamin luotuaan totesi: - Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva. Ja niin hän loi Eevan.
Juutalaisten suuresti kunnioittama Talmud-teos kuitenkin sijoittaa nämä aivoitukset vähän aikaisemmaksi. Sillä niiden jälkeen Jumala ei vielä luonut Eevaa, vaan esiäideistä kaikkein varhaisimman: Lilithin. Adamin puolisoista ensimmäisen, ylpeän ja hillittömän, koston- ja kunnianhimoisen. Ensimmäisen feministin. Ensimmäisen tietoajanoavan naisen, joka totta kai heti joutui miesten syrjimäksi.
Lilithin tarina katosi Ison Kirjan alusta melko pian ajanlaskumme alun jälkeen, kun pyhät miehet kokouksissaan päättivät, mitkä tarinat sopivat Raamatun kaanoniin, mitkä eivät. Lilith ei sopinut. Hän oli liian kauhea, liian syntinen ja uhmasi miehen valta-asemaa liian uljaasti.
Myytin perusteet ovat kuitenkin yhä luettavissa luomiskertomuksesta. Raamatussa on kaksi kertomusta luomisen työstä. Ensimmäinen (1 Moos. 1:27), joka poikkeaa selvästi toisesta, tunnetummasta, toteaa, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, ja jatkaa vielä, että "mieheksi ja naiseksi hän heidät loi". Aha, päättelivät rabbit fiksusti, Aadam ja Lilith luotiin siis samasta maan tomusta samalla kertaa!
Eniten tietoja Lilithistä antaa kabbalistinen salaoppiteos Sohar eli Loisto, jonka 1200-luvulla julkaisivat Espanjassa oppineet miehet mm. varoittaakseen oppimattomampia Lilithin mahdista.
Taisto tasa-arvosta
Heprealaisen tradition mukaan Aadam nai Lilithin, koska kyllästyi parittelemaan eläinten kanssa. Vanha Testamentti pitää eläimiin sekaantumista syntinä, mutta zoofiliaa harjoitettiin Keski-Idän paimentolaisten keskuudessa aivan yleisesti.
Lilith ei ollut sellainen porvarillinen pelkuri kuin Eeva, vaan voimakastahtoinen nainen, joka ei suostunut alistumaan. Valtataistelu hänen ja Aadamin kanssa alkoi heti. - Samanlainen olet kuin minäkin, kumpikin meistä on maasta otettu! hän julisti miehelleen. (Miesten kirjoittamien myyttien mukaan hänet tosin oli luotu liasta ja epäpuhtaista aineksista, eikä maan tomusta niin kuin mies.) Aadamin puheet kaikuivat kuuroille korville. Lilith pikemminkin vihastui niistä. Hän halusi olla vapaa valitsemaan, liikkumaan, toimimaan, muuttumaan ja päättämään asioistaan: hänen oli saatava olla oma itsensä ja elää vaistojensa mukaisesti. Ja niinpä, kuten Talmud kertoo, hän lausui Jumalan todellisen nimen ja lensi raivoissaan ilmojen teille.
Perinteisen historian mukaan Lilith ei suostunut pitämään Aadamia herranaan ja ylempänään. Se on ollut miesten korville, silmille ja aivoille sopiva selitys, mutta feministinen tutkimus Ben Siran muinaisiin mietiskelyihin nojautuen tarkentaa asiaa ja puhuu kakistelematta seksistä: Aadam halusi rakastella Lilithin kanssa lähetyssaarnaaja-asennossa, joka oli ainoa julkisesti hyväksytty asento. Tähän Lilith ei suostunut. Se oli heidän riitansa varsinainen syy ja siksi Lilith oli niin valmis lähtemään.
Lilithin kadottua Aadamille tuli heti tuskainen olo ja hän valitti Jumalalle: - Vaimo, jonka minulle annoit, on karannut luotani.
Herra halusi ilmeisesti pitää luomansa ihmisolennon rauhallisena ja tyytyväisenä, sillä hän lähetti kolme sanansaattajaa noutamaan Lilithiä takaisin. - Jos Lilith haluaa palata, se on hyvä, Herra sanoi, mutta ellei tahdo, ottakoon kantaakseen sen rangaistuksen, että joka päivä sata hänen lastaan kuolee.
Aikansa etsittyään enkelit löysivät Lilithin keskeltä Punaista merta, juuri siitä kohdasta, jossa vesi myöhemmin ahmaisi egyptiläiset sotajoukot. - Palaa Aadamin luo viivyttelemättä, he sanoivat, tai me hukutamme sinut. Mutta heidän puheensa olivat kärpäsen surinaa naisen korvissa, eikä Lilith suostunut palaamaan. - Älkää kajotko minuun, hän vastasi, ettekö tiedä ettei minua ole turhaan luotu. Ja hän muistutti enkeleitä siitä, että hänen tehtävänsä oli surmata imeväisiä lapsia. Poikalapset olivat hänen valtansa piirissä kahdeksanteen elinpäiväänsä saakka, tytöt vielä pitempään, aina kahdenteenkymmenenteen päivään.
Lilith vannoi kuitenkin enkeleille, että hän luopuu lapsen surmaamisesta aina, kun hän näkee sanansaattajien hahmot tai nimet. Hän hyväksyi myös lastensa kuolemanrangaistuksen.
Lilithin sata lasta samoin kuin lastenmurhaajan virka tulevat myytin toisista versioista. Niiden mukaan Herra otti Lilithin pois meren syvyydestä ja antoi lasten elämän hänen valtaansa. Isien synnit piti kostettaman pikkuisille. Ja koska myyttien ajoitukset ovat aina hiukan hämärät, tämän kerrotaan tapahtuneen Aadamin ja Eevan syntiinlankeemuksen jälkeen, vaikka Lilith tässä versiossa tietää rangaistuksensa jo ennen Eevan väliintuloa.
Sanansaattajien nimet olivat Sanvai, Sansavai ja Semanglof. Näitä kolmea nimeä juutalaiset yhä kirjoittavat vastasyntyneitten makuuhuoneisiin piirrettyihin ympyröihin tai vauvoille annettaviin amuletteihin, ettei Lilith pysty viemään pienokaisia.
Sopivien taikamerkkien ja manausten avulla Lilith voitiin vangita kumoon käännetyn kulhon alle. Eliaalle antamansa lupauksen mukaisesti hän ei myöskään käy pahoihin tekoihin, jos ihminen lausuu tai kirjoittaa kaikki hänen nimensä. Ne ovat Lilithin lisäksi Abitr, Abito, Amorfo, Khods, Ikpodo, Ayylo, Ptrota, Abnukta, Strine, Kle Ptuza, Tltoi Pritsa. Jokainen nimi esittää yhtä Lilithin ominaisuutta: Ikpodo ja Ayylo esimerkiksi merkitsevät nopeaa ja myrskyistä tuulta, Strine viittaa "kyöpeliin", Amorfo tarkoittaa rumaa ja muodotonta, Khods siivekästä, Abnykta yöllistä ja Kle Ptuza naispuolista lapsenryöstäjää.
Lilith kiertää ympäri maailmaa. Hän yrittää lähestyä Eedenin portteja, mutta näkee joka kerta kaksi kerubia leimuavat miekat kädessään vartioimassa niitä. Välkkyvien miekkojen pyörähtely ilmoittaa, että ihminen on yhä tehnyt syntiä, joten Lilith palaa polulleen rankaisemaan lapsia. Hän on siis kulkuri, maailmankiertäjä.
Kuun kierrolla on merkittävä vaikutus Lilithin voimaan ja ominaisuuksiin. Hän on naisen elämässä voimakkaimmillaan puberteetti-iässä, kuukautisten aikana sekä raskauden, äitiyden ja menopaussin alussa ja lopussa. Lilithin kuukautisveri on niin myrkyllistä, että pisara sitä kykenee surmaamaan kokonaisen kylän väestön.
Heti kun luomisen ensimmäinen valkeus oli pimennyt, maailmaan ilmaantui Kelippa, naispuolinen alkupahuus, kaiken pahan juuri. Kelippa jakautui kahdeksi hahmoksi: Sammaeliksi, pahaksi mieshengeksi, ja Lilithiksi, hänen vaimokseen, jota kutsutaan myös Käpristeleväksi Käärmeeksi, Huoruuden Naiseksi, Kaiken lihan Lopuksi ja Päivien Lopuksi. Tieto ja naisen tiedonhalu aivan eritoten säilyivät oudolla tavalla vaarallisina kautta luomisen aikojen! Sillä kun tämä Lilith alkoi tavoitella liian korkeaa salaoppitietoa ja asemaa, Herra syöksi hänet nopeasti taivaasta. Niinhän tapahtui myös toiselle ylpeälle: Lusifer-enkelille, josta tuli Saatana.
Yhden ajatuskuvion mukaan Jumala loi Lilithin viidentenä päivänä ja leipoi sitten Aadamin maan tomusta korjaamaan sitä pahaa, minkä Lilith oli maailmassa ja saanut aikaan.
Lilith sattui kerran näkemään, kun Eeva syleili Aadamia, ja silloin hän äkkiä huomasi Aadamin taivaallisen kauniiksi. Hän lensi takaisin taivaaseen, mutta kun hänen uhmakas tiedonetsintänsä jatkui yhä - hän halusi kuulua kerubeihin - hänet singottiin takaisin meren syvyyksiin.
Jotkut teoriat yhdistävät Lilithin välittömästi tietoon. Hän tavoitteli sitä taivaassa ja hän edusti sitä myös maan päällä. Hän oli se käärme, joka tarjosi Eevalle omenan. Ja on huomattava, ettei kyseessä ollut mikään seksin eikä hekuman hedelmä, vaan tiedon puun tuote.
Viisaasti Lilith vieläpä antoi sekä hyvän että pahan. Sehän on ainoa kelvollinen viisauden yhdistelmä. Ei voi olla hyvää tietoa, ellei siihen liity tietoa myös pahasta. Käärme-Lilith lahjoitti ihmisille osuuden todelliseen, sensuroimattomaan tietoon. Vain varsinainen anti-intellektuelli on voinut kehitellä tästä näkemyksen, että juuri se - tiedon hankkiminen - oli syntiä ja kaikkien kärsimystemme perussyy.
Vastaukset 4
Vanhimmat
päivinä ei terve Raamatun sana kelpaa vaan korvasyyhyynsä etsitään taruja.
aidoissa Raamatun (alkutekstin) kirjoissa on profeetallinen numerokoodi. Sitä ei löydy apokryfikirjoista eikä muista hengellisistä teoksista.
Raamattu ei kelpaa koska ihmiset rakastaa enemmän pimeyttä kuin valoa eivätkä tule valkeuteen koska heidän tekonsa ovat pahat. Synti on rakkaampaa.
Älä enää tyydy korvikkeisiin vaan etsi aitoa!
Höpöhöpöjä vaan itsellesi. Korvasyyhyssäsi et siedä totuutta vaan uskot miesten nikkaroimaan Raamattuun, joka on kaukana alkuperäisestä, siis totuudesta.
lusifer, ominaisuudetkin ovat samat!
Näin minullekin on kerrottu, ihan yliopiston luennolla.
Adam oli tyhmä, mitään näistä ei olisi tapahtunut, jos olisi antanut naisen olla päällä. Sehän on miehellekin helpompaa. Mutta ei mies haluaa olla päällepäsmäri täsäkin asiassa.