Kysymyksiä ateisteille eläimellisyydestänne

Noin 2000 vuotta sitten syntyi mies yliluonnollisella tavalla vastoin luonnonlakeja. Hän ei matkustanut paljoa. Vain kerran Hän ylitti maansa rajat olleessaan maanpaossa lapsuudessaan. Lapsena Hän tyrmistytti kuninkaita ja sai lääkärit ymmälle; miehuudessaan Hän hallitsi luonnonvoimia, käveli aaltojen päällä, ohjasi kalaparvet ja tyynnytti meren. Hän paransi väkijoukkoja ilman lääkkeitä eikä vaatinut palkkiota palveluksistaan.

Hän ei kirjoittanut ainuttakaan kirjaa, ja siitä huolimatta se, mitä Hänestä on kirjoitettu, ei mahtuisi kaikkiin maailman kirjastoihin. Hän ei säveltänyt yhtäkään laulua, ja silti Hänestä on tehty lauluja enemmän kuin kenestäkään toisesta. Hän ei perustanut yhtään oppilaitosta, ja silti Hänellä on enemmän oppilaita kuin koko maailman kouluissa yhteensä.

Hän ei koskaan johtanut armeijaa, ei ottanut yhtään sotilasta palvelukseensa, ei turvautunut aseisiin, ja kuitenkaan yhdelläkään johtajalla ei ole ollut alaisenaan enemmän vapaaehtoisia, jotka ovat saaneet viholliset luovuttamaan aseensa ja antautumaan laukausta ampumatta. Hän ei milloinkaan harjoittanut psykiatriaa, ja kuitenkin Hän on parantanut enemmän särkyneitä sydämiä kuin maailman lääkärit yhteensä.

Liikemaailman pyörät pyörivät, mutta säännöllisesti kansaa virtaa ylistyskokouksiin osoittamaan Hänelle kunnioitustaan. Muinaisen Kreikan ja Rooman ylhäisten hallitsijoiden nimet ovat aikapäiviä hävinneet, samoin muinaisten tiedemiesten, filosofien ja teologien, mutta tämän miehen nimestä puhutaan yhä enemmän ja enemmän. Hänen ristiinnaulitsemisestaan on kulunut lähes 2000 vuotta; kuitenkin Hän elää yhä. Herodes ei kyennyt tappamaan Häntä, eikä hautakaan pystynyt Häntä pitämään.

Hän nousi ylös taivaallisen kunnian korkeimmalle korokkeelle, Jumalan hyväksymänä, enkelten tunnustamana, pyhien palvomana, pimeyden voimien pelkäämänä, elävänä ja persoonallisena Kristuksena, Herranamme ja Pelastajanamme. Olemme joko ikuisesti Hänen kanssaan tai ilman Häntä. Hän, Jeesus Kristus on sanonut: "Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan ja hän minun kanssani. "Minä olen tie, totuus ja elämä, ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani" //Teksti on lainattu traktaatista "Verraton Kristus"   

uskis kirjoitti:

Noin 2000 vuotta sitten syntyi mies yliluonnollisella tavalla vastoin luonnonlakeja. Hän ei matkustanut paljoa. Vain kerran Hän ylitti maansa rajat olleessaan maanpaossa lapsuudessaan. Lapsena Hän tyrmistytti kuninkaita ja sai lääkärit ymmälle; miehuudessaan Hän hallitsi luonnonvoimia, käveli aaltojen päällä, ohjasi kalaparvet ja tyynnytti meren. Hän paransi väkijoukkoja ilman lääkkeitä eikä vaatinut palkkiota palveluksistaan.

Hän ei kirjoittanut ainuttakaan kirjaa, ja siitä huolimatta se, mitä Hänestä on kirjoitettu, ei mahtuisi kaikkiin maailman kirjastoihin. Hän ei säveltänyt yhtäkään laulua, ja silti Hänestä on tehty lauluja enemmän kuin kenestäkään toisesta. Hän ei perustanut yhtään oppilaitosta, ja silti Hänellä on enemmän oppilaita kuin koko maailman kouluissa yhteensä.

Hän ei koskaan johtanut armeijaa, ei ottanut yhtään sotilasta palvelukseensa, ei turvautunut aseisiin, ja kuitenkaan yhdelläkään johtajalla ei ole ollut alaisenaan enemmän vapaaehtoisia, jotka ovat saaneet viholliset luovuttamaan aseensa ja antautumaan laukausta ampumatta. Hän ei milloinkaan harjoittanut psykiatriaa, ja kuitenkin Hän on parantanut enemmän särkyneitä sydämiä kuin maailman lääkärit yhteensä.

Liikemaailman pyörät pyörivät, mutta säännöllisesti kansaa virtaa ylistyskokouksiin osoittamaan Hänelle kunnioitustaan. Muinaisen Kreikan ja Rooman ylhäisten hallitsijoiden nimet ovat aikapäiviä hävinneet, samoin muinaisten tiedemiesten, filosofien ja teologien, mutta tämän miehen nimestä puhutaan yhä enemmän ja enemmän. Hänen ristiinnaulitsemisestaan on kulunut lähes 2000 vuotta; kuitenkin Hän elää yhä. Herodes ei kyennyt tappamaan Häntä, eikä hautakaan pystynyt Häntä pitämään.

Hän nousi ylös taivaallisen kunnian korkeimmalle korokkeelle, Jumalan hyväksymänä, enkelten tunnustamana, pyhien palvomana, pimeyden voimien pelkäämänä, elävänä ja persoonallisena Kristuksena, Herranamme ja Pelastajanamme. Olemme joko ikuisesti Hänen kanssaan tai ilman Häntä. Hän, Jeesus Kristus on sanonut: "Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan ja hän minun kanssani. "Minä olen tie, totuus ja elämä, ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani" //Teksti on lainattu traktaatista "Verraton Kristus"   

Keskity tähän elämään ja sen parantamiseen! Ei uskoon tuudittautuminen mitään korjaa, ihan oikeesti!

uskis kirjoitti:

Noin 2000 vuotta sitten syntyi mies yliluonnollisella tavalla vastoin luonnonlakeja. Hän ei matkustanut paljoa. Vain kerran Hän ylitti maansa rajat olleessaan maanpaossa lapsuudessaan. Lapsena Hän tyrmistytti kuninkaita ja sai lääkärit ymmälle; miehuudessaan Hän hallitsi luonnonvoimia, käveli aaltojen päällä, ohjasi kalaparvet ja tyynnytti meren. Hän paransi väkijoukkoja ilman lääkkeitä eikä vaatinut palkkiota palveluksistaan.

Hän ei kirjoittanut ainuttakaan kirjaa, ja siitä huolimatta se, mitä Hänestä on kirjoitettu, ei mahtuisi kaikkiin maailman kirjastoihin. Hän ei säveltänyt yhtäkään laulua, ja silti Hänestä on tehty lauluja enemmän kuin kenestäkään toisesta. Hän ei perustanut yhtään oppilaitosta, ja silti Hänellä on enemmän oppilaita kuin koko maailman kouluissa yhteensä.

Hän ei koskaan johtanut armeijaa, ei ottanut yhtään sotilasta palvelukseensa, ei turvautunut aseisiin, ja kuitenkaan yhdelläkään johtajalla ei ole ollut alaisenaan enemmän vapaaehtoisia, jotka ovat saaneet viholliset luovuttamaan aseensa ja antautumaan laukausta ampumatta. Hän ei milloinkaan harjoittanut psykiatriaa, ja kuitenkin Hän on parantanut enemmän särkyneitä sydämiä kuin maailman lääkärit yhteensä.

Liikemaailman pyörät pyörivät, mutta säännöllisesti kansaa virtaa ylistyskokouksiin osoittamaan Hänelle kunnioitustaan. Muinaisen Kreikan ja Rooman ylhäisten hallitsijoiden nimet ovat aikapäiviä hävinneet, samoin muinaisten tiedemiesten, filosofien ja teologien, mutta tämän miehen nimestä puhutaan yhä enemmän ja enemmän. Hänen ristiinnaulitsemisestaan on kulunut lähes 2000 vuotta; kuitenkin Hän elää yhä. Herodes ei kyennyt tappamaan Häntä, eikä hautakaan pystynyt Häntä pitämään.

Hän nousi ylös taivaallisen kunnian korkeimmalle korokkeelle, Jumalan hyväksymänä, enkelten tunnustamana, pyhien palvomana, pimeyden voimien pelkäämänä, elävänä ja persoonallisena Kristuksena, Herranamme ja Pelastajanamme. Olemme joko ikuisesti Hänen kanssaan tai ilman Häntä. Hän, Jeesus Kristus on sanonut: "Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan ja hän minun kanssani. "Minä olen tie, totuus ja elämä, ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani" //Teksti on lainattu traktaatista "Verraton Kristus"   

ei kirjoittanut yhtään kirjaa, ei johtanut armeijaa. Mitä virkaa koko ukolla sitten on?

Noista sun luettelemista tapauksista eksegeetikot ovat aika pitkälle eri mieltä.

Väittäisin, että Jeesus ei ollut maanpaossa. Herodes ei toteuttanut kansanmurhaa.

Ja jos uskot, että Jeesus Nasaretilainen käveli veden päällä etc niin ok, mutta älä ihmettele jos joku ei usko.

old_profile_32785 kirjoitti:

ei kirjoittanut yhtään kirjaa, ei johtanut armeijaa. Mitä virkaa koko ukolla sitten on?

Noista sun luettelemista tapauksista eksegeetikot ovat aika pitkälle eri mieltä.

Väittäisin, että Jeesus ei ollut maanpaossa. Herodes ei toteuttanut kansanmurhaa.

Ja jos uskot, että Jeesus Nasaretilainen käveli veden päällä etc niin ok, mutta älä ihmettele jos joku ei usko.

On aika hyvin kerrottu asiat. Mikä tekee Jeesuksesta niin paljon suurempaa kuin kenestäkään muusta historian henkilöstä? Ajattele...

--GG--- kirjoitti:

On aika hyvin kerrottu asiat. Mikä tekee Jeesuksesta niin paljon suurempaa kuin kenestäkään muusta historian henkilöstä? Ajattele...

ei ollut historian henkilö. Hänestä ei ole mitään todisteita.

--GG--- kirjoitti:

On aika hyvin kerrottu asiat. Mikä tekee Jeesuksesta niin paljon suurempaa kuin kenestäkään muusta historian henkilöstä? Ajattele...

Jumala uhrasi poikansa, joka ei osannut kirjoittaa. 30 vuotta tyypin kuoleman jälkeen joku raapustaa jotain paperille Jeesuksesta. Ajattele, että saisit juuri kuulla Nixonin eronneen.

Tai 1492 alkaen eurooppalaiset alkoivat kertoa ilosanomaa Pohjois-Amerikan alkuperäisväestölle.
Kappas vaan, alkuperäisväestöstä on enää murto-osa jäljellä.

Kössönöm kirjoitti:

ei ollut historian henkilö. Hänestä ei ole mitään todisteita.

Historiallinen Jeesus:

Uuden Testamentin ja kirkon ulkopuolisia viitteitä itse Jeesuksen elämään ja historialliseen henkilöön ei ole paljoa. Harvoja lähteitä esittelee mm. FF Brucen Jesus and Christian Origins outside the New Testament, Hodder, 1974.

Varhaisia viittauksia kristittyihin tms. on vuodelta 120 jKr. Hadrianuksen hovivirkailija Svetoniuksella Claudiuksen määräämään juutalaisten karkoitukseen ja Neron toimeenpanemiin kristittyjen vainoihin liittyen (Claudiuksen Elämä 25.4; Keisarien Elämä 26.2.).


Vähä-Aasian Bitynian maaherran Plinius nuoremman kirjeenvaihdossa keisari Trajanuksen kanssa vuonna 112 jKr. (Epistles x. 96-97) kysytään, pitäisikö kristittyjen teloitukset rajoittaa koskemaan enää johtajia. Plinius kehuu kristittyjen yhteiskunnallista kunnollisuutta ja sanoo heidän ainoaksi rikkeekseen keisarinpalvonnan hylkäämisen Kristuksensa vuoksi (Epistles X, 96).


Noin 53 jKr. syntynyt Aasian provinssin maaherra Cornelius Tacitus mainitsee Jeesuksen teloituksen Pilatuksen käskystä Tiberiuksen aikana (Annals XV, 44) kertoessaan Neron aikaisista kristittyjen vainoista Rooman palon yhteydessä. Lisäksi hän viittaa kristittyihin kertoessaan Jerusalemin temppelin hävityksestä 70 jKr. Katkelma Historiat-teoksesta on säilynyt Sulpicius Severuksen ansiosta. Tacitus oli antisemiitti ja piti kristinuskoa vahingollisena taikauskona.


Vuonna 37 jKr. syntynyt Josefus, sikäli kuin hänen Jeesusta koskevan mainintansa alkuperäinen muoto voidaan rekonstruoida, luultavasti vahvistaa hänen teloituksensa ristiinnaulitsemalla Pilatuksen määräyksestä juutalaisten syytteen perusteella, ja kertoo hänen maineestaan ihmeidentekijänä ja opettajana. (Antiquities XVIII. 3.3 (64)). Katkelma on erittäin kiistanalainen myönteisyytensä vuoksi Jeeuksen henkilöä kohtaan, ja sen uskotaan yleisesti tulleen myöhemmin lisätyksi. Kappaleesta on kuitenkin olemassa arabiankielisessä kokoomateoksessa säilynyt astetta maltillisempi ja lyhyempi versio, jota pidetään luotettavampana. Myös tässä versiossa todetaan Jeesuksen kannattajien kertoneen johtajansa ilmestyneen heille kolme päivää ristiinnaulitsemisensa jälkeen ja väitetään Jeesuksen käyttäytymistä luonteeltaan asialliseksi. Toisessa yhteydessä Josefus mainitsee Jeesuksen veljen Jaakobin mestaamisesta (Antiquities XX 9:1).


Lucianus Samosatalainen oli toisen vuosisadan satiirikko, joka mainitsi ylenkatseellisesti kristityt ja Kristuksen muutamaan otteeseen. Lucianus kertoo kristittyjen palvovan ristiinnaulittua johtajaansa ja paheksuu menestyneen kultin aikaansaamaa kreikkalaisten jumalien hylkäämistä (Kuoleva Peregrinus, Väärä Profeetta Aleksanteri).


Samarialainen Thallus kirjoitti jo 52 jKr. kommentoiden ristiinnaulitsemisen pimeyttä auringonpimennyksenä. Katkelma on säilynyt kristityn kirjoittajan Julius Afrikanuksen toimesta (221 jKr.), jossa sen ajankuvausta kritisoidaan.


Myös 1. vuosisadan historioitsija Flegonus mainitsee ristiinnaulitsemisen yhteydessä tapahtuneen pimennyksen täysikuuna ja kertoo epätavallisen pimennyksen tulleen merkityksi myös keisari Tiberiuksen historiallisiin mainintoihin. Flegonuksen Aikakirjat on säilynyt katkelmana niin ikään Julius Afrikanuksen toimesta.

Kirkkoisistä piispa Agapius lainaa ja listaa useita muinaisia teoksia, jotka viittaavat ristiinnaulitsemisen tapahtumaan, mutta näistä lähteistä vain osa on tutkijoiden tuntemia, saati sitten säilyneitä. (Shlomo Pines, An Arabic Version of the Testimonium Flavianum and Its Implications. Jerusalem: Jerusalem Academic Press, 1971.)


Syyrialainen Mara bar Serapionin kirje puhuu myös juutalaisista, jotka ”tappoivat viisaan kuninkaansa” johonkin aikaan ennen Jerusalemin vuonna 70 tapahtunutta tuhoa ja verrataan tätä Pythagoraan ja Sokrateen kohtaloihin. Kirje on kirjoitettu hieman vuoden 73 jKr. jälkeen ja sitä säilytetään British Museumissa.


Lisäksi ovat juutalaisten oppineiden kirjoitukset. Kirjahyllyn täyttävässä Talmudissa säilyneet ei-kristityt lähteet kertovat, että juutalaisjohtajat teloittivat Jeesuksen pääsiäisaattona etupäässä taikurina ja petturina: Babylonian Talmud, Sanhedrin 43a.


Encyclopedia Britannican 15. painos käyttää ennätykselliset 20 000 sanaa kuvatessaan historiallisen Jeesuksen henkilöä. Se kertoo ”itsenäisten merkintöjen todistavan, etteivät muinaisina aikoina kristinuskon vastustajatkaan epäilleet Jeesuksen historiallisuutta, joka kyseenalaistettiin ensimmäisen kerran ja riittämättömältä pohjalta monien kirjoittajien toimesta 1700-luvun lopussa, 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa.”


Tämä essee oli vastauksena Helsingin Sanomain seuraavalle kulttuurisivujen tietokulmalle 8.6.2003. Mäkisalo on ollut HS:ssa aiemminkin asiantuntijana asian tiimoilta.
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/arkisto/artikkeli/1054730300318

Asiayhteydessä Mäkisalo kommentoi ylistävään sävyyn Sakari Häkkisen kirjaa: Kenen poika sinä olet? Isättömän Jeesuksen perhearvot. LK-kirjat 2003. 110 s.
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/arkisto/artikkeli/1054730300314
Jeesusta haukutaan äpäräksi moneen kertaan jo UT:n sivuillakin. On hämmästyttävää, miten jo evankeliumissa vanhan vitsin maineessa ollut herjaaminen voidaan esittää uutena tutkimustuloksena. Kiinnostavaa olisi ollut kuulla, mikä on taustalla nimessä Barabbas. (Bar - poika; Abba - isä; isin poika.) Jeesushan ristiinnaulittin "Barabbaan" tilalle johtajanpaikalle, tämän ryöstömurhaajamiesten keskelle.


"Historiallinen Jeesus


Historiantutkimuksen menetelmin Jeesuksesta tiedetään lähinnä vain seuraavaa:
Nasaretilaisen Marian poika Jeesus syntyi joitakin vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Hän toimi 1-3 vuotta Galileassa kiertävänä saarnaajana, jolla uskottiin olevan myös parantamisen kyky. Julistuksen keskeinen teema oli valmistautuminen pikaiseen, jo kuulijoiden elinaikana tapahtuvaan Jumalan valtakunnan tulemiseen.
Jeesus teki ainakin yhden pyhiinvaellusmatkan Jerusalemiin (n. v. 30), missä joutui hankauksiin temppeliauktoriteettien ja roomalaisten viranomaisten kanssa. Hänet ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen määräyksestä.
Jeesuksen lähipiiriin kuului poikkeuksellisesti myös naisia, joilla oli viimeisten päivien tapahtumissa tärkeä rooli.
Yhtään Uudessa testamentissa tai sen ulkopuolisissa evankeliumeissa tallennettua lauselmaa ei voida kiistattomasti todistaa Jeesuksen sanomaksi. Jeesus-seminaari on arvioinut todennäköisesti tai mahdollisesti aitoperäisiksi 18 prosenttia kaikista Jeesuksen suuhun pannuista opetuksista.
Juutalaisissa rabbiinisissa teksteissä Jeesusta syytetään noituudesta ja häntä kuvataan luopioksi. Hänen isäkseen mainitaan Pantera-niminen roomalainen sotilas. Muun muassa tekstien poleemisen luonteen ja epäselvän syntyprosessin takia niiden arvo historiallisina lähteinä on heikko.
Luotettavina pidettäviä, Raamatusta riippumattomia viittauksia historialliseen Jeesukseen tunnetaan vain kaksi muutaman sanan mainintaa, nimittäin juutalaisen historioitsijan Josefuksen (n. 37-100) ja roomalaisen Tacituksen (n. 55-120). Kumpikaan ei ollut kristitty.
Aika ajoin esille pulpahtaa kysymys, onko Jeesus sittenkään historiallinen henkilö. Asialla ovat olleet yleensä muut kuin historioitsijat, kuten Suomessa 1992 julkisuutta saanut ruotsalainen englannin kielen professori Alvar Ellegård.
Näitä spekulaatioita on arvosteltu mm. siitä, etteivät ne selitä Uuden testamentin Jeesus-kuvan moni-ilmeisyyttä ja ristiriitaisuutta. Sepitetty hahmo olisi siloisempi ja yhtenäisempi.

Martti Mäkisalo"

uskis kirjoitti:

Historiallinen Jeesus:

Uuden Testamentin ja kirkon ulkopuolisia viitteitä itse Jeesuksen elämään ja historialliseen henkilöön ei ole paljoa. Harvoja lähteitä esittelee mm. FF Brucen Jesus and Christian Origins outside the New Testament, Hodder, 1974.

Varhaisia viittauksia kristittyihin tms. on vuodelta 120 jKr. Hadrianuksen hovivirkailija Svetoniuksella Claudiuksen määräämään juutalaisten karkoitukseen ja Neron toimeenpanemiin kristittyjen vainoihin liittyen (Claudiuksen Elämä 25.4; Keisarien Elämä 26.2.).


Vähä-Aasian Bitynian maaherran Plinius nuoremman kirjeenvaihdossa keisari Trajanuksen kanssa vuonna 112 jKr. (Epistles x. 96-97) kysytään, pitäisikö kristittyjen teloitukset rajoittaa koskemaan enää johtajia. Plinius kehuu kristittyjen yhteiskunnallista kunnollisuutta ja sanoo heidän ainoaksi rikkeekseen keisarinpalvonnan hylkäämisen Kristuksensa vuoksi (Epistles X, 96).


Noin 53 jKr. syntynyt Aasian provinssin maaherra Cornelius Tacitus mainitsee Jeesuksen teloituksen Pilatuksen käskystä Tiberiuksen aikana (Annals XV, 44) kertoessaan Neron aikaisista kristittyjen vainoista Rooman palon yhteydessä. Lisäksi hän viittaa kristittyihin kertoessaan Jerusalemin temppelin hävityksestä 70 jKr. Katkelma Historiat-teoksesta on säilynyt Sulpicius Severuksen ansiosta. Tacitus oli antisemiitti ja piti kristinuskoa vahingollisena taikauskona.


Vuonna 37 jKr. syntynyt Josefus, sikäli kuin hänen Jeesusta koskevan mainintansa alkuperäinen muoto voidaan rekonstruoida, luultavasti vahvistaa hänen teloituksensa ristiinnaulitsemalla Pilatuksen määräyksestä juutalaisten syytteen perusteella, ja kertoo hänen maineestaan ihmeidentekijänä ja opettajana. (Antiquities XVIII. 3.3 (64)). Katkelma on erittäin kiistanalainen myönteisyytensä vuoksi Jeeuksen henkilöä kohtaan, ja sen uskotaan yleisesti tulleen myöhemmin lisätyksi. Kappaleesta on kuitenkin olemassa arabiankielisessä kokoomateoksessa säilynyt astetta maltillisempi ja lyhyempi versio, jota pidetään luotettavampana. Myös tässä versiossa todetaan Jeesuksen kannattajien kertoneen johtajansa ilmestyneen heille kolme päivää ristiinnaulitsemisensa jälkeen ja väitetään Jeesuksen käyttäytymistä luonteeltaan asialliseksi. Toisessa yhteydessä Josefus mainitsee Jeesuksen veljen Jaakobin mestaamisesta (Antiquities XX 9:1).


Lucianus Samosatalainen oli toisen vuosisadan satiirikko, joka mainitsi ylenkatseellisesti kristityt ja Kristuksen muutamaan otteeseen. Lucianus kertoo kristittyjen palvovan ristiinnaulittua johtajaansa ja paheksuu menestyneen kultin aikaansaamaa kreikkalaisten jumalien hylkäämistä (Kuoleva Peregrinus, Väärä Profeetta Aleksanteri).


Samarialainen Thallus kirjoitti jo 52 jKr. kommentoiden ristiinnaulitsemisen pimeyttä auringonpimennyksenä. Katkelma on säilynyt kristityn kirjoittajan Julius Afrikanuksen toimesta (221 jKr.), jossa sen ajankuvausta kritisoidaan.


Myös 1. vuosisadan historioitsija Flegonus mainitsee ristiinnaulitsemisen yhteydessä tapahtuneen pimennyksen täysikuuna ja kertoo epätavallisen pimennyksen tulleen merkityksi myös keisari Tiberiuksen historiallisiin mainintoihin. Flegonuksen Aikakirjat on säilynyt katkelmana niin ikään Julius Afrikanuksen toimesta.

Kirkkoisistä piispa Agapius lainaa ja listaa useita muinaisia teoksia, jotka viittaavat ristiinnaulitsemisen tapahtumaan, mutta näistä lähteistä vain osa on tutkijoiden tuntemia, saati sitten säilyneitä. (Shlomo Pines, An Arabic Version of the Testimonium Flavianum and Its Implications. Jerusalem: Jerusalem Academic Press, 1971.)


Syyrialainen Mara bar Serapionin kirje puhuu myös juutalaisista, jotka ”tappoivat viisaan kuninkaansa” johonkin aikaan ennen Jerusalemin vuonna 70 tapahtunutta tuhoa ja verrataan tätä Pythagoraan ja Sokrateen kohtaloihin. Kirje on kirjoitettu hieman vuoden 73 jKr. jälkeen ja sitä säilytetään British Museumissa.


Lisäksi ovat juutalaisten oppineiden kirjoitukset. Kirjahyllyn täyttävässä Talmudissa säilyneet ei-kristityt lähteet kertovat, että juutalaisjohtajat teloittivat Jeesuksen pääsiäisaattona etupäässä taikurina ja petturina: Babylonian Talmud, Sanhedrin 43a.


Encyclopedia Britannican 15. painos käyttää ennätykselliset 20 000 sanaa kuvatessaan historiallisen Jeesuksen henkilöä. Se kertoo ”itsenäisten merkintöjen todistavan, etteivät muinaisina aikoina kristinuskon vastustajatkaan epäilleet Jeesuksen historiallisuutta, joka kyseenalaistettiin ensimmäisen kerran ja riittämättömältä pohjalta monien kirjoittajien toimesta 1700-luvun lopussa, 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa.”


Tämä essee oli vastauksena Helsingin Sanomain seuraavalle kulttuurisivujen tietokulmalle 8.6.2003. Mäkisalo on ollut HS:ssa aiemminkin asiantuntijana asian tiimoilta.
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/arkisto/artikkeli/1054730300318

Asiayhteydessä Mäkisalo kommentoi ylistävään sävyyn Sakari Häkkisen kirjaa: Kenen poika sinä olet? Isättömän Jeesuksen perhearvot. LK-kirjat 2003. 110 s.
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/arkisto/artikkeli/1054730300314
Jeesusta haukutaan äpäräksi moneen kertaan jo UT:n sivuillakin. On hämmästyttävää, miten jo evankeliumissa vanhan vitsin maineessa ollut herjaaminen voidaan esittää uutena tutkimustuloksena. Kiinnostavaa olisi ollut kuulla, mikä on taustalla nimessä Barabbas. (Bar - poika; Abba - isä; isin poika.) Jeesushan ristiinnaulittin "Barabbaan" tilalle johtajanpaikalle, tämän ryöstömurhaajamiesten keskelle.


"Historiallinen Jeesus


Historiantutkimuksen menetelmin Jeesuksesta tiedetään lähinnä vain seuraavaa:
Nasaretilaisen Marian poika Jeesus syntyi joitakin vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Hän toimi 1-3 vuotta Galileassa kiertävänä saarnaajana, jolla uskottiin olevan myös parantamisen kyky. Julistuksen keskeinen teema oli valmistautuminen pikaiseen, jo kuulijoiden elinaikana tapahtuvaan Jumalan valtakunnan tulemiseen.
Jeesus teki ainakin yhden pyhiinvaellusmatkan Jerusalemiin (n. v. 30), missä joutui hankauksiin temppeliauktoriteettien ja roomalaisten viranomaisten kanssa. Hänet ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen määräyksestä.
Jeesuksen lähipiiriin kuului poikkeuksellisesti myös naisia, joilla oli viimeisten päivien tapahtumissa tärkeä rooli.
Yhtään Uudessa testamentissa tai sen ulkopuolisissa evankeliumeissa tallennettua lauselmaa ei voida kiistattomasti todistaa Jeesuksen sanomaksi. Jeesus-seminaari on arvioinut todennäköisesti tai mahdollisesti aitoperäisiksi 18 prosenttia kaikista Jeesuksen suuhun pannuista opetuksista.
Juutalaisissa rabbiinisissa teksteissä Jeesusta syytetään noituudesta ja häntä kuvataan luopioksi. Hänen isäkseen mainitaan Pantera-niminen roomalainen sotilas. Muun muassa tekstien poleemisen luonteen ja epäselvän syntyprosessin takia niiden arvo historiallisina lähteinä on heikko.
Luotettavina pidettäviä, Raamatusta riippumattomia viittauksia historialliseen Jeesukseen tunnetaan vain kaksi muutaman sanan mainintaa, nimittäin juutalaisen historioitsijan Josefuksen (n. 37-100) ja roomalaisen Tacituksen (n. 55-120). Kumpikaan ei ollut kristitty.
Aika ajoin esille pulpahtaa kysymys, onko Jeesus sittenkään historiallinen henkilö. Asialla ovat olleet yleensä muut kuin historioitsijat, kuten Suomessa 1992 julkisuutta saanut ruotsalainen englannin kielen professori Alvar Ellegård.
Näitä spekulaatioita on arvosteltu mm. siitä, etteivät ne selitä Uuden testamentin Jeesus-kuvan moni-ilmeisyyttä ja ristiriitaisuutta. Sepitetty hahmo olisi siloisempi ja yhtenäisempi.

Martti Mäkisalo"

Huhupuheiden mukaan kirjoittajia kyllä on. Siinäpä se.

--GG--- kirjoitti:

On aika hyvin kerrottu asiat. Mikä tekee Jeesuksesta niin paljon suurempaa kuin kenestäkään muusta historian henkilöstä? Ajattele...

"Mikä tekee Jeesuksesta niin paljon suurempaa kuin kenestäkään muusta historian henkilöstä?"

Ei mikään. Uskonnollisen abstraktion aiheuttamat teot eivät ole itse henkilön aikaansaannoksia.

uskis kirjoitti:

Historiallinen Jeesus:

Uuden Testamentin ja kirkon ulkopuolisia viitteitä itse Jeesuksen elämään ja historialliseen henkilöön ei ole paljoa. Harvoja lähteitä esittelee mm. FF Brucen Jesus and Christian Origins outside the New Testament, Hodder, 1974.

Varhaisia viittauksia kristittyihin tms. on vuodelta 120 jKr. Hadrianuksen hovivirkailija Svetoniuksella Claudiuksen määräämään juutalaisten karkoitukseen ja Neron toimeenpanemiin kristittyjen vainoihin liittyen (Claudiuksen Elämä 25.4; Keisarien Elämä 26.2.).


Vähä-Aasian Bitynian maaherran Plinius nuoremman kirjeenvaihdossa keisari Trajanuksen kanssa vuonna 112 jKr. (Epistles x. 96-97) kysytään, pitäisikö kristittyjen teloitukset rajoittaa koskemaan enää johtajia. Plinius kehuu kristittyjen yhteiskunnallista kunnollisuutta ja sanoo heidän ainoaksi rikkeekseen keisarinpalvonnan hylkäämisen Kristuksensa vuoksi (Epistles X, 96).


Noin 53 jKr. syntynyt Aasian provinssin maaherra Cornelius Tacitus mainitsee Jeesuksen teloituksen Pilatuksen käskystä Tiberiuksen aikana (Annals XV, 44) kertoessaan Neron aikaisista kristittyjen vainoista Rooman palon yhteydessä. Lisäksi hän viittaa kristittyihin kertoessaan Jerusalemin temppelin hävityksestä 70 jKr. Katkelma Historiat-teoksesta on säilynyt Sulpicius Severuksen ansiosta. Tacitus oli antisemiitti ja piti kristinuskoa vahingollisena taikauskona.


Vuonna 37 jKr. syntynyt Josefus, sikäli kuin hänen Jeesusta koskevan mainintansa alkuperäinen muoto voidaan rekonstruoida, luultavasti vahvistaa hänen teloituksensa ristiinnaulitsemalla Pilatuksen määräyksestä juutalaisten syytteen perusteella, ja kertoo hänen maineestaan ihmeidentekijänä ja opettajana. (Antiquities XVIII. 3.3 (64)). Katkelma on erittäin kiistanalainen myönteisyytensä vuoksi Jeeuksen henkilöä kohtaan, ja sen uskotaan yleisesti tulleen myöhemmin lisätyksi. Kappaleesta on kuitenkin olemassa arabiankielisessä kokoomateoksessa säilynyt astetta maltillisempi ja lyhyempi versio, jota pidetään luotettavampana. Myös tässä versiossa todetaan Jeesuksen kannattajien kertoneen johtajansa ilmestyneen heille kolme päivää ristiinnaulitsemisensa jälkeen ja väitetään Jeesuksen käyttäytymistä luonteeltaan asialliseksi. Toisessa yhteydessä Josefus mainitsee Jeesuksen veljen Jaakobin mestaamisesta (Antiquities XX 9:1).


Lucianus Samosatalainen oli toisen vuosisadan satiirikko, joka mainitsi ylenkatseellisesti kristityt ja Kristuksen muutamaan otteeseen. Lucianus kertoo kristittyjen palvovan ristiinnaulittua johtajaansa ja paheksuu menestyneen kultin aikaansaamaa kreikkalaisten jumalien hylkäämistä (Kuoleva Peregrinus, Väärä Profeetta Aleksanteri).


Samarialainen Thallus kirjoitti jo 52 jKr. kommentoiden ristiinnaulitsemisen pimeyttä auringonpimennyksenä. Katkelma on säilynyt kristityn kirjoittajan Julius Afrikanuksen toimesta (221 jKr.), jossa sen ajankuvausta kritisoidaan.


Myös 1. vuosisadan historioitsija Flegonus mainitsee ristiinnaulitsemisen yhteydessä tapahtuneen pimennyksen täysikuuna ja kertoo epätavallisen pimennyksen tulleen merkityksi myös keisari Tiberiuksen historiallisiin mainintoihin. Flegonuksen Aikakirjat on säilynyt katkelmana niin ikään Julius Afrikanuksen toimesta.

Kirkkoisistä piispa Agapius lainaa ja listaa useita muinaisia teoksia, jotka viittaavat ristiinnaulitsemisen tapahtumaan, mutta näistä lähteistä vain osa on tutkijoiden tuntemia, saati sitten säilyneitä. (Shlomo Pines, An Arabic Version of the Testimonium Flavianum and Its Implications. Jerusalem: Jerusalem Academic Press, 1971.)


Syyrialainen Mara bar Serapionin kirje puhuu myös juutalaisista, jotka ”tappoivat viisaan kuninkaansa” johonkin aikaan ennen Jerusalemin vuonna 70 tapahtunutta tuhoa ja verrataan tätä Pythagoraan ja Sokrateen kohtaloihin. Kirje on kirjoitettu hieman vuoden 73 jKr. jälkeen ja sitä säilytetään British Museumissa.


Lisäksi ovat juutalaisten oppineiden kirjoitukset. Kirjahyllyn täyttävässä Talmudissa säilyneet ei-kristityt lähteet kertovat, että juutalaisjohtajat teloittivat Jeesuksen pääsiäisaattona etupäässä taikurina ja petturina: Babylonian Talmud, Sanhedrin 43a.


Encyclopedia Britannican 15. painos käyttää ennätykselliset 20 000 sanaa kuvatessaan historiallisen Jeesuksen henkilöä. Se kertoo ”itsenäisten merkintöjen todistavan, etteivät muinaisina aikoina kristinuskon vastustajatkaan epäilleet Jeesuksen historiallisuutta, joka kyseenalaistettiin ensimmäisen kerran ja riittämättömältä pohjalta monien kirjoittajien toimesta 1700-luvun lopussa, 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa.”


Tämä essee oli vastauksena Helsingin Sanomain seuraavalle kulttuurisivujen tietokulmalle 8.6.2003. Mäkisalo on ollut HS:ssa aiemminkin asiantuntijana asian tiimoilta.
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/arkisto/artikkeli/1054730300318

Asiayhteydessä Mäkisalo kommentoi ylistävään sävyyn Sakari Häkkisen kirjaa: Kenen poika sinä olet? Isättömän Jeesuksen perhearvot. LK-kirjat 2003. 110 s.
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/arkisto/artikkeli/1054730300314
Jeesusta haukutaan äpäräksi moneen kertaan jo UT:n sivuillakin. On hämmästyttävää, miten jo evankeliumissa vanhan vitsin maineessa ollut herjaaminen voidaan esittää uutena tutkimustuloksena. Kiinnostavaa olisi ollut kuulla, mikä on taustalla nimessä Barabbas. (Bar - poika; Abba - isä; isin poika.) Jeesushan ristiinnaulittin "Barabbaan" tilalle johtajanpaikalle, tämän ryöstömurhaajamiesten keskelle.


"Historiallinen Jeesus


Historiantutkimuksen menetelmin Jeesuksesta tiedetään lähinnä vain seuraavaa:
Nasaretilaisen Marian poika Jeesus syntyi joitakin vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Hän toimi 1-3 vuotta Galileassa kiertävänä saarnaajana, jolla uskottiin olevan myös parantamisen kyky. Julistuksen keskeinen teema oli valmistautuminen pikaiseen, jo kuulijoiden elinaikana tapahtuvaan Jumalan valtakunnan tulemiseen.
Jeesus teki ainakin yhden pyhiinvaellusmatkan Jerusalemiin (n. v. 30), missä joutui hankauksiin temppeliauktoriteettien ja roomalaisten viranomaisten kanssa. Hänet ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen määräyksestä.
Jeesuksen lähipiiriin kuului poikkeuksellisesti myös naisia, joilla oli viimeisten päivien tapahtumissa tärkeä rooli.
Yhtään Uudessa testamentissa tai sen ulkopuolisissa evankeliumeissa tallennettua lauselmaa ei voida kiistattomasti todistaa Jeesuksen sanomaksi. Jeesus-seminaari on arvioinut todennäköisesti tai mahdollisesti aitoperäisiksi 18 prosenttia kaikista Jeesuksen suuhun pannuista opetuksista.
Juutalaisissa rabbiinisissa teksteissä Jeesusta syytetään noituudesta ja häntä kuvataan luopioksi. Hänen isäkseen mainitaan Pantera-niminen roomalainen sotilas. Muun muassa tekstien poleemisen luonteen ja epäselvän syntyprosessin takia niiden arvo historiallisina lähteinä on heikko.
Luotettavina pidettäviä, Raamatusta riippumattomia viittauksia historialliseen Jeesukseen tunnetaan vain kaksi muutaman sanan mainintaa, nimittäin juutalaisen historioitsijan Josefuksen (n. 37-100) ja roomalaisen Tacituksen (n. 55-120). Kumpikaan ei ollut kristitty.
Aika ajoin esille pulpahtaa kysymys, onko Jeesus sittenkään historiallinen henkilö. Asialla ovat olleet yleensä muut kuin historioitsijat, kuten Suomessa 1992 julkisuutta saanut ruotsalainen englannin kielen professori Alvar Ellegård.
Näitä spekulaatioita on arvosteltu mm. siitä, etteivät ne selitä Uuden testamentin Jeesus-kuvan moni-ilmeisyyttä ja ristiriitaisuutta. Sepitetty hahmo olisi siloisempi ja yhtenäisempi.

Martti Mäkisalo"

Joten?

kuten mato koukussa. Älä tartu. Jos joku sanoo vain eläin, niin se paljastaa tämän oman kyvyttömyyden ja vajavaisuuden.

Ilman uskoa ihmisen elämäntarkoitus olisi tyydyttää vain omat aistinsa.
Usko taas auttaa ihmisiä rakastamaan toisiaan.

Tieto siitä, että Jumalaa ei ole, ei voi rakentaa yhtään mitään - ihminenhän on vain pelkkä eläin.

Usko Jumalaan antaa ihmiselle suunnan toimia. Uskonto taas on uskovien yhteiskunta, joka pitää uskon hengissä.

Ateismi ei voi olla uskonto, näin usein väitetään. Sehän ei täytä uskonnon vaatimuksia?
Mutta usko se selvästi on. Usko siitä, että uskovat ovat väärässä.

Hyödyttääkö meitä sitten tieto, että synnyimme sattumalta? Että meidän olemassaolollemme ei ole tarkoitusta?
Antaako ateismi loppujen lopuksi uskovilleen yhtään mitään?

uskis kirjoitti:

Ilman uskoa ihmisen elämäntarkoitus olisi tyydyttää vain omat aistinsa.
Usko taas auttaa ihmisiä rakastamaan toisiaan.

Tieto siitä, että Jumalaa ei ole, ei voi rakentaa yhtään mitään - ihminenhän on vain pelkkä eläin.

Usko Jumalaan antaa ihmiselle suunnan toimia. Uskonto taas on uskovien yhteiskunta, joka pitää uskon hengissä.

Ateismi ei voi olla uskonto, näin usein väitetään. Sehän ei täytä uskonnon vaatimuksia?
Mutta usko se selvästi on. Usko siitä, että uskovat ovat väärässä.

Hyödyttääkö meitä sitten tieto, että synnyimme sattumalta? Että meidän olemassaolollemme ei ole tarkoitusta?
Antaako ateismi loppujen lopuksi uskovilleen yhtään mitään?

"Ilman uskoa ihmisen elämäntarkoitus olisi tyydyttää"

Itsekästä olettaa että kaikilla on samat elämänarvo kuin sinulla. Sinä ja muut uskovaiset ehkä kokisitte jotain tyhjää oloa ilman taikauskoa, mutta ei kaikki.

"Tieto siitä, että Jumalaa ei ole, ei voi rakentaa yhtään mitään"

Eikä sen ole tarkoitus rakentaa yhtään mitään, samoin kuin sen tiedon, että ei ole joulutonttuja, ei ole tarkoitus rakentaa mitään. Uskovaisilla on tämä typerä luulo, että ateistin elämä perustuu atesimiin. Ai van kuin ateistin kaikki päätökset aj arvot perustuisivat sille tiedolle, ettei jumalaa ole. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa ettei jumalia ole.

uskis kirjoitti:

Ilman uskoa ihmisen elämäntarkoitus olisi tyydyttää vain omat aistinsa.
Usko taas auttaa ihmisiä rakastamaan toisiaan.

Tieto siitä, että Jumalaa ei ole, ei voi rakentaa yhtään mitään - ihminenhän on vain pelkkä eläin.

Usko Jumalaan antaa ihmiselle suunnan toimia. Uskonto taas on uskovien yhteiskunta, joka pitää uskon hengissä.

Ateismi ei voi olla uskonto, näin usein väitetään. Sehän ei täytä uskonnon vaatimuksia?
Mutta usko se selvästi on. Usko siitä, että uskovat ovat väärässä.

Hyödyttääkö meitä sitten tieto, että synnyimme sattumalta? Että meidän olemassaolollemme ei ole tarkoitusta?
Antaako ateismi loppujen lopuksi uskovilleen yhtään mitään?

Se ei oikeesti mene noin. Ihmisellä on sisäänrakennettu halu kuulua muiden ihmisten yhteyteen ja halu välittäää muista ihmisistä.

Itselläni ei ole lapsia, enkä ole ollut koskaan edes lapsenvahtina, enkä usko jumalaan, enkä piittaaa raamatusta. Kaikesta edellä mainituista asioista huolimatta, ongelmissa oleva ihminen herättää minussa aina myötätuntoa. Pitkäaikaisista ystävistäni suurimmlla osalla onkin jotain ongelmia ratkaistavanaan. Ei sillä, että minä olisin pätevä niitä ratkaisemaan, mutta tiedän, että niissä on kehitystehtävää minullekin.

Et sinä voi tosiasioita pelkän fiiliksesi pohjalta muuksi muuttaa ja levittää väärää todistusta lähimmäisistäsi. Onko sellaisen levittäminen kristitylle edes sopivaakaan. Oletko ottanut huomioon, että sinullakin on kehitystehtäviä, jotka sinun pitäisi ihan OIKEEsti suorittaa. Hyväksyykö sinun jumalasi tuollaist suunpieksentää.

Oikeiden elämänarvojen löytämiseen on monta tapaa, mutta selaiselle, jolla ei ole omasta takaa riittävästi moraalia, kristinusko on varma valinta, mutta eihän suurin osa, siis enemistö, ihmisistä sellaisia ole.

Yks juttu, mihin haluan vastauksen:
Miksi suhtaudut vihamielisesti ateisteihin? Kerro rehellisesti, kiitos!

Ristinkaataja kirjoitti:

"Ilman uskoa ihmisen elämäntarkoitus olisi tyydyttää"

Itsekästä olettaa että kaikilla on samat elämänarvo kuin sinulla. Sinä ja muut uskovaiset ehkä kokisitte jotain tyhjää oloa ilman taikauskoa, mutta ei kaikki.

"Tieto siitä, että Jumalaa ei ole, ei voi rakentaa yhtään mitään"

Eikä sen ole tarkoitus rakentaa yhtään mitään, samoin kuin sen tiedon, että ei ole joulutonttuja, ei ole tarkoitus rakentaa mitään. Uskovaisilla on tämä typerä luulo, että ateistin elämä perustuu atesimiin. Ai van kuin ateistin kaikki päätökset aj arvot perustuisivat sille tiedolle, ettei jumalaa ole. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa ettei jumalia ole.

että hänellä ei ole erillistä hengellistä olemuspuolta, niin sellainen ihminen on ateisti. Eikö vain?

Mielestäni tuollainen ihminen on vajaa, ei kuitenkaan hullu, muttei ole ikävä kyllä mikään kokonainen ja ehjä ihminen. Tällainen henkilö ei koskaan kykene havainnoimaan todella syvällä tasolla eli ei näe asioita sielunsa silmin.

Koska ateisti ei ole mielestään hengellinen ihminen, hän kokee elämän ennemmänkin roolipelinä eli ei ole silloin aito.
Eli hän ei enää kykene osallistumaan elämäntodellisuuteen kaikilla aisteillaan. Kysy on näin ollen itse suoritetusta vammautumisesta, koska hän on omasta tahdostaan vetäytynyt maailman ulkopuoliseksi tarkkailijaksi.

uskis kirjoitti:

että hänellä ei ole erillistä hengellistä olemuspuolta, niin sellainen ihminen on ateisti. Eikö vain?

Mielestäni tuollainen ihminen on vajaa, ei kuitenkaan hullu, muttei ole ikävä kyllä mikään kokonainen ja ehjä ihminen. Tällainen henkilö ei koskaan kykene havainnoimaan todella syvällä tasolla eli ei näe asioita sielunsa silmin.

Koska ateisti ei ole mielestään hengellinen ihminen, hän kokee elämän ennemmänkin roolipelinä eli ei ole silloin aito.
Eli hän ei enää kykene osallistumaan elämäntodellisuuteen kaikilla aisteillaan. Kysy on näin ollen itse suoritetusta vammautumisesta, koska hän on omasta tahdostaan vetäytynyt maailman ulkopuoliseksi tarkkailijaksi.

Hemmetin pässi

C.Porosus kirjoitti:

Se ei oikeesti mene noin. Ihmisellä on sisäänrakennettu halu kuulua muiden ihmisten yhteyteen ja halu välittäää muista ihmisistä.

Itselläni ei ole lapsia, enkä ole ollut koskaan edes lapsenvahtina, enkä usko jumalaan, enkä piittaaa raamatusta. Kaikesta edellä mainituista asioista huolimatta, ongelmissa oleva ihminen herättää minussa aina myötätuntoa. Pitkäaikaisista ystävistäni suurimmlla osalla onkin jotain ongelmia ratkaistavanaan. Ei sillä, että minä olisin pätevä niitä ratkaisemaan, mutta tiedän, että niissä on kehitystehtävää minullekin.

Et sinä voi tosiasioita pelkän fiiliksesi pohjalta muuksi muuttaa ja levittää väärää todistusta lähimmäisistäsi. Onko sellaisen levittäminen kristitylle edes sopivaakaan. Oletko ottanut huomioon, että sinullakin on kehitystehtäviä, jotka sinun pitäisi ihan OIKEEsti suorittaa. Hyväksyykö sinun jumalasi tuollaist suunpieksentää.

Oikeiden elämänarvojen löytämiseen on monta tapaa, mutta selaiselle, jolla ei ole omasta takaa riittävästi moraalia, kristinusko on varma valinta, mutta eihän suurin osa, siis enemistö, ihmisistä sellaisia ole.

Yks juttu, mihin haluan vastauksen:
Miksi suhtaudut vihamielisesti ateisteihin? Kerro rehellisesti, kiitos!

Mutta silti on todettava se, että ateisti on materiassa eikä hengessä kiinni.
Ja mitä enemmän hän omistaa sitä enemmän hän on näiden esineiden vanki ,ja henkisyys kuihtuu.
Ateisti ei voi olla esim. hyvä runoilija siksi, koska hän ei kykene havainnoimaan todella syvällä tasolla eli ei näe asioita sielunsa silmin.
Koska ateisti ei ole hengellinen ihminen, hän on enemmänkin roolipelin vanki, eli ei ole aito.

Rahanahne ja ylpeä materialisti ei tajua edes sitä, että kun hän tallettaa rahansa pankkiin, niin hänestä tuli pelkkiä numeroita toisten numeroiden joukossa.
Ateismiin nojautuminen kieltää itseltä myös kaiken kasvun (henkisen) ja muistuttaa kuolemaa, sillä luopuessaan omasta henkisyydestään, omasta itseydestään ja asettaessaan sen sijaan ateismin/evoluutio-opin auktoriteetikseen, ihminen vain tuhoaa itseään.

uskis kirjoitti:

Mutta silti on todettava se, että ateisti on materiassa eikä hengessä kiinni.
Ja mitä enemmän hän omistaa sitä enemmän hän on näiden esineiden vanki ,ja henkisyys kuihtuu.
Ateisti ei voi olla esim. hyvä runoilija siksi, koska hän ei kykene havainnoimaan todella syvällä tasolla eli ei näe asioita sielunsa silmin.
Koska ateisti ei ole hengellinen ihminen, hän on enemmänkin roolipelin vanki, eli ei ole aito.

Rahanahne ja ylpeä materialisti ei tajua edes sitä, että kun hän tallettaa rahansa pankkiin, niin hänestä tuli pelkkiä numeroita toisten numeroiden joukossa.
Ateismiin nojautuminen kieltää itseltä myös kaiken kasvun (henkisen) ja muistuttaa kuolemaa, sillä luopuessaan omasta henkisyydestään, omasta itseydestään ja asettaessaan sen sijaan ateismin/evoluutio-opin auktoriteetikseen, ihminen vain tuhoaa itseään.

Siis ihan oikeesti, vai haluatko ainoastaan paheksua 'väärinajattelijoita'. Kerro myös jos tunnet 'ateisteja', onko ne ihan oikeesti ateisteja, siis ihan oikeesti, vai loppupelissä vain sinun mielestäsi ateisteja, mutta loppupelissä kirkkoon kuuluvia perusevluteja. Katos insinöörit ovat sairaan tarkkoja näissä yksityiskohdissa.

C.Porosus kirjoitti:

Siis ihan oikeesti, vai haluatko ainoastaan paheksua 'väärinajattelijoita'. Kerro myös jos tunnet 'ateisteja', onko ne ihan oikeesti ateisteja, siis ihan oikeesti, vai loppupelissä vain sinun mielestäsi ateisteja, mutta loppupelissä kirkkoon kuuluvia perusevluteja. Katos insinöörit ovat sairaan tarkkoja näissä yksityiskohdissa.

tunnen hyvin monia ateisteja, tunnen julkikommunisteja ja tunnen jopa yhden natsinkin. Vaikka en jaa heidän elämänkatsomustaan, on minusta aina virkistävää ja mielenkiintoista keskustella heidän kanssaan. Kaikilta heiltä oppii uutta, saa itselleenkin uusia näkökantoja.

Luultavasti olet saanut minusta vähän yksioikoisen kuvan kirjoituksesi perusteella, mutta valitettavasti tällä hetkellä tuntuu siltä, että en välittäisi ryhtyä keskusteluun kanssasi, koska eikö tässäkin viestiketjussa olisi hyödyllisempää ja rakentavampaa keskustella itse asiasta kuin asian esittäjästä tai itsestä? Ehkä olen väärässä.

Älä tartu kirjoitti:

kuten mato koukussa. Älä tartu. Jos joku sanoo vain eläin, niin se paljastaa tämän oman kyvyttömyyden ja vajavaisuuden.

Uskooko ateisti todellakin olevansa vain kuvajainen ja kuori; tahdoton kone,joka tottelee vain fysiikan lakeja?
Ateistithan monasti toteavat, että ihminen on TYYSTIN materiaalinen olento, jonka tietoisuus pohjautuu biologiaan, biologia kemiaan ja kemia fysiikkaan.

uskis kirjoitti:

tunnen hyvin monia ateisteja, tunnen julkikommunisteja ja tunnen jopa yhden natsinkin. Vaikka en jaa heidän elämänkatsomustaan, on minusta aina virkistävää ja mielenkiintoista keskustella heidän kanssaan. Kaikilta heiltä oppii uutta, saa itselleenkin uusia näkökantoja.

Luultavasti olet saanut minusta vähän yksioikoisen kuvan kirjoituksesi perusteella, mutta valitettavasti tällä hetkellä tuntuu siltä, että en välittäisi ryhtyä keskusteluun kanssasi, koska eikö tässäkin viestiketjussa olisi hyödyllisempää ja rakentavampaa keskustella itse asiasta kuin asian esittäjästä tai itsestä? Ehkä olen väärässä.

Eikös tuoossa puhuta juuri ihmisistä:









Hei, älä kuvittelekaan, että vajoaisin noin alas, vaikka loukkasitkin minua hyvin toimeentulevana taiteen, tekniikan ja kasvatusalan ihmisenä.

C.Porosus kirjoitti:

Eikös tuoossa puhuta juuri ihmisistä:









Hei, älä kuvittelekaan, että vajoaisin noin alas, vaikka loukkasitkin minua hyvin toimeentulevana taiteen, tekniikan ja kasvatusalan ihmisenä.

saa vapaasti kirjoittaa mielipiteensä ja siksi kirjoitin mitä kirjoitin. Ja asiahan on kyllä niin, että ateistit täällä kyllä loukkaavat uskovia kaikkein reippaimmin.
En kuitenkaan tarkoittanut viestiä minään loukkauksena tai mitään sen kaltaista, vaikka kieltämättä siitä piinkova ateisti voi saada sellaisen vaikutelman. Joten anteeksi. Olisi pitänyt asetella sanat paremmin.

uskis kirjoitti:

Uskooko ateisti todellakin olevansa vain kuvajainen ja kuori; tahdoton kone,joka tottelee vain fysiikan lakeja?
Ateistithan monasti toteavat, että ihminen on TYYSTIN materiaalinen olento, jonka tietoisuus pohjautuu biologiaan, biologia kemiaan ja kemia fysiikkaan.

Eipä ole näkynyt ihmisiä rikkomassa fysiikan lakeja.

Tahto, mitä on tahto? Ei tahto ole fysiikan lakeja vastaan.

ertert kirjoitti:

Eipä ole näkynyt ihmisiä rikkomassa fysiikan lakeja.

Tahto, mitä on tahto? Ei tahto ole fysiikan lakeja vastaan.

kosmologian professori, antoi televisio-ohjelmassaan todella lapsellisen selityksen sille, miksi ihmisillä on niin kova hinku selvittää elämän tarkoitus;Ihminen hakee tarkoitustaan,koska hänen mielensä inhoaa epäjärjestystä. Meihin on rakennettu tarve järjestää ja selittää. Tähän tarpeeseen ihminen on synnyttänyt sekä tieteen että uskonnon.

Minä taas kysyisin arvon professorilta, että miksi pelkkä hiukkaskasa ylipäätänsä haluaisi ja kykenisi olemassaolonsa selittämään? Jos vastaus on "kyllä haluaa/kykenee", niin yhtälailla voisi sitten todeta, että tähdetkin yrittävät välkehdinnällään jotakin todistaa,ehkäpä olemassaolonsa?

Ateisti myöntänee, ettei ihminen häviä kuoltuaan mihinkään, vaan hän muuttuu atomeiksi eli osaksi tätä maailmankaikkeutta, ja näitä atomeita sielu ei sitten muka kykene enää hallitsemaan.
Jo ihminen kerran on vain joukko atomeita, niin mistä ne tunteet ovat sitten kotoisin?
Mikä on ateistien selitys tähän?

ertert kirjoitti:

Eipä ole näkynyt ihmisiä rikkomassa fysiikan lakeja.

Tahto, mitä on tahto? Ei tahto ole fysiikan lakeja vastaan.

ihminen on vain pelkkä kasa hiukkasia, niin miksi hänellä on myös tahto,toiveet,ilot ja surut --ihmisyys?

uskis kirjoitti:

kosmologian professori, antoi televisio-ohjelmassaan todella lapsellisen selityksen sille, miksi ihmisillä on niin kova hinku selvittää elämän tarkoitus;Ihminen hakee tarkoitustaan,koska hänen mielensä inhoaa epäjärjestystä. Meihin on rakennettu tarve järjestää ja selittää. Tähän tarpeeseen ihminen on synnyttänyt sekä tieteen että uskonnon.

Minä taas kysyisin arvon professorilta, että miksi pelkkä hiukkaskasa ylipäätänsä haluaisi ja kykenisi olemassaolonsa selittämään? Jos vastaus on "kyllä haluaa/kykenee", niin yhtälailla voisi sitten todeta, että tähdetkin yrittävät välkehdinnällään jotakin todistaa,ehkäpä olemassaolonsa?

Ateisti myöntänee, ettei ihminen häviä kuoltuaan mihinkään, vaan hän muuttuu atomeiksi eli osaksi tätä maailmankaikkeutta, ja näitä atomeita sielu ei sitten muka kykene enää hallitsemaan.
Jo ihminen kerran on vain joukko atomeita, niin mistä ne tunteet ovat sitten kotoisin?
Mikä on ateistien selitys tähän?

"Minä taas kysyisin arvon professorilta, että miksi pelkkä hiukkaskasa ylipäätänsä haluaisi ja kykenisi olemassaolonsa selittämään?"

Koska ihmisestä on kehittynyt ajattelemiseen kykenevä olio.

"niin yhtälailla voisi sitten todeta, että tähdetkin yrittävät välkehdinnällään jotakin todistaa,ehkäpä olemassaolonsa?"

Tähdet eivät ole siten rakentuneet, että ne voisivat käsittää syy-seuraussuhteita.

"Jo ihminen kerran on vain joukko atomeita, niin mistä ne tunteet ovat sitten kotoisin?"

Se on atomeista koostuneen kokonaisuuden ominaisuus. Samalla tavalla kuin lumihiutaleen muoto on vesimolekyyleistä muodostuneen kokonaisuuden ominaisuus.

"Mikä on ateistien selitys tähän?"

Energian avulla materia järjestäytyy siten, että voimme havaita sillä ominaisuuksia, osien summa on "enemmän" kuin pelkät osaset. Siinä ei ole mitään fysiikan lakien vastaista.

uskis kirjoitti:

ihminen on vain pelkkä kasa hiukkasia, niin miksi hänellä on myös tahto,toiveet,ilot ja surut --ihmisyys?

Koska ne hiukkaset ovat järjestäytyneet niin. Vastaus on fysiikassa, kemiassa ja biologiassa. Olet kaiketi kuullut esimerkiksi evoluutiosta?

uskis kirjoitti:

saa vapaasti kirjoittaa mielipiteensä ja siksi kirjoitin mitä kirjoitin. Ja asiahan on kyllä niin, että ateistit täällä kyllä loukkaavat uskovia kaikkein reippaimmin.
En kuitenkaan tarkoittanut viestiä minään loukkauksena tai mitään sen kaltaista, vaikka kieltämättä siitä piinkova ateisti voi saada sellaisen vaikutelman. Joten anteeksi. Olisi pitänyt asetella sanat paremmin.

ja esitellä millainen ihminen siellä ajatusten takana on.

Ateistit pilkkaavat uskoa, raamattua ja sen uskomuksia, ja myös uskon tyrkyttäjiäkin. Itse olen pannut merkille, että useimmat uskovaiset menevät mielummin ihmisen/ihmisten kimppuun, kuin mielipiteiden ja kommenttien kimppuun. Sinänsä ristiriitaista, kun uskovaiset ninmenomaan elvistelevät lähimmäisenrakkaudella. Sinäkin peräänkuulutit asiaa henkilön sijasta, mutta tuhlasit yhden kommentin kokonaan halveksuvaan analyysiin jumalaan uskomattomista ihmisistä, huom(!) ihmisistä, ei näkemyksistä. Sinäkin siis halusit kyntesi ihmisten iholle!. Ei siinä mitään, sehän on aivan tavallista.

Tiedätkö, minulle ei ole koskaan tullut edes mieleen mennä helluntalaispalstalla, evlut palstalla, lestojen tai minkään muunkaan uskonnon palstalla kirjoittamaan, että ko uskontokunnan kannattajat olisivat kyvyttömiä taiteeseen, tieteeseen saati pitänyt eläimenä. Hyvin monien ateistipalstalle tulevien uskisten mielestä näyttää olevan luonnollista, että heillä on kyseenalaistamaton oikeus pommittaa ateismipalstalaisia(siis ihmisiä) epäkohteliaisuuksilla ja solvauksilla päivästä toiseen ja kuukaudesta toiseen. Varjele, kun tulee takaisin, niin se tietenkin ihan eri juttu, koska edes kristinuskoa ei saisi kritisoida, saati sitten ihmistä, joka on kristinuskossa. Tämä on sentään ateismipalsta, eikä tämä ole kristinuskolle alisteinen palsta.

ertert kirjoitti:

"Minä taas kysyisin arvon professorilta, että miksi pelkkä hiukkaskasa ylipäätänsä haluaisi ja kykenisi olemassaolonsa selittämään?"

Koska ihmisestä on kehittynyt ajattelemiseen kykenevä olio.

"niin yhtälailla voisi sitten todeta, että tähdetkin yrittävät välkehdinnällään jotakin todistaa,ehkäpä olemassaolonsa?"

Tähdet eivät ole siten rakentuneet, että ne voisivat käsittää syy-seuraussuhteita.

"Jo ihminen kerran on vain joukko atomeita, niin mistä ne tunteet ovat sitten kotoisin?"

Se on atomeista koostuneen kokonaisuuden ominaisuus. Samalla tavalla kuin lumihiutaleen muoto on vesimolekyyleistä muodostuneen kokonaisuuden ominaisuus.

"Mikä on ateistien selitys tähän?"

Energian avulla materia järjestäytyy siten, että voimme havaita sillä ominaisuuksia, osien summa on "enemmän" kuin pelkät osaset. Siinä ei ole mitään fysiikan lakien vastaista.

kokea tähdet, tunnet niiden kauneuden, tunnet niiden majesteellisuuden, kuinka voit olla niin julkea että väität, että tähti, joka on ollut evoluutioteorian mukaan olemassa maailmankaikkeudessa miljardien vuosien ajan, tähti,joka on tullut olevaksi "suuren alkuräjähdyksen" aikoina, ei voi kokea tunteita?
Kuka tahansa astrofyysikkohan voi kertoa sinulle, että tähdet elävät omaa elämäänsä. Kuinka sinä ihminen/olento, jonka tieto on niin joutavanpäiväistä, jonka ymmärrys on niin mitätöntä, jonka olemassaolo on vain ohikiitävä hetki, kuinka sinä evoluutio-opin kannattaja, joka olet elävä ja viisas olento, et sittenkään pysty täysin selittämään edes yksinkertaisimmankaan solun elämää--kuinka sinun kaltaisesi olento voi siis julistaa, ettei maailmankaikkeudessa ole mitään muita tunteita kuin meidän ihmisten/maapallon eläinten.

C.Porosus kirjoitti:

ja esitellä millainen ihminen siellä ajatusten takana on.

Ateistit pilkkaavat uskoa, raamattua ja sen uskomuksia, ja myös uskon tyrkyttäjiäkin. Itse olen pannut merkille, että useimmat uskovaiset menevät mielummin ihmisen/ihmisten kimppuun, kuin mielipiteiden ja kommenttien kimppuun. Sinänsä ristiriitaista, kun uskovaiset ninmenomaan elvistelevät lähimmäisenrakkaudella. Sinäkin peräänkuulutit asiaa henkilön sijasta, mutta tuhlasit yhden kommentin kokonaan halveksuvaan analyysiin jumalaan uskomattomista ihmisistä, huom(!) ihmisistä, ei näkemyksistä. Sinäkin siis halusit kyntesi ihmisten iholle!. Ei siinä mitään, sehän on aivan tavallista.

Tiedätkö, minulle ei ole koskaan tullut edes mieleen mennä helluntalaispalstalla, evlut palstalla, lestojen tai minkään muunkaan uskonnon palstalla kirjoittamaan, että ko uskontokunnan kannattajat olisivat kyvyttömiä taiteeseen, tieteeseen saati pitänyt eläimenä. Hyvin monien ateistipalstalle tulevien uskisten mielestä näyttää olevan luonnollista, että heillä on kyseenalaistamaton oikeus pommittaa ateismipalstalaisia(siis ihmisiä) epäkohteliaisuuksilla ja solvauksilla päivästä toiseen ja kuukaudesta toiseen. Varjele, kun tulee takaisin, niin se tietenkin ihan eri juttu, koska edes kristinuskoa ei saisi kritisoida, saati sitten ihmistä, joka on kristinuskossa. Tämä on sentään ateismipalsta, eikä tämä ole kristinuskolle alisteinen palsta.

ei mitata sillä, esittääkö kirjoittaja väitteensä upein vaiko onnahtelevin lauserakentein, tai sillä, onnistuuko vai epäonnistuuko hän kaikkein sopivimpien ilmausten löytämisessä, koska kaikkein aidoin voima ja vakuuttavuus on aina lähtöisin sydämen vyöhykkeeltä.

Minä itse en koskaan hyökkää vastapuolta edustavien HENKILÖIDEN kimppuun. Heidän edustamaansa asiaa vastaan kyllä toisinaan "hyökkään".

Itse en koskaan hyökkää heikompaa vastustajaa, lasta, ilmeisesti säikähtynyttä henkilöä, en oikeastaan keitään eri syistä puolustuskyvyttömiä vastaan.

Olen pannut merkille, että varsinkin ateistit haluavat täällä enimmäkseen vain riidellä. Eivätkö he todellakaan ymmärrä, että taistelukentät on tarkoitettu vain verta ja sodankäyntiä varten? Ei tätä palstaa ole todellakaan tarkoitettu taistelukentäksi. Ei täällä saavuta tavoittelemaansa voittoa sillä, että sinkoaa ilmoille ihmisen tuntemista solvauksista pisimmät ja alhaisimmat. Surullista kyllä, vääränlaiset väittelyt tuhoavat useampia keskusteluja täällä kuin pommit konsanaan ,ja silloin useammat ihmiset ovat periaatteessa miltei yhtä kodittomia kodeissaan kuin kodittomat kadulla.

uskis kirjoitti:

kokea tähdet, tunnet niiden kauneuden, tunnet niiden majesteellisuuden, kuinka voit olla niin julkea että väität, että tähti, joka on ollut evoluutioteorian mukaan olemassa maailmankaikkeudessa miljardien vuosien ajan, tähti,joka on tullut olevaksi "suuren alkuräjähdyksen" aikoina, ei voi kokea tunteita?
Kuka tahansa astrofyysikkohan voi kertoa sinulle, että tähdet elävät omaa elämäänsä. Kuinka sinä ihminen/olento, jonka tieto on niin joutavanpäiväistä, jonka ymmärrys on niin mitätöntä, jonka olemassaolo on vain ohikiitävä hetki, kuinka sinä evoluutio-opin kannattaja, joka olet elävä ja viisas olento, et sittenkään pysty täysin selittämään edes yksinkertaisimmankaan solun elämää--kuinka sinun kaltaisesi olento voi siis julistaa, ettei maailmankaikkeudessa ole mitään muita tunteita kuin meidän ihmisten/maapallon eläinten.

"ei voi kokea tunteita?"

Se ei ole rakentunut niin. Eikö evoluutioteorialla ole mitään tekemistä tähtien evoluution kanssa.

"Kuka tahansa astrofyysikkohan voi kertoa sinulle, että tähdet elävät omaa elämäänsä."

Siinä tapauksessa kuvainnollinen termi. Elämän määrittely ei ole aivan yksiselitteistä, mutta se on selvää, että tähti ei niitä määrittelyitä täytä.

"et sittenkään pysty täysin selittämään edes yksinkertaisimmankaan solun elämää"

Pystyn kyllä selittämään, mutta en täydellisesti.

"kuinka sinun kaltaisesi olento voi siis julistaa, ettei maailmankaikkeudessa ole mitään muita tunteita kuin meidän ihmisten/maapallon eläinten."

En ole sellaista julistanut.

En haluaisi tuomita ketään, eikä se mitään auttaisikaan - totean vain: Ei uskosta Jumalaan voi itse luopua. Se pysyy sinussa ikuisesti. Toisilla se joskus vain laimenee ja toisilla taas toisinaan vahvistuu, mutta ei koskaan häviä.

Muista myös, että vasta tosiuskon myötä tulee täydellinen elämä. Aidon uskon myötä, siis Jumalan lahjana elinvoimamme on kuin aalto, tyrsky, maininki, myrsky, jonka tunnemme suonissamme ja joka työntää meidät toimintaan. Se on yhtä kuin luovuutemme. Se on meidän ilomme, surumme, meidän "vihamme" ja tuskamme. Sen energia on yhtä kuin persoonallisuutemme - ainutlaatuinen ominaisuuksien ja kykyjen ja kokemusten yhdistelmä, josta sielunjälkemme (minuus) muodostuu. Tämän tietäen ja sisäistämällä ikuinen vapaus voittaa ja koittaa sinulle jo täällä maan päällä! Ja mikä parhainta myös säilyy niin kauan kuin sinä itse vain haluat. Mutta jos et kuitenkaan jostain kumman syystä ole vapauteesi tyytyväinen niin voithan ryhtyä milloin tahansa orjaksi(ateistiksi, ei-uskovaiseksi) uudelleen; sehän on helppoa, koska saatana vaanii jossain lähistöllä aivan varmasti tilaisuutta iskeäkseen kimppuusi.

uskis kirjoitti:

En haluaisi tuomita ketään, eikä se mitään auttaisikaan - totean vain: Ei uskosta Jumalaan voi itse luopua. Se pysyy sinussa ikuisesti. Toisilla se joskus vain laimenee ja toisilla taas toisinaan vahvistuu, mutta ei koskaan häviä.

Muista myös, että vasta tosiuskon myötä tulee täydellinen elämä. Aidon uskon myötä, siis Jumalan lahjana elinvoimamme on kuin aalto, tyrsky, maininki, myrsky, jonka tunnemme suonissamme ja joka työntää meidät toimintaan. Se on yhtä kuin luovuutemme. Se on meidän ilomme, surumme, meidän "vihamme" ja tuskamme. Sen energia on yhtä kuin persoonallisuutemme - ainutlaatuinen ominaisuuksien ja kykyjen ja kokemusten yhdistelmä, josta sielunjälkemme (minuus) muodostuu. Tämän tietäen ja sisäistämällä ikuinen vapaus voittaa ja koittaa sinulle jo täällä maan päällä! Ja mikä parhainta myös säilyy niin kauan kuin sinä itse vain haluat. Mutta jos et kuitenkaan jostain kumman syystä ole vapauteesi tyytyväinen niin voithan ryhtyä milloin tahansa orjaksi(ateistiksi, ei-uskovaiseksi) uudelleen; sehän on helppoa, koska saatana vaanii jossain lähistöllä aivan varmasti tilaisuutta iskeäkseen kimppuusi.

Miksi se ei paista kommenteistasi? Miksi niistä kuultaa kauna ja viha muita kohtaan? Eikö sinulla ole uskosi kautta jotain annettavaa maailmalle, vai haluatko vain näyttää vihaasi maailmalle? Ei kai se noin ole?

olis kiva nähdä sekin!! kirjoitti:

Miksi se ei paista kommenteistasi? Miksi niistä kuultaa kauna ja viha muita kohtaan? Eikö sinulla ole uskosi kautta jotain annettavaa maailmalle, vai haluatko vain näyttää vihaasi maailmalle? Ei kai se noin ole?

Taivaallisia iloja mietiskellessä ei suru koskaan puseroa paina.

Ota sinäkin jo tänä iltana Jeesus sydämeesi niin voit saada jo pientä esimakua siitä autuudesta, jota me uskovaiset niin kiihkeästi odotamme. Vaikka tämä pieni esimaku merkitsee tosin mitättömän pientä vesipisaraa taivaallisen ilon lähteeseen verrattuna, niin kuitenkin, tämä yksi ainoa pisarakin ylittää painossa monin verroin kaikki lihalliset nautinnot, vaikka joka ainoan ihmisen joka ainoa nautinto olisi koottu yhdeksi punnukseksi. Muista myös, että mitä ehdottomampi ja kiihkeämpi rakkautesi Jumalaan on sitä suurempi ja suloisempi on tämän autuuden ennakkoilo. Tuolla puolenhan tämä autuuden tila sitten toteutuu täydellisesti ja saavuttaa korkeimman täydellisyytensä.

Rakkaussuhde Jumalaan on ikään kuin puutarha, jossa me vaalimme-- istutamme,hoidamme ja korjaamme--kaikkein kallisarvoisinta satoa, sieluamme, mutta vain siksi, että Toinen/Toiset saisivat kukoistaakseen kasvaa samassa muhevassa maaperässä ja tätä kaikkein arvokkainta työtähän me uskovat sitten teemme käytännössä levittämällä evankeliumin sanomaa.

uskis kirjoitti:

Taivaallisia iloja mietiskellessä ei suru koskaan puseroa paina.

Ota sinäkin jo tänä iltana Jeesus sydämeesi niin voit saada jo pientä esimakua siitä autuudesta, jota me uskovaiset niin kiihkeästi odotamme. Vaikka tämä pieni esimaku merkitsee tosin mitättömän pientä vesipisaraa taivaallisen ilon lähteeseen verrattuna, niin kuitenkin, tämä yksi ainoa pisarakin ylittää painossa monin verroin kaikki lihalliset nautinnot, vaikka joka ainoan ihmisen joka ainoa nautinto olisi koottu yhdeksi punnukseksi. Muista myös, että mitä ehdottomampi ja kiihkeämpi rakkautesi Jumalaan on sitä suurempi ja suloisempi on tämän autuuden ennakkoilo. Tuolla puolenhan tämä autuuden tila sitten toteutuu täydellisesti ja saavuttaa korkeimman täydellisyytensä.

Rakkaussuhde Jumalaan on ikään kuin puutarha, jossa me vaalimme-- istutamme,hoidamme ja korjaamme--kaikkein kallisarvoisinta satoa, sieluamme, mutta vain siksi, että Toinen/Toiset saisivat kukoistaakseen kasvaa samassa muhevassa maaperässä ja tätä kaikkein arvokkainta työtähän me uskovat sitten teemme käytännössä levittämällä evankeliumin sanomaa.

Ei tuo taivaallinen ilo kummoista ole, jos se jättää ihmisen elämänasenteen yhtä negatiiviseksi, kuin sinulla.
Sulle naama ylös suosta voi olla kova juttu, mutta monelle se on kyllä aika paljon enemmän.

Olis kiva nähdä kirjoitti:

Ei tuo taivaallinen ilo kummoista ole, jos se jättää ihmisen elämänasenteen yhtä negatiiviseksi, kuin sinulla.
Sulle naama ylös suosta voi olla kova juttu, mutta monelle se on kyllä aika paljon enemmän.

suoraan että näet, etten ole erityisen iloinen tyyppi?

En toki aina ole, ja jos itse tapaisin sellaisen kaverin, joka on aina iloinen, niin juoksisin kyllä heti karkuun.
Iloisuuteni tietenkin lisääntyisi heti, kun uskoviin alettaisiin suhtautumaan tällä palstalla edes jonkin verran kunnioittavasti .

uskis kirjoitti:

suoraan että näet, etten ole erityisen iloinen tyyppi?

En toki aina ole, ja jos itse tapaisin sellaisen kaverin, joka on aina iloinen, niin juoksisin kyllä heti karkuun.
Iloisuuteni tietenkin lisääntyisi heti, kun uskoviin alettaisiin suhtautumaan tällä palstalla edes jonkin verran kunnioittavasti .

On kai selvää, että ihmisryhmät muodostuvat jostain yhdistävästä tekijästä, harrastuksesta, ammatista, asuinpaikasta, mutta miksi kaipaat juuri ateistien hyväksyntää, varsinkin, kun et itsekään tunnu arvostavan ateistin elämänkatsomusta. Sisältyykö odotukseesi yksipuolinen kunnioituksen vaatimus?

Tiedätkö, ihan oikeesti on olemassa ihmisiä, joilla on syntyjään tai elämänkokemuksen kautta positiivinen mielenlaatu. Jotkut taas ovat aina masentuneita ilman sytäkin, eivätkä he osaa nauttia elämästä. Kadehtiminen ja hyvän mielen paheksunta ei vie kenenkään elämää eteenpäin.

Olis kiva nähdä kirjoitti:

On kai selvää, että ihmisryhmät muodostuvat jostain yhdistävästä tekijästä, harrastuksesta, ammatista, asuinpaikasta, mutta miksi kaipaat juuri ateistien hyväksyntää, varsinkin, kun et itsekään tunnu arvostavan ateistin elämänkatsomusta. Sisältyykö odotukseesi yksipuolinen kunnioituksen vaatimus?

Tiedätkö, ihan oikeesti on olemassa ihmisiä, joilla on syntyjään tai elämänkokemuksen kautta positiivinen mielenlaatu. Jotkut taas ovat aina masentuneita ilman sytäkin, eivätkä he osaa nauttia elämästä. Kadehtiminen ja hyvän mielen paheksunta ei vie kenenkään elämää eteenpäin.

Minähän harjoitan täällä rakentavaa kateutta eli kykenen ihailemaan toisen paremmuutta, kadehtimaan menettämättä oman arvon tunnetta. Rakentavaa kateutta kokeva pystyy antamaan muille ihmisille itsellään olevaa hyvää, ja tätähän monet uskovat tekevät levittämällä evankeliumin pelastuksen sanomaa, antamalla tukea ja kannustusta uskon asioissa sekä hyväksyntää, ymmärtämystä ja lähimmäisenrakkautta, koska tämä kaikki ei ole suinkaan poissa itseltä, vaan uskoontulon myötä Jumalalta saatu lahja ja siunaus.
Ja sinne, missä on vihaa, tuomme rakkautta, missä loukkauksia, tuomme anteeksiantamusta, missä epäilyksiä, tuomme uskoa, missä epätoivoa, tuomme toivoa, missä pimeyttä,tuomme valoa, missä surua, tuomme iloa.

loukkasi?

Minua loukkasi se, ettei hän ymmärrä ateisteja ja se, että hän syytti minua sellaisesta, mitä en ole tehnyt (jollainen en ole).

Tiedän, ettet tarkoittanut loukata ateisteja, mutta kun kirjoitit.??????,minä loukkaannuin.

Yksi vaihtoehto vielä lisää, jonka ilmeisesti valitset:
Minua loukkasi uskiksen suorasukaisuus ja ateistin vertaaminen eläimeen, joka sattui, koska siinä paljastui kunnioituksen puute.

uskis kirjoitti:

loukkasi?

Minua loukkasi se, ettei hän ymmärrä ateisteja ja se, että hän syytti minua sellaisesta, mitä en ole tehnyt (jollainen en ole).

Tiedän, ettet tarkoittanut loukata ateisteja, mutta kun kirjoitit.??????,minä loukkaannuin.

Yksi vaihtoehto vielä lisää, jonka ilmeisesti valitset:
Minua loukkasi uskiksen suorasukaisuus ja ateistin vertaaminen eläimeen, joka sattui, koska siinä paljastui kunnioituksen puute.

Mitähän ihmettä sinä nyt horiset? Miten tuo verbaalioksennus liittyy minun kommenttiini typerästä avauksestasi?

ruumiillista kuritusta. Ja siksi kysynkin, että mihin te ateistit olette kadottaneet viattomuutenne? Mihin te olette kadottaneet kykynne luottaa?
Minä kuvailisin seurustelua, myös lasten kasvatustyötä, ikään kuin kasvavan lapsen ja vanhemman välisenä yhteisen kasvun puutarhana: ihanana Jumalan luomana paikkana, missä rakkaus, molemminpuolinen kunnioitus ja vapaus kukoistavat. Tämän tietäen, me uskovat emme koskaan pyri hallitsemaan lapsiamme ja aviopuolisoamme tai alista heitä valtaamme.

uskis kirjoitti:

ruumiillista kuritusta. Ja siksi kysynkin, että mihin te ateistit olette kadottaneet viattomuutenne? Mihin te olette kadottaneet kykynne luottaa?
Minä kuvailisin seurustelua, myös lasten kasvatustyötä, ikään kuin kasvavan lapsen ja vanhemman välisenä yhteisen kasvun puutarhana: ihanana Jumalan luomana paikkana, missä rakkaus, molemminpuolinen kunnioitus ja vapaus kukoistavat. Tämän tietäen, me uskovat emme koskaan pyri hallitsemaan lapsiamme ja aviopuolisoamme tai alista heitä valtaamme.

on niin idioottimaisen johdatteleva, että on syytä epäillä älykkyysosamäärääsi.

old_profile_47084 kirjoitti:

on niin idioottimaisen johdatteleva, että on syytä epäillä älykkyysosamäärääsi.

suurmiestä (tosin sellainen en haluaisi itse ollakaan),joka olisi pitänyt itseään suurenmoisena ja vieläpä kehuskelisi noilla osamäärillään. Jo pelkästään oman mahdollisen suurenmoisuuden oivaltaminen kun tuhoaa kaiken suuruuden siemenen.
Mieleeni muistuu John Steinbeckin arvio hänen kuolemattomasta kirjastaan "Vihan hedelmät": Se ei ole mikään suuri kirja. Olin toivonut, että se voisi olla sitä. Se on pelkästään tavallinen kirja. Ja kaikkein kauheinta asiassa on, että kirja on ehdottomasti paras mitä ikinä pystyn kirjoittamaan."

Mielestäni yleisimmin käsitettynä hyvin älykkäänä ihmisenä pidetään sellaista, jolla on mahdollisimman suuri sanavarasto ja lisäksi olisi vielä hienoa, että hän todellakin myös ymmärtäisi täysin käyttämiensä sanojen merkityksen.

Jos nyt sitten puhutaan kielellisestä älykkyydestä, jonka avulla siis kykenemme lukemaan,kirjoittamaan ja viestimään sanoin, niin itse uskoisin, että tämän älyykkyyslajin huipun on kyllä oltava runoilija,kirjailija tai ainakin taitava puhuja.

Uskovana ihmisenä olen sitä miltä, että me uskovat olemme erittäin älykkäitä varsinkin intrapersoonallisella (tai introspektiivisellä) ja interpersoonallisella tasolla. Ehkä vielä edellä mainittujen lisäksi melko hyvä kielellinen älykkyys,loistava avaruudellinen (eli spatiaalinen tai visuaalinen) älykkyys ja uskoisin, että myös hyvää tasoa oleva looginen eli matemaattinen älykkyys, jonka avulla kyetään järkeilemään ja laskemaan.

uskis kirjoitti:

suurmiestä (tosin sellainen en haluaisi itse ollakaan),joka olisi pitänyt itseään suurenmoisena ja vieläpä kehuskelisi noilla osamäärillään. Jo pelkästään oman mahdollisen suurenmoisuuden oivaltaminen kun tuhoaa kaiken suuruuden siemenen.
Mieleeni muistuu John Steinbeckin arvio hänen kuolemattomasta kirjastaan "Vihan hedelmät": Se ei ole mikään suuri kirja. Olin toivonut, että se voisi olla sitä. Se on pelkästään tavallinen kirja. Ja kaikkein kauheinta asiassa on, että kirja on ehdottomasti paras mitä ikinä pystyn kirjoittamaan."

Mielestäni yleisimmin käsitettynä hyvin älykkäänä ihmisenä pidetään sellaista, jolla on mahdollisimman suuri sanavarasto ja lisäksi olisi vielä hienoa, että hän todellakin myös ymmärtäisi täysin käyttämiensä sanojen merkityksen.

Jos nyt sitten puhutaan kielellisestä älykkyydestä, jonka avulla siis kykenemme lukemaan,kirjoittamaan ja viestimään sanoin, niin itse uskoisin, että tämän älyykkyyslajin huipun on kyllä oltava runoilija,kirjailija tai ainakin taitava puhuja.

Uskovana ihmisenä olen sitä miltä, että me uskovat olemme erittäin älykkäitä varsinkin intrapersoonallisella (tai introspektiivisellä) ja interpersoonallisella tasolla. Ehkä vielä edellä mainittujen lisäksi melko hyvä kielellinen älykkyys,loistava avaruudellinen (eli spatiaalinen tai visuaalinen) älykkyys ja uskoisin, että myös hyvää tasoa oleva looginen eli matemaattinen älykkyys, jonka avulla kyetään järkeilemään ja laskemaan.

esität noin idioottimaisia kysymyksiä. Olethan siis älykäs. HÄH!

ateistien eli "peruspakanoiden" ,joiden henkilökohtaisessa elämässä ei Jumalalla ja uskonnolla ole mitään sijaa, mukaan joku räjähti, mutta miksi ja kenen toimesta, sitä he eivät tiedä. Siksi heidän mielestään maailma ja luonnonlait eivät ole hyviä eivätkä pahoja, ne vain ovat.

Kärsimyksen ja pahan ongelmankin he selittävät niin, että maailmassa ei ole pahuutta, vain ihmisen pahaksi kokemia tapahtumia.
Hyvyyttäkään ateisti ei etsi moraalista tai ihmiselle ylhäältä annetusta laista vaan ihmisluonnosta. "Olemme laumaeläimiä,siksi olemme pohjimmiltaan hyvänluontoisia. Biologiaa, ei teologiaa".
Siinäpä sitä todellakin ajattelemisen ja ihmettelemisen aihetta kerrakseen.

Siksi, kun luen ateistien kirjoituksia, niin mieleeni tulevatkin helposti sanat "minä olen"; kaksi yksinkertaista sanaa, ylpeyden ja vihan tunteen sävyttäminä.
Ehkä näissä sanoissa ateistien mielestä kaikuu jopa heidän esi-isiensä ääni heidän takoessaan rintakehäänsä? Tai sitten ylpeä kukko, joka kiekuu joka aamu julistaen auringon varhaisille säteille "minä olen".

Uskova kuitenkin tajuaa, että nämä sanat voi lausua myös ilmaistakseen surua, onnea tai eksistentiaalista ongelmaa: "Olenko minä?"
Uskova tietää myös sen, että vasta silloin kun me pystymme lausumaan nämä kaksi sanaa ilmaistaksemme kaikkia tunteita, voimme todella vakuuttaa:"Minä olen".

Useimmat todellakin, kasvatuksensa mukaisesti, ovat tottuneet pitämään itseänne fyysillisinä olentoina(ateistit jopa eläiminä), joissa toimii jokin salaperäinen voima. No, sehän on tietysti Sielu.
Luulen kuitenkin, että jos joku kysyisi keltä tavalliselta ihmiseltä hyvänsä, mikä hänen sielunsa on, niin hän tuskin saisi oikeaa ja tyydyttävää vastausta.
Raamattu kuitenkin opettaa selvästi meille uskoville sen, että jos ajattelemme itseämme siltä kannalta, että olemme pelkkiä fyysisiä olentoja, niin olemme täysin väärässä. Näin toimiessamme me tarkastelisimme silloin niin sanoaksemme itseämme kaukoputken väärästä päästä--- siitä päästä, joka näyttää meidät paljon, paljon pienempinä kuin mitä olemme.

uskis kirjoitti:

ateistien eli "peruspakanoiden" ,joiden henkilökohtaisessa elämässä ei Jumalalla ja uskonnolla ole mitään sijaa, mukaan joku räjähti, mutta miksi ja kenen toimesta, sitä he eivät tiedä. Siksi heidän mielestään maailma ja luonnonlait eivät ole hyviä eivätkä pahoja, ne vain ovat.

Kärsimyksen ja pahan ongelmankin he selittävät niin, että maailmassa ei ole pahuutta, vain ihmisen pahaksi kokemia tapahtumia.
Hyvyyttäkään ateisti ei etsi moraalista tai ihmiselle ylhäältä annetusta laista vaan ihmisluonnosta. "Olemme laumaeläimiä,siksi olemme pohjimmiltaan hyvänluontoisia. Biologiaa, ei teologiaa".
Siinäpä sitä todellakin ajattelemisen ja ihmettelemisen aihetta kerrakseen.

Siksi, kun luen ateistien kirjoituksia, niin mieleeni tulevatkin helposti sanat "minä olen"; kaksi yksinkertaista sanaa, ylpeyden ja vihan tunteen sävyttäminä.
Ehkä näissä sanoissa ateistien mielestä kaikuu jopa heidän esi-isiensä ääni heidän takoessaan rintakehäänsä? Tai sitten ylpeä kukko, joka kiekuu joka aamu julistaen auringon varhaisille säteille "minä olen".

Uskova kuitenkin tajuaa, että nämä sanat voi lausua myös ilmaistakseen surua, onnea tai eksistentiaalista ongelmaa: "Olenko minä?"
Uskova tietää myös sen, että vasta silloin kun me pystymme lausumaan nämä kaksi sanaa ilmaistaksemme kaikkia tunteita, voimme todella vakuuttaa:"Minä olen".

Useimmat todellakin, kasvatuksensa mukaisesti, ovat tottuneet pitämään itseänne fyysillisinä olentoina(ateistit jopa eläiminä), joissa toimii jokin salaperäinen voima. No, sehän on tietysti Sielu.
Luulen kuitenkin, että jos joku kysyisi keltä tavalliselta ihmiseltä hyvänsä, mikä hänen sielunsa on, niin hän tuskin saisi oikeaa ja tyydyttävää vastausta.
Raamattu kuitenkin opettaa selvästi meille uskoville sen, että jos ajattelemme itseämme siltä kannalta, että olemme pelkkiä fyysisiä olentoja, niin olemme täysin väärässä. Näin toimiessamme me tarkastelisimme silloin niin sanoaksemme itseämme kaukoputken väärästä päästä--- siitä päästä, joka näyttää meidät paljon, paljon pienempinä kuin mitä olemme.

Ei siinä ole mitään ihmeellistä, että ihminen on eläin. Se, että on fyysinen olio ei poista sitä, että voi olla tunteva (uskovien sieluksi kutsuma) olio.

uskis kirjoitti:

ateistien eli "peruspakanoiden" ,joiden henkilökohtaisessa elämässä ei Jumalalla ja uskonnolla ole mitään sijaa, mukaan joku räjähti, mutta miksi ja kenen toimesta, sitä he eivät tiedä. Siksi heidän mielestään maailma ja luonnonlait eivät ole hyviä eivätkä pahoja, ne vain ovat.

Kärsimyksen ja pahan ongelmankin he selittävät niin, että maailmassa ei ole pahuutta, vain ihmisen pahaksi kokemia tapahtumia.
Hyvyyttäkään ateisti ei etsi moraalista tai ihmiselle ylhäältä annetusta laista vaan ihmisluonnosta. "Olemme laumaeläimiä,siksi olemme pohjimmiltaan hyvänluontoisia. Biologiaa, ei teologiaa".
Siinäpä sitä todellakin ajattelemisen ja ihmettelemisen aihetta kerrakseen.

Siksi, kun luen ateistien kirjoituksia, niin mieleeni tulevatkin helposti sanat "minä olen"; kaksi yksinkertaista sanaa, ylpeyden ja vihan tunteen sävyttäminä.
Ehkä näissä sanoissa ateistien mielestä kaikuu jopa heidän esi-isiensä ääni heidän takoessaan rintakehäänsä? Tai sitten ylpeä kukko, joka kiekuu joka aamu julistaen auringon varhaisille säteille "minä olen".

Uskova kuitenkin tajuaa, että nämä sanat voi lausua myös ilmaistakseen surua, onnea tai eksistentiaalista ongelmaa: "Olenko minä?"
Uskova tietää myös sen, että vasta silloin kun me pystymme lausumaan nämä kaksi sanaa ilmaistaksemme kaikkia tunteita, voimme todella vakuuttaa:"Minä olen".

Useimmat todellakin, kasvatuksensa mukaisesti, ovat tottuneet pitämään itseänne fyysillisinä olentoina(ateistit jopa eläiminä), joissa toimii jokin salaperäinen voima. No, sehän on tietysti Sielu.
Luulen kuitenkin, että jos joku kysyisi keltä tavalliselta ihmiseltä hyvänsä, mikä hänen sielunsa on, niin hän tuskin saisi oikeaa ja tyydyttävää vastausta.
Raamattu kuitenkin opettaa selvästi meille uskoville sen, että jos ajattelemme itseämme siltä kannalta, että olemme pelkkiä fyysisiä olentoja, niin olemme täysin väärässä. Näin toimiessamme me tarkastelisimme silloin niin sanoaksemme itseämme kaukoputken väärästä päästä--- siitä päästä, joka näyttää meidät paljon, paljon pienempinä kuin mitä olemme.

"Kärsimyksen ja pahan ongelmankin he selittävät niin, että maailmassa ei ole pahuutta, vain ihmisen pahaksi kokemia tapahtumia."

Eikö se sitten ole totta? mielestäni sinä katselet maailmaa aika mustavalkoisena - asia on joko niin tai näin, ei mitään siltä väliltä. Mutta eikö pahuus ja pahat asiat ole nimenomaan kokijasidonnaisia? tarkoitan siis, että jotnkin asiat ovat jollekin huonoja ja toiselle hyviä. esim. inflaatio; pienituloisen vähän maallistaomaisuutta omistavan näkökulmasta inflaatio on huono, koska kaikki on kallista ja mihinkään ei ole varaa, kun mitään ei voi myydäkkään pois. Suurituloiselle ja maallista omaisuutta omistavalle voi inflaatio olla ihan hyvä juttu, kun hinnat nousevat voi osakkeen myydä kokealla hinnalla, eikä tarvi huolehtia velkoja, joita pienituloisella luultavasti on. Toivottavasti tuli pointti selville...(?)
Tietenkin on olemassa ns. universaalia pahuutta sotaa ym. joiden syyt voidaan selittää mm. ihmisten ahneudella.


"Hyvyyttäkään ateisti ei etsi moraalista tai ihmiselle ylhäältä annetusta laista vaan ihmisluonnosta. "Olemme laumaeläimiä,siksi olemme pohjimmiltaan hyvänluontoisia. Biologiaa, ei teologiaa"."

"Moraali tarkoittaa yhteisössä vallitsevia käsityksiä, arvostuksia ja käyttäytymissääntöjä, jotka koskevat hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää, ar­vokasta ja arvotonta, hyväksymistä ja hylkäämistä. Moraalilla voidaan tarkoittaa myös taistelutahtoa."(wikipedia)

Miksei ateisti voisi perustella hyvyyttä moraalilla. Vaikka olenkin ateisti niin kyllä minulla on moraali. Kysymys yleensä on uskovien ja ateistien välillä siitä että mistä moraali muodostuu/tulee, ei niinkään siitä onko sitä ateisteilla vai ei. Uskovaisten mielestä jumala on antanut ihmisille moraalin. Ateistien mielestä, ja minunkin mielestäni, moraali on syntynyt sen vuoksi, että tulisimme laumaeläiminä toimeen toisiemme kanssa. Tekemällä toisillemme hyvää pahan sijaan, voimme myös odottaa toisten kohtelevan meitä hyvin, mikä on loppupeleissä kaikkein puolesta edullisinta. Toisin kuin omanedun tavoittelu.



"Siksi, kun luen ateistien kirjoituksia, niin mieleeni tulevatkin helposti sanat "minä olen"; kaksi yksinkertaista sanaa, ylpeyden ja vihan tunteen sävyttäminä."

"...vasta silloin kun me pystymme lausumaan nämä kaksi sanaa ilmaistaksemme kaikkia tunteita, voimme todella vakuuttaa:"Minä olen"."

Miksi juuri ylpeyden ja vihan säväyttäminä? En itse ainakaan tunnista itseäni tästä kuvauksesta. En koskaan ole tuntenut vihaa näin todetessani.
Ja todellakin voin kaikin tuntein vakuuttaa: "Mina olen." Sillä vaikka todellisuus olisi muuta mitä ympärillämme on, ja emme oikeasti olisi olemassa, voin vakuuttaa että tässä todellisuudessa, minun todellisuudessani, jossa myös sinä olet, olen myös minä.



"Ehkä näissä sanoissa ateistien mielestä kaikuu jopa heidän esi-isiensä ääni heidän takoessaan rintakehäänsä?"

Mielestäni em. kohta oli kohtuutonta pilkkaa. Miksi vertaat ateisteja tai annat ymmärtää ateistien ihannoivan ihmislajin aiempia kehitysasteita?



"Uskova kuitenkin tajuaa, että nämä sanat voi lausua myös ilmaistakseen surua, onnea tai eksistentiaalista ongelmaa: "Olenko minä?""

Ateistiko ei voi tätä tajuta? Omalla kohdallani filosofinen pohdinta alkoi ennen kouluikää (etenkin menetettyäni uskoni ja vanhempieni erottua) ja olen sen jälkeen usien pohtinut filosofisia kysymyksiä, etenkin em. "olenko minä?" Voin totuudenmukaisesti väittää uskovaisten, etenkin lestadiolaisten, kurssikavereitteni pohtineen em. asioita huomattavasti vähemmän kuin minä, tai ei lainkaan.



Minä ainakin olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni ateistisesta elämänkatsomuksestani "huolimatta".


ja ihan korjauksena... kyllä minun henkilökohtaisessa elämässäni uskonnolla on sija. Aviopuolisoni on metodisti, jos se mitään sinulle sanoo ja mielelläni keskustelen uskontoon liittyvistä asioista kun se ei mene tällaiseen panetteluun niinkuin sinun kirjoituksesi.

sitten näihin kysymyksiin:

Kuka sinä olet?
Kuka Jeesus sinua lähellä olevien ihmisten mielestä on?
Kuka Jeesus sinun mielestäsi on?
Kuka sinä ihmisten mielestä olet?
Entä kuka sinä omasta mielestäsi olet?

Mitä elämä on?
Mistä se on saanut alkunsa?
Mikä on sen päämäärä?
Mikä on sen tarkoitus?
Siitä huolimatta, että vaikka vastausten löytämistä em. neljään kysymykseen on mahdotonta sovittaa älyllisen ajattelun kaavoihin, niin ei kannata kuitenkaan vihkiytyä mihinkään mysteeriin tai antaa mystiikan astua peliin, koska Raamatusta löytyy niihin selkeä ja järkevä selitys.

uskis kirjoitti:

sitten näihin kysymyksiin:

Kuka sinä olet?
Kuka Jeesus sinua lähellä olevien ihmisten mielestä on?
Kuka Jeesus sinun mielestäsi on?
Kuka sinä ihmisten mielestä olet?
Entä kuka sinä omasta mielestäsi olet?

Mitä elämä on?
Mistä se on saanut alkunsa?
Mikä on sen päämäärä?
Mikä on sen tarkoitus?
Siitä huolimatta, että vaikka vastausten löytämistä em. neljään kysymykseen on mahdotonta sovittaa älyllisen ajattelun kaavoihin, niin ei kannata kuitenkaan vihkiytyä mihinkään mysteeriin tai antaa mystiikan astua peliin, koska Raamatusta löytyy niihin selkeä ja järkevä selitys.

Kuka sinä olet? - Minä olen minä.
Kuka Jeesus sinua lähellä olevien ihmisten mielestä on? - mielikuvitusolento
Kuka Jeesus sinun mielestäsi on? - olen kahden vailla, hän oli joko keksitty henkilö tai sitten väärinymmärretty ateisti.
Kuka sinä ihmisten mielestä olet?-Ihmisten mielestä olen oma itseni.
Entä kuka sinä omasta mielestäsi olet? - Tiedän nimeni ja uskon olevani tämä henkilö.

Mitä elämä on? - elämä on laiffii.
Mistä se on saanut alkunsa? - en tiedä, eikä suuresti kiinnostakaan.
Mikä on sen päämäärä?- sillä ei ole päämäärää, se vain on.
Mikä on sen tarkoitus? - elämän tarkoitus on elää.

uskis kirjoitti:

sitten näihin kysymyksiin:

Kuka sinä olet?
Kuka Jeesus sinua lähellä olevien ihmisten mielestä on?
Kuka Jeesus sinun mielestäsi on?
Kuka sinä ihmisten mielestä olet?
Entä kuka sinä omasta mielestäsi olet?

Mitä elämä on?
Mistä se on saanut alkunsa?
Mikä on sen päämäärä?
Mikä on sen tarkoitus?
Siitä huolimatta, että vaikka vastausten löytämistä em. neljään kysymykseen on mahdotonta sovittaa älyllisen ajattelun kaavoihin, niin ei kannata kuitenkaan vihkiytyä mihinkään mysteeriin tai antaa mystiikan astua peliin, koska Raamatusta löytyy niihin selkeä ja järkevä selitys.

"Mitä elämä on?
Mistä se on saanut alkunsa?
Mikä on sen päämäärä?
Mikä on sen tarkoitus?
Siitä huolimatta, että vaikka vastausten löytämistä em. neljään kysymykseen on mahdotonta sovittaa älyllisen ajattelun kaavoihin, niin ei kannata kuitenkaan vihkiytyä mihinkään mysteeriin tai antaa mystiikan astua peliin, koska Raamatusta löytyy niihin selkeä ja järkevä selitys."

Ei Raamatusta noihin mitään tyydyttävää vastausta löydy, luuloja korkeintaan. Mihin tahansa kysymykseen voi antaa vastauksen, mutta vastauksen oikeellisuus onkin toinen juttu.

Bubastis.tm kirjoitti:

Kuka sinä olet? - Minä olen minä.
Kuka Jeesus sinua lähellä olevien ihmisten mielestä on? - mielikuvitusolento
Kuka Jeesus sinun mielestäsi on? - olen kahden vailla, hän oli joko keksitty henkilö tai sitten väärinymmärretty ateisti.
Kuka sinä ihmisten mielestä olet?-Ihmisten mielestä olen oma itseni.
Entä kuka sinä omasta mielestäsi olet? - Tiedän nimeni ja uskon olevani tämä henkilö.

Mitä elämä on? - elämä on laiffii.
Mistä se on saanut alkunsa? - en tiedä, eikä suuresti kiinnostakaan.
Mikä on sen päämäärä?- sillä ei ole päämäärää, se vain on.
Mikä on sen tarkoitus? - elämän tarkoitus on elää.

todellakin elää, mutta hyvin.

Kristinuskohan, huolimatta siitä, että ahdasmieliset ja tietämättömät ihmiset ovat pilkanneet ja ivanneet sitä, on järkevä uskonto. Se ei ehkä tyydytä itsekeskeistä ihmistä, jonka harrastus elämässä rajoittuu päivisin toimistoonsa ja öisin klubiinsa. Se ei voi tyydyttää sellaisia ihmisiä, jotka luulevat, että he sammuvat kuin kynttilä elämän päättyessä, jonka jälkeen ei ole enää mitään muuta. Mutta se tyydyttää ihmistä, joka tietää, että elämällä on jokin tarkoitus, ja että sitä kannattaa elää. Ja jos elämä on elämisen arvoinen, niin seurauksena on, että kannattaa myös elää elämänsä hyvin.

Kun uskomme Jumalaan, niin siinä avautuu meille täysin myös elämän henkinen puoli. Uskova ei tunne sanaa "kuolema", vaan elämä jatkuu. Kun me laskemme elottoman ruumiin hautaan, me emme lausu mielessämme jäähyväisiä, koska tiedämme, että rakkaamme ei ole suinkaan kuollut.
Ja tiedämme myös sen, että vielä sekin aika koittaa, jolloin voimme puhua hänen kanssaan aivan samoin kuin ennenkin, kun meidänkin puhdistunut ja hienontunut sielu pääsee nauttimaan kaikesta siitä, "minkä Jumala on valmistanut niille, jotka Häntä rakastavat".

ertert kirjoitti:

"Mitä elämä on?
Mistä se on saanut alkunsa?
Mikä on sen päämäärä?
Mikä on sen tarkoitus?
Siitä huolimatta, että vaikka vastausten löytämistä em. neljään kysymykseen on mahdotonta sovittaa älyllisen ajattelun kaavoihin, niin ei kannata kuitenkaan vihkiytyä mihinkään mysteeriin tai antaa mystiikan astua peliin, koska Raamatusta löytyy niihin selkeä ja järkevä selitys."

Ei Raamatusta noihin mitään tyydyttävää vastausta löydy, luuloja korkeintaan. Mihin tahansa kysymykseen voi antaa vastauksen, mutta vastauksen oikeellisuus onkin toinen juttu.

mitä elämä on ja mikä on sen päämäärä, niin meidän on silloin mietittävä sitä, kuka Jeesus Kristus on, ja miksi Hänen täytyy vielä palata takaisin.
Tällöin joudumme ydinkysymyksen eteen: miksi Jumala itse asiassa loi maailman? Miksi Hän aloitti inhimillisen historian, ja mitä suunnitelmia Hänellä on maailman suhteen?

Ihmisen kannalta näitä tärkeitä kysymyksiä pohdittaessa on kaikkein tärkeintä aina muistaa se, että luodessaan maailmankaikkeuden Jumalan suunnitelmiin ei suinkaan kuulunut näin tehdessään ainoastaan ilmentää viisauttaan, mahtavuuttaan ja voimaansa, vaan Hän tahtoi osoittaa myös rakkautensa ja vanhurskautensa.
Siihen ei luonto riittänyt; jotta Jumala siis voisi ilmaista nämä olemuksensa äärettömät, täydelliset ominaisuudet. Siksi hän näki viisaudessaan tarpeelliseksi luoda moraalisia olentoja--- ensin pyhät enkelit ja myöhemmin ihmisen. Näin Jumala saattoi tehdä tiettäväksi rakkautensa ja vanhurskautensa ja lopuksi myös armonsa, kun Hän laati pelastussuunnitelmansa.

Kun Jeesus Kristus tuli ensimmäisen kerran, Hän syntyi Beetlehemissä neitsyt Mariasta, eli ihmisten joukossa, kuoli ristillä, nousi ylös voittajana ja astui ylös taivaaseen. Tämä on koko historian tärkein tapahtumasarja, koska ilman sitä Jumalan tarkoitushan ei olisi toteutunut. Ja kun kerran historian suurin tapahtuma oli Jeesuksen ensimmäinen tuleminen (inkarnaatio, jolloin Jumala syntyi ihmiseksi ja toi meille pelastuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta), niin looginen seuraus on se, että historian loppuhuipentuma on seuraava suuri tapaus--- Jeesuksen Kristuksen toinen tulemus!
Koska historian keskipiste on siis Jeesus Kristus ja erityisesti Hänen ensimmäinen tulemisensa, silloin on myös täysin selvää, että Jeesus Kristus tulee vielä takaisin.

uskis kirjoitti:

todellakin elää, mutta hyvin.

Kristinuskohan, huolimatta siitä, että ahdasmieliset ja tietämättömät ihmiset ovat pilkanneet ja ivanneet sitä, on järkevä uskonto. Se ei ehkä tyydytä itsekeskeistä ihmistä, jonka harrastus elämässä rajoittuu päivisin toimistoonsa ja öisin klubiinsa. Se ei voi tyydyttää sellaisia ihmisiä, jotka luulevat, että he sammuvat kuin kynttilä elämän päättyessä, jonka jälkeen ei ole enää mitään muuta. Mutta se tyydyttää ihmistä, joka tietää, että elämällä on jokin tarkoitus, ja että sitä kannattaa elää. Ja jos elämä on elämisen arvoinen, niin seurauksena on, että kannattaa myös elää elämänsä hyvin.

Kun uskomme Jumalaan, niin siinä avautuu meille täysin myös elämän henkinen puoli. Uskova ei tunne sanaa "kuolema", vaan elämä jatkuu. Kun me laskemme elottoman ruumiin hautaan, me emme lausu mielessämme jäähyväisiä, koska tiedämme, että rakkaamme ei ole suinkaan kuollut.
Ja tiedämme myös sen, että vielä sekin aika koittaa, jolloin voimme puhua hänen kanssaan aivan samoin kuin ennenkin, kun meidänkin puhdistunut ja hienontunut sielu pääsee nauttimaan kaikesta siitä, "minkä Jumala on valmistanut niille, jotka Häntä rakastavat".

koska en usko niihin.

Olen myös sitä mieltä että kuolemaa ei ole, sen sijaan uskon viimeisen käyttöpäivämäärän olemassaoloon.

Elämä on ihmisen parasta aikaa ennen viimeistä käyttöpäivämäärää.

uskis kirjoitti:

mitä elämä on ja mikä on sen päämäärä, niin meidän on silloin mietittävä sitä, kuka Jeesus Kristus on, ja miksi Hänen täytyy vielä palata takaisin.
Tällöin joudumme ydinkysymyksen eteen: miksi Jumala itse asiassa loi maailman? Miksi Hän aloitti inhimillisen historian, ja mitä suunnitelmia Hänellä on maailman suhteen?

Ihmisen kannalta näitä tärkeitä kysymyksiä pohdittaessa on kaikkein tärkeintä aina muistaa se, että luodessaan maailmankaikkeuden Jumalan suunnitelmiin ei suinkaan kuulunut näin tehdessään ainoastaan ilmentää viisauttaan, mahtavuuttaan ja voimaansa, vaan Hän tahtoi osoittaa myös rakkautensa ja vanhurskautensa.
Siihen ei luonto riittänyt; jotta Jumala siis voisi ilmaista nämä olemuksensa äärettömät, täydelliset ominaisuudet. Siksi hän näki viisaudessaan tarpeelliseksi luoda moraalisia olentoja--- ensin pyhät enkelit ja myöhemmin ihmisen. Näin Jumala saattoi tehdä tiettäväksi rakkautensa ja vanhurskautensa ja lopuksi myös armonsa, kun Hän laati pelastussuunnitelmansa.

Kun Jeesus Kristus tuli ensimmäisen kerran, Hän syntyi Beetlehemissä neitsyt Mariasta, eli ihmisten joukossa, kuoli ristillä, nousi ylös voittajana ja astui ylös taivaaseen. Tämä on koko historian tärkein tapahtumasarja, koska ilman sitä Jumalan tarkoitushan ei olisi toteutunut. Ja kun kerran historian suurin tapahtuma oli Jeesuksen ensimmäinen tuleminen (inkarnaatio, jolloin Jumala syntyi ihmiseksi ja toi meille pelastuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta), niin looginen seuraus on se, että historian loppuhuipentuma on seuraava suuri tapaus--- Jeesuksen Kristuksen toinen tulemus!
Koska historian keskipiste on siis Jeesus Kristus ja erityisesti Hänen ensimmäinen tulemisensa, silloin on myös täysin selvää, että Jeesus Kristus tulee vielä takaisin.

"mitä elämä on ja mikä on sen päämäärä, niin meidän on silloin mietittävä sitä, kuka Jeesus Kristus on, ja miksi Hänen täytyy vielä palata takaisin."

Olen jo miettinyt ja koko ajatuksessa ei ole mitään järkeä.

"miksi Jumala itse asiassa loi maailman?"

Kannattaisi ensin lähteä ensimmäisestä kysymyksestä. Onko Jumalaa ylipäätään olemassa. Olettamuksena Jumala on turha. Silloin joudutaan vaan turhaan kysymysten suohon, josta esititkin hyvän esimerkin.