Julkisuus on parasta, mitä tappaja voi teolleen toivoa. Hänen elämäänsä vatvotaan moneen kertaan - vaikka hän ei olekaan kuuluisuudestaan nauttimassa. Mutta moni samaa suunnitteleva näkee, että jess! tämähän toimii!
Tuodaan näiden sairaiden tappajien sijaan julkisuuteen uhrit. Surraan yhdessä. Pimitetään tappaja, näytetään uhrit. Kerrotaan heidän elämäntarinansa, mitä heistä olisi voinut tulla... Miten rakkaita he olivat vanhemmilleen, sisaruksilleen, sukulaisilleen, ystävilleen.
Ei anneta foorumia tappajille!
Tuodaan näiden sairaiden tappajien sijaan julkisuuteen uhrit. Surraan yhdessä. Pimitetään tappaja, näytetään uhrit. Kerrotaan heidän elämäntarinansa, mitä heistä olisi voinut tulla... Miten rakkaita he olivat vanhemmilleen, sisaruksilleen, sukulaisilleen, ystävilleen.
Ei anneta foorumia tappajille!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitä se muuta kansaa kiinnostaa, keitä olivat uhrit?
Juuri tuolla tavoinhan itse vaadit murhatöille taas lisää julkisuutta.
Nyt meillä murhaajat saavat juuri sen, mitä haluavatkin: massiivisen julkisuuden.
Entä jos heti alusta asti lähdettäisiin siitä, että koko murhaaja unohdettaisiin analyytikoiden kammioihin?
Ja julkisuuteen (joka kuitenkin haukkana on paikalla) tuotaisiin se suru ja se tuska, ne elämät, jotka on menetetty?
Elokuvissakin koko ajan nostetaan väkivallantekijöitä (sekä sankareina että roistoina) pääosaan. Vaikkei ihannoitaisikaan, niin annetaan se kuva, että vain väkivaltaisuudessa ja sairaudessa on tarinan juurta (esim. Auli Mantilan Neitoperho, pääosassa Leea Klemola).
Pitäisi kiinnittää huomio siihen, että ihan oikeat ihmiset ihan oikeasti kärsivät näistä teoista koko loppu elämänsä.
Uhreja ja heidän läheisijään on suojeltava median korppikotkilta viimeiseen asti.
Ruotsissa Expressen -lehdessä kuvan kera. Isovanhemmat haastateltu kuvan kera. Lehdessä myös uutinen, että Tampereen sairaalasta nelosen tekemä reality-ohjelman 'Sairaala' teko oli täydessä käynnissä kun ampuja tuotiin sinne.
mutta sitten pitää säästää koko julkisuutta. Pitäisi kiinnittää huomio yksilöiden ja perheiden, suvun ja ystävien kärsimyksiin. Ei siihen, miten teko tehtiin ja miten "hienosti" se suunniteltiin. Ja miten ihannoitiin väkivaltaa ja oltiin koko yhteiskuntaa vastaan. Että tuo vetoaa häiriintyneisiin nuoriin!
Median huomion PAINOPISTE pitäisi olla uhreissa, ei tekijöissä. En tarkoita, että uhrien perheitä pitäisi ahdistella, en todellakaan. Mutta uhreista pitäisi tehdä todellisia, samaistumiskohteita siinä missä nyt tehdään sairaista murhaajista!
Tämä oli Marileena Kasurinen, 19 vuotta. 28. syyskuuta hän olisi täyttänyt 20. Hän oli juuri muuttanut yhteen poikaystävänsä kanssa, ja haaveili näyttelijän ammatista. Hän harrasti pienestä pitäen laulua ja kitaransoittoa.
Vanhempiensa ainoana lapsena hän sai kaiken huomion osakseen. Ystäviensä ja luokkatovereidensa kertoman mukaan hän oli herkästi innostuva ja tunteellinen ihminen, mutta...
ja niin edelleen.
Nyt vatvotaan sitä, miten kiva ihminen oikeastaan olikaan tuo murhaaja. Entä jos media unohtaisi hänet, jättäisi poliisipsykologeille, ja keskittyisi siihen, miten kauheaa jälkeä hän tekee?
Miten sinä kuvailisit omaa lastasi, jos joutuisit tekemään sen post mortem?
Voi kun olisit saanut käydä koulua tai olisit saanut jotain sellaista aikaan mitä omaistesi ei tarvitsisi pelkästään salata, niin tietäisit miltä tuntuu. Puhuminen helpottaa usein. Jos ei ole kuitenkaan positiivista muisteltavaa, niin se on pahempi homma.
Olen saanut käydä kouluja - enemmän kuin sinä kirjoituksestasi päätellen.
Vanhempani välittivät. Minä välitän. Minulla on peruskoulua käyvä lapsi. Minä näen koko tämän kirjon myös ihan viran puolesta. Mutta näen myös sen kauheuden, että tarinan päähenkilöksi (aina ja uudestaan!) nostetaan surmatyön tekijä.
Kysy vain, mitä tarkoitan. Olen alan asijantuntija. Ja valitettavasti näin tää informaatio menee. Opetan murkkuja. Näen. Olen koulussa koko ajan (enkä silti pelkää).
Minä tunnen, mutta myös tiedän.
Elämänsä kansakunnan harhateiden uhriksi antaneiden nimet marmoritauluihin, niin kuin sotien uhrienkin!
Koska me opimme, ettei kilpailukyky ole mistään kotoisin, jos turvallisuus menetetään? Lisää rahaa ja OIKEITA IHMISIÄ sossuun. Mielenterveystyö kunnialliseksi.