Kaikilla pitäisi olla selvää, että jos sapatti on Jumalan lepopäivä,niin sunnuntai ei ole sitä.
Ja jos sunnuntai on Jumalan lepopäivä, niin sapatti ei ole sitä.
Jumala on järjestyksen Jumala. Koetelkaamme senvuoksi, ryhtymättä tuomitsemaan kenenkään mielipiteitä ja niitä, jotka ovat kanssamme eri mieltä tästä kysymyksestä.
Jumalan Sanan väitteitä,jolla useimmiten puolustetaan sunnuntain pyhittämistä lepopäivänä.
Tehkäämme se vain lyhyesti.
1: Kristuksen kuolleista nouseminen viikon ensimmäisenä päivänä on niin tärkeä tapahtuma, että on luonnollista että vietämme sitä päivää pyhäpäivänä.
Vastaus: Vapahtajamme ristiinnaulittiin perjantaina. Eikö se, mitä tapahtui Golgatalla sinä päivänä,ole yhtä merkityksellistä?
Sananjulistuksessa niinkuin elämässä yleensäkin viitataan useammin ristiinnaulitemiseen kuin ylösnousemukseen.
Hän astui taivaaseen torstaina,millä tapahtumalla on meille kaikille aivan ratkaiseva merkitys. Me työskentelemme torstaina ja perjantaina. MIKSI? Sen tähden, ettei ole olemassa mitään käskyä, jonka mukaan näitä päiviä pitäsi pitää pyhinä.
Jos Jumala olisi tahtonut poistaa yhden käskyn kymmenistä käskyistä, sapattikäskyn, ja antaa lapsilleen toisen lepopäivän, niin varmasti Hän olisi ilmoittanut siitä Sanassaan.
Mutta sitä hän ei ole tehnyt.
2:Jumalan lapsille ovat kaikki viikon päivät pyhäpäiviä.
Vastaus: Tämä väittämä on kerrassaan Jumalan Sanan vastainen, missä sanotaan: Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi, mutta seitsemäs päivä on Herran sinun Jumalasi sapatti,silloin älä mitään askaretta toimita.
Miksi Jumala antoi pyhään käyttöön erotettavan lepopäivän, jos kaikki päivät olivat pyhäpäiviä?
Väite ei ole vain ristiriidassa Jumalan Sanan kanssa,vaan sotii myös tervettä järkeä vastaan ja johtaa hengelliseen kaaokseen ja pimeyteen.
3:Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä, kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.Room.14:5.
Paavali sanoo, että kaikki päivät ovat yhtä hyviä ja siksi voimme yhtä hyvin pitää sunnuntaita kuin jotain muuta päivää.
Vastaus: Ei, ensinnäkään Paavali ei sano, että kaikki päivät ovat yhtä hyviä, ja toiseksi hän ei tässä luvussa puhu Herran sapatista, viikon seitsemännestä päivästä.Jos me luemme luvun alusta,huomaamme selvästi,että apostoli kirjoittaa varjolaista ja sen säädöksistä.
Niinikään hän koskettelee kysymystä, mikä Rooman valtakunnassa siihen aikaan kristityille oli hyvin ajankohtainen,nimittäin sopiiko heidän syödä epäjumalille uhrattujen eläinten lihaa. Sitä myytiin muun lihan ohessa lihakaupoissa.
Tässä on kysymys niistä monista muisto ja pyhäpäivistä,jotka Roomassa uskoon tulleet juutalaiset omaksuivat noudattaen niitä kauan. Kirjeessään näille uusille kristityille, joita hän ei ollut viellä nähnyt. Room.1:13-15
hän ei halunnut sivuuttaa kysymystä näistä pyhäpäivistä, jotka oli annettu juutalaisille vanhan liiton aikana,
Sama koski myös muita asioita. Sävyisästi ja viisaasti hän pyytää heitä olemaan kiistelemättä niistä ja sen sijaan etsimään totuutta-- pääsemään omassa mielessään varmuuteen.
Se ettei hän tässä tarkoita seitsemättä päivää, kymmenien käskyjen sapattia, ilmenee selvästi siitä, että hän samassa kirjeessä sanoo: Niin laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.Room.7:12. Ja edelleen: Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta?Pois se! Vaan me vahvistamme lain.Room.3:31.
Kahdeksannen luvun nejännessä jakeessa hän sanoo,että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen. Nämä lausunnot muistaen on aivan mahdotonta ajatella, että apostoli myöhemmin samassa kirjeessä sanoisi, että on yhden tekevää, pitivätkö he jonkin kymmenistä käskyistä vai eivät. Ei ole mitää aihetta väittää, että Paavali esittäisi näin risti riitaisia väitöksiä. Jatkan viellä myöhemmin näistä samoista asioista.
Ja jos sunnuntai on Jumalan lepopäivä, niin sapatti ei ole sitä.
Jumala on järjestyksen Jumala. Koetelkaamme senvuoksi, ryhtymättä tuomitsemaan kenenkään mielipiteitä ja niitä, jotka ovat kanssamme eri mieltä tästä kysymyksestä.
Jumalan Sanan väitteitä,jolla useimmiten puolustetaan sunnuntain pyhittämistä lepopäivänä.
Tehkäämme se vain lyhyesti.
1: Kristuksen kuolleista nouseminen viikon ensimmäisenä päivänä on niin tärkeä tapahtuma, että on luonnollista että vietämme sitä päivää pyhäpäivänä.
Vastaus: Vapahtajamme ristiinnaulittiin perjantaina. Eikö se, mitä tapahtui Golgatalla sinä päivänä,ole yhtä merkityksellistä?
Sananjulistuksessa niinkuin elämässä yleensäkin viitataan useammin ristiinnaulitemiseen kuin ylösnousemukseen.
Hän astui taivaaseen torstaina,millä tapahtumalla on meille kaikille aivan ratkaiseva merkitys. Me työskentelemme torstaina ja perjantaina. MIKSI? Sen tähden, ettei ole olemassa mitään käskyä, jonka mukaan näitä päiviä pitäsi pitää pyhinä.
Jos Jumala olisi tahtonut poistaa yhden käskyn kymmenistä käskyistä, sapattikäskyn, ja antaa lapsilleen toisen lepopäivän, niin varmasti Hän olisi ilmoittanut siitä Sanassaan.
Mutta sitä hän ei ole tehnyt.
2:Jumalan lapsille ovat kaikki viikon päivät pyhäpäiviä.
Vastaus: Tämä väittämä on kerrassaan Jumalan Sanan vastainen, missä sanotaan: Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi, mutta seitsemäs päivä on Herran sinun Jumalasi sapatti,silloin älä mitään askaretta toimita.
Miksi Jumala antoi pyhään käyttöön erotettavan lepopäivän, jos kaikki päivät olivat pyhäpäiviä?
Väite ei ole vain ristiriidassa Jumalan Sanan kanssa,vaan sotii myös tervettä järkeä vastaan ja johtaa hengelliseen kaaokseen ja pimeyteen.
3:Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä, kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.Room.14:5.
Paavali sanoo, että kaikki päivät ovat yhtä hyviä ja siksi voimme yhtä hyvin pitää sunnuntaita kuin jotain muuta päivää.
Vastaus: Ei, ensinnäkään Paavali ei sano, että kaikki päivät ovat yhtä hyviä, ja toiseksi hän ei tässä luvussa puhu Herran sapatista, viikon seitsemännestä päivästä.Jos me luemme luvun alusta,huomaamme selvästi,että apostoli kirjoittaa varjolaista ja sen säädöksistä.
Niinikään hän koskettelee kysymystä, mikä Rooman valtakunnassa siihen aikaan kristityille oli hyvin ajankohtainen,nimittäin sopiiko heidän syödä epäjumalille uhrattujen eläinten lihaa. Sitä myytiin muun lihan ohessa lihakaupoissa.
Tässä on kysymys niistä monista muisto ja pyhäpäivistä,jotka Roomassa uskoon tulleet juutalaiset omaksuivat noudattaen niitä kauan. Kirjeessään näille uusille kristityille, joita hän ei ollut viellä nähnyt. Room.1:13-15
hän ei halunnut sivuuttaa kysymystä näistä pyhäpäivistä, jotka oli annettu juutalaisille vanhan liiton aikana,
Sama koski myös muita asioita. Sävyisästi ja viisaasti hän pyytää heitä olemaan kiistelemättä niistä ja sen sijaan etsimään totuutta-- pääsemään omassa mielessään varmuuteen.
Se ettei hän tässä tarkoita seitsemättä päivää, kymmenien käskyjen sapattia, ilmenee selvästi siitä, että hän samassa kirjeessä sanoo: Niin laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.Room.7:12. Ja edelleen: Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta?Pois se! Vaan me vahvistamme lain.Room.3:31.
Kahdeksannen luvun nejännessä jakeessa hän sanoo,että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen. Nämä lausunnot muistaen on aivan mahdotonta ajatella, että apostoli myöhemmin samassa kirjeessä sanoisi, että on yhden tekevää, pitivätkö he jonkin kymmenistä käskyistä vai eivät. Ei ole mitää aihetta väittää, että Paavali esittäisi näin risti riitaisia väitöksiä. Jatkan viellä myöhemmin näistä samoista asioista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Adventistit eivät kerro sitä, että heidän kasteensa on eri kaste kuin apostoleilla.
Adventistien kaste vastaa juutalaisten kasteita, joilla eri kouluklunnat kastoivat omat kannattajansa.
mikä ero on uskovien kasteella ja adventistien kasteella, en minä ainakaan ole huomannut eroa hellutalainen minut kastoi ja se kävi adventti seurakunnassa ei tarvinnut uutta kastetta kun liityin adventtiseurakuntaan, miksi se sitten vastaisi juutalaista kastetta ja mikä tuo on kouluklunnat kastoivat omat kannattajansa, hebreaa tuo on minulle.
adventistien kasteen RAAMATTULLISENA kasteena, eikä tarvitse enää kastaa uudestaan, vaikka siirtyy helluntaiseurakuntaan. Sama pätee toisinkin päin. Aivan SAMA Jeesuksen esimerkin mukainen kaste kaikissa kristillisissä seurakunnissa. Kokemusta on!
Katsotaanko kastekysymys helluntailaisten hyväksynnästä?
Eihän helluntailaiset hyväksy adventistien kaste-ehtoakaan!
Adventismi ei hyväksy alkuperäiskastetta vaan suorittaa uudelleenkastoja.
Kristikunta on adventimin kanssa eri mieltä kaikesta, heidän kasteestakin!
kyllä hyväksyy molemmin puolin sinä olet joku kiista henkinen ihminen et varmaan hyväksy itseäsikään kaikkina aikoina saatikka toista ihmistä.
kastettiin helluntaiseurakunnassa. Itse olemme adventisteja. Emme vieneet lastamme vauvana kasteelle, mutta kun hän itse halusi mennä teini-ikäisenä helluntaikirkkoon kasteelle, olimme tietenkin onnellisia tästä, koska hän oli tullut uskoon ja kastettiin.
Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se joutuu kadotukseen.
Ei helluntailaisuuden näkemys ole mikään Raamatun totuus!
Helluntailaisuus ei tukeudu Raamatun kokonaissanoman tuntemiseen vaan mutu-periaatteelle.
Helluntailaisuus on yhtä uususkontoa kuin adventismikin, sillä erolla, että adventismi on oppijärjestelmä jota helluntailaisuus ei ole.
Adventismin opinkappaleet mitätöivät Jumalan meille ilmoittamia totuuksia.
Adventismiin ei pidä antautua, ettei tekisi itseään osalliseksi adventismin oppien vääryyteen.
Senhän jo Apostolien opetuskin asettaa peruasiohin.
Kenenkään ei pidä laittaa "käsiään" adventistin pään ylle, ja sitähän heidän kasteensa hyväksyminen symboolisesti olisi.
Ota nyt kantaa, onko Paavalin opetus osallisuudesta tekoihin yhä voimassa?
10:21 Ette voi juoda Herran maljasta ja riivaajien maljasta, ette voi olla osalliset Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä.
5:6. Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia;
7. älkää siis olko niihin osallisia heidän kanssaan. (Ef.5:---)