"Natsijohtajien oletettu psykologinen pimeys ja eläinrakkaus
Tiedämme, että Saksan natsivalta johti henkiseen ja aineelliseen katastrofiin, sotaan ja joukkomurhiin. Siksi ajattelemme natseja mielellämme pahoina ihmisinä. Aivan erityisesti tämä rooli on varattu natsijohtajille, joiden psykologisesta pimeydestä on kirjoitettu tonnikaupalla oppineita analyyseja ja esseitä.
...
Epäilyihin moisen selityksen sattuvuudesta on tietysti kaikki syyt yhtyä. Johtavien natsien tulkinta ihmisvihaisiksi mielipuoliksi on aika epäuskottavaa kun tiedetään, että miljoonat aikalaiset päinvastoin kokivat heidän edustavan vastuuta ja rakkautta Saksan kansaa kohtaan. Monien johtavien natsien positiivisista inhimillisistä piirteistä on myös lukuisia aikalaistodistuksia, kun taas heidän oletettuun demonisuuteensa liittyvät muistelukset näyttävät usein olevan apokryfisia tai jälkiviisauden sävyttämiä.
...
Esimerkiksi paholaismaisimpana natsijohtajana yleisesti pidetty Heinrich Himmler näyttää elämänkertojensa valossa olleen paitsi eläinystävä, myös mukava seuramies, joka muisti aina ostaa lahjoja vieraidensa lapsille. Folke Bernadotte, joka oli tietoinen keskitysleirien tapahtumista ja odotti Himmlerin tavatessaan kohtaavansa ihmishirviön, kuvaa kiltin kansakoulunopettajan oloista miestä, joka liikuttui kyyneliin asti saatuaan lahjaksi riimukirjoituksia käsitelleen teoksen. SS-johtajan säilyneet nuoruudenpäiväkirjat sisältävät nekin todisteita mielenlaadusta, jonka olettaisi sopivan huonosti historian kuuluisimmalle massamurhaajalle, kuten vaikkapa seuraava kappale:
"Kävin vierailulla rouva Kernburgerin luona. Sääli tuota vanhaa naista. Hänen luonaan vallitsee todellinen kurjuus. Hän on melkein liian heikko nälästä ja nääntymyksestä voidakseen kävellä. Ihmiset ovat niin kovia ja säälimättömiä häntä kohtaan. Tein hänelle pullia ja pikku kakun, jonka jätin pöydälle, ilman että huomautin siitä hänelle."
Moiset rivit eivät ole fanaattisen tappajatyypin kirjoittamia. Ne on kirjoittanut herkkä ihminen, jolla oli monia tavallisesti rakastettavina pidettyjä luonteenpiirteitä. Samasta herkkyydestä todistanee Himmlerin voimakas metsästyksen vastainen mielipide, johon Aikiokin viittaa."
http://www.kaltio.fi/index.php?101
Tiedämme, että Saksan natsivalta johti henkiseen ja aineelliseen katastrofiin, sotaan ja joukkomurhiin. Siksi ajattelemme natseja mielellämme pahoina ihmisinä. Aivan erityisesti tämä rooli on varattu natsijohtajille, joiden psykologisesta pimeydestä on kirjoitettu tonnikaupalla oppineita analyyseja ja esseitä.
...
Epäilyihin moisen selityksen sattuvuudesta on tietysti kaikki syyt yhtyä. Johtavien natsien tulkinta ihmisvihaisiksi mielipuoliksi on aika epäuskottavaa kun tiedetään, että miljoonat aikalaiset päinvastoin kokivat heidän edustavan vastuuta ja rakkautta Saksan kansaa kohtaan. Monien johtavien natsien positiivisista inhimillisistä piirteistä on myös lukuisia aikalaistodistuksia, kun taas heidän oletettuun demonisuuteensa liittyvät muistelukset näyttävät usein olevan apokryfisia tai jälkiviisauden sävyttämiä.
...
Esimerkiksi paholaismaisimpana natsijohtajana yleisesti pidetty Heinrich Himmler näyttää elämänkertojensa valossa olleen paitsi eläinystävä, myös mukava seuramies, joka muisti aina ostaa lahjoja vieraidensa lapsille. Folke Bernadotte, joka oli tietoinen keskitysleirien tapahtumista ja odotti Himmlerin tavatessaan kohtaavansa ihmishirviön, kuvaa kiltin kansakoulunopettajan oloista miestä, joka liikuttui kyyneliin asti saatuaan lahjaksi riimukirjoituksia käsitelleen teoksen. SS-johtajan säilyneet nuoruudenpäiväkirjat sisältävät nekin todisteita mielenlaadusta, jonka olettaisi sopivan huonosti historian kuuluisimmalle massamurhaajalle, kuten vaikkapa seuraava kappale:
"Kävin vierailulla rouva Kernburgerin luona. Sääli tuota vanhaa naista. Hänen luonaan vallitsee todellinen kurjuus. Hän on melkein liian heikko nälästä ja nääntymyksestä voidakseen kävellä. Ihmiset ovat niin kovia ja säälimättömiä häntä kohtaan. Tein hänelle pullia ja pikku kakun, jonka jätin pöydälle, ilman että huomautin siitä hänelle."
Moiset rivit eivät ole fanaattisen tappajatyypin kirjoittamia. Ne on kirjoittanut herkkä ihminen, jolla oli monia tavallisesti rakastettavina pidettyjä luonteenpiirteitä. Samasta herkkyydestä todistanee Himmlerin voimakas metsästyksen vastainen mielipide, johon Aikiokin viittaa."
http://www.kaltio.fi/index.php?101
Vastaukset 10
Vanhimmat
lohdullista tietää nuo asiat ollessaan suljettuna johonkin Majdanekiin tai Auschwitziin niillä joihin nuo em "herkät ja inhimilliset, Saksan kansaa syvästi rakastaneet" natsit eivät tunteneet em lämpöisiä tunteita.
Aika velikultia varmasti, itkua tuhertava Himmler ottamassa vastaan lahjaa. Herkkää. Sääli vaan että hieman mustasi sitten mainettaan vuosisadan symppiksenä tapattamalla miljoonia ihmisiä. No mitäs noista, pääasia että olivat kivoja kavereita vaikka duunissa oli vähän rankemmat kuviot.
Toki varmasti tunsivat ihan samanlaisia tunteita kuin muutkin ihmiset. Siksihän tuhottavaksi tarkoitetut väestönosat määriteltiinkin ali- tai ei-ihmisiksi, helpompi tuhota kun ei ole yksi meistä.
"...eipä niitä diktaattoreita arvaa mennä moittimaan, kun ne ihmisinä kuuluu olevan kaikkein herttaisimpia ja työteliäimpiä... Ja ne kait kirjoittavat alle kansalaisten ruokatilaukset, ja onhan niillä monesti rouva ja lapsosia. Mutta on niillä silti kumman outo käytös..."
heheh...köhköh... Olipas liikuttavaa, meinas tässä aivan itkuun läkähtyä. Kaikenlaisia satuja niitä onkin olemassa... oletkos kuullut koskaan narsistisista ihmisistä? Sitä olivat/ovat natsit!
Oletkos sinä kuullut vastuuntuntoisista ihmisistä jotka ovat uhrautuvaisia ja valmitta tekemään rankkojakin juttuja isänmaansa hyväksi?
Keskustelua voisi vielä jatkaa. Konstalla kyllä riittää analyysiä.
Otetaan se ensimmäinen vähän pidempänä, ja sitten vielä toinen perään:
"Niin se on tässäkin ihmisten kusiaispesässä, että kellä on vihaisimmat veret ja iloisempi luonto, se keksii toiselle työmaan ja kiusaa heiveröisempää yhteiskunnanelättiä. Tämmöisiä ovat tiktaattorit, eikä niitä saa loukata, kun ne ovat vihaisia ja vallastaan arkoja. Ne sommittelevat maalimansotia kamarissaan, eikä siihen paljon syytä tarvitakaan. Jos olisi yksi ratsionalitsijoitsija, mutta kun niitä on usein viisi rakettiukkoa toistaan vapauttamassa. Se tahtoo mennä silloin haukan persieeseen koko ajatus!
Vaan eipä niitä arvaa mennä moittimaan, kun ne ihmisinä kuuluu olevan kaikkein herttaisimpia ja työteliäimpiä... Ja ne kait ne kirjoittelevat alle kansalaisten ruokatilaukset, ja onhan niillä monesti rouva ja lapsosia. Mutta on niillä silti kumman outo käytös!"
Ja lisää:
"Puoluesihteeriä ja tiktaattoria on parasta ensin tarkkailla, ennen kuin myö nahkansa. Vaan jos saa hyvän hinnan, niin minkätäheppä ei! ja jos on kauppahenkinen, niin myö monelle... Jos on itsellinen, niin syö omasta pussista. Kaikki on niin suhteellista, niin! Vain kuolla on pakko! Jos tiktaattori on niin ihmisrakas ja seurankipeä, että haluaa kaikki maapallon ihmiset omakseen, niin saapihan sitä reistata, eihän sitä tarvitse kainostella. Eikä ne ujoja olekaan! Jos joku potkii vastaan, niin se ottaa hengen pois. Onhan se historiasta nähty, vai eikö ole? Mutta omaksi se ei henkiä saa, se on varma! Sielu pinkaisee siksi vikkelään omille teilleen, ettei sitä tavota ilmalaivakaan, vaikka olisi kuin reaktio. Ja ratsionalijoitsijalle jää saaliiksi verinen ruumis...
Eihän sitä ihmisen sielua peukaloi tiktaattori eikä puntaroi sitä vaakakojeellaan, jossa on sillisuolavettä ja ruisjauhoja. Eikö lienekin jossain tarkempi puntari, varmasti on! Onko tässä oikea totuus?
Mutta eipä sitä arvaa mennä niitä suuria valloittajiakaan moittimaan, kavahti Pylkkänen omaa ilkeyttään. - Sanassahan sanotaan, että valloittajat on Jumalan vitsaus syntiselle kansalle... Valloittaja voi olla kotioloissaan vaikka kuinka herttainen. Auttaa rouvaansa tiskinkuivuussa ja siivoaa sille matikat ja ahvenet. Ja kantaa keittiöön kahvipuut ja näpetelee rouvalle pärevasua ja pyykkisaavia. Ja leikkii poikiensa kanssa tinasotamiehillä ja korkkipyssyllä. Iltasella juo pontikkaa kultamaljasta ja kertoo sihteerille mukavia kaskuja. Se voi olla vaikka kuinka mukava mies. - Vaikka eipä sitä saisi puuttua kenenkään yksityiselämään, se on näykkimistä. Saattaa vielä Havukanpostissa olla nootti oottamassa, kunhan minä kotia menen..."
Kokonaisvaltaisempi kuvaus tiktaattorin mielenmaailmasta ja ihmeellisistä seikkailuista löytyy Veikko Huovisen kirjasta Veitikka - A. Hitlerin elämä ja toiminta, WSOY 1971.
nii naureskelisin nyt hörhöilijälle joka koittais saaha mut uskoon että rooseveltistä tahi Curshillistäkkii (mitehä tuo kirjotettaan) mukamas olis löytynny jottai inhimillisii piirteitä.
Kirjoittamaa historiaa.Voittaja pyrkii mustaamaan ja nolaamaan hävityn puolen.Tottakai Natsijohtajatkin olivat ihmisiä,joilla oli tunteita.Oli tietenkin poikkeuksia,mutta niinhän on voittajissakin.Natsi johtajista Oskar Dirlewanger Varsovan kansannousun tukahduttaja oli varmaan psykopaatti samoin kuin Theodor Eicke Totenkopf divisioonan komentaja.voittajista Stalin oli täys hirviö joka säälimättömästi tappoi omaa kansaansa.Roosevelt ei myöskään mikään ihmisrakas ollut.Himmler,Göring,Joseph Goeppels olivat kiinnostuneita aidodti ihmisten hyvinvoinnista ja olivat hyviä seuramiehiä.Joseph Goeppels kävi sairaaloissa katsomassa pommituksen uhreja ja oli organisoimassa avunantoa köyhille ja sairaille.Aina joka valtiossa on roistoja ja herrasmiehiä,on eriasia miten tajuamme historian totuuden,emmekä lähde virran mukana kulkemaan sokkona.Vaahtoajia aina riittää myös täälläkin joilla on halu näyttää omaa mahtavuuttaan.Jokainen saa toki uskoa mihin lystää kun ei toitota sitä ainoana oikeana.
voin sanoa että Himmler ei piitannut mitään ihmishengistä ja sanoi sen itsekin. Goebbelsin kyynisyys ja ilkeämielinen ihmisviha oli myös yleisessä tiedossa.
olevan.Jokaisesta löytyy myös huonot ja hyvät puolet,eri asia on kumpaan puoleen halutaan painottaan.