ja masentunu, oon aivan lamaantunu ei kiinostais tehä mitään, surettaa ja itkettää päivästä toiseen eikä ees tiiä mistä se johtuu, kyl mul on ollu sitte kurja ja tylsä elämä ei voi muuta sanoa, :(
mä oon jotenki
niin surullinen
6586
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
No et sitten ole ainoa! minä olen kanssa ollut jo pitempään ihan voimaton kaikenlaisista vastoin käymisistä MUTTA olen päättänyt että EN LUOVUTA en ikinä...niin kauan kun henki pihisee minä yritän päästä ongelmieni ohi...AIKA se tahtoo auttaa muuta ei ole..
sanoistasi.
Hyvä kun kirjoitat mitä tunnet!
Käy ihmeessä vilkaisemassa tukiaseman sivuja.
http://www.tukiasema.net/teemat/ongelmat.asp
että tuo ei ole pysyvä olotila! Olen itse kokenut saman - ja ehkä koen tulevaisuudessakin, mutta tiedän, että parempia aikoja on edessä. Kun selviät tilanteesta, olet vahvempi ja empaattisempi ihminen!
Minäkin autan ihmisiä, kun nyt itse tiedän, miten paha voi olo toisella olla!Voimia! Apua on saatavilla ja vanhemmiten masennus ja epätoivo helpottaa! VOIMIA SINULLE!!
tuo on aika pysyvä olotila. Jatkunut jo suunnilleen 8 vuotta. Enkä ole tullut vahvemmaksi tai empaattisemmaksi vaan vihaisemmaksi muita kohtaan ja täysin katkeraksi. Olen kait niin paska ihminen, ettei mulle ole mahdollista ne elämän hyvät asiat mitkä muille ihmisille.
SIIS mikään voimattomuus ja masennuskaan EI KYLLÄ 8-vuotta kestä. -OLETKO SAANUT MINKÄÄNLAISTA hoitoa?
-lääkkeitä? (minä luulen että lääkkeillä hoidetaan aika pitkälle)...jostain jos katkeroituu NOIN pahasti en haluaisi udella MITÄ sulle on tapahtunut?
Minä olen 4- vuotta saanut koko ajan kestää jatkuvia vastoin käymisiä siihen on sattunut paljon (ihan niinkun aalto ....) ja lopuksi kuoli oma lapsi ja nyt päälle muutamme mieheni kanssa erilleen ?SAATANA että mulla on vaikeeta MUTTA ...mulla ei ole enää mitään...ja kuitenkin joudun kestämään kaiken..kyllä mulla itku valuu iltaisin mutta..tää on mun elämä..ja haluan elää..odotan parempia aikoja kaitpa niitä joskus tulee ..muuta ei oo..en oo vahva mutta kukapa sitä on multa vaillakaan...en niin välitä toisista ihmisistä NE VINKUU niin pienistä ongelmista että NAURATTAA meikäläisen rinnalla moiset ulinat ...mutta yritän olla olematta kenellekkään millään tavalla paskamainen tai ilkeä koska syyttömiä ne mun ongelmiin on..mulle vaan sattuu ei muuta voi.