Uskoisin että monilla on vääristynyt kuva Jumalasta, uskosta, ihmisistä jotka uskovat sekä Jeesuksesta. Pelkkä sanakin saa monelta karvat pystyyn. Miksi näin on?
Kerron lyhyesti omasta elämästäni. Kun olin 14 vuotias äitini sairastui syöpään. Kahden vuoden sairastelun jälkeen hän kuoli. Kyseessä oli pahanlaatuinen aivokasvain. Kahden vuoden jakson aikana sain hoitaa äitiäni välillä kuin pientä vauvaa jonka ymmärrys oli hämärtynyt ja jaksoina jolloin ymmärrys palautui hän oli taas auktoriteetti jonka oli kasvatettava minut. Rakastin häntä paljon. Nuoruus juoksi nopeasti ohi. 16 vuotiaana uskoin nähneeni kaiken. Harkitsin itsemurhaa koska en nähnyt elämässä mitään syytä. Rikkinäisyyteni tähden en ymmärtänyt lähteä hakemaan turvaa Jumalasta. Kokeilin kaikkea mitä eteeni tuli. Elin suhteessa jossa käytin toista vain hyväkseni. Elämäni kulki nopeaa alamäkeä, kunnes päädyin pisteeseen jossa vaihtoehdot olivat lopussa. Silloin mietin niitä ratkaisuja mitä äiti oli tehnyt. Äitini oli antanut sairaana ollessaan elämänsä Jeesukselle (tarkoittaa: Pyytänyt syntejään anteeksi ja pyytänyt että Jumala ottaisi koko hänen elämänsä käsiinsä) Näin äidissäni muutoksen sen kahden vuoden aikana: Ei enää riitoja. Jostain syvältä kumpuavaa onnellisuutta riippumatta olosuhteista. Rauhaa joka on ymmärrystä ylempää. Kun äitini kuoli, olin varma että hän meni taivaaseen.
Tein saman ratkaisun kun äitini. Ja olen kiitollinen siitä. Uskovaisia pidetään usein tylsinä ihmisinä jotka eivät osaa iloita. Mielestäni asia on toisinpäin. Se ilo mitä kohdatessaan elävän Jumalan saa kokea on ylitsevuotavaa. Mistään baarista en tätä iloa saanut. Myös se anteeksiantava rakkaus jota vain Jumala antaa on eheyttänyt minua henkisesti. Saan olla vapaa. Minun ei tarvitse kantaa katkeruutta tai vihaa sisälläni. Saan hengittää puhdasta ilmaa. Joka päivä mitä ikinä eteeni tulee voin rukoillen pyytää apua Jumalalta ja hän vastaa. Rakkaat ihmiset, älkää uskoko valheisiin Jumalan olemattomuudesta. Hän on ja pysyy. Ja hän kutsuu jokaista teistä kohtaamaan häntä. Isän syli on avoin.
Kaikki se mitä itse olen saanut kun pyysin että Jeesus tulisi minun sydämeeni on parasta mitä koskaan olen saanut! Ja siksi toivonkin että te voisitte saada myös saman lahjan.
Kerron lyhyesti omasta elämästäni. Kun olin 14 vuotias äitini sairastui syöpään. Kahden vuoden sairastelun jälkeen hän kuoli. Kyseessä oli pahanlaatuinen aivokasvain. Kahden vuoden jakson aikana sain hoitaa äitiäni välillä kuin pientä vauvaa jonka ymmärrys oli hämärtynyt ja jaksoina jolloin ymmärrys palautui hän oli taas auktoriteetti jonka oli kasvatettava minut. Rakastin häntä paljon. Nuoruus juoksi nopeasti ohi. 16 vuotiaana uskoin nähneeni kaiken. Harkitsin itsemurhaa koska en nähnyt elämässä mitään syytä. Rikkinäisyyteni tähden en ymmärtänyt lähteä hakemaan turvaa Jumalasta. Kokeilin kaikkea mitä eteeni tuli. Elin suhteessa jossa käytin toista vain hyväkseni. Elämäni kulki nopeaa alamäkeä, kunnes päädyin pisteeseen jossa vaihtoehdot olivat lopussa. Silloin mietin niitä ratkaisuja mitä äiti oli tehnyt. Äitini oli antanut sairaana ollessaan elämänsä Jeesukselle (tarkoittaa: Pyytänyt syntejään anteeksi ja pyytänyt että Jumala ottaisi koko hänen elämänsä käsiinsä) Näin äidissäni muutoksen sen kahden vuoden aikana: Ei enää riitoja. Jostain syvältä kumpuavaa onnellisuutta riippumatta olosuhteista. Rauhaa joka on ymmärrystä ylempää. Kun äitini kuoli, olin varma että hän meni taivaaseen.
Tein saman ratkaisun kun äitini. Ja olen kiitollinen siitä. Uskovaisia pidetään usein tylsinä ihmisinä jotka eivät osaa iloita. Mielestäni asia on toisinpäin. Se ilo mitä kohdatessaan elävän Jumalan saa kokea on ylitsevuotavaa. Mistään baarista en tätä iloa saanut. Myös se anteeksiantava rakkaus jota vain Jumala antaa on eheyttänyt minua henkisesti. Saan olla vapaa. Minun ei tarvitse kantaa katkeruutta tai vihaa sisälläni. Saan hengittää puhdasta ilmaa. Joka päivä mitä ikinä eteeni tulee voin rukoillen pyytää apua Jumalalta ja hän vastaa. Rakkaat ihmiset, älkää uskoko valheisiin Jumalan olemattomuudesta. Hän on ja pysyy. Ja hän kutsuu jokaista teistä kohtaamaan häntä. Isän syli on avoin.
Kaikki se mitä itse olen saanut kun pyysin että Jeesus tulisi minun sydämeeni on parasta mitä koskaan olen saanut! Ja siksi toivonkin että te voisitte saada myös saman lahjan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
saamanne mahdollisuus.
Voisin minäkin ruveta uskovaiseksi jos Jumala heittäisi minulla rahat 125cc Husqvarnaan...
Eilen tapahtui suurta minun elämässäni, mutta Jumalalle se oli varmastikin "pikku juttu":
olin ollut suurissa henkisissä koetuksissa lähes kuukauden ajan ja väsyneenä jäin sänkyyni rukoilemaan ja itkemään Jumalalta apua. Selvitin Hänelle kaikki ajatukseni ja tuntoni, joita kuukauden ajan tapahtuneet tapahtumat olivat kasanneet sisimpääni. Kerroin senkin, että olin niin väsynyt, että olin valmis siirtymään pois, jos se on Jumalan tahto. Annoin Hänen tehdä mitä Hän halusi.
Kerroin myös, että olen usein elämäni aikana halunnut olla vaimo ja äiti, mutta se unelmani ei ole toteutunut, vieläkään, joten annoin unelmanikin Hänelle. Sanoin, että olen halunnut tehdä yhden miehen onnelliseksi, mutta minä en ole huolinut ketään, koska olen pelännyt rakastaa ja rakastua. Kerroin kaikki tunteeni Hänelle.
Kerroin myös huoleni, etten jaksa rakastaa kaikkia ihmisiä Hänelle. Ei voimavarani, eivätkä resurssini riitä Hänen valtakuntansa työn tekemiseen, koska olen vain vajavainen ihminen. Olin erittäin väsynyt... ja aseeton, alaston Hänen edessään itkiessäni asioitani.
Itkun aikana näin näyn:
pilvestä ilmestyi iso sormi, johon oli kirjoitettu kultaisin, loistavin kirjaimin nimiä. Näin nimet selvästi (oma nimeni, äitini, sisarusteni nimet jne.). Ymmärsin, että nimet ovat Hänen hipiäänsä kirjoitetut. Hän on pelastanut nuo ihmiset, minun ei tarvitse sitä tehdä, Hän tekee sen, että pelastaa ihmiset. Tunsin suurta huojennusta. Kiitos Herralle!
Itkuni taukosi ja hengähdin, kaipa nukahdinkin hetkeksi tai olin valveen ja unen välillä, en tiedä, mutta kuulin sanat: "Tytöt odottavat syntymistään. Sxxxx ja Kxxxx syntyvät." Olin vähän hämilläni asiasta, joten rukoilin Häneltä tarkennusta. Hän vastasi "Kenet minä lähetän?" Ja jossain vaiheessa kuulin vastaavani: "Lähetä minut!" Jumalan tahto tapahtukoon tässäkin asiassa. En tiedä synnytänkö lapset vai kerronko tytöille evankeliumin. En tiedä mitä tämä tarkoittaa, mutta Jumala tietää!!
Jätän asiani Jumalan hoitoon ja keskityn tähän hetkeen. Hänen armossaan on kyllin. :)
Kuusi vuotta sitten elämästämme putosi pohja.
Olimme juuri ostaneet "rämän" talon, mitä oli tarkoitus laittaa kuntoon.
Talosta jäätyi putket...lasku oli iso. Mieheni oli takaamassa veljeään, ja joutui itse maksumieheksi.
aloin rukoilla Jumalaa. Voi luoja, että rukoilin... Mutta sitten me molemmat jäimme työttömiksi.
Meillä on kolme lasta ja kaksi koiraa. Koirista oli luovuttava.
Kaksi vuotta oli, kuin olisimme asuneet helvetissä. Kaikki talossamme lahoi käsiin, kun emme voineet korjata.
Mieheltäni meni luottotiedot...
Sitten mieheni sai töitä ja minä lähdin opiskelemaan.
Olen rukoillut yhä Jumalaa... mutta köyhyytemme on yhä tässä ja nyt, koska velka kasvaa velallisella.
Itse on vaan yritettävä eteenpäin. Pikkuhiljaa selviämme.
Voi kun olisi edes toimiva sauna/suihkuhuone...
Makuhuoneesta tippui katto paloina, oli purettava... nyt se on RUMA.
Yksi ikkuna on rikki.
Lapsilta puuttuu ja paljon. Olemme köyhiä.
Sossu ei auta, koska tulot riittää...velkoja ei lasketa heidän menoissa.
Jumala ei auttanut, Miksi? Koska Jumalaa ei ole.
Kaikki on vaan kiinni sattumista.
Tämä oli koettelemus minulle, joka avasi silmäni.
...Voi luoja, että minä rukoilin Jumalaa...
Anna elämäsi Jeesukselle, pyydä häntä elämääsi ja pyydä syntejäsi anteeksi. Sen jälkeen rukoile Jumalaa hänen Poikansa Jeesuksen nimessä. Tiedän että hän vastaa. Rukoilen tänään teidän puolestanne. Usein vastauksissa kestää ja saattaa mennä monta vuotta ennen kuin huomaa katsoa taakseen ja ymmärtää kuinka Jumala on vastannut. Älä menetä toivoasi. Jumala tietää mitä olet rukoillut. Usein kun meistä tuntuu että vastausta ei vain kuulu niin hän vastaa jollain toisella tavalla. Hän antaa meille vain parasta. Jos rikastumisenne aiheuttaa perheessänne vielä suurempaa henkistä tuhoa mitä köyhyys niin eikö se ole rakkautta olla antamatta rahaa? Heittäydy täysillä Jumalan käteen. Rukoile että saisit antaa koko elämäsi hänelle niin olen 100% varma että hän pitää lapsestaan huolta. Isän syli on avoin. Otatko hänet vastaan?