Olen niin kyllästynyt

>>Ehkä minä kaikesta huolimatta vielä saan puristettua itsestäni irti elämänhalun kipinän näiden synkkien aikojen keskellä. Ainakin toivon niin. Yritän hankkia itselleni jotain mukavaa tekemistä ja koetan ajatella jotain iloisempia asioita kuin maailman pahuutta. Olen varmaan luonteeltani sellainen, että otan liikaa kannettavakseni maailman murheita, ja sitten taakka tulee minulle liian raskaaksi kantaa. Tiedän, että minun pitäisi jakaa taakkaani enemmän toisten kanssa, ja lupaan myös yrittää sitä.

Tällaiset tapahtumat järkyttävät. Harva meistä voi suhtautua täysin kylmästi ja tunteettomasti tämänlaisiin tragedioihin. Ahdistumisesi kertoo vain siitä, että sinulla on tunteet, olet elävä ihminen. Mutta miksi haluaisit tappaa itsesi? Tiedän, että elämä on joskus ylivoimaisen uuvuttavaa, on houkutteleva ajatus päästä pois. Olen kokenut saman. Itsemurha ei kuitenkaan ole ratkaisu mihinkään. Sinä olet syntynyt tähän elämään jotain tiettyä tarkoitusta varten. Jos tapat itsesi, tehtäväsi jää kesken. Ihmisellä on vapaa tahto ja vastuu itsellään, jumalalla sen enempää kuin saatanallakaan ei ole tekemistä niiden ratkaisujen kanssa, joita ihminen tekee.

Tuntuu siltä, että olisit keskellä jotakin muutosprosessia, joka sinussa itsessäsi tapahtuu. Olet astumassa seuraavalle kehitystasolle. Se on uuvuttavaa, mutta ohimenevää. Paremmmat ajat ovat tulossa elämääsi, kun vain kestät nämä sielun pimeät yöt.

Maailmassa tapahtuu paljon sekä hyvää että pahaa. Ääri-ilmiöt lisääntyvät ja asiat kärjistyvät. Myös hyvät asiat. Ja keskittymällä hyviin asioihin, hyvä vahvistuu. Ajattele, millainen maailma olisi, jos esimerkiksi mediassa uutisoitaisiin vain hyviä uutisia? Jos kaikki elokuvat, mitä tehtäisiin, olisivat vain hyviä, ilman vihaa ja väkivaltaa? Eikö meidän ajatusmaailmammekin muokkaantuisi positiivisemmaksi? Näin ei kuitenkaan vielä ole, joten voimme vaikuttaa maapallon värähtelyyn ja energiatasoon vain jokainen omalta osaltamme. Ajattelemalla hyvää ja tekemällä hyvää kohotamme tätä planeettaa ja muutamme negatiivista energiaa positiiviseksi.

Voimia Sinulle ja paljon iloa elämääsi.

Valitettavasti ihminen ei pysty siirtämään omaa hyvää oloaan sellaiseen ihmiseen jolla on paha olla, eli vaikka tuntisi kuinka syyllisyyttä siitä että itsellä on hyvä olla ja toisella ei, niin se syyllisyydentunne ei auta mitään. Toisaalta toisten ihmisten paha olo kyllä voi hyvinkin helposti tulla omalle itselle, mutta toisaalta siinäkään ei ole mitään tolkkua että alkaa tuntea pahaa oloa sen vuoksi että "koska toisetkin tuntevat pahaa oloa".

Lukemattomat ihmiset siirtävät oman pahan olonsa jopa omille lapsilleen. Jotkut tahtomattaan, jotkut tieten tahtoen (väkivalta, sekä fyysinen että psyykkinen, jatkuva kielteisyys yms.) Jos edes tältä välttyy (joko siten ettei tee lapsia tai että tekee ja kohtelee niitä oikein) niin sitten voi katsoa olevansa piirun verran parempi ihminen.

Jos ei usko sellaiseen entiteettiin kuin jumala tai sadunomaiseen paikkaan kuin taivas, on turha myöskään uskoa jumala- ja taivassatujen pahaan poikaan eli paholaiseen ja hänen oletettuun tyyssijaansa helvettiin. Voi ajatella että kyseessä ovat täysin myyttiset olennot ja paikat joilla ihminen on kautta aikain yrittänyt selittää ja selitellä omaa luontoaan ja edesottamuksiaan. _Jos_ haluaa sellaiseen asiaan uskoa kuin "jumala", niin ko. asian/tahon voi kyllä miettiä pikkaisen erilaiseksi kuin se kääkkä jota ihmiset niin kovin kärkkäästi tyrkyttävät. Esim. itämailta löytyy kovastikin epäpersoonallisempia jumalajuttuja, kuten esim. Tao. Jos itämaiset uskonnot eivät nappaa, eikä materialismikaan (ajatus siitä että ihminen se elää vain kerran ja tät's it), niin ei kuitenkaan ole välttämätöntä takertua kaikkeen pahaan ja ajatella että elämä on yhtä helvettiä. Masennuksessa tietysti helposti niin käy.

Mutta ihmiset ovat vaikeita olentoja jotka ovat perimmiltään eläimiä, mutta kuitenkin erittäin älykkäillä aivoilla varustettuja olentoja, joten toimintammekin on ristiriitaista. Välillä jumalaista, välillä saatanallista. Jos vertaa esim. Kauhajoen uhrimäärää siihen mitä sodissa on saatu aikaiseksi, niin pientä irrotteluahan se vasta siellä oli. Jos uskoo taivaaseen, uhrit pääsivät sinne. Jos ei usko, niin kuolevathan kaikki lopulta kuitenkin - pääasia kai että ei kärsi kovin kovasti kuolemisprosessissa (eikä silläkään tietenkään ole sitten enää niin väliä kun on jo kuollut).

Itsekin koulukiusauksen kokeneena sanoisin että meistä kumpikaan ei ole enää siellä koulussa. Mieli on siitä veemäinen vekotin että se saa kuvittelemaan että edellään ollaan kamalassa paikassa tai tilanteessa. Pitäisi kaiketi keskittyä enemmän nykyhetkeen ja -paikkaan; tehdä jotain niin totaalista (halkojen hakkuu, eläinten kanssa touhuaminen, luonnossa samoilu) että turhat ajatukset lopulta haihtuvat päästä, jos ei muuten niin fyysisen väsymyksen myötä...

"Minun on ollut viime päivinä vaikea uskoa Jumalaan, mutta paholaiseen minun on ollut Kauhajoen tapahtumien jälkeen helppo uskoa. Tämä maailma on paholaisen valtakunta, ja hän on koko ajan vain kasvattanut valtaansa. Jokelan ja Kauhajoen ampujat olivat paholaisen asialla ja tekivät kaiken isäntänsä tahdon mukaan. Olen alkanut epäillä onko paholainen kenties sittenkin saanut voiton Jumalasta."

Olen samaa mieltä kanssasi. Tuntuu kuin Jumalamme "nukkuisi". Uskon ja luotan, ettei näin ole. Heitä itsemurha-ajatukset pois. Totta kai tällainen hirveys pistää ajattelemaan ja pelkäämäänkin, mutta toivoa ei pidä heittää. Uskotaan, että me ihmiset otamme tästä opiksemme. On aika herätä ja huomata nuorten pahoinvointi ja ottaa siihen kantaa. Pohtia, millä kiusaamista voidaan estää ja miten suojella lapsia internetin pahoilta vaikutuksilta. Paha palvelee myös hyvää - nyt on heräämisen paikka! Muistathan, että rukous kantaa.

Voimia ja valoa syksyysi!

Vai onko se pahalla julkisesti mässäily paremminkin lisääntynyt?

Pitää muistaa, että kaikki on kuitenkin suhteellista. Olethan sinäkin varmasti kuullut vaikkapa natsien keskitysleireistä? Miljoonia kuolleita ja muutenkin todella rankkoja juttuja.

On se kummaa miten jonkin ikävän asian pitää tapahtua lähipirissä ennenkuin ihminen alkaa reagoida.

Turhaahan se on sinun ottaa itseesi kaiken maailman pahuuksiakin. Asiasi on kuitenkin aika hyvin ja ehkä se joutumisesi koulukiusatuksi vain laukaisi vanhan trauman tämän ikävän tapauksen johdosta?

Olen huomannut muissakin naisissa samaa kuin sinussakin. Otetaan kaikki maailman pahuus itseensä, vaikka omat asiat ovat aika hyvällä mallilla. Jos se yhtään lohduttaa, niin tämäkin suhtautuminen helpottaa kyllä ajan myötä. Sinulla on vain nyt sellainen vaihe, jonka aikana alat ensi kertaa todella työstää omaa henkisyyttäsi. Siis tavallaan kyseessä on vain oikeastaan henkinen kasvukipu. Joillekin herkille ja älykkäille ihmisille vaan käy niin usein ennemmin tai myöhemmin. Itsellenikin niin kävi joskus parikymppisenä. Sinulla on jo 10 vuotta enemmän ollut aikaa enemmän kuin minulla silloin joskus oli, kokea asioita ja miettiä tätä maailmanmenoa, joten uskoisin, että tulet kyllä selviämään aika nopeasti tuosta kriisistäsi.

Ole siis oman elämäsi sankari ja elä hyvä elämä, joka sinulle on annettu. Maailman parannus on kuitenkin aina aloitettava itsestä. Itsemurhan tekemällä vaan lisäisit maailmassa olevaa pahuutta ja antaisit sille periksi. Paha kyllä väistyy tieltäsi jos sille ei anna tilaa.

Et todellakaan ole täällä yksin ajatuksinesi ja kehitystäkin kyllä tapahtuu sinne hyvään suuntaan. Se ei vain usein näy, koska sehän ei ole uutinen eikä mikään. Englanniksikin sanotaan, että "Good news, no news"!

Ja jos menee oikein raskaaksi niin hae ihmeessä apua. Suomi on kuitenkin hyvä paikka elää ja täällä saa laadukasta apua. Ja silloin kun elämämme alkaa olla jo liiankin helppoa, emme enää kykene huomaaman sitä miten helpolla loppujen lopuksi pääsemme. Koetappa ajatella elämääsi ilman mitään nykyajan mukavuuksia. Kerjäläisiä kaduilla, tappavia sairauksia, nälänhätää ja kaikkea sitä mitä ei juuri Suomessa koskaan kohtaa. Mutta vain 100 vuotta sitten sekin oli kaikki normaalia arkipäivää sen ajan ihmisille.

Mua ainakin hävettää verrata itseäni heihin, vaikka olen minäkin ne koulukiusaamiset, sekä itsemurhayrityksetkin kokenut ja mielisairaalatkin läpi kolunnut. Köyhä ja työtön olen suurimman osaa elämääni ollut, mutta kuitenkin kokenut eläväni kuin kuningas verratessani tätä elämääni menneisiin aikoihin taikka vain siihen mitä on vieläkin jossain köyhässä maassa.

Suhteellisuus on siis aina tärkeä asia! Arabialaisen sananlaskun mukaan: "Itkin kun minulla ei ollut kenkiä, kunnes näin miehen jolla ei ollut jalkoja. Mietippä puuttuuko sinulta kengät vaiko jalat? Eipä taida puuttua kumpiakaan? :)

Kirjoituksesi mukaan sinulla on 'kaikki hyvin'.
Kerrot siitä huolimatta, että sinun on vaikea uskoa Jumalaan, mutta paholaiseen kyllä. Toisaalta kuitenkin toteat, että:

>

Kyllä helvetti on aivan muuta kuin tämä maailma. Jos teet itsarin voit joutua sinne. Joten unohda sen suunnitteleminen. Siellä on ihan tarpeeksi porukkaa ilman sinuakin, ja kaikki niin yksin ja
kärsiviä.

Sinun 'tautiisi' on hyvä lääke: ala lukea Raamattua säännöllisesti, joka päivä ja aloita Johanneksen evankeliumista. Sen lisäksi lue psalmeja.

Kun olet aikasi lukenut ja päässyt sisään Raamatun sanomaan, tulet tuntemaan Jumalan/Jeesuksen ja tietämään, ettei sinun tarvitse, etkä voikaan, pärjätä omassa voimassasi. Sinä saat pyytää apua kaikeen Jumalalta. Hän oikein odottaa, että käännyt Hänen puoleensa, että hän voisi sinua auttaa.

Ja RUKOUS on mahtava voimanantaja, kun rukoilet
kiittäen kaikesta Jumalaa, ja että HÄNEN hyvä tahtonsa tapahtuisi.

Sinun perheesi ja miesystäväsi ovat sinulle
oikea 'aarre'. Keskustele vanhempiesi, ehkä äitisi (uskossa?), kanssa mieltäsi askarruttavista asioista, äläkä niitä yksiksesi
'haudo' mielessäsi.

Siunausta sinulle ja rohkeutta elää rukoillen!
Esirukoilijoita tarvitaan.

'maristronautti' kirjoitti myös sinulle ja mm. :



Tuossa kohden hän unohtaa, että valitsemme myös, kumman tahdossa teemme ratkaisuja. Jos elämme Jumalan tahdosa, Hän saa vaikuttaa päätöksiimme.

Ole varuillasi, kumman joukkoon kuulut.

Joskus minunkin tekisi mieli heittää kaikki jutut mäkeen ja käpertyä oikein sellaiseen sikiöasentoon, turvaan kaikelta ja koko maailmalta. Just tänään (yhden paskan päivän jälkeen) pohdiskelin, että miksi me ihmiset emme voi kehittyä, emmehän me oikeasti ole kehittyneetkään ihmisinä enää vuosisatoihin? Ainoa kehitys mitä on havaittavissa, on tietotekniikan, lääketieteen ja kaiken muun teknologian kehittyminen. Kenties loppupelissä sulaudummekin yksilöinä tyystin yhteen tieteen kanssa?

Joten kaiketi minä korvaisin osaltani Sinun käsityksen paholaisen valtakunnasta tieteen valtakunnalla, joka osaltaan on tuhoamassa meitä ihmisiä ihmisinä. Elämisen peruskysymykset hiipuvat näkymättömiin. Tai voihan tämä juttu olla niinkin, että minä pieni lökäpöksy olen vaan pakotettu muuttumaan? Tämän ihmeellisen Elämän edessä.

Ja tässä kohtaa minä taas kerran pohdiskelen näitä eri elämänkatsomusten linjauksia elämisen tarkoituksesta. Tosin minulla on jokseenkin suppea tämä elämänkatsomus -käsite teorian näkökulmasta tarkasteltuna. No ainaskin tämän kristinuskon ja pikkasen tuon ateisminkin.

Ateismista en viitti lausua nyt mitään, tällä palstalla. Mutta mitähän oikeesti, siis ihan oikeesti kristinusko pitää sisällään, puhuessaan ruumiin ylösnousemuksesta ja kuoleman jälkeisestä pelastumisesta? Muodostuuko kristityn uskovaisen elämisen tarkoitus näistä jutuista, näistä päämääristä? Kuolemisen jälkeisestä pelastumisesta, joka koostuu Elämästä, jota eläessään ihminen on samalla kertaa sekä syntinen (=tekee Aatamin tekoja) että synnitön (=pelastuu Kristuksessa)?

Aina pitää olla kipinää ja aina niitä taakan jakajiakin tarvitaan, mutta aina ei kaikki ole niin yksinkertaista.

Ps. Olen todella herttaisella tuulella tänään.

"Toisaalta minulla itselläni on kaikki hyvin. Minulla on hyvä ja kiltti miesystävä, rakastavat uskovaiset vanhemmat ja ihana pikkusisko. Kaiken lisäksi minulle on tiedossa mielekäs työpaikka."

Mietps niitä, joilla ei ole YHTÄÄN noista ja jotka ovat siitä huolimatta elämänhaluisia ja -nälkäisiä.

Kannattaako läheisiäsi jättää valtavan ja kuristavan surun valtaan, jos teet sellaista, mikä on peruuttamatonta? Mieti, mitä SINULLA hyvin.

Tuska on toivon kasvumaata.

@)-->-->---

että kaikella on tarkoituksensa. En siis tarkoita, että Kauhajoen ja Jokelan tapahtumat olisivat olleet välttämättömiä, ne ovat vaan tulos tästä vääristyneestä maailmasta (=ihmisten pahoinvoinnista). Kyllä itsestänikin tuntuu usein, että liian suuria voimia vastaan tapellaan, mutta en voi luovuttaa. Yritän vain luoda positiivisuutta ympärilleni, luoda positiivisia ajatuksia itse, sekä saada muutkin luomaan niitä.

Niin kauan kun ihmistä ei kiinnosta hänen (käytän nyt Raamattu-termiä) lähimmäisensä, ajaudumme tällaisiin tilanteisiin. Pitäisi vaan tajuta, ettei kanssaeläjä ole vihollinen, vaan hän on kuin sinä. Hän itseasiassa ON sinä. Olette samaa henkeä kaikki, joten miksi haukkua ja kiusata kanssaeläjää, koska hän on osa SINUA? Kukaan ei ole vähemmän tai enemmän arvokkaampi kuin sinä. Olemme kaikki osa Jumalaa.

Aivan kuten katsoisit peiliin irvistämättä - hymyilisit vain kauniisti. :)