Saaren tapausta pohdittaessa on ihmeen vähälle huomiolle jäänyt mitä hänen perheensä elämässä tapahtui vuonna 2002. Lehtitietojen mukaan hänen veljensä kuoi tuolloin sydänkohtaukseen.
Itse olen menettänyt isoveljeni, kun olin murrosikäinen. Kokemus oli syvästi vammauttava, sulkeuduin täysin kuoreeni, perheessä kuolemaa ei käsitelty, itse kukin suri tahollaan ja tavallaan. Koko perhe ikäänkuin hajosi.
Näin jälkeenpäin ajatellen olen sitä mieltä, että tapahtuma vaikutti koko tulevaan elämääni, lukio meni epätodellisessa unessa, jatko-opinnot jäivät vaatimattomiksi. Kenellekään en asiaa purkanut, mitenkäpä muuta olisivatkaan voineet ymmärtää miltä veljen menettäminen tuntuu.
Väitän, että aikuiset eivät todella käsitä kuinka syvästi sisaren kuolema voi muita sisaruksia haavoittaa. Vieläkin sattuu, vaikka olen yli 50.
Mutta toisin kuin Saari minä olin tyttö, henkiset vammani ja pohjattoman surun podin hiljaisesti ja piilossa. Jos olisin ollut poika, ehkä seurauksena olisi voinut hiljaa kysyä muunlainen suunnitelma.
Miksipä Saari oli kirjoittanut suunnitelman alkaneen juuri vuonna 2002? Juuri sinä vuonna, kun elämä kohteli niin käsittömättömän väärin hänen veljeään...
Itse olen menettänyt isoveljeni, kun olin murrosikäinen. Kokemus oli syvästi vammauttava, sulkeuduin täysin kuoreeni, perheessä kuolemaa ei käsitelty, itse kukin suri tahollaan ja tavallaan. Koko perhe ikäänkuin hajosi.
Näin jälkeenpäin ajatellen olen sitä mieltä, että tapahtuma vaikutti koko tulevaan elämääni, lukio meni epätodellisessa unessa, jatko-opinnot jäivät vaatimattomiksi. Kenellekään en asiaa purkanut, mitenkäpä muuta olisivatkaan voineet ymmärtää miltä veljen menettäminen tuntuu.
Väitän, että aikuiset eivät todella käsitä kuinka syvästi sisaren kuolema voi muita sisaruksia haavoittaa. Vieläkin sattuu, vaikka olen yli 50.
Mutta toisin kuin Saari minä olin tyttö, henkiset vammani ja pohjattoman surun podin hiljaisesti ja piilossa. Jos olisin ollut poika, ehkä seurauksena olisi voinut hiljaa kysyä muunlainen suunnitelma.
Miksipä Saari oli kirjoittanut suunnitelman alkaneen juuri vuonna 2002? Juuri sinä vuonna, kun elämä kohteli niin käsittömättömän väärin hänen veljeään...
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mutta, ei kai oma suuri suru oikeuta aiheuttaa valtavaa surua muille murhaamalla koulutovereitaan?
muualle...........
Kuuden vuoden suunnittelulla teko olisi poikennut huomattavasti tehdystä. Kuudessa vuodessa tyhmempikin keksii jotain omaperäistä asiassa kuin asiassa. Taisi elää auvisen lumoissa ja pelifantasioissa piruparka.
Kun se kirjoitti sen vuosiluvun 2002 paperille, se vuosi oli mielessä sisaren kuoleman takia ja halusi vihjata sen yhdeksi motiiviksi. Saattoi haluta sisaren luokse, eikä keksinyt muuta tapaa, sitten muisti jokelan.
Eihän kellään ole pitkäjännitteisyyttä mihinkään, miten kukaan jaksaisi suunnitella niin kauan tuollaistakaan?
niin muillakin pitää olla". Niinkö se menee?
No vähän vinoon menee nyt nämä vastauksetkin siitä mitä aloituksellani tarkoitin.
Tarkoitin sitä, että auttamisen aika olisi ollut silloin. No sille asialle emme enää voi tehdä mitään, tulevan ymmrätämiselle voimme. Ja sitä ennakoivaa ymmärrystähän tässä yritetään nyt tokusti hakea.
Siis kun tässä kerran opiksi yritetään otta, ettei koskaan enää moista tapahtuisi, niin tämä oli se kohta, johon itse haluan kiinittää huomiota. Että sisarensa menettäneet nuoret tulevat huomioiduksi, vaikka ulospäin näyttäisivätkin olevan suht OK.
Oliko tämä teille liikaa? vastauksestasi päätelleen sinäkään et tajua. Eihän mikään tuota tekoa oikeuta, mutta kenenkään auttajaksi ei sinusta vastuksestasi päätellen taida olla silloin kun sen oikea aika olisi.
ystävääni/tuttuani/tuntematonta, jos vain tietäisin miten. Eikös se läsnäolo ja kuunteleminen jo ole erittäin tärkeitä tuossa tilanteessa..? En vain enää jaksa lukea näitä sääli-/ymmärtämisviestejä, mitä noille murhamiehille on sadellut täällä netissä. Ihan kuin näillä pipipäillä olisi ollut joku tietty syy tekoihinsa. Itse pidän sitä monen tekijän summana ja kun lisäksi mieli vielä järkkyy, seuraukset tuhoisat, kuten näimme. En todellakaan väheksy menetyksen kokeneen surua. Mutta. älkäämme yrittäkö ymmärtää liikaa näitä hirmutekoja, ja etsiä selitystä milloin mistäkin. Ongelma on ollut näiden miesten pääkopassa, ja paha!
Mielestäsi ongelma on pääkopassa.
No tietysti se on siellä pipissä pääkopassa.
Ihanko syntymästä asti se pipi on siellä ollut?
Vai onko mukava pikkupoika jossain vaiheessa
alkanut kasvaa vinoon. Ehkä.
No mitäpä siitä jos onkin, ei sitä kannata pohtia.
Sehän olisi "ymmärtämistä".
Helkkariin pois vaan kaikki psykologit ja
psykiatritkin, nehän ei tee mitään muuta
kuin yrittää ymmärtää.
Oletpas sinä metsässä. Mm. vankilapsykiatrikin
yrittää ymmärtää, ja sitä ymmrätämistä me TODELLA
tarvitsemme. Jos kunnolla ymmärrettäisiin, niin
mitään ei tarvitsisi sen jälkeen pohtia.
Koita erottaa kaisi asiaa:
1. tekijän ymmärtäminen
2. tekojen syiden erittely ja pyrkimys oppia niistä
Viha täyttää sinunkin mielesi niin ettet ajattelemaan pysty. Paha juttu. Ajattelepa jos vaikkapa poliisi toimisi samoin...
kuuntelehan tuo kappale http://www.youtube.com/watch?v=LMWRt1lXDGE
haavoitettu mieli tosiaan saa tuhoa aikaan...
miksi vasta nykyään on alkanut tapahtumaan tuollaisia hirmutekoja Suomessa?
Jossain vaiheessa alkanut homma mennä "hieman" vinoon. Tottakai on hyvä pohtia syitä, jotka mahd. vaikuttaneet tekoon, ettei enää toistuisi. Mutta täällä rummutetaan liikaa yhtä ja samaa tuota kiusaamisteemaa.
itse olen aika lähellä tapausta, niin tiedän.
kyllä pitkään jatkunut kiusaaminen oli olennainen syy tuohon hirmutekoon.
Sinun logiikallasi ei pidä selitellä. Siis:
- aloittajakin on vaan niin tyhmä, ettei pärjännyt kukiossa
- kenenkään veljen kuolema ei vaikuta ihmisee hetkellistä surua enempää, mitäpä asioita vatvomaan
ei mitään pahaa sanottavaa, eikä kuulu tähän! Läheisen ihmisen kuolema vaikuttaa läpi elämän. Muuta en ole väittänytkään, höh. Mutta en jaksa nähdä sitä muuta kuin yhtenä palasena tässä pelissä, joka johti hirmutekoihin...
peruskoulun jatkunut kiusaaminen pitkäkestoseks kiusaamiseks? Siinä tapauksessa voin sanoa että jos on muuten normaali ihminen, niin kyllä sen kestää.
Niitä palasiahan tässä vimmalla etsitään.
Eikä kai aloittajakaan muuta esittänyt, kuin yhden vähemmän huomiolle jääneen palasen.
PS "HÖH"
- Loistavaa tyylitajua tässä asiayhteydessä...
suuresti??! HÖH?
Auvisen teon taustalla on minun mielestä selkeä ideologia, ja viha tyhmiä "massa idiootteja" kohtaan jotka on helposti manipuloitavissa ja johdettavissa harhaan, kaikki tämä käy ilmi hänen manifestissaan. Saaresta en tiedä taisi vain kopioida auvista.
Lisään tähän, että olen nainen ja 20-v minulta alkoi perhettä kuolla (sairaus ja meni 4 kk siitä kun saatiin eka aavistus että jotain on pielessä). Sittemmin meni mummit, papat ja nyt 3-kymppisenä loput. Ketään ei ole jäljellä minullakaan ja YKSIN SUREN.
NÄIN SE TÄSSÄ MAASSA MENEE. Jaksamista kuitnekin sinulle aloittaja!
Toivottavasti Sinun ympärillesi kertyy pikkuhiljaa uusi läheisten tukiverkko, kun elämäsi on kuitenkin vielä noinkin nuori. Jaksamista elämän arvaamattomalle taipaleelle toivotan ennenkaikkea itsellesi.
Yksin on surtava, niinhän se oli tapana ainakin silloin kun olin murrosikäinen, eli 35 vuotta sitten. Ei ollut "kriisiapuja".
haistakaa persereikääni se haisee paskalle ja kyrvän nupille