Joku ketjussa kyseli onko ateismi vaikuttanut urakehitykseen. Asia on mielenkiintoinen ja sai minut muistamaan kokemani jutun.
Olin taannoin Keski-Pohjalaisen pikkupitäjän suunnittelualan firmassa töissä ainoana työntekijänä. Firman omistaja ja pomoni osoittautui kiihkouskovaiseksi seurakunta- ja kirkkovaltuustoaktiviiseksi naisihmiseksi, puoliso oli maltillisempi, syrjäänvetäytyvä kiltti tossukka. Kun kyseiselle naiselle selvisi palkkalaskelman yhteydessä, etten maksa kirkollisveroa ja kuuli (asiaa tivattuaan) etten kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön, alkoi työpaikkakiusaaminen siitä paikasta. Ei auttanut, vaikka yritin piipittää, että kyseessä on yksityisasiani samoin kuin se, mitä teen vapaa-ajallani eli siis eräs mies oli naapuritiedotuksen mukaan yöpynyt säännöllisesti asunnossani. Olen nainen.
"Jumalatonta" yksityiselämääni revittiin työpaikalla naisen toimesta ja nainen kertoi kertoneensa asioistani jopa kirkkovaltuuston kokouksessa. Nainen kertoi rukoilevansa puolestani ja tekevänsä ties mitä muuta hurskasta käännyttääkseen minut oikealle, eli parhaaksi katsomalle tielle kiusaamisen, haukkumisen ja nujertamisen ohella. Ja kuitenkaan hänen Jumalansa ei vastannut hänelle eikä tipauttanut kuumaa kiveä niskaani, vaikka hän tällaisen toimeksiannon jumalalleen antoikin. Hän ilmeisesti nautti kiusaamisesta, kun ei kuitenkaan pyynnöstäni huolimatta sanonut minua irti vaan jouduin sanoutumaan itse irti. En enää kestänyt kiusaamista koska terveyteni alkoi pettää ja muutin kokonaan ahdistavalta ja sisäsiittoiselta paikkakunnalta, jossa vallitsee näennäisdemokraattinen kepulestadiolaisdiktatuuri ja sekä KGB:n että Natsi-Saksan parhaat käytännöt haastava yksityinen vakoilu- ja tiedotusjärjestelmä 24/7.
Sitten kävi niin, että kyseinen firma meni konkurssiin ja pariskunnalle tuli ero ja entinen pomoni, joka arvosti oman ammattikuntansa heti jumalastaan polveutuvaan kategoriaan joutui hakemaan (pomoni näkövinkkelistä rahvaanomaisen) vähäarvoisia osa-aikatöitä kaukaa kotoa ja heidän hulppea talonsa on ehkä muutettu leirintäalueen grillikatokseksi, kuten joku paikkakuntalainen arveli. Lisäksi entinen pomoni on rähjääntynyt susirumaksi ja ilkeäksi suohirviötä muistuttavan haisevan peikon ja keskitysleirin psykopaattisen vartijan sekasikiöksi. Ihan sen näköiseksi siis, kuin hänen sisimpänsä ja käytöksensäkin on.
Minä taas lähdin opiskelemaan ja urakehitykseni sekä sosiaalinen nousuni on ollut tuosta lähtien huima ja asemani ja koulutukseni on korkeampi kuin tuolla pariskunnalla yhteensä. Minulla on asiat kunnossa ja olen ulkoisestikin mukiinmenevän ja siistin näköinen ja asun toiveitteni paikassa. Minä olen onnellinen eikä kukaan kiusaa minua enkä minä kiusaa ketään. Mutta oikeuksistani osaan jo pitää kiinni. Nyt minä istun eturivissä Cuccit ja Diorit päällä valtakunnan vaikuttajien kanssa siinä salissa ja siinä tilaisuudessa, missä tuo entinen pomoni ei kelpaisi edes luuttuamaan lattioita.
Voiko joku uskovainen kertoa, saiko tuo nainen tarinani mukaan elämänkatsomuksensa mukaisen synnin palkan teoistaan rojahtamalla pohjalle? Minun urakehitykseni ja elämänkatsomukseni korrelaatio ainakin on havaittavissa ihan empiirisesti.
Olin taannoin Keski-Pohjalaisen pikkupitäjän suunnittelualan firmassa töissä ainoana työntekijänä. Firman omistaja ja pomoni osoittautui kiihkouskovaiseksi seurakunta- ja kirkkovaltuustoaktiviiseksi naisihmiseksi, puoliso oli maltillisempi, syrjäänvetäytyvä kiltti tossukka. Kun kyseiselle naiselle selvisi palkkalaskelman yhteydessä, etten maksa kirkollisveroa ja kuuli (asiaa tivattuaan) etten kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön, alkoi työpaikkakiusaaminen siitä paikasta. Ei auttanut, vaikka yritin piipittää, että kyseessä on yksityisasiani samoin kuin se, mitä teen vapaa-ajallani eli siis eräs mies oli naapuritiedotuksen mukaan yöpynyt säännöllisesti asunnossani. Olen nainen.
"Jumalatonta" yksityiselämääni revittiin työpaikalla naisen toimesta ja nainen kertoi kertoneensa asioistani jopa kirkkovaltuuston kokouksessa. Nainen kertoi rukoilevansa puolestani ja tekevänsä ties mitä muuta hurskasta käännyttääkseen minut oikealle, eli parhaaksi katsomalle tielle kiusaamisen, haukkumisen ja nujertamisen ohella. Ja kuitenkaan hänen Jumalansa ei vastannut hänelle eikä tipauttanut kuumaa kiveä niskaani, vaikka hän tällaisen toimeksiannon jumalalleen antoikin. Hän ilmeisesti nautti kiusaamisesta, kun ei kuitenkaan pyynnöstäni huolimatta sanonut minua irti vaan jouduin sanoutumaan itse irti. En enää kestänyt kiusaamista koska terveyteni alkoi pettää ja muutin kokonaan ahdistavalta ja sisäsiittoiselta paikkakunnalta, jossa vallitsee näennäisdemokraattinen kepulestadiolaisdiktatuuri ja sekä KGB:n että Natsi-Saksan parhaat käytännöt haastava yksityinen vakoilu- ja tiedotusjärjestelmä 24/7.
Sitten kävi niin, että kyseinen firma meni konkurssiin ja pariskunnalle tuli ero ja entinen pomoni, joka arvosti oman ammattikuntansa heti jumalastaan polveutuvaan kategoriaan joutui hakemaan (pomoni näkövinkkelistä rahvaanomaisen) vähäarvoisia osa-aikatöitä kaukaa kotoa ja heidän hulppea talonsa on ehkä muutettu leirintäalueen grillikatokseksi, kuten joku paikkakuntalainen arveli. Lisäksi entinen pomoni on rähjääntynyt susirumaksi ja ilkeäksi suohirviötä muistuttavan haisevan peikon ja keskitysleirin psykopaattisen vartijan sekasikiöksi. Ihan sen näköiseksi siis, kuin hänen sisimpänsä ja käytöksensäkin on.
Minä taas lähdin opiskelemaan ja urakehitykseni sekä sosiaalinen nousuni on ollut tuosta lähtien huima ja asemani ja koulutukseni on korkeampi kuin tuolla pariskunnalla yhteensä. Minulla on asiat kunnossa ja olen ulkoisestikin mukiinmenevän ja siistin näköinen ja asun toiveitteni paikassa. Minä olen onnellinen eikä kukaan kiusaa minua enkä minä kiusaa ketään. Mutta oikeuksistani osaan jo pitää kiinni. Nyt minä istun eturivissä Cuccit ja Diorit päällä valtakunnan vaikuttajien kanssa siinä salissa ja siinä tilaisuudessa, missä tuo entinen pomoni ei kelpaisi edes luuttuamaan lattioita.
Voiko joku uskovainen kertoa, saiko tuo nainen tarinani mukaan elämänkatsomuksensa mukaisen synnin palkan teoistaan rojahtamalla pohjalle? Minun urakehitykseni ja elämänkatsomukseni korrelaatio ainakin on havaittavissa ihan empiirisesti.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Onnellinen loppu,ja paha sai palkkansa.
Koska tarina on täysin tosi. Totuus on joskus tarua ihmeellisempaa. :)
Mikäli olet pohjalainen, niin en edes hämmästele tuota tarinaasi. Vaikka täälläkin päin porukka alkaa jo hiljalleen järkiintymään, niin noita täyskahjoja on kyllä vielä kohtuullisen paljon.
Terkkuja ep:ltä.
Hienoa jos näin on. Olen tosiaan itse kotoisin Keski-Pohjanmaalta. Harmi, että rikoksena työpaikkavaino, kotirauhan rikkominen, henkinen väkivalta ja yksityisyyden suojan rikkominen ovat jo vanhentuneet enkä nyt, kokeneena ja vapaana pohjalaisuuden pimeistä henkivalloista tietysti katselisi tuollaista menoa, vaan antaisin entiselle pomolleni huutia lakituvassa. :)
joka kertoo sen, että olet sinä hieman vahingoniloinen tuon noita-akan romahduksesta. Cucceja ja Dioreja en arvosta, mutta se, että olet selvinnyt tuollaisesta on jo sinänsä hienoa. Kaikille ei ole käynyt yhtä hyvin.
No, nuo merkkirytkyt tuli tuossa lähinnä kuvaamaan sitä gloriaa, mitä tunnen saaneeni kärsimysteni jälkeen aivan muilta tahoilta. Mutta kovalla työllä eikä mitään ilmaiseksi ja aina rehellisesti ja avoimesti. Sama hieno onnistumisen tunne ja tasapaino on pilkkihaalareissakin istuessa siellä eturivissä :))
Ehkä lievä ja tietoinen vahingonilo on sallittua, koska ex-pomoni ei ole koskaan edes pahoitellut saati pyydellyt anteeksi. Hänhän on jumalan asialla ja siten aina oikeassa. Hänelle se suotakoon.
Minä olen omistanut elämäni heikkojen ja päähänpotkittujen puolustamiseen.
Tässä turkulaisviisautta kaikille puurtajille:
"Aika mont kertta voittajat o simmosi hävijöi mitkä o meinannu et he koitta kerra viäl". =)))
elämänviisaus sopii omaan elämääni kuin nenä päähän.:-)
tähän viestiin millään lailla.
"Tämmöisillä palstoilla on tietysti pakko lukea rivien välistä tulevia vihjailuja jotta ei jokin menisi ohi. Mutta mistä sitä tietää mikä on tarkoitettu MINULLE jos yhtään mikään on. Tämä on tie hulluuteen. Kokemusta on."
Syytetäänkö tuossa ateisteja hulluiksi? MINÄ TULEN TAAS HULLUKSI JOS TÄLLÄ TAVALLA JATKETAAN!
ANTAKAA JO OLLA. MIELELLÄNI MENEN VANKILAAN. RIKOSTA TÄYTYY SEURATA RANGAISTUS.
jumalia. "Tämä ei liity tähän viestiin millään lailla" tarkoittaa:
Tämä ei liity aloitusviestiin vaan tapahtumiin joissa oli samankaltaisuutta.
Ei ikinä lopu, maanpäällinen helvetti.
Ihmiset eivät ymmärrä toisiaan. Eivätkä tule koskaan ymmärtämäänkään.
mitä voisin tehdä. Sovittaa syntini, mutta en voi sovittaa sitä hänelle.
Eihän tämmöisissä tapauksissa osapuolet voi olla missään tekemisissä keskenään.
Ja älkää nyt ymmärtäkö väärin.
Ensinnäkin, hienoa, jos sinulla menee hyvin :)
Toivottavasti olet siitä kiitollinen sille pomollesi, joka rukoili puolestasi ja Jumalalle, joka selvästi kuuli rukouksen, kun sinulla on nyt hyvin asiat.
Erityisesti toivon, ettet tee samaa virhettä, kuin entinen pomosi.
Kiitos paljon! Tässähän oli kyllä kyse maailmankatsomuksen vaikutuksesta urakehitykseen ja menestymiseen.
Minulla oli asiat vallan hyvin silloinkin, kunnes tuo nainen teki elämäni elämänkatsomuksellaan ja pirullisuudellaan helvetiksi. Onneksi tuo ei ole tarttuvaa ja sain immuniteetin.
Katson ettei se ole ainakaan hänen jumalansa ansiota, että olen puurtanut omilla kyvyilläni ja sitkeydelläni siihen missä nyt olen.
En tosiaan tee kenellekään sitä, mitä itse olen saanut kokea.
En voi valitettavasti teeskennellä olevani kiitollinen pomolleni siitä että menetin melkein terveyteni ja elämäni oli yhtä kärsimystä hänen takiaan. Sekin jäi kertomatta, että kun kyseinen pomo kertoi olevansa itse uskovainen hän sanoi olevansa hyvin suvaitsevainen sellainen. Lukuunottamatta tietysti sitä, ettei hän hyväksynyt homoja ja naispappeutta. ;)
Mikähän sellaisessa uskomusjärjestelmässä mahtaa olla vikana, kun uskovainen, joka tilaa Jumalalta kuuman kiven ateistin niskaan jääkin sellaisen alle itse? Laskiko Jumala koordinaatit väärin? Olisi kiva kuulla uskovaisen mielipide asiaan!
"En voi valitettavasti teeskennellä olevani kiitollinen pomolleni siitä että menetin melkein terveyteni ja elämäni oli yhtä kärsimystä hänen takiaan."
En ajatellutkaan niin, vaan voit olla kiitollinen siitä, että se johdatti sinut nykyiseen, "parempaan" elämään.
"Sekin jäi kertomatta, että kun kyseinen pomo kertoi olevansa itse uskovainen hän sanoi olevansa hyvin suvaitsevainen sellainen."
En usko, että maailmassa on yhtään suvaitsevaista ihmistä, jokaisella on joku asia, jota ei hyväksy.
"Mikähän sellaisessa uskomusjärjestelmässä mahtaa olla vikana, kun uskovainen, joka tilaa Jumalalta kuuman kiven ateistin niskaan jääkin sellaisen alle itse?"
Mielestäni ei mikään. En tosin usko, että ainakaan kukaan Jeesuksen opetuksen mukaan elävä(kristitty) niin tekisi.
"Laskiko Jumala koordinaatit väärin?"
Ei, minun mielestäni.
"En tosiaan tee kenellekään sitä, mitä itse olen saanut kokea."
En viitannut vain niihin kyseenalaisiin tekoihin, vaan myös siihen ylpeyteen.
"En ajatellutkaan niin, vaan voit olla kiitollinen siitä, että se johdatti sinut nykyiseen, "parempaan" elämään."
Ei voi muuta sanoa kuin että taas pääsi hihhulilta aikamoinen aivopieru.
"En ajatellutkaan niin, vaan voit olla kiitollinen siitä, että se johdatti sinut nykyiseen, "parempaan" elämään."
Ihan hyvä pointti. Tosin kenen tahansa elämä ja elämä missä tahansa muualla on parempaa - verrattuna tuohon työ- ja asuinpaikkaan. Myös ennen tuota episodia asiat oli tosi hyvin. Asiat olisivat menneet todennäköisesti edenneet nykyiseen pisteeseen muutenkin, ammatinvaihdos oli jo tapeetilla.
"En usko, että maailmassa on yhtään suvaitsevaista ihmistä, jokaisella on joku asia, jota ei hyväksy."
Näin onkin. Varsinkin suvaitsemattomia ihmisiä on vaikea suvaita. Tässä tilanteessa kuitenkin henkilö mainostaa itse omaa uskonnollista suvaitsevaisuuttaan, joten olisi ehkä ollut paikallaan kertoa mitä hän oikeasti suvaitsee. Lista olisi ollut lyhyempi.
"En viitannut vain niihin kyseenalaisiin tekoihin, vaan myös siihen ylpeyteen."
Tunnustan ihan reilusti, että olen ylpeä siitä mitä olen saanut aikaan. Ylpeys ei ole ylimielisyyden synonyymi, epäonnistumiset ja virheet pitävät jalat maassa. En oikein osaa antaa laillasi kunniaa edes tapahtumasarjalle, vaan niille jotka ovat tukeneet ja kannustaneet ja parantaneet toisten aiheuttamia vammoja.
Et kai sentään ole sitä mieltä, että nujertaminen ja työpaikkakiusaaminen ja halventaminen ovat oikeutettuja metodeja, joilla ihmiset saadaan menestymään minun esimerkkiäni käyttäen? Kaikki eivät tosiaan selviä tuollaisesta näin vähin vammoin.
Tosi vaikea on tajuta uskovaisten oletusta siitä, että juuri itse on uudestisyntynyt ja oikea Jeesuksen oppien mukaan elävä ihminen.
Meni vähän aiheen sivuun... :D
Kiitos vastauksesta!
"Tosin kenen tahansa elämä ja elämä missä tahansa muualla on parempaa - verrattuna tuohon työ- ja asuinpaikkaan."
Epäilen.
"Et kai sentään ole sitä mieltä, että nujertaminen ja työpaikkakiusaaminen ja halventaminen ovat oikeutettuja metodeja, joilla ihmiset saadaan menestymään minun esimerkkiäni käyttäen?"
En, kiusaaminen ja halventaminen ovat mielestäni väärin, vaikka niillä saataisiin "hyvä" lopputulos.
"Tosi vaikea on tajuta uskovaisten oletusta siitä, että juuri itse on uudestisyntynyt ja oikea Jeesuksen oppien mukaan elävä ihminen."
Raamattua lukemalla on kohtuullisen helppo nähdä, onko joku Jeesuksen oppien mukaan elävä.
Tuli oikein hyvä mieli tuosta kertomuksestasi.
Aika karseella alueella elelit. Sinun kannalta oli oikeastaan hyvä juttu, että lestat hiostivat sinut pois tunkioltaan. Heidän kannaltaan olisi ollut hyvä, jos olisit jäänyt valaisemaan heidän vihamielistä ja pimeää elinpiiriään.
Hyvä jos joku saa toivoa siitä, että pako pohjanmaalta kannattaa. Olot paranevat sama mihin suuntaan lähtee. Homman nimi on "sosiaalistu sinulle määrättyyn rooliin tai pakene". Itselläni asia oli vielä vakavampi eli oli valittava henkisen kuoleman ja elämän väliltä siitäkin huolimatta että se toi paljon uhrauksia - vaan hitsi, se kannatti!
Käsitän näin jälkeen päin, että sairaassa perheessä ja yhteisössä on oltava jokin roskaämpäri, johon jokainen saa pahan olonsa kaataa. Ja kukas sen parempi, kuin henkilö, joka edustaa poikkeavaa elämäntyyliä ja erilaisia arvoja eli ts. näin toisessa ympäristössä ja kontekstissa säällistä ja normaalia elämää.
Ilmeisesti tuon pomoni mieskin sai viimein tarpeekseen vaikka uskovaisten avioliitonhan pitäisi olla ikuinen. Eihän pomollani ollut sitten taas ketään muita kiusattavia kuin miehensä, kun firma meni konkkaan eikä ollut kiusattavia työn puolesta.
että mulla oli opiskeluaikoina vähän aikaa kämppis Pohjois-Pohjanmaalta. Hän kertoi, että hänen veljensä ampui itsensä. Kämppikseni sanoi, että jos olisi tiennyt, että veli aikoo tappaa itsensä, niin olisi pyytänyt, että tämä olisi tappanut hänetkin. Oli varmaan ollut aika ankeeta, ja hän kertoikin siitä joskus jotain minulle. En muista enää kovin tarkkaan ihan kaikkea.
Tuo on niin hirveän totta. Nuorten miesten ja vähän vanhempienkin itsemurhat on niin tavallisia sekä Keski- että Pohjois-Pohjanmaalla. Nytkin kuulen lähes joka kuukausi itsemurhauutisia sieltä päin. Monta tuttua on tappanut itsensä vuosien saatossa tai vammautunut yrittäessään.
Erilainen ympäristö, henkinen ilmapiiri ja työpaikka pelastaisi nuo kaverit. Jos he saisivat rohkeutta lähteä ja etsiä onnea muualta, heillä olisi hyvä elämä edessään. Kummallista, että miesten rohkeus riittää itsensä tappamiseen. Kuolemaa ei pelätä, mutta elämää kyllä, mutta se kertoo että muuta ulospääsytietä ei nähdä, vaikka sellainen vapaamassa ilmapiirissä olisikin. Mutta henkinen pimeys ja katkerien ihmisten henkinen väkivalta ja mahdollisuuksien ja tuen puute nujertaa herkät ihmiset. Annettu tukikin on kontrolloivaa ja valikoivaa, jopa virallisilla tahoilla. Pohjalaisissa on kuitenkin sitkeyttä, kun sen saisi käyttää rakentavasti jossain muualla, vapaammassa ilmapiirissä.
Tästä riittää puhuttavaa loputtomiin...