Minä vierastan ajatusta, että joku läheisistäni tuhkattaisiin ja vain uurna laitettaisiin maahan. En tiedä, miksi. Aivan kuin tuhkaaminen olisi enemmän "lopullinen". Ihan hurja ajatus sinänsä, sillä kuollut on kuollut, eikä sillä ole väliä, kuinka hänen ruumiinsa käsitellään.
Kylmä maa ja madot. Ei "houkuttele" sekään. Kaikkea sitä miettiikin :(
Kylmä maa ja madot. Ei "houkuttele" sekään. Kaikkea sitä miettiikin :(
Vastaukset 13
Vanhimmat
Monenlaisia ajatuksia tulee, varsinkin näin kaipaaville. No, uskon ylösnousemukseen, joten saan ylösnousemusruumiin taivaassa, kun Jeesus tulee takaisin hakemaan omansa luokseen. Pyydä sinäkin Hänen mukaansa kerran. Siellä ei ole enää kuolemaan eikä muutakaan surua.
Tuleeko jesse hakeen ruumiini ikuiseen ylösnousemukseen jos vaikka jään junan alle?
Entäs tulipalot sun muut?
Vai purukumillako paikataan sit, jotta ruumis voi olla ehyt ja puhdas?
Se, että Jumala antaa ruumiin mennä rikki onnettomuudessa tai tulipalossa on jo tuomion merkki eli siinä ihminen on jo puoliksi helvetissä. Ei sellaista ruumista Jeesus enää tule hakemaan vaan se on jo pirun merkitsemä. Näin opetti mummoni.
No, tähän en voi sanoa muuta kuin, että on melkoista "harhaoppia" tuo mummosi sinun päähän takonut.
Noilla opeilla, ei sinusta koskaan tule "Jeesuksen morsianta". Vaikka kuinka yrittäisit.
Kaikkea sitä kuuleekin. Kamalaa sanon minä !!!!!!
Toi nyt ei ainakaan lohduta ketään eikä auta yhtään. Tuomita nyt tuolla tavoin.Häpeä!
Varsinkin nyt kun ollaan luettu onnettomuukista mille kukaan ei mitään voi. Miten lapsi voi olla paha ja merkitty? Lapsi on viaton. Paskapuhetta...
Tuhkasimme äitimme. minusta se oli oikein,en halunnut matojen myllääävän äitirukassa.kauniisti laitettiin vaatteet ja tukan arkkuun.ja sitten laskin uurnan perhehautaan, paree näin; kun nyt käyn haudalla ei tartte miettiä missä vaiheessa madot tonkii....
ainakin itse toivon, että minut tuhkataan. Matoja en halua luihini kaluamaan... ja toisaalta, mikä on mennyttä, on mennyttä. Nyt kun asun maassa, jossa polttohautausta ei sallita, niin toivon, että elän tarpeeksi vanhaksi, jotta jäämistöäni ei tarvitse roudata takaisin pohjoismaihin pelkästään poltettavaksi.
Minä taas haluan ehdottomasti poltettavaksi,kun aika tulee. Ja tuhkani haluaisin ripoteltavaksi mereen, auringon kullatessa merenpinnan ja aaltojen lyödessä rantaan..Se joka tietää miltä näyttää auringonlasku merenrannassa, tietää miten haluan itseni muistettavan.
Minun toiveeni taas olisi, että minut voitaisiin kompostoida johonkin puun alle ja saisin jatkaa elämääni sitä puuta raviten, tai yleisemmin, että minun ruumiini pääsisi mahdollisimman täydellisesti takaisin elämän kiertokulkuun. Siinä mielessä tuhkaus ei ole houkuttava vaihtoehto. Polttaminenhan kuluttuu runsaasti energiaa, enkä usko, että siinä tuhkassa on paljoa ravinteita jäljellä. Eikä arkkuhautauskaan oikein houkuttele, ei ainakaan mihinkään hautausmaalle. Siihen kun liittyy kaikenlaista kristillistä hälinää ylösnousemuksineen kaikkineen. Enkä minä mitään hautakiveä halua. Kaipa ne ravinteet sieltä hautausmaalta pikku hiljaa imeytyvät ympäristön puihin, mutta ei se kovin luonnolliselta kiertokululta vaikuta.
Vaan eipä taida kompostointi missään maassa onnistua, eikä edes hautaaminen metsään kovin helpolla. Ja aika epätodennäköistä on saada kuolla niin, että ruumis ehtisi maatua ennen kuin se löydetään.
Minulle ei muuten ole myöskään vastenmielinen se ajatus, että ruumiini joutuisi lintujen, rottien tms. eläinten syötäväksi.
Juuri tuonlainen ekologinen hautaus on kyllä keksitty, ja se on mahdollista Ruotsissa. Siinä vainaja jäädytetään ja upotetaan nestemäiseen typpeen, jolloin kaikki kudokset haurastuvat, myös luut. Tietynlaisella värinällä tätä haurastumista nopetetaan, jolloin ruumis muuttuu hienoksi jauheeksi. Tästä jauheesta kun poistetaan vesi ja kaikki metallit, jää jäljelle noin kolmasosa alkuperäisestä jauheena, joka pakataan maissitärkkelyksestä tehtyyn pieneen arkkuun. Tämä arkku voidaan sitten haudata 40 senttimetrin syvyyteen, ja haudalle istuttaa vaikka puu, joka imee kaikki ravinteet arkusta ja vainajasta. Noin puolen vuoden - vuoden kuluttua hautauksesta vainaja on palannut takaisin luonnon kiertokulkuun, ja omaiset voivat vaikka syödä hänet omenana, jos se puu haudalla nimittäin oli omenapuu.
Artikkeli englanniksi.
http://www.promessa.se/sagardettill_en.asp
Olen kaivellut hautoja ja joskus pitää kaivaa vanha hauta auki uudestaan. Olen pannut merkille että puun juuret usein ovat tiheämmässä vanhan haudan kohdalla. Juuristo etsii ravinteita sieltä mistä niitä helpoimmin on löydettävissä.
Hautausmaiden suuret puut kasvavat siis muhevassa maassa ja joka vuosi lehtipuut pudottavat lehtensä tuulten vistäväksi.
Tarviihan ne madotkin ruokaa..
Meillä Suomessa ei uskonto sanele niin paljoa kuin monessa muussa paikassa maailmassa; jossain polttohautaus on kielletty ja jossain se on itsestäänselvyys. Täällä onkin muodostumassa sekalainen hautauskulttuuri, jossa jokainen saa valita minkä tavan tykkää. Vaikuttimet ovat hyvin erilaisia, jotkut haluavat polttohautauksen koska kuvittelevat sen olevan paljon halvempaa ( ok, riippuu paikkakunnasta mutta yleistettynä ei todellakaan pidä paikkaansa ) ja toiset siksi että pitävät ajatuksesta että tuhka on helpompi haudata/sirotella lempipaikkaan ( mikä taas on totta ) Jotkut pitävät perinteistä kiinni ja haluavat arkussa hautaan. Harvalla uskonto sen sanelee.
En menisi sanomaan tarkemmin tutkimatta että nestemäiseen typpeen upottaminen on ekologista; kuvitelkaa sellaisen laitoksen perustaminen ja ylläpito. Suomen hautaustoimilain mukaan tällainen ei ole mahdollista ja itseni kohdalla ainakin vihoviimeinen vaihtoehto.
Pakanallinen tapa jolla pahantekijät halusivat hävittää ruumiit.Olkoonkin että arkkuhautauskin on hidasta palamista maatuminen.