En lakkaa ihmettelemästä yhtä asiaa, mitä eräät uskovaiset viljelevät.
Tapasin tyypin, joka oli ollut takavuosina pikkunilkki. Hän oli kuulemma tehnyt autovarkauksia ja pikkumurtoja yms sekalaista työtä. Oli vetänyt viinaa huumeita ja pillereitä sekaisin ja aina kun oli kyennyt oli käynyt soheltaan tavaratalossa kahvipaketin tai paras keikka niin polkupyörän. Kaveri oli sanojensa mukaan istunut monta kertaa linnassa aina Kakolaa myöten.
Lopulta oli ajautunut kuulemma niin pahoihin huumevelkoihin, että oli mentävä eristysselliin piiloon henkensä uhalla.
No näistä tapahtumista oli vuosia ja kaveri oli kuulemma tullut uskoon juuri Kakolan eristyssellissä. Oli siellä vielä sekoillut pilleripäissään jotain ranteidensa viiltelytouhuja. Ja sitten oli tullut pelastus.
No tämä kaveri se yritti tarjota mulle pelastusta myös. Vähän aikaa siinä ihan uteliaisuudesta kuuntelin tyypin juttuja, mutta kun alettiin mennä sinne pilleri- ja viiltelyosastolle niin yritin kysyä, että näyttääkö minulla olevan samoja ongelmia. Ja että tarvinko hänen mielestään pelastusta Kakolan eristysselliltä ja pillereiltä. Tyyppi ei siinä vaiheessa oikeastaan enää kuunnellut minua ja tein sen havainnon, että kaveri halusikin vain hyväksyntää. Hän halusi minulta (ja kaikilta muiltakin ihmisiltä, joille kertoo uskostaan) hyväksyntänsä. Hän halusi ikäänkuin synninpäästön entiselle elämälleen ja että oli parantanut tapansa.
Tein poikkeuksen ja taputin tyyppiä olalle, että kyllä se siitä. Kaveri kun oli kuulemma sillointällöin töissä tai "töissä" siskonsa lapsenvahtina. Kävelin siitä sitten omalle juoppopuunsepänverstaan tukikohdalleni, jossa odotellaan taas myöhempiä kalastuskausien alkuja.
Tapasin tyypin, joka oli ollut takavuosina pikkunilkki. Hän oli kuulemma tehnyt autovarkauksia ja pikkumurtoja yms sekalaista työtä. Oli vetänyt viinaa huumeita ja pillereitä sekaisin ja aina kun oli kyennyt oli käynyt soheltaan tavaratalossa kahvipaketin tai paras keikka niin polkupyörän. Kaveri oli sanojensa mukaan istunut monta kertaa linnassa aina Kakolaa myöten.
Lopulta oli ajautunut kuulemma niin pahoihin huumevelkoihin, että oli mentävä eristysselliin piiloon henkensä uhalla.
No näistä tapahtumista oli vuosia ja kaveri oli kuulemma tullut uskoon juuri Kakolan eristyssellissä. Oli siellä vielä sekoillut pilleripäissään jotain ranteidensa viiltelytouhuja. Ja sitten oli tullut pelastus.
No tämä kaveri se yritti tarjota mulle pelastusta myös. Vähän aikaa siinä ihan uteliaisuudesta kuuntelin tyypin juttuja, mutta kun alettiin mennä sinne pilleri- ja viiltelyosastolle niin yritin kysyä, että näyttääkö minulla olevan samoja ongelmia. Ja että tarvinko hänen mielestään pelastusta Kakolan eristysselliltä ja pillereiltä. Tyyppi ei siinä vaiheessa oikeastaan enää kuunnellut minua ja tein sen havainnon, että kaveri halusikin vain hyväksyntää. Hän halusi minulta (ja kaikilta muiltakin ihmisiltä, joille kertoo uskostaan) hyväksyntänsä. Hän halusi ikäänkuin synninpäästön entiselle elämälleen ja että oli parantanut tapansa.
Tein poikkeuksen ja taputin tyyppiä olalle, että kyllä se siitä. Kaveri kun oli kuulemma sillointällöin töissä tai "töissä" siskonsa lapsenvahtina. Kävelin siitä sitten omalle juoppopuunsepänverstaan tukikohdalleni, jossa odotellaan taas myöhempiä kalastuskausien alkuja.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jumalausko on kyllä kaikista typerintä mitä ihminen voi eläessään tehdä.
hyvin. Se on tylsää. Sovitaan niin, että jätetään tällainen attepalsta oman onnensa nojaan, missä meidän mielipiteillämme ei ole mitään merkitystä ja niin meillä taas meneekin hyvin.
ketä me sitten pilkataan jos vajakit lähtee???
avautumaan samasta jutusta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000038250823
siinä mielessä, että jutun perusteella vaikutti siltä, että ensimmäinen omainen, joka kaveriin kiinnitti huomion oli viranomainen.
Jumala sitten korvaa sen puuttuvan vanhemman ja uskonyhteisö sen puuttuvan kaveriporukan. Loogista, eikö?