Hei,Kaikki jotka olette lukeneet Pertti Vilanderin koirankorjauskirjan. Onko siinä oikeasti vinkkejä ongelmakoirien koulutukseen? onko apua? kannattaako hankkia? millaisiin ongelmiin apua löytyy ym. kiitos!
koirankorjauskirja
96
9062
Vastaukset
- mua
kirjassa kiinnosti Peetsan omaelämänkerta, koska olen tuntenut hänet jo ainakin 15 vuotta, en ole silti tiennyt kaikesta taustasta.
Ehkä siitä jotain hyötyä olisi myös koirankoulutuksellisesti, en lukenut kirjaa sillä silmällä.- ...
Miksi ihmeessä kirjaa markkinoidaan koiraongelmaisille jos se on omaelämänkerta?Jos joku tosiaan tarvitsee apua ja neuvoja.Jossain joku kehui kirjaa tyyliin: kirjan luettuani koirani muuttui toiseksi kahdessa viikossa..
- pettynyt...
... kirjoitti:
Miksi ihmeessä kirjaa markkinoidaan koiraongelmaisille jos se on omaelämänkerta?Jos joku tosiaan tarvitsee apua ja neuvoja.Jossain joku kehui kirjaa tyyliin: kirjan luettuani koirani muuttui toiseksi kahdessa viikossa..
Minä olin kirjaan pettynyt, koska siinä kerrottiin paljon ongelmakoirista ja tarinoita minkälaisia koiria oli pertsan luona käynyt... esimerkiksi siinä on kerrottu miksi koira rähisee muille koirille, mutta sitten kun tarvitsisi sitä neuvoa että MITEN TOIMIN ITSE niin sitä ei ole.. tai todella hyvä kirjoitus oli tänne käskystä, mutta sitten kun pitäisi itse sitä aikuiselle koiralle alkaa paremmin opettaan niin et siihen neuvoa löydä...
itsekin luulin että kirjassa kerrotaan melkein kädestä pitäen mitä teet kun on tälläinen tai tälläinen tilanne mutta ei siinä kerrota oikeastaan yhtään mitään... se on tavallaan vain elämänkerta... itse olen todella pettynyt että ostin kirjan, koska ei siitä mitään hyötyä ole... vaikka meillä ei ongelma koiraa olekkaan niin silti olisi ollut muutama ns. ongelma minkä olisin halunnut kytkeä pois... no tosta kirjasta en apua saanut...
olipa sekavaa tekstiä... - siitä irtosi
pettynyt... kirjoitti:
Minä olin kirjaan pettynyt, koska siinä kerrottiin paljon ongelmakoirista ja tarinoita minkälaisia koiria oli pertsan luona käynyt... esimerkiksi siinä on kerrottu miksi koira rähisee muille koirille, mutta sitten kun tarvitsisi sitä neuvoa että MITEN TOIMIN ITSE niin sitä ei ole.. tai todella hyvä kirjoitus oli tänne käskystä, mutta sitten kun pitäisi itse sitä aikuiselle koiralle alkaa paremmin opettaan niin et siihen neuvoa löydä...
itsekin luulin että kirjassa kerrotaan melkein kädestä pitäen mitä teet kun on tälläinen tai tälläinen tilanne mutta ei siinä kerrota oikeastaan yhtään mitään... se on tavallaan vain elämänkerta... itse olen todella pettynyt että ostin kirjan, koska ei siitä mitään hyötyä ole... vaikka meillä ei ongelma koiraa olekkaan niin silti olisi ollut muutama ns. ongelma minkä olisin halunnut kytkeä pois... no tosta kirjasta en apua saanut...
olipa sekavaa tekstiä...hyviä vnkkejä. Onhan siinä kerrottu myös Peetsan elämästä ja onhan sekin tärkeää, koska kyllä minä ainakin haluan tietää ihmisen taustaa joka noin vahvasti omia koulutusmetodejaan mainostaa ja "haukkuu" muunlaisia.
Kyllä kun ajatuksella sen luin, useita kertoja luin samoja kappaleita, niin sain sieltä myös irti hyviä vinkkejä oman koirani kouluttamiseen. Ja itse asiassa, niitä vinkkejä otettuani käyttöön oma koirani (kovapäinen 2v seropi narttu) käyttäytyy nyt ihan eritavalla minua kohtaan, kunnioittaa enemmän ja tottelee paremmin. Meillä oli selkeä johtajuus ongelma, jota kyllä edelleen parannellaan. - ...
siitä irtosi kirjoitti:
hyviä vnkkejä. Onhan siinä kerrottu myös Peetsan elämästä ja onhan sekin tärkeää, koska kyllä minä ainakin haluan tietää ihmisen taustaa joka noin vahvasti omia koulutusmetodejaan mainostaa ja "haukkuu" muunlaisia.
Kyllä kun ajatuksella sen luin, useita kertoja luin samoja kappaleita, niin sain sieltä myös irti hyviä vinkkejä oman koirani kouluttamiseen. Ja itse asiassa, niitä vinkkejä otettuani käyttöön oma koirani (kovapäinen 2v seropi narttu) käyttäytyy nyt ihan eritavalla minua kohtaan, kunnioittaa enemmän ja tottelee paremmin. Meillä oli selkeä johtajuus ongelma, jota kyllä edelleen parannellaan.Meillä suuri uros otti silmätikuksi tyttären.Jos koira on yksin tytön tullessa kotiin se murisee ja alkaa kävellä perässä.Tyttö pelkää koiraa enkä tiedä mitä tehdä.
- ähää-elamys
... kirjoitti:
Meillä suuri uros otti silmätikuksi tyttären.Jos koira on yksin tytön tullessa kotiin se murisee ja alkaa kävellä perässä.Tyttö pelkää koiraa enkä tiedä mitä tehdä.
Kannattaa kirja lukea.
koiran oikea käytöskasvatus on elämäntapa eikä mikään reseptikirja jokaiseen vaivaan erikseen.
Siksi kirja kannattaisi olla jokaisen koiranomistajan hyllyssä. En ole löytänyt muuta kirjaa jossa olisi oikeasti kokonaisvaltaisesti toimivia juttuja, kuin tämän yhden. - Janitus
ähää-elamys kirjoitti:
Kannattaa kirja lukea.
koiran oikea käytöskasvatus on elämäntapa eikä mikään reseptikirja jokaiseen vaivaan erikseen.
Siksi kirja kannattaisi olla jokaisen koiranomistajan hyllyssä. En ole löytänyt muuta kirjaa jossa olisi oikeasti kokonaisvaltaisesti toimivia juttuja, kuin tämän yhden.Koita roikkua siellä koiraneuvolan palstalla ahkerasti nyt vaan. Täällä palstalla käy varsin nuoria henkilöitä ja eivät varmaan nyt ensimmäiseksi tarvitse Vilanderin oppeja.
- muuttui...
... kirjoitti:
Miksi ihmeessä kirjaa markkinoidaan koiraongelmaisille jos se on omaelämänkerta?Jos joku tosiaan tarvitsee apua ja neuvoja.Jossain joku kehui kirjaa tyyliin: kirjan luettuani koirani muuttui toiseksi kahdessa viikossa..
en epäile hetkeäkään, etteikö koira muuttuisi toisenlaiseksi, mutta onko se muutos parempaan... Sitä epäilen ja kovasti!
- sei-sei
Olen samaa mieltä muutaman muun kanssa, että kirja ei suoranaisesti sisällä ohjeita, miten toimia. Kirjassa puhutaan siitä, että nykyään on koiranpito hakusessa, koira väärässä asemassa perheessä jne. Että ongelmat tulevat siitä, kun koira yrittää johtaa perhettä. Varmaan tässä on paljon viisautta, mutta kyseinen kirja ei tosiaan tarjoa mitään tikapuita onneen.
Sinällään ristiriitaista, kun Vilander muistaakseni itse esipuheessa sanoo, että haluaa jo välittää laajaa koiratietämystään eteenpäin muille.
Siinä yhdyn aiempaan, että kirja toisaalta koettaa välittää kokonaisvaltaista tapaa kohdata koira ja kohdella sitä eläimenä oikein. Halvat vinkkikoosteet ovat sitten erikseen. Toinen asia, onnistuuko kirja tässä.
Kirjavinkki: Jan Fennelin Kuuntelen koiraani sisältää samoja teemoja kuin Vilanderin kirja, mutta tosi paljon kansantajuisemmin esitettynä. Fennelillä on myös naisellisempi ote asioihin, mikä on ihan boonus, kun naisia koiraväessä paljolti on. Hänen tekstiään on helppo ymmärtää ja ottaa siitä neuvoja. Hän on tavallaan löytänyt samat asiat kuin Vilander, mutta eri maassa ja eri reittiä.- käsittämätöntä
Siis toisaalta "Että ongelmat tulevat siitä, kun koira yrittää johtaa perhettä. Varmaan tässä on paljon viisautta, mutta kyseinen kirja ei tosiaan tarjoa mitään tikapuita onneen. "
Siis onko teidän mielestä tikapuita onneen olemassa?
Mielestäni Jan Fennelin ja Vilanderin ero on siinä, että jan fennel PALKKAA koiraansa koko ajan..eikä kielllä koskaan.
Muuten sama menetelmä: Eli ennenkuin voi haaveillakaan poistavansa käytösongelmia, pitää YMMÄRTÄÄ KOIRAA!!
On ihme kansaa tämä suomen kansa, että ensin kasvatetaan koirat piloille, ja sitten ihmetellään miten 1 kirja ei tuokaan täsmävastauksia juuri yhteen ongelmaan...
yleensä jos koirien kanssa on 1 ongelma, niin kun vähän penkoo löytyy ne loput 10 ongelmaa..ja ne yhdistettynä löytyy kyllä omistajan asennevamma ja johtajuusongelma, ei mitään muuta.
Lukekaa se kirja ihan silmillä ja aivoilla älkääkä ns. "takamusreiällä" niin kyllä luulisi löytyvän kikat koiran ongelmiin. - Koirankorjausfani
käsittämätöntä kirjoitti:
Siis toisaalta "Että ongelmat tulevat siitä, kun koira yrittää johtaa perhettä. Varmaan tässä on paljon viisautta, mutta kyseinen kirja ei tosiaan tarjoa mitään tikapuita onneen. "
Siis onko teidän mielestä tikapuita onneen olemassa?
Mielestäni Jan Fennelin ja Vilanderin ero on siinä, että jan fennel PALKKAA koiraansa koko ajan..eikä kielllä koskaan.
Muuten sama menetelmä: Eli ennenkuin voi haaveillakaan poistavansa käytösongelmia, pitää YMMÄRTÄÄ KOIRAA!!
On ihme kansaa tämä suomen kansa, että ensin kasvatetaan koirat piloille, ja sitten ihmetellään miten 1 kirja ei tuokaan täsmävastauksia juuri yhteen ongelmaan...
yleensä jos koirien kanssa on 1 ongelma, niin kun vähän penkoo löytyy ne loput 10 ongelmaa..ja ne yhdistettynä löytyy kyllä omistajan asennevamma ja johtajuusongelma, ei mitään muuta.
Lukekaa se kirja ihan silmillä ja aivoilla älkääkä ns. "takamusreiällä" niin kyllä luulisi löytyvän kikat koiran ongelmiin....Edellinen kommentti oli ihan totta. Eivät monet nykysin ymmärrä koiraa yhtään. Tätä ymmärrystä kokonaisvaltaisesti ja nerokkaasti tuo Koirankorjauskirja. Sen lisäksi sieltä kyllä löytyy yksityiskohtaisia ohjeitakin ongelmiin, kun vain viitsii vähän ymmärtää asiaa. Ja kirjan takia ei meillä ongelmia enää ole, ei yhtään eikä minkäänlaisia. Ennen oli. Kirja on pelastanut aika monta elämää pelkästään meidän perheessä, joten tämä riittää vakuuttamaan kaikki tämän lauman tuntevat. Tutut eivät usko samoiksi koiriksi. Parasta rakkautta mitä voit koirallesi antaa, tuo kirja.
- Janitus
Koirankorjausfani kirjoitti:
...Edellinen kommentti oli ihan totta. Eivät monet nykysin ymmärrä koiraa yhtään. Tätä ymmärrystä kokonaisvaltaisesti ja nerokkaasti tuo Koirankorjauskirja. Sen lisäksi sieltä kyllä löytyy yksityiskohtaisia ohjeitakin ongelmiin, kun vain viitsii vähän ymmärtää asiaa. Ja kirjan takia ei meillä ongelmia enää ole, ei yhtään eikä minkäänlaisia. Ennen oli. Kirja on pelastanut aika monta elämää pelkästään meidän perheessä, joten tämä riittää vakuuttamaan kaikki tämän lauman tuntevat. Tutut eivät usko samoiksi koiriksi. Parasta rakkautta mitä voit koirallesi antaa, tuo kirja.
Erityisen "nerokkaasti" tämä öljypoltinasentaja Vilander onkin koirat koulutellut kautta aikojen. Kirjoja lukemalla en ole onnistunut koiria kouluttamaan. Tämä kommenttisi meinaakin sitä, että guru voi jäädä jo eläkkeelle. Eläkeaikana guru voi toteutella jääkausia sitten omille koirillensa, ja muiden koirat saa joillakin muilla tahoilla terveellisempää treeniä. Mitäpä kirjoittelija tästä nyt olisi mieltä?
- nyt mä hokasin!!!
Onks tuo Vilanderin kirja tarkoitettu koiran omistajalle? Ja mä kun annoin sen koiralle ja sepä luki sen niin hyvin, ettei siinä oo enää kansiakaan. Ja nyt me mennään lenkilläkin niin että puskat heilahtaa ja paksummat kolhii roppaa. Vasta yksi solisluu katkenut minulta, se suurin vamma!
- ongelmakoiria
Janitus kirjoitti:
Erityisen "nerokkaasti" tämä öljypoltinasentaja Vilander onkin koirat koulutellut kautta aikojen. Kirjoja lukemalla en ole onnistunut koiria kouluttamaan. Tämä kommenttisi meinaakin sitä, että guru voi jäädä jo eläkkeelle. Eläkeaikana guru voi toteutella jääkausia sitten omille koirillensa, ja muiden koirat saa joillakin muilla tahoilla terveellisempää treeniä. Mitäpä kirjoittelija tästä nyt olisi mieltä?
on vain ongelma omistajia!
- olet?
Janitus kirjoitti:
Erityisen "nerokkaasti" tämä öljypoltinasentaja Vilander onkin koirat koulutellut kautta aikojen. Kirjoja lukemalla en ole onnistunut koiria kouluttamaan. Tämä kommenttisi meinaakin sitä, että guru voi jäädä jo eläkkeelle. Eläkeaikana guru voi toteutella jääkausia sitten omille koirillensa, ja muiden koirat saa joillakin muilla tahoilla terveellisempää treeniä. Mitäpä kirjoittelija tästä nyt olisi mieltä?
:D
Oletko sinä guru itsekin vai harmittaako vain ettet ole ?? - olen?
olet? kirjoitti:
:D
Oletko sinä guru itsekin vai harmittaako vain ettet ole ??mä vaan---.
- mietiskelijä x3
ongelmakoiria kirjoitti:
on vain ongelma omistajia!
yleisesti, mutta taas on koulukuntien välisiä eroja. Nythän taas Kaimio on eri mieltä, mutta minä katson, että koiratkin on yksilöitä, ne tarvii aina osaavan omistajan, kuinka osaavan...no, riittävän osaavan?
Osa ongelmista on hihnan kaksijalkaisessa päässä, osa voi johtua koirastakin. Mutta kummasta vaan, melkein kaikki on korjattavissa, jos ja kun on halua.
Kaikki metodit ei sovi kaikille omistajille eikä kaikille koirille, ja koirasilmää, koiranlukutaitoa olisi enemmän kuin hyvä omata edes rahtusen. Jos ei luontaisesti, niin siinäkin voi oppia...joskus joku ns. ongelma tai sen ratkaisu paremminkin onkin vain oivalluksesta askelen päässä, eli itse tapaan rohkaista kaikkia. Paitsi jos perheessä joku ei ole mukana, tai on suorastaan vastaan sitä, että mietitään uudet konstit, sitten on hankalaa.
ja tosi monia hyviä neuvoja oli joka lähtöön =) vaikka purkkikoulutusta en omaksi ottanukkaa =)
- kritiikin julma terä
kriittisestikin tai selektiivisesti, poimii vinkkejä jos sattuu löytämään jotakin uutta.
Kyllä sitä voi lukea roskaakin ja saada siitä irti jotakin ;-)
Kyseinen kirja ei ollut mielestäni sen saaman julkisuuden sun muun hehkutuksen arvoinen, mutta ihan ok...
Oisko täällä erikseen palsta koira-aiheiselle kirjallisuudelle! Nimittäin on äärimmäisen hauskaa joskus lukea ns. tosissaan tehtyjä koulutukseen liittyviä kirjasia sun muita...(kirjafriikki kun olen) - Janitus
kritiikin julma terä kirjoitti:
kriittisestikin tai selektiivisesti, poimii vinkkejä jos sattuu löytämään jotakin uutta.
Kyllä sitä voi lukea roskaakin ja saada siitä irti jotakin ;-)
Kyseinen kirja ei ollut mielestäni sen saaman julkisuuden sun muun hehkutuksen arvoinen, mutta ihan ok...
Oisko täällä erikseen palsta koira-aiheiselle kirjallisuudelle! Nimittäin on äärimmäisen hauskaa joskus lukea ns. tosissaan tehtyjä koulutukseen liittyviä kirjasia sun muita...(kirjafriikki kun olen)Googleta nimellä ANNI KORPELA. Korpelalla paljon erikoisia ajatuksia koirailusta, kantaa ottavaa ja luovaa koirankoulutusta. Suosittelen.
- Olen tutustunut "henk....
Janitus kirjoitti:
Googleta nimellä ANNI KORPELA. Korpelalla paljon erikoisia ajatuksia koirailusta, kantaa ottavaa ja luovaa koirankoulutusta. Suosittelen.
Tarkoitin tuolla, että mihin osastoon kirjakeskustelut sopii, kait ne koulutukseen liittyy, krhmmm...
Anni Korpela on melkein kuin Miina Lång(ent. Loiva, ent. Äkkijyrkkä). On ajatusta, mutta jotenkin huruhuruksi menee välillä, jos olet enemmän tutustunut hänen kirjalliseen tuotantoonsa.
Mutta hyvä, että ajatuksia ja erilaisia näkemyksiä on ilmassa. Ikävää, että aina yhden suosijat tyrmäävät ivaten toisten ajatukset ja kokemukset. En kaikkea oitis tyrmäisi, mutta osa monista (en viitsi nimiä laukoa,henkilöiden teosten jne) on lähinnä surkuhupaisaa...
Oli mikä oli, aina moni ottaa suoraan jostakin ideologiasta juttuja, tajuamatta syvemmin asiaa, sitten soveltaa ja alkaa opastaa muita, etenkin netissä!
On Vilander livenä ok (luennolla), mutta muuten tuntuu että hiukan ristiriitaista joskus netin kautta lukemani jutut, varmaan hänen kiireistään voi johtua, ettei ole tarkkaan lukenut mitä kysytään?
Paljon hyvää on tehnyt, olen kuullut muutakin, mutta huhut ja juorut ei kiinnosta. Uskon sen minkä näen ja koen jne.
Ja kolinapurkki on vanha juttu, kuten heittoketjut sun muut.
Ja Vilander ja oppilaansa eivät ole kovan käden kouluttajia, vaan rakkaudella kouluttavat, haluavat vain saada koiralle koiran elämän. Ovat meinaan aikas maineessa...ja kun olen livenä nähnyt erään (jonka mukaan koiraa ei saa katsoa, ei korottaa ääntä sille, ei nyppästä hihnasta, ei mitään oikeastaan....) kouluttavan vieraita ongelmakoiria lakia lukemalla, ja aika kovaa lakia oli ja kovat otteet!!!
No, toivottavasti oli jotakin tolkkua.
On parasta että voi olla eri mieltä toisten kanssa, voi myös oikaista omia katsantokantojaan. Mutta täällä usein vain lyntätään, eli keskustelu ei aina ole rakentavaa ja hedelmällistä.
Vihaan konsensusta!
Rakastan harmoniaa!
Toivon utopiaa!
Koirat ovat elämäntapani, kuten monen muunkin teidän! - Janitus
Olen tutustunut "henk.... kirjoitti:
Tarkoitin tuolla, että mihin osastoon kirjakeskustelut sopii, kait ne koulutukseen liittyy, krhmmm...
Anni Korpela on melkein kuin Miina Lång(ent. Loiva, ent. Äkkijyrkkä). On ajatusta, mutta jotenkin huruhuruksi menee välillä, jos olet enemmän tutustunut hänen kirjalliseen tuotantoonsa.
Mutta hyvä, että ajatuksia ja erilaisia näkemyksiä on ilmassa. Ikävää, että aina yhden suosijat tyrmäävät ivaten toisten ajatukset ja kokemukset. En kaikkea oitis tyrmäisi, mutta osa monista (en viitsi nimiä laukoa,henkilöiden teosten jne) on lähinnä surkuhupaisaa...
Oli mikä oli, aina moni ottaa suoraan jostakin ideologiasta juttuja, tajuamatta syvemmin asiaa, sitten soveltaa ja alkaa opastaa muita, etenkin netissä!
On Vilander livenä ok (luennolla), mutta muuten tuntuu että hiukan ristiriitaista joskus netin kautta lukemani jutut, varmaan hänen kiireistään voi johtua, ettei ole tarkkaan lukenut mitä kysytään?
Paljon hyvää on tehnyt, olen kuullut muutakin, mutta huhut ja juorut ei kiinnosta. Uskon sen minkä näen ja koen jne.
Ja kolinapurkki on vanha juttu, kuten heittoketjut sun muut.
Ja Vilander ja oppilaansa eivät ole kovan käden kouluttajia, vaan rakkaudella kouluttavat, haluavat vain saada koiralle koiran elämän. Ovat meinaan aikas maineessa...ja kun olen livenä nähnyt erään (jonka mukaan koiraa ei saa katsoa, ei korottaa ääntä sille, ei nyppästä hihnasta, ei mitään oikeastaan....) kouluttavan vieraita ongelmakoiria lakia lukemalla, ja aika kovaa lakia oli ja kovat otteet!!!
No, toivottavasti oli jotakin tolkkua.
On parasta että voi olla eri mieltä toisten kanssa, voi myös oikaista omia katsantokantojaan. Mutta täällä usein vain lyntätään, eli keskustelu ei aina ole rakentavaa ja hedelmällistä.
Vihaan konsensusta!
Rakastan harmoniaa!
Toivon utopiaa!
Koirat ovat elämäntapani, kuten monen muunkin teidän!Kyllä Anni välillä puihin menee, mutta paljon mukavia juttuja. Ja Vilander metodit on silkkaa kiusaamista ja koiralle kenkkuilua. Vilanderin ympärillä on aina pyörinyt tietynlaisia ihmisiä, jotka ei ajattele omillansa vaan Vilanderin aivoilla. On perustettu muutamia koirakouluja no.perustuen kyseisen herran toimintamallin mukaan. Herra Vee ei ole muuttunut miksikään hyväksi Veeksi, vaan on aina ollut samanlainen eri puitteissa vain nykypäivänä. Jo kauan koiria kiusanneena voisi jo häipyä estraaleilta esiintymästä. Voisin sanoa mikä hän on, mutta en sano kun siitä sanonnasta voi tulla syyte......On ollut ihan mukava katsoa Tommy Virenin tiistai illan koiraojelmaa, joka ei kestä kuin kymmenen minuuttia. On hauska ja asiallinen koirankoulutusohjelma aivan alkajille joilla pentukoira. Tällaista minä olen odottanut, ja nyt on. Tervettä järkeä ei ole kielletty käyttämästä, kun koiraa käsitellään. Ja tosiaankin on paljon kivoja ja mukaansa tempaavia koirakirjoja, joista voi ottaa sovellutuksia omaan käyttöön jos tuntuvat sopivan.
- Janitus
Janitus kirjoitti:
Kyllä Anni välillä puihin menee, mutta paljon mukavia juttuja. Ja Vilander metodit on silkkaa kiusaamista ja koiralle kenkkuilua. Vilanderin ympärillä on aina pyörinyt tietynlaisia ihmisiä, jotka ei ajattele omillansa vaan Vilanderin aivoilla. On perustettu muutamia koirakouluja no.perustuen kyseisen herran toimintamallin mukaan. Herra Vee ei ole muuttunut miksikään hyväksi Veeksi, vaan on aina ollut samanlainen eri puitteissa vain nykypäivänä. Jo kauan koiria kiusanneena voisi jo häipyä estraaleilta esiintymästä. Voisin sanoa mikä hän on, mutta en sano kun siitä sanonnasta voi tulla syyte......On ollut ihan mukava katsoa Tommy Virenin tiistai illan koiraojelmaa, joka ei kestä kuin kymmenen minuuttia. On hauska ja asiallinen koirankoulutusohjelma aivan alkajille joilla pentukoira. Tällaista minä olen odottanut, ja nyt on. Tervettä järkeä ei ole kielletty käyttämästä, kun koiraa käsitellään. Ja tosiaankin on paljon kivoja ja mukaansa tempaavia koirakirjoja, joista voi ottaa sovellutuksia omaan käyttöön jos tuntuvat sopivan.
.....ja CANIS lehteä voi myös lukea, googleta...
Janitus kirjoitti:
Googleta nimellä ANNI KORPELA. Korpelalla paljon erikoisia ajatuksia koirailusta, kantaa ottavaa ja luovaa koirankoulutusta. Suosittelen.
AnnI Korpela on tuttu minullekkin.Tosin viimistä kirjaa en ole vielä saanut metsästettyä.Minusta ihan ok tyyppi,kirjoittaa hauskasti,mukavan maalaisjärkinen.Ja mikä ihan mukavaa,ei pidä itsestään turhaa ääntä,ja kirjoissaan ei anna mitään "ainoan oikean kuvaa".Pointit siitä ;)
- Janitus
molossi kirjoitti:
AnnI Korpela on tuttu minullekkin.Tosin viimistä kirjaa en ole vielä saanut metsästettyä.Minusta ihan ok tyyppi,kirjoittaa hauskasti,mukavan maalaisjärkinen.Ja mikä ihan mukavaa,ei pidä itsestään turhaa ääntä,ja kirjoissaan ei anna mitään "ainoan oikean kuvaa".Pointit siitä ;)
Niinpä, hänhän ei ole ammattikouluttaja, ammattinsa aivan toisaalla. Harrastelee kun joutaa.
- monenlaista!
Vilander ei ole mielestäni missään muussa asiassa oikeassa, kun siinä, että nykyajan piskit lellitään piloille. Siihen loppuukin sen ukon järki ja alkaa epälooginen purkilla viskominen hännän tai korvien asennon mukaan... Jos joku noita oppeja koiraansa soveltaa, niin ei kyllä koirastaan kovin paljoa tykkää. Minne on kadonnut terve maalaisjärki ja "EI"-käskyn opettaminen? Sensijaan, että opetat koiran tottelemaan EI-sanaa, laitatkin sen jääkaudelle ja jätät sen viikkokausiksi ilman huomiota. Pahempaa henkistä väkivaltaa koirapoloja kohtaan ei varmaan edes voi kuvitella! Koira on laumaeläin ja tarkkailemalla koirien keskinäisiä välienselvittelyjä oppii paljon enemmän, kun Vilander tulee koskaan ymmärtämään. Kun laumahierarkiassa alempi arsyttää ylempää, niin mitä ylempiarvoinen tekee? Antaa sakinhivutusta ja piste. Ei se laita alempiarvoista jääkaudelle, ei heittele purkeilla eikä mitään muutakaan toivottoman epäloogista ja epäjohdonmukaista. Kuitenkin se pahnanpohjimmainenkin on jopa sen pienen välikohtauksen jälkeen lauman täysivaltainen jäsen ja sitä ei eristetä muista. Se on onnellinen asemassaan ja tuntee olonsa kuitenkin laumaan kuuluvaksi ja turvalliseksi. Jos pomo sen häätäisi pois laumasta, niin voi eläinparkaa. Sitä turvattomuuden tunnetta, minkä yksinäisyys tuo tullessaan. Varmaan sen koiran niinkin nöyräksi saa, mutta millä hinnalla. Sellainen nurkissa hiiviskelevä hajuton, mauton ja olemassaoloaan anteeksipyytelevä koirantapainenko on sitten se tavoite? Jos sellaisen haluatte, niin hommatkaa lelukoira. Oikean koiran tulee saada olla koira ja sen tulee saada kuulua laumaan. Ongelmien tullen käytetään maalaisjärkeä. Miksei kotioloissa käytöstapoja voisi opettaa samalla tavalla kun opetetaan istuminen tai maahanmeno? Ei-toivotusta käytöksestä tulee negatiivinen palaute ja toivotusta positiivinen. Missä kohden tästäkin asiasta on tullut niin vaikeaa, ettei ihmiset siihen kykene?
Vilander jauhaa myös kaikenmaailman potaskaa johtajuudesta, josta hänellä ei tunnu olevan hajuakaan. Hänen mielestään itsevarma on yhtäkuin johtajan pallille pyrkivä. Hänen mielestään omistajan huomiota kerjäävä aktiivinen koira pyrkii kalifiksi kalifin paikalle. Hänen mielestään kaikkeen on ratkaisu jääkaudessa, joka mielestäni tulisi kieltää lailla! Miksikö? No siksi, että aktiivinen koira tarvitsee virikkeitä ja puuhastelua omistajan kanssa.
En muuten tiedä vielä yhtäkään käytösongelmaista koiraa, jonka kanssa treenattaisiin tulostavoitteellisesti. Voisiko se ratkaisu koirien ongelmiin löytyä siitä, että koira koulutetaan ja sille anetaan virikkeitä dissaamisen sijaan? No sehän ei tietty nykypäivän laiskalle ja persevälle sohvaperunalle sovi, kun helpompaa on viskellä purkkeja ja kiusata kuukausikaupalla koiraa. Parempi olisi viedä koira suoraan piikille, kun piinata sitä noin!- Perhonen
Tuskinpa se maalaisjärki minnekään on kadonnut, koirat ovat vaan siirtyneet koirankopista sisätiloihin. Meillä on vajaan 4-kuukauden ikäinen sylikoira, eikä sen kanssa ole ollut suurempia ongelmia. Tosin komennot ovat menettäneet tehoaan, kun perheessä on 6 kasvattajaa, joista nuorin on alle 4-vuotias. Mielestäni tuo Vilanderin kolinapurkki on hieno asia. Kun pentu on tekemässä pahojaan, niin nuorinkin lapsi voi tiputtaa kolinapurkin pennun viereen. Tästä pentu säikähtää sen verran, että lopettaa epätoivotun tekemisen. Ei pentu uskoisi muuten 4-vuotiaan hentoa ääntä.
Vastaavaa menettelyä käyttää myös Collin Tennart Koirien käytöskoulu -kirjassaan. Hänellä on kolinapurkin tilalla rämähtävät koulutuslevyt.
Ei tässä kovin ehditä sohvalla istuskella, kun saa olla pennun kanssa ulkona (on sisäsiistiksi opettelu käynnissä). Pennun kanssa treenataan ulkona ja lapset laskee pennun kanssa kilpaa pulkkamäkeä niin, että välillä pentu ei jaksa enää mäkeä alas juosta. Kyllähän pentu on väsynyt sisälläkin silloin, kun on saanut ulkona touhuta. Mutta kyllä lapset pitävät myös siitä, että pennun kanssa voi myös sisällä leikkiä turvallisesti. Silloin kun pentu näykkii ja puree, niin se jääkausikin on tarpeen. - Maria Magda
Olen NIIN samaa mieltä kanssasi! Vilander on pahimman luokan ***** ! Hänen oppinsa ovat niin mettässä kuin voi olla. Voin kertoa esimerkin omasta elämästä. Otin silloisen puolisoni kanssa karkeakarvaisen kettuterrierin. Itselläni oli ollut jo aiemmin ko rodun edustaja, vain narttu. No, tämän urospennun kasvattaja antoi sitten ukaasin pentua hakiessamme että: "muistakaa sitten ottaa siltä LUULOT heti pois! Selätystä heti vaan!" Puolisoni otti tämän kirjaimellisesti ja heitti penturaukkaa koko ajan selälleen ja ravisteli sekä ärjyi. Tuloksena tästä minulla on käsissäni tänä päivänä (sittemmin erosimme tämän ravistelijan kanssa) hyvin varauksellinen 4 vuotias kettis, jonka kanssa on tehty TAVATTOMAN paljon töitä, jotta se luottaisi ihmiseen edes hitusen verran. Itse kasvatin aikonaan (eka koira!) kettuterrieri nartun ilman minkäänlaista alistamista ja se oli maailman kiltein koira. Tämä nykyinen koirani on valtavan herkkä ja 2 vuotias pieni seropini pistää ukon kuriin alta aikayksikön. Siis tämä nössö ja alistuva terrieri onnistuttiin pilaamaan tällä alistamisella jota se kohtasi toisen omistajansa toimesta. Pistää niin vihaksi kun lukee näitä suuria "totuuksia" kuinka koira pitää pitää KURISSA ja eristää muista jne. Omalla kohdalla kolmen koiran kasvattaneena voin sanoa, että oikeudenmukainen kohtelu ja rakastavat rajat ovat tuoneet ne hyvät tulokset! Tämä ensimmäinen terrierini oli metsästyslinjainen ja kovapäinen, mutta hyvällä kohtelulla ja selkeillä säännöillä (ILMAN minkäänlaista alistamista) sain siitä maailman parhaan koiran!
- vai keltä
Maria Magda kirjoitti:
Olen NIIN samaa mieltä kanssasi! Vilander on pahimman luokan ***** ! Hänen oppinsa ovat niin mettässä kuin voi olla. Voin kertoa esimerkin omasta elämästä. Otin silloisen puolisoni kanssa karkeakarvaisen kettuterrierin. Itselläni oli ollut jo aiemmin ko rodun edustaja, vain narttu. No, tämän urospennun kasvattaja antoi sitten ukaasin pentua hakiessamme että: "muistakaa sitten ottaa siltä LUULOT heti pois! Selätystä heti vaan!" Puolisoni otti tämän kirjaimellisesti ja heitti penturaukkaa koko ajan selälleen ja ravisteli sekä ärjyi. Tuloksena tästä minulla on käsissäni tänä päivänä (sittemmin erosimme tämän ravistelijan kanssa) hyvin varauksellinen 4 vuotias kettis, jonka kanssa on tehty TAVATTOMAN paljon töitä, jotta se luottaisi ihmiseen edes hitusen verran. Itse kasvatin aikonaan (eka koira!) kettuterrieri nartun ilman minkäänlaista alistamista ja se oli maailman kiltein koira. Tämä nykyinen koirani on valtavan herkkä ja 2 vuotias pieni seropini pistää ukon kuriin alta aikayksikön. Siis tämä nössö ja alistuva terrieri onnistuttiin pilaamaan tällä alistamisella jota se kohtasi toisen omistajansa toimesta. Pistää niin vihaksi kun lukee näitä suuria "totuuksia" kuinka koira pitää pitää KURISSA ja eristää muista jne. Omalla kohdalla kolmen koiran kasvattaneena voin sanoa, että oikeudenmukainen kohtelu ja rakastavat rajat ovat tuoneet ne hyvät tulokset! Tämä ensimmäinen terrierini oli metsästyslinjainen ja kovapäinen, mutta hyvällä kohtelulla ja selkeillä säännöillä (ILMAN minkäänlaista alistamista) sain siitä maailman parhaan koiran!
Vilanderiltako te sen sitten ostitte? Vai miksi se olisi Vilanderin vika? Eikö vika ole ensisijaisesti siinä joka neuvoa kirjaimellisesti noudattaa, ei siinä joka neuvon antaa. Omia aivojakin on lupa käyttää...
Käytitkö sinä aivojasi kun seurasit sivusta? - .-.-.-.-.-.-
Maria Magda kirjoitti:
Olen NIIN samaa mieltä kanssasi! Vilander on pahimman luokan ***** ! Hänen oppinsa ovat niin mettässä kuin voi olla. Voin kertoa esimerkin omasta elämästä. Otin silloisen puolisoni kanssa karkeakarvaisen kettuterrierin. Itselläni oli ollut jo aiemmin ko rodun edustaja, vain narttu. No, tämän urospennun kasvattaja antoi sitten ukaasin pentua hakiessamme että: "muistakaa sitten ottaa siltä LUULOT heti pois! Selätystä heti vaan!" Puolisoni otti tämän kirjaimellisesti ja heitti penturaukkaa koko ajan selälleen ja ravisteli sekä ärjyi. Tuloksena tästä minulla on käsissäni tänä päivänä (sittemmin erosimme tämän ravistelijan kanssa) hyvin varauksellinen 4 vuotias kettis, jonka kanssa on tehty TAVATTOMAN paljon töitä, jotta se luottaisi ihmiseen edes hitusen verran. Itse kasvatin aikonaan (eka koira!) kettuterrieri nartun ilman minkäänlaista alistamista ja se oli maailman kiltein koira. Tämä nykyinen koirani on valtavan herkkä ja 2 vuotias pieni seropini pistää ukon kuriin alta aikayksikön. Siis tämä nössö ja alistuva terrieri onnistuttiin pilaamaan tällä alistamisella jota se kohtasi toisen omistajansa toimesta. Pistää niin vihaksi kun lukee näitä suuria "totuuksia" kuinka koira pitää pitää KURISSA ja eristää muista jne. Omalla kohdalla kolmen koiran kasvattaneena voin sanoa, että oikeudenmukainen kohtelu ja rakastavat rajat ovat tuoneet ne hyvät tulokset! Tämä ensimmäinen terrierini oli metsästyslinjainen ja kovapäinen, mutta hyvällä kohtelulla ja selkeillä säännöillä (ILMAN minkäänlaista alistamista) sain siitä maailman parhaan koiran!
ei suosittele selättämistä
- luekirjaniintiedät
Maria Magda kirjoitti:
Olen NIIN samaa mieltä kanssasi! Vilander on pahimman luokan ***** ! Hänen oppinsa ovat niin mettässä kuin voi olla. Voin kertoa esimerkin omasta elämästä. Otin silloisen puolisoni kanssa karkeakarvaisen kettuterrierin. Itselläni oli ollut jo aiemmin ko rodun edustaja, vain narttu. No, tämän urospennun kasvattaja antoi sitten ukaasin pentua hakiessamme että: "muistakaa sitten ottaa siltä LUULOT heti pois! Selätystä heti vaan!" Puolisoni otti tämän kirjaimellisesti ja heitti penturaukkaa koko ajan selälleen ja ravisteli sekä ärjyi. Tuloksena tästä minulla on käsissäni tänä päivänä (sittemmin erosimme tämän ravistelijan kanssa) hyvin varauksellinen 4 vuotias kettis, jonka kanssa on tehty TAVATTOMAN paljon töitä, jotta se luottaisi ihmiseen edes hitusen verran. Itse kasvatin aikonaan (eka koira!) kettuterrieri nartun ilman minkäänlaista alistamista ja se oli maailman kiltein koira. Tämä nykyinen koirani on valtavan herkkä ja 2 vuotias pieni seropini pistää ukon kuriin alta aikayksikön. Siis tämä nössö ja alistuva terrieri onnistuttiin pilaamaan tällä alistamisella jota se kohtasi toisen omistajansa toimesta. Pistää niin vihaksi kun lukee näitä suuria "totuuksia" kuinka koira pitää pitää KURISSA ja eristää muista jne. Omalla kohdalla kolmen koiran kasvattaneena voin sanoa, että oikeudenmukainen kohtelu ja rakastavat rajat ovat tuoneet ne hyvät tulokset! Tämä ensimmäinen terrierini oli metsästyslinjainen ja kovapäinen, mutta hyvällä kohtelulla ja selkeillä säännöillä (ILMAN minkäänlaista alistamista) sain siitä maailman parhaan koiran!
Et ole tainnut lukea lainkaan Vilanderin kirjaa?! Ei kirjassa opeteta ottaman koiralta luuloja pois millään lailla väkivalloin vaan pelkästään omaa johtajuutta kehittämällä ja pehmeästi. Vilanderin ajatukset ovat hyvin pitkälle samanlaisia kuin Jan Fennellin. Kumpikin kirja on hyvä, kun käyttää vielä omaa järkeään (jos sitä on).
luekirjaniintiedät kirjoitti:
Et ole tainnut lukea lainkaan Vilanderin kirjaa?! Ei kirjassa opeteta ottaman koiralta luuloja pois millään lailla väkivalloin vaan pelkästään omaa johtajuutta kehittämällä ja pehmeästi. Vilanderin ajatukset ovat hyvin pitkälle samanlaisia kuin Jan Fennellin. Kumpikin kirja on hyvä, kun käyttää vielä omaa järkeään (jos sitä on).
No eipä nyt ihan pehmeästä tavastakaan voi puhua,(jos ei mistään väkivallastakaan) jos käytetään selkeitä pakotteita.Purkin osuminen ja hihnasta nykäisyt ei vissiin ihan pehmeitä metodeita kuitenkaan ole.
- isovillakoira
Erittäin hyvin kirjotettu ja samaa mieltä kanssasi. Mitä helvettiä hylätä pentu Viikokausiksi?? Dorka se Vilander. Mäki rupeen heitteleen lastani kolinapurkilla jos se ei tottele:) ja koiraa.. NOT!
- Uja
isovillakoira kirjoitti:
Erittäin hyvin kirjotettu ja samaa mieltä kanssasi. Mitä helvettiä hylätä pentu Viikokausiksi?? Dorka se Vilander. Mäki rupeen heitteleen lastani kolinapurkilla jos se ei tottele:) ja koiraa.. NOT!
Muistaakseni Koirankorjauskirjassa ei sanota, että automaattisesti pitää viikkoja olla huomioimatta koiraa. Tapauskohtaisesti, puolikin päivää riittää. Kolinapurkkia on meillä käytetty tasan yhden kerran heittämiseen ja sekin noin metrin päähän koirasta. Loppui pomoilu siihen kertaan ja nykyään ei sitä edes tarvita. Kirja on erittäin hyvä, kunhan sen ajatuksen kanssa lukee ja mielellään pariinkin kertaan. Mikäli et saa kirjasta mitään neuvoja tai alat sadistiksi, kannattaa etsiä muita kirjoja tai mennä oikeaan koirakouluun. Minun koirani oli yli vuoden ikäinen, moniongelmainen ja erittäin itsepäinen, kun sen se asuntooni muutti. Ei suoranaisesti agressiivinen, mutta yritti pomottaa koko ajan. Kirjan neuvoilla moni asia ratkesi ja loput iän myötä (nyt noin 3v.). Omasta mielestäni kirjan paras pointti oli, että koira TARVITSEE johtajan johon luottaa tai sen on pakko yrittää ottaa johtajan rooli. Suurin osa ongelmista on varmastikkin omistajan korvien välissä. Kaikista ei tule johtajia edes omaan laumaan.
- perhonen
Meillä on vähän alle 4 kuukautta vanha pentu, joka on meille ensikoira. Pennun kanssa ei ole ollut suurempia ongelmia. Olemme lukeneet kymmeniä koirakirjoja.
Koirankorjauskirja on kirjoitettu ammattitaidolla, ja asiat on oikeassa järjestyksessä. Luettuani kirjan pienet alkuvaikeudet pennun kanssa tuntuvat vähäisiltä.
Esimerkiksi pennun turkin harjaus ja kynsien leikkaus ei kirjan luettuani ollut enää vaikeaa.
Myös luoksetulo saatiin jälleen toimimaan Vilanderin neuvoilla, kun se alkoi menettää tehoaan (perheessämme on myös pieniä lapsia, jotka innolla kutsuvat pentua luokseen).
Pentu alkaa olla kutakuinkin sisäsiisti Vilanderin neuvoja noudattaen.
Korjasimme myös pennun palkitsemista Vilanderin ohjeiden mukaan. Myös moniin muihin mieltä askarruttaneisiin asioihin saatiin selvyys, esim. jäniksen papanoiden syömiseen.
Kiitos Pertti Vilanderille tästä hienosta kirjasta.- Joo!
Olen täysin samaa mieltä: paras kirja markkinoilla. On kaikki muut luettu, eikä apua ole saatu kun sieltä täältä, ja hetkeksi aikaa. Nyt kun olen lukenut Vilanderin kirjan, ymmärrän miksi. Tämä Koirankorjauskirja muutti meidän elämän kokonaan, kiitos siitä. Hieno kirja.
- tottavaaaan
Tuskinpa tuosta opuksesta on enempää apua kuin muistakaan koirakirjoista- Ne on lähinnä yhden ihmisen kokemuksia, jollakin koiralla tuo keino on auttanut ja jollakin koiralla tämä keino. MUTTA KOIRIA ON N. MILJARDI KAPPALETTA, KAIKKI ERILAISIA KOULUTTAA! Niin monet kerrat ihmiset kehuu näitä kirjoja meidän koira on ihan erilainen nyt ku opin uusia juttuja kirjasta sit ku menet käymään huomaat ettei mitään todellista muutosta oo se edistyminen on vain kirjanlukijan korvien välissä
- Sakemaanikko
ongelmakoirakoulutuksen tarkoitus onkin juuri se, että sen koiran omistajan korvien välissä tapahtuu se muutos. Kannattaisi aina sisäistää lukemansa opit, eikä heti vaahdota, jos niissä ei joku asia itseä miellytä. Epävarma omistaja voi tehdä koirastaan ns. ongelmakoiran ja kaikesta koulutuksesta saa se omistaja varmuutta koiran käsittelyyn.
- K
Kaiken sen perusteella mitä olin Vilanderista kuullut, suhtauduin suurella varauksella hänen kirjaansa. Nyt lopulta joululomalla uskaltauduin lukemaan sen ja totesin, että on Pertillä hyviäkin ajatuksia. Tietysti voi miettiä, millainen ihminen on koskaan turvautunut koiran koulutuksessa niinkin järkyttäviin menetelmiin kuin kivesnaruun, mutta toisaalta uskon vakaasti ihmisen kykyyn oppia, kasvaa ja muuttua.
Kolinapurkin en missään tapauksessa usko olevan vastaus kaikkeen jos mihinkään. Joku tässä ketjussa kirjoitti 4-vuotiaan lapsen kouluttavan pentua purkkia viskelemällä, ja se on ainakin hullun hommaa! Koiran kasvatus kuuluu aikuisille, ja tuolla tavalla vaarannetaan paitsi koiran, myös lapsen hyvinvointi.
Itse en ole vielä löytänyt ns. koira-asiantuntijaa, joiden opit nielisin täysin mukisematta. Lähes kaikilla tuntuu olevan hyviä ja vähemmän hyviä menetelmiä ja ajatuksia, Vilander mukaanlukien. Eniten uskon ja kunnioitan Jan Fennelliä ja Cesar Millania, joita myös lämpimästi suosittelen kaikille koirista ja koirien psykologiasta kiinnostuneille.
Te Vilanderin kirjan lukeneet: muistanko aivan väärin vai sanoiko hän, että koiran kuuluu kävellä ihmisen edellä lenkillä? Jos sanoi, mikä tähän oli perusteluna? Ajatus kun tuntuu olevan ristiriidassa kaiken johtajuusajattelun kanssa.- papiljotti
on eläinrääkkäystä!
Itse ajattelen että koirani voi kävellä edelläni vetämättä että voin nähdä ja korjata koirien käytöstä tarvittaessa. - Sakemaanikko
papiljotti kirjoitti:
on eläinrääkkäystä!
Itse ajattelen että koirani voi kävellä edelläni vetämättä että voin nähdä ja korjata koirien käytöstä tarvittaessa.edes ymmärtää se lukemanne. Ei se pallinaru ole Vilanderin oma keksintö ollut, vaan siihen aikaan armeijan koirakoulutuksessa käytetty tapa.
- yäx
Sakemaanikko kirjoitti:
edes ymmärtää se lukemanne. Ei se pallinaru ole Vilanderin oma keksintö ollut, vaan siihen aikaan armeijan koirakoulutuksessa käytetty tapa.
joku tässä porukassa mahdollisesti ei tiedä niin armeija on se laitos joka myös kouluttaa ihmisiä toisten ihmisten tappamiseen. Voiko tällaiselta laitokselta siis odottaa jotain inhimillisyyttä koira kohtaan?
- K
Sakemaanikko kirjoitti:
edes ymmärtää se lukemanne. Ei se pallinaru ole Vilanderin oma keksintö ollut, vaan siihen aikaan armeijan koirakoulutuksessa käytetty tapa.
Sakemaanikko: enhän minä väittänytkään pallinarun olleen Vilanderin keksintö, mutta kirjan mukaan hän käytti sitä siinä missä muutkin. Hamalla 70-luvulla koko asenneilmapiiri ja tietous oli ihan eri kantimissa kuin nyt, mikä tekee Vilanderinkin historian ymmärrettävämmäksi. Ajat muuttuvat, ja kuten jo sanoinkin: ihmiset muuttuvat.
- -.-.-.-.-
K kirjoitti:
Sakemaanikko: enhän minä väittänytkään pallinarun olleen Vilanderin keksintö, mutta kirjan mukaan hän käytti sitä siinä missä muutkin. Hamalla 70-luvulla koko asenneilmapiiri ja tietous oli ihan eri kantimissa kuin nyt, mikä tekee Vilanderinkin historian ymmärrettävämmäksi. Ajat muuttuvat, ja kuten jo sanoinkin: ihmiset muuttuvat.
mutta koirat eivät :) koirat ovat aina eläneet hierarkiassa, jossa laumalla on arvojärjestys. Eihän vilander mitään pallinaruja enää käytä vaan on niitä vastaan??!! vilanderin opit ovat lähinnä koiraa eivät millään lailla henkisesti tai fyysisesti haitallisia koiralle
- Minä vain..
Sain taas ties monettako kertaa luettua koirankorjauskirjan läpi ja yritin äsken etsiä kirjasta suoraa lainausta sinulle siitä, miksi koira kulkee lenkillä puolitoista koiran mittaa omistajan edellä. Syy oli se, että koira tuntee sivulla kuljettaessa tarvetta puolustaa omistajaansa vastaantulijoilta. Edellä mentäessä koiralla ei ole tätä tarvetta suojella, koska siihen omistaja ei näe silloin tarvetta kutsumalla/pitämällä koiran laumansa sisällä ja viedessään itsensä (omistajan) johtamaan porukkaa taisteluun.
Minä vain.. kirjoitti:
Sain taas ties monettako kertaa luettua koirankorjauskirjan läpi ja yritin äsken etsiä kirjasta suoraa lainausta sinulle siitä, miksi koira kulkee lenkillä puolitoista koiran mittaa omistajan edellä. Syy oli se, että koira tuntee sivulla kuljettaessa tarvetta puolustaa omistajaansa vastaantulijoilta. Edellä mentäessä koiralla ei ole tätä tarvetta suojella, koska siihen omistaja ei näe silloin tarvetta kutsumalla/pitämällä koiran laumansa sisällä ja viedessään itsensä (omistajan) johtamaan porukkaa taisteluun.
Sinänsä mielenkiintoinen mielipide,josta en tosin ymmärtänyt oikein yhtään mitään.
Mutta teoriansa kullakin...
Milanilla esim.taas niin,että koira kulkee joko takana tai vieressä.Ei edellä.Itse asiassa hyvinkin looginen.Jos vaikka ajattelee laumakäyttäytymistä .- Minä vain..
molossi kirjoitti:
Sinänsä mielenkiintoinen mielipide,josta en tosin ymmärtänyt oikein yhtään mitään.
Mutta teoriansa kullakin...
Milanilla esim.taas niin,että koira kulkee joko takana tai vieressä.Ei edellä.Itse asiassa hyvinkin looginen.Jos vaikka ajattelee laumakäyttäytymistä .Milanin mukaanhan omistaja antaa koiran vain lähes tulkoon luvan varaisesti hoitaa tarpeensa ja haistella. Sitä varten on omat paikkansa ja aikansa. Se nyt ei minun käsitykseni mukaan ole kuitenkaan ihan tavallisen koiran elämään. En väitä ettei Vilanderilla olisi jotain sellaistakin koulutuksessaan mitä minä en ymmärrä, mutta paljon olen kirjasta saanut itse irti. Olen käynytkin hänen järjestämällään neuvolatunnilla oman koirani kanssa, joka oli minulle tullessaan noin vuoden ikäinen lähes 50 kg palveluskoira, jonka hallinta oli minulle täysi mahdottomuus. Itkukin jo pääsi koiran kanssa, mutta nyt elämä on mallillaan. Olen toki löytänyt monenkin kirjailijan kirjasta juttuja joita pidän hyvänä ja toteutan käytännössäkin joka päivä. Esim Jane Fennel(en tiedä kirjoitinko oikein, mutta kuitenkin) neuvoo kirjassaan omistajaan syömään keksin muka koiran ruoka-astiasta ennenkö antaa sen koiralle. Se on käytössä minulla eikä Vilanderin ohjeen mukaan istuminen ja luvan antaminen. Koin itselleni tuon järkevämmäksi vaihtoehdoksi, että maistelen jotain ennen koiran ruokintaa.
Tuosta koiran kulkemisesta perässä on ollut mainintaa Vilanderin keskustelupalstallakin. Hän perusteli koiran takana kulkemisen huonona vaihtoehtona siksi lenkillä, ettei kasvattaja tiedä yhtään mitä koira on tekemässä eikä voi reagoida siihen mitenkään. Näin muistan hänen kirjoittaneen siellä. - ymmärrä
molossi kirjoitti:
Sinänsä mielenkiintoinen mielipide,josta en tosin ymmärtänyt oikein yhtään mitään.
Mutta teoriansa kullakin...
Milanilla esim.taas niin,että koira kulkee joko takana tai vieressä.Ei edellä.Itse asiassa hyvinkin looginen.Jos vaikka ajattelee laumakäyttäytymistä .tätä että mitä hiton väliä sillä on kulkeeko koira edellä puolitoistakoiranmittaa vai kulkeeko se sivulla vai takana?
Meillä koira kulkee niin pitkällä(2m-5m-8m) kuin naru antaa periksi ellen erikseen määrittele, suorastaan pakota, ohitustilanteissa joko pelkästään riittävän lähelle tai suorastaan sivulle.
Ja syynä sama kuin miksi teini-ikäinen ihmislapsi haluaa kulkea mahdollisimman kaukana vanhemmistaan; osoittaakseen itsenäisyyttään...
En ymmärrä, liittyykö tää teidän juttunne jotenkin johonkin tokoihin tai palveluskoiramäärittelyihin? vai mihin? Tai toisaalta, mitä väliä sillä on... - Minä vain..
ymmärrä kirjoitti:
tätä että mitä hiton väliä sillä on kulkeeko koira edellä puolitoistakoiranmittaa vai kulkeeko se sivulla vai takana?
Meillä koira kulkee niin pitkällä(2m-5m-8m) kuin naru antaa periksi ellen erikseen määrittele, suorastaan pakota, ohitustilanteissa joko pelkästään riittävän lähelle tai suorastaan sivulle.
Ja syynä sama kuin miksi teini-ikäinen ihmislapsi haluaa kulkea mahdollisimman kaukana vanhemmistaan; osoittaakseen itsenäisyyttään...
En ymmärrä, liittyykö tää teidän juttunne jotenkin johonkin tokoihin tai palveluskoiramäärittelyihin? vai mihin? Tai toisaalta, mitä väliä sillä on...En minäkään sinänsä välitä missä kenenkin koira kulkee. Vastasin vain edellä olevaan kysymykseen itse ja juttu sitten taas riistäytyi käsistä.
Molossille tiedoksi, että yritän nyt vielä tässä viikonlopun aikana etsiä sen oikean kohdan tuosta omistamastani kirjasta, kun alkoi itsestänikin tuntua jälkeen päin, että jokin osa jäi pois. En nyt varma ole, mutta haluan kuitenkin korjata virheen, jos sellaisen tein..
Ja edelliselle.. Minun kirjoitteluni ei liity mitenkään palveluskoiramäärittelyihin tai ainakaan totisesti harrastettavaan tokoon. Pidän itse omia toko-hetkiä koiralleni kotona, että minun asema nousisi koirani silmissä, koska niinkuin kirjoitin jo aiemmin, hankaluuksia on Todellakin ollut ja jotain on vieläkin. Kun ottaa todella, todella kovan koiran kodinvaihtajana, se teettää extrasti töitä! =) - K
molossi kirjoitti:
Sinänsä mielenkiintoinen mielipide,josta en tosin ymmärtänyt oikein yhtään mitään.
Mutta teoriansa kullakin...
Milanilla esim.taas niin,että koira kulkee joko takana tai vieressä.Ei edellä.Itse asiassa hyvinkin looginen.Jos vaikka ajattelee laumakäyttäytymistä .Juu, en minäkään oikein ymmärrä, miksi koira kokisi suurempaa tarvetta puolustaa omistajaansa kulkiessaan tämän vierellä. Ainakin väitteelle tarvittaisiin perustelu.
Itse olen kouluttanut koirani kipittämään joko vierelläni tai takanani, koska ajatus siitä, että laumanjohtaja kulkee ensimmäisenä, tuntuu loogisimmalta. En ainakaan ikinä ole kuullut, että susi- tai koiralaumoissa olisi alempiarvoisia tiedustelijoita; alfaparihan se edellä kulkee ja kohtaa vaarat ensimmäisenä. - ed.
Minä vain.. kirjoitti:
En minäkään sinänsä välitä missä kenenkin koira kulkee. Vastasin vain edellä olevaan kysymykseen itse ja juttu sitten taas riistäytyi käsistä.
Molossille tiedoksi, että yritän nyt vielä tässä viikonlopun aikana etsiä sen oikean kohdan tuosta omistamastani kirjasta, kun alkoi itsestänikin tuntua jälkeen päin, että jokin osa jäi pois. En nyt varma ole, mutta haluan kuitenkin korjata virheen, jos sellaisen tein..
Ja edelliselle.. Minun kirjoitteluni ei liity mitenkään palveluskoiramäärittelyihin tai ainakaan totisesti harrastettavaan tokoon. Pidän itse omia toko-hetkiä koiralleni kotona, että minun asema nousisi koirani silmissä, koska niinkuin kirjoitin jo aiemmin, hankaluuksia on Todellakin ollut ja jotain on vieläkin. Kun ottaa todella, todella kovan koiran kodinvaihtajana, se teettää extrasti töitä! =)"Kun ottaa todella, todella kovan koiran kodinvaihtajana, se teettää extrasti töitä! =) "
Tiedän todella tuon tunteen, niin monesti teki mieli hirttää tuo rakki lähimpään pylvääseen... Mutta onneksi alkaa olla ongelmat pääosin voitettu jo :) Kestämistä sullekin. Minä vain.. kirjoitti:
Milanin mukaanhan omistaja antaa koiran vain lähes tulkoon luvan varaisesti hoitaa tarpeensa ja haistella. Sitä varten on omat paikkansa ja aikansa. Se nyt ei minun käsitykseni mukaan ole kuitenkaan ihan tavallisen koiran elämään. En väitä ettei Vilanderilla olisi jotain sellaistakin koulutuksessaan mitä minä en ymmärrä, mutta paljon olen kirjasta saanut itse irti. Olen käynytkin hänen järjestämällään neuvolatunnilla oman koirani kanssa, joka oli minulle tullessaan noin vuoden ikäinen lähes 50 kg palveluskoira, jonka hallinta oli minulle täysi mahdottomuus. Itkukin jo pääsi koiran kanssa, mutta nyt elämä on mallillaan. Olen toki löytänyt monenkin kirjailijan kirjasta juttuja joita pidän hyvänä ja toteutan käytännössäkin joka päivä. Esim Jane Fennel(en tiedä kirjoitinko oikein, mutta kuitenkin) neuvoo kirjassaan omistajaan syömään keksin muka koiran ruoka-astiasta ennenkö antaa sen koiralle. Se on käytössä minulla eikä Vilanderin ohjeen mukaan istuminen ja luvan antaminen. Koin itselleni tuon järkevämmäksi vaihtoehdoksi, että maistelen jotain ennen koiran ruokintaa.
Tuosta koiran kulkemisesta perässä on ollut mainintaa Vilanderin keskustelupalstallakin. Hän perusteli koiran takana kulkemisen huonona vaihtoehtona siksi lenkillä, ettei kasvattaja tiedä yhtään mitä koira on tekemässä eikä voi reagoida siihen mitenkään. Näin muistan hänen kirjoittaneen siellä.Niin antaa,ja siihen hänellä on perustelut.Itseasiassa en sitä mitenkään näe epätavalliseksi,on lähinnä kyse siitä,mikä on kenenkä mielestä tavallista.Itse en pidä ajatusta ollenkaan huonona,vaikken itse sitä noudatakkaan kirjaimellisesti.Loogisesti ajatellen tuossa olisi kyse vain lauman liikkumisesta,jossa johtaja ( sanotaanko vaikka alfa ) määrän tahdin. Ja jos ajattelee vaikka hölkkäämiseen ,tai pyörällä ajoon koiran kanssa,niin se on vastaavilla säännöillä.
Jos taas muistelen PV:n sanomaa ( korjaa,jos olen väärässä),niin hän on sitä mieltä,että koira saa mennä hajusta hajulle,jolloin vetäminenkin vähenee osaltaan.No tuo on jo aika hankalaa,jos on useampia koiria tai yksikin aktiivisesti tytöistä kiinnostunut :D. Ei käytännössä ainakaan ihmisten ilmoilla liikkumisesta kunnon lenkkeilyä saisi aikaiseksi.
Tuossa taas,mitä Vilander sanoo takanakulkemisesta,on ihan pointti tuota hallittavuutta ajatellen.Vaikken sitä edellä kulkemisen pointtia ymmärtänytkään...
Eli kun koira on takana,niin sen eleitä ja reagointia ei ole helppo seurata.Tosin siinä,että jos koira on pitkällä hihnalla,tai selkeesti löysällä edessä,niin käytännössä siinä on se huono puoli,että siitä jos iso koira haluaa tosissaan lähteä ( ei varmasti hallinnassa oleva ),niin se saa sen verran "tilaa" liikkeeseen,että siinä sitten helposti menee peräässä.Sitähän on jo jokusia tapauksia tullut nähneeksi.
Fenneliä olen lukenut myös ja hänen "eleruokinnastaan",ja kuten muissakin,niin mielestäni puolensa ja puolensa,suuntaan jos toiseen.Itse asiassa ruokinnasa meillä on aina ollut istu-rauhotu-"ylhäältä alaspäin" ruoka.Useamman kuin yhden kanssa kätevää.ymmärrä kirjoitti:
tätä että mitä hiton väliä sillä on kulkeeko koira edellä puolitoistakoiranmittaa vai kulkeeko se sivulla vai takana?
Meillä koira kulkee niin pitkällä(2m-5m-8m) kuin naru antaa periksi ellen erikseen määrittele, suorastaan pakota, ohitustilanteissa joko pelkästään riittävän lähelle tai suorastaan sivulle.
Ja syynä sama kuin miksi teini-ikäinen ihmislapsi haluaa kulkea mahdollisimman kaukana vanhemmistaan; osoittaakseen itsenäisyyttään...
En ymmärrä, liittyykö tää teidän juttunne jotenkin johonkin tokoihin tai palveluskoiramäärittelyihin? vai mihin? Tai toisaalta, mitä väliä sillä on...Jos minulta kysyt,niin henkilökohtaisesti ei liity mihinkään.Minulla koirat kulkee juuri siellä,mihin ne asetan ja tarvittaessa tilanteen mukaan.
Mutta tässä on ihan mielenkiintoista pohtia,eri näkemyksiä,mikä niiden pointti on vai onko sitä :D .
Ainakin minusta :)- Minä vain..
K kirjoitti:
Juu, en minäkään oikein ymmärrä, miksi koira kokisi suurempaa tarvetta puolustaa omistajaansa kulkiessaan tämän vierellä. Ainakin väitteelle tarvittaisiin perustelu.
Itse olen kouluttanut koirani kipittämään joko vierelläni tai takanani, koska ajatus siitä, että laumanjohtaja kulkee ensimmäisenä, tuntuu loogisimmalta. En ainakaan ikinä ole kuullut, että susi- tai koiralaumoissa olisi alempiarvoisia tiedustelijoita; alfaparihan se edellä kulkee ja kohtaa vaarat ensimmäisenä.Minä pohdin tätä asiaa viime yönä tunnin keskustelun ajan puhelimessa ystäväni kanssa. Hän luki parhaillaan Milanin uusinta kirjaa laumanjohtajuudesta. Vertailimme sitä ja koirankorjauskirjaa. Kummassakin on täysin järjellisesti selitetty miksi toimintaan kuinka toimitaan. Ajattelin vain, että kaikille on varmasti ne omat juttunsa mihin uskoo ja hyvä niin, jos sillä tavalla saa hyvin käyttäytyvän koiran. Itse olen tuon kodinvaihtajani kanssa jo päässyt sen verran pitkälle, etten viitsi enää vaihtaa tyyliä kesken kaiken. Saattaisi hiukan tuottaa hämmennystä.
Mutta tosiaan asiaankin. Eli minä tein eilisen keskustelun aikana päätöksen mihin uskon koiran ulkoilutuksessa. Huom! Tämä on vain se mitä minä ajattelen, enkä pakota ketään ajattelemaan samalla tavalla. =) Eli koira kulkee kyllä edelläni vetämättä. Edellä siksi, että saa haistella enemmän ja enemmän infoa sitä kautta. Tiedän ettei susilaumassakaan jäsenet haistele mielin määrin, mutta perustelen tämän päätökseni sillä, että koira on kuitenkin lauman jäsen koko ajan ja se alempi, koska se on kuitenkin vain parin metrin mittaisen hihnan päässä kiinni, josta se ei ikinä ole minulta ainakaan päässyt karkuun. Ja näin ollen tuo naru on vain välikappale johtajan ja alamaisen välillä.
En nyt tiedä selitinkö tuon järkevästi, mutta kysymyksiä saa esittää! =)
Tästä taitaa tosissaan tulla todella mielenkiintoinen keskustelu, kunhan vain muistetaan, että kaikki eivät voi olla samaa mieltä ja asioista voi keskustella järkevästi ja rakentavasti. - Sakemaanikko
K kirjoitti:
Sakemaanikko: enhän minä väittänytkään pallinarun olleen Vilanderin keksintö, mutta kirjan mukaan hän käytti sitä siinä missä muutkin. Hamalla 70-luvulla koko asenneilmapiiri ja tietous oli ihan eri kantimissa kuin nyt, mikä tekee Vilanderinkin historian ymmärrettävämmäksi. Ajat muuttuvat, ja kuten jo sanoinkin: ihmiset muuttuvat.
ja hän on ollut kovin nuorikin silloin pallinarua käyttäessään. Kerroin kerran naapurille tästä narusta ja hän aikoi kokeilla ukolleen, että josko auttaisi.
- Sakemaanikko
yäx kirjoitti:
joku tässä porukassa mahdollisesti ei tiedä niin armeija on se laitos joka myös kouluttaa ihmisiä toisten ihmisten tappamiseen. Voiko tällaiselta laitokselta siis odottaa jotain inhimillisyyttä koira kohtaan?
armeija opettaa ampumaan, mutta ei opeta tappamaan. Kertoi eräs koulutukseen pettynyt jääkäri.
- Sakemaanikko
Minä vain.. kirjoitti:
Minä pohdin tätä asiaa viime yönä tunnin keskustelun ajan puhelimessa ystäväni kanssa. Hän luki parhaillaan Milanin uusinta kirjaa laumanjohtajuudesta. Vertailimme sitä ja koirankorjauskirjaa. Kummassakin on täysin järjellisesti selitetty miksi toimintaan kuinka toimitaan. Ajattelin vain, että kaikille on varmasti ne omat juttunsa mihin uskoo ja hyvä niin, jos sillä tavalla saa hyvin käyttäytyvän koiran. Itse olen tuon kodinvaihtajani kanssa jo päässyt sen verran pitkälle, etten viitsi enää vaihtaa tyyliä kesken kaiken. Saattaisi hiukan tuottaa hämmennystä.
Mutta tosiaan asiaankin. Eli minä tein eilisen keskustelun aikana päätöksen mihin uskon koiran ulkoilutuksessa. Huom! Tämä on vain se mitä minä ajattelen, enkä pakota ketään ajattelemaan samalla tavalla. =) Eli koira kulkee kyllä edelläni vetämättä. Edellä siksi, että saa haistella enemmän ja enemmän infoa sitä kautta. Tiedän ettei susilaumassakaan jäsenet haistele mielin määrin, mutta perustelen tämän päätökseni sillä, että koira on kuitenkin lauman jäsen koko ajan ja se alempi, koska se on kuitenkin vain parin metrin mittaisen hihnan päässä kiinni, josta se ei ikinä ole minulta ainakaan päässyt karkuun. Ja näin ollen tuo naru on vain välikappale johtajan ja alamaisen välillä.
En nyt tiedä selitinkö tuon järkevästi, mutta kysymyksiä saa esittää! =)
Tästä taitaa tosissaan tulla todella mielenkiintoinen keskustelu, kunhan vain muistetaan, että kaikki eivät voi olla samaa mieltä ja asioista voi keskustella järkevästi ja rakentavasti.minäkin koirien mennä edellä. On paljon mukavampaa itsellekin, kuin yrittää pitää hirveän energistä koiraa sivulla. Ja kun maalla asumme, otan koirat sivulle vasta kun olemme ihan ihmisten ilmoilla.
- K
Sakemaanikko kirjoitti:
minäkin koirien mennä edellä. On paljon mukavampaa itsellekin, kuin yrittää pitää hirveän energistä koiraa sivulla. Ja kun maalla asumme, otan koirat sivulle vasta kun olemme ihan ihmisten ilmoilla.
En minäkään Millanin oppeja niin kirjaimellisesti ole ottanut, että pitäisin koiran koko ajan sivullani. Silloin, kun kävellään rivakasti eteenpäin, se on sivulla tai vähän takanani, mutta noin puolet lenkistä on yleensä luvan kanssa haistelua ja hidasta laahustamista, ja silloin koira saa olla missä lystää, kunhan ei kisko. Maalla pikkuinen saa sitten useimmiten olla vapaana, mutta jos etenen päämäärätietoisesti, se monesti seuraa omasta halustaan ihan kannoillani. Olen muutaman kerran säikähtänyt, että missä se on, kun ei ole aikoihin tyyppiä näkynyt tai kuulunut, ja sitten olen huomannut, että tuossahan se tulee takanani. :)
En muuten kehdannut opettaa koiraa kulkemaan vierellä Millanin tavalla, kun pelkäsin asiaan vihkiytymättömien ihmisten luulevan minun rääkkäävän pikkuista. :D Onneksi se oppi vaikeammankin(?) kaavan kautta. - Minä vain..
K kirjoitti:
En minäkään Millanin oppeja niin kirjaimellisesti ole ottanut, että pitäisin koiran koko ajan sivullani. Silloin, kun kävellään rivakasti eteenpäin, se on sivulla tai vähän takanani, mutta noin puolet lenkistä on yleensä luvan kanssa haistelua ja hidasta laahustamista, ja silloin koira saa olla missä lystää, kunhan ei kisko. Maalla pikkuinen saa sitten useimmiten olla vapaana, mutta jos etenen päämäärätietoisesti, se monesti seuraa omasta halustaan ihan kannoillani. Olen muutaman kerran säikähtänyt, että missä se on, kun ei ole aikoihin tyyppiä näkynyt tai kuulunut, ja sitten olen huomannut, että tuossahan se tulee takanani. :)
En muuten kehdannut opettaa koiraa kulkemaan vierellä Millanin tavalla, kun pelkäsin asiaan vihkiytymättömien ihmisten luulevan minun rääkkäävän pikkuista. :D Onneksi se oppi vaikeammankin(?) kaavan kautta.Minuun on kieltämättä luotu enemmän tai vähemmän outoja katseita, kun tuon ongelmakimppuni kanssa olen lenkillä. Nyt toki jo huomattavasti helpompaa mitä aluksi, mutta ne alkuajat. Itsellä tuntui olevan tarve saada selittää kaikille vastaantulijoille miksi teen niinkuin teen, mutta no.. Sitä nyt vieraille ihmisille kuitenkaan. Mitähän nekin ajattelisi! =)
Välillä on jo odottanut, koska paikallissanomiin tulee mielipidekirjoitus aiheesta lenkkeilijä ja musta iso koira. Vielä ei ole näkynyt. - summarummarum
Sakemaanikko kirjoitti:
armeija opettaa ampumaan, mutta ei opeta tappamaan. Kertoi eräs koulutukseen pettynyt jääkäri.
summassa ja raatteen tiellä joskus vuonna 1 tai 2 tapahtunut jotain sen suuntaista että aika moni menetti henkensä?
- Sakemaanikko
summarummarum kirjoitti:
summassa ja raatteen tiellä joskus vuonna 1 tai 2 tapahtunut jotain sen suuntaista että aika moni menetti henkensä?
mutta ei ne kuulemma enää nykyään sodi siellä.
- edessä aina
"Te Vilanderin kirjan lukeneet: muistanko aivan väärin vai sanoiko hän, että koiran kuuluu kävellä ihmisen edellä lenkillä?"
Vilanderista en tiedä kun en ole lukenut, mutta pidäppä koiraa takanasi lenkillä esim kaupunkialueella, saat kävellä itse suurimman osan ajasta takaperin.
Olisi hyvä nähdä kuitenkin kokoajan mistä koira on kiinnostunut ja mihin aikoo mennä. Koirat on kuitenkin koiria, ne voivat kiinnostua tai pelästyä yllättävistä asioista, joten pare olla kokoajan koira näkösällä, eikä selän takana, ellei sitten vie koiraansa 1 metrin narulla(joka pitäis kieltää lailla).
- .-.-.-.-.
Lue JAN FENNEL-KUUNTELEN KOIRAANI kirja itse tykkäsin kovasti ja apua löytyy kyseisestä kirjasta kaikkiin ongelma koira tyyppeihin. :) Oli joku toineki Jan Fennelin kirja mut en muista nimeä. :D
- fennelisti
kuuntelen koiraani*
koulutan koirani*
koiran seitsemän ikää*
*kirj. Jan Fennel - muutos näkyy
fennelisti kirjoitti:
kuuntelen koiraani*
koulutan koirani*
koiran seitsemän ikää*
*kirj. Jan FennelKoirankorjauskirja on meidän rodulle ollut parempi tapaus kuin mikään muu.. Kauhean hankala rotu, pettyneitä ja kasvatuksessa epäonnistuneita omistajia jne. Kirjan julkaisun jälkeen palstoilla ja piireissä olemme puhuneet, että selkeästi näkyy muutos koko suomen mittakaavassa. Koirankorjauskirja palautti monissa, monissa perheissä rauhan ja tasapainon. Nimenomaan asenne muuttuu kirjan jälkeen, ei se mikään niksipirkka ole, ja hyvä niin!
- ''''''''''''''''''''
fennelisti kirjoitti:
kuuntelen koiraani*
koulutan koirani*
koiran seitsemän ikää*
*kirj. Jan Fennelarkielämään 100 toimivaa vinkkiä Kouluta koirasi Sarah Fisher&Marie Miller
- Valkkari6
Lukekaapa Tottelevainen koira - kontaktikoulutus, kirjoittaja Eva Bodfäldt.
Tosi kivoja ja toimivia vinkkejä koiran koulutukseen ja pulmatilanteisiin. Helppolukuinen.- KOIRAN AIVOITUKSIA
Jotkut eläintiedettä lukeneet kyseenalaistavat johtajuusongelman, sillä onko koira ja iminen samaa laumaa?
Minua ainakin vapautti moisen itsestään selvänä pidetyn käsitteen kyseenalaistaminen, ikään kuin SUURIN VIKA olisi minussa, jos koirani ei osaa jotain juttua tai alkaa käyttäytyä ei-toivotulla tavalla. Toki ihminen koulii koiran, mutta kaikkea ei voi selittää johtajuus-kysymyksellä!!!
Suurin ongelma omasta mielestäni on se, että KOIRA AJATTELEE TOISELLA TAVALLA, SEN MAAILMA ON TOISENLAINEN ja siksi se käyttäytyy välillä ihmisen näkövinkkelistä "väärin". Tämän kun jaksaisi musitaa ja sitten yrittää kouluttaa sen mukaan. - A-aa--A
KOIRAN AIVOITUKSIA kirjoitti:
Jotkut eläintiedettä lukeneet kyseenalaistavat johtajuusongelman, sillä onko koira ja iminen samaa laumaa?
Minua ainakin vapautti moisen itsestään selvänä pidetyn käsitteen kyseenalaistaminen, ikään kuin SUURIN VIKA olisi minussa, jos koirani ei osaa jotain juttua tai alkaa käyttäytyä ei-toivotulla tavalla. Toki ihminen koulii koiran, mutta kaikkea ei voi selittää johtajuus-kysymyksellä!!!
Suurin ongelma omasta mielestäni on se, että KOIRA AJATTELEE TOISELLA TAVALLA, SEN MAAILMA ON TOISENLAINEN ja siksi se käyttäytyy välillä ihmisen näkövinkkelistä "väärin". Tämän kun jaksaisi musitaa ja sitten yrittää kouluttaa sen mukaan.on aina omistajan käyttäytymisessä koska koira ei ymmärrä ihmisen toimintoja kun se määrittelee sen käyttäytymisen koiran käytökseksi.
- "aikuinen"
A-aa--A kirjoitti:
on aina omistajan käyttäytymisessä koska koira ei ymmärrä ihmisen toimintoja kun se määrittelee sen käyttäytymisen koiran käytökseksi.
Ihme käytöstä aikuisilta? ihmisiltä. Tapella nyt yhdestä kirjasta ja sen kirjoittajasta.
Kuka edes oikeasti ostaa kaikenmaailman koirankoulutus kirjoja? NYKYÄÄN?
On tv: koirankoulutukseen liittyvät ohjelmat
On netti: koirankoulutukseen liittyvät sivustot
On koirakouluja: koirankoulutukseen liittyvät asiat käydään tunti kerrallaan ASIANTUNTIJOIDEN kanssa
On luentoja: koirankoulutukseen liittyvät asiat käydään luennoilla tietty asia kerrallaan tarkasti
Kuka viitsii ostaa noita koirankoulutuskirjoja, niitä saa jopa lainattua kirjastosta ilmaiseksi?
Enkä tosiaan ymmärrä omistajia jotka selättävät koiran.
"Ihmisen kääntäessä koira väkisin selälleen, se tyytyy makaamaan siinä, mutta taistelu päättyy ratkaisemattomana. Koiran alistuessa, se heittäytyy itse selälleen, ihminen ei pysty "alistamaan" koiraa. Koiran kunnioitus ja johtajan paikka täytyy ansaita, sitä ei voi väkivalloin ottaa."
"Ei ole ongelmakoiria vaan ongelma omistajia"
"Vika löytyy todennäköisesti hihnan toisesta päästä --> omistaja" - tpaa
"aikuinen" kirjoitti:
Ihme käytöstä aikuisilta? ihmisiltä. Tapella nyt yhdestä kirjasta ja sen kirjoittajasta.
Kuka edes oikeasti ostaa kaikenmaailman koirankoulutus kirjoja? NYKYÄÄN?
On tv: koirankoulutukseen liittyvät ohjelmat
On netti: koirankoulutukseen liittyvät sivustot
On koirakouluja: koirankoulutukseen liittyvät asiat käydään tunti kerrallaan ASIANTUNTIJOIDEN kanssa
On luentoja: koirankoulutukseen liittyvät asiat käydään luennoilla tietty asia kerrallaan tarkasti
Kuka viitsii ostaa noita koirankoulutuskirjoja, niitä saa jopa lainattua kirjastosta ilmaiseksi?
Enkä tosiaan ymmärrä omistajia jotka selättävät koiran.
"Ihmisen kääntäessä koira väkisin selälleen, se tyytyy makaamaan siinä, mutta taistelu päättyy ratkaisemattomana. Koiran alistuessa, se heittäytyy itse selälleen, ihminen ei pysty "alistamaan" koiraa. Koiran kunnioitus ja johtajan paikka täytyy ansaita, sitä ei voi väkivalloin ottaa."
"Ei ole ongelmakoiria vaan ongelma omistajia"
"Vika löytyy todennäköisesti hihnan toisesta päästä --> omistaja"Enpä jaksanut koko ketjua lukea, mutta vastaanpa silti.
Jos etsit kirjasta vastauksia, kuinka toimia missäkin tilanteessa koiran kanssa, älä lue kirjaa. Tulet vain pettymään. Jos taasen yrität ymmärtää koiraasi, sen eleitä ja tekoja paremmin, lue kirja - ehdottomasti.
Käytännön vinkkeleitä ei kirjasta saa, ja se on vain ja ainoastaan hyvä juttu se. PEVI on kasvatusta, ei koulutusta. Jokainen saa koiran oppimaan luoksetulon nakittamalla 10 kertaa, mutta jokainen ei osaa koiraa kasvattaa luoksetuloon ilman nakkia ja niin, että se tosiaan tulee mielellään ja iloisesti koko loppuelämänsä luokse - vain omistajan pyynnön takia.
Nykyihmiset (puhun yleistäen kyllä) ovat sitä sakkia, kun kaikki pitää saada niiiin helpolla. "Mitä teen tässä tilanteessa, kun mun Fifi à la Pavlov räyhää toisille koirille? Ei siinä mitään muuta ongelmaa ole kuin se räyhääminen." Namikouluttajat saavat Fifin koulutettua tilanteen ohi nakkien avulla, mutta 99% luottamusta ei synny. Aina saa Fifin kanssa olla varuillaan. PEVIssä tilanteeseen mennään syvemmälle. Katsotaan enemmän sitä arkea, koiran käyttäymistä, luonnetta, historiaa... Kohdellaan koiraa ja omistajaa yksilöllisesti, ja otetaan huomioon, että koira on koira eikä se ihana tyylitajuinen Fifi à la Pavlov, jona se on nähty. Aina koiran ja ihmisen välisessä suhteessa on jotain vikaa, jos koira reagoi normaaliin arkitilanteeseen räyhäämällä vastaantulijoille. Voi olla myös, että koira kipuilee.
Yllä siis syy, miksi kirjassa ei anneta konkreettisia käytännön vinkkejä. Koiran ja omistajan suhdetta hoidetaan kokonaisvaltaisesti, ja suhdetta arvioidaan yksilöllisesti. Siksi PEVIläiset aina jaksavat jankuttaa sitä, että mene PEVI-kouluttajalle, älä ala ominpäin! Pevi-kouluttaja antaa jokaiselle perheelle erilaiset ohjeet, kuinka saada suhde paremmaksi. Se, mikä toimii toiseen suhteeseen, ei toimi toiseen. Ja PEVI-kouluttajat hankkivat ammattinsa monen vuoden kokemuksen ja suuren työn kautta. Ei millään viikonloppukurssilla!
"aikuinen":
Enkä tosiaan ymmärrä omistajia jotka selättävät koiran.
"Ihmisen kääntäessä koira väkisin selälleen, se tyytyy makaamaan siinä, mutta taistelu päättyy ratkaisemattomana. Koiran alistuessa, se heittäytyy itse selälleen, ihminen ei pysty "alistamaan" koiraa. Koiran kunnioitus ja johtajan paikka täytyy ansaita, sitä ei voi väkivalloin ottaa."
--- Näin PEVIssäkin. Omistajan on hihnalenkillä mietittävä, että koira on koko ajan vapaana. Ei ole mitään hihnaa. Samoin täytyy ajatella, että ihmisellä ei ole käsiä, jolla ottaa koirasta kiinni. Ei koirillakaan ole käsiä, ja silti ne saavat laumansa ruotuun.
KOIRAN AIVOITUKSIA:
"Minua ainakin vapautti moisen itsestään selvänä pidetyn käsitteen kyseenalaistaminen, ikään kuin SUURIN VIKA olisi minussa, jos koirani ei osaa jotain juttua tai alkaa käyttäytyä ei-toivotulla tavalla. Toki ihminen koulii koiran, mutta kaikkea ei voi selittää johtajuus-kysymyksellä!!!
Suurin ongelma omasta mielestäni on se, että KOIRA AJATTELEE TOISELLA TAVALLA, SEN MAAILMA ON TOISENLAINEN ja siksi se käyttäytyy välillä ihmisen näkövinkkelistä "väärin". Tämän kun jaksaisi musitaa ja sitten yrittää kouluttaa sen mukaan. "
---- Koska koira pitää sinua laumanaan, se luoton puutteessa kokee, että sen pitää puolustaa sinua. Vai miksi se muuten pelkää vastaantulevaa koiraa? Vapaana ollessaankin. Miksi se juoksee eteesi ja haukkuu raivopäänä? Miksi se ei vaan pötki pakoon?
Ja koira tosiaan eteen kulkemaan. Mitä jos takaanne juoksee raivopäinen koira, hyökkää kimppuunne ja koira on takanasi? Kenenköhän persuksiin se raivopää ensimmäisenä siinä tilanteessa iskee hampaansa? - tpaa
tpaa kirjoitti:
Enpä jaksanut koko ketjua lukea, mutta vastaanpa silti.
Jos etsit kirjasta vastauksia, kuinka toimia missäkin tilanteessa koiran kanssa, älä lue kirjaa. Tulet vain pettymään. Jos taasen yrität ymmärtää koiraasi, sen eleitä ja tekoja paremmin, lue kirja - ehdottomasti.
Käytännön vinkkeleitä ei kirjasta saa, ja se on vain ja ainoastaan hyvä juttu se. PEVI on kasvatusta, ei koulutusta. Jokainen saa koiran oppimaan luoksetulon nakittamalla 10 kertaa, mutta jokainen ei osaa koiraa kasvattaa luoksetuloon ilman nakkia ja niin, että se tosiaan tulee mielellään ja iloisesti koko loppuelämänsä luokse - vain omistajan pyynnön takia.
Nykyihmiset (puhun yleistäen kyllä) ovat sitä sakkia, kun kaikki pitää saada niiiin helpolla. "Mitä teen tässä tilanteessa, kun mun Fifi à la Pavlov räyhää toisille koirille? Ei siinä mitään muuta ongelmaa ole kuin se räyhääminen." Namikouluttajat saavat Fifin koulutettua tilanteen ohi nakkien avulla, mutta 99% luottamusta ei synny. Aina saa Fifin kanssa olla varuillaan. PEVIssä tilanteeseen mennään syvemmälle. Katsotaan enemmän sitä arkea, koiran käyttäymistä, luonnetta, historiaa... Kohdellaan koiraa ja omistajaa yksilöllisesti, ja otetaan huomioon, että koira on koira eikä se ihana tyylitajuinen Fifi à la Pavlov, jona se on nähty. Aina koiran ja ihmisen välisessä suhteessa on jotain vikaa, jos koira reagoi normaaliin arkitilanteeseen räyhäämällä vastaantulijoille. Voi olla myös, että koira kipuilee.
Yllä siis syy, miksi kirjassa ei anneta konkreettisia käytännön vinkkejä. Koiran ja omistajan suhdetta hoidetaan kokonaisvaltaisesti, ja suhdetta arvioidaan yksilöllisesti. Siksi PEVIläiset aina jaksavat jankuttaa sitä, että mene PEVI-kouluttajalle, älä ala ominpäin! Pevi-kouluttaja antaa jokaiselle perheelle erilaiset ohjeet, kuinka saada suhde paremmaksi. Se, mikä toimii toiseen suhteeseen, ei toimi toiseen. Ja PEVI-kouluttajat hankkivat ammattinsa monen vuoden kokemuksen ja suuren työn kautta. Ei millään viikonloppukurssilla!
"aikuinen":
Enkä tosiaan ymmärrä omistajia jotka selättävät koiran.
"Ihmisen kääntäessä koira väkisin selälleen, se tyytyy makaamaan siinä, mutta taistelu päättyy ratkaisemattomana. Koiran alistuessa, se heittäytyy itse selälleen, ihminen ei pysty "alistamaan" koiraa. Koiran kunnioitus ja johtajan paikka täytyy ansaita, sitä ei voi väkivalloin ottaa."
--- Näin PEVIssäkin. Omistajan on hihnalenkillä mietittävä, että koira on koko ajan vapaana. Ei ole mitään hihnaa. Samoin täytyy ajatella, että ihmisellä ei ole käsiä, jolla ottaa koirasta kiinni. Ei koirillakaan ole käsiä, ja silti ne saavat laumansa ruotuun.
KOIRAN AIVOITUKSIA:
"Minua ainakin vapautti moisen itsestään selvänä pidetyn käsitteen kyseenalaistaminen, ikään kuin SUURIN VIKA olisi minussa, jos koirani ei osaa jotain juttua tai alkaa käyttäytyä ei-toivotulla tavalla. Toki ihminen koulii koiran, mutta kaikkea ei voi selittää johtajuus-kysymyksellä!!!
Suurin ongelma omasta mielestäni on se, että KOIRA AJATTELEE TOISELLA TAVALLA, SEN MAAILMA ON TOISENLAINEN ja siksi se käyttäytyy välillä ihmisen näkövinkkelistä "väärin". Tämän kun jaksaisi musitaa ja sitten yrittää kouluttaa sen mukaan. "
---- Koska koira pitää sinua laumanaan, se luoton puutteessa kokee, että sen pitää puolustaa sinua. Vai miksi se muuten pelkää vastaantulevaa koiraa? Vapaana ollessaankin. Miksi se juoksee eteesi ja haukkuu raivopäänä? Miksi se ei vaan pötki pakoon?
Ja koira tosiaan eteen kulkemaan. Mitä jos takaanne juoksee raivopäinen koira, hyökkää kimppuunne ja koira on takanasi? Kenenköhän persuksiin se raivopää ensimmäisenä siinä tilanteessa iskee hampaansa?Täytyy muistaa myös, että Pertillä on koirista monen vuosikymmenen kokemus. Kaikki tavat kasvattaa koiraa ei ole samoja kuin nyt. En lähtisi tuomitsemaan Pertin tapaa kasvattaa koiria sen perusteella, onko hän käyttänyt pallinarua kaksikymmentä vuotta sitten vai ei. Pääasiahan on, että Pertti ei sitä enää käytä, ja se oli sen ajan juttuja. Myöskin muutama vuosikymmen takaperin ihmiset kasvattivat koiriaan paljon julmemmilla tavoilla kuin Pertti, kaikki eivät vain ole väsänneet kirjaa siitä.
Ei kukaan teitäkään tuomitse siitä, kun teininä pöllitte kaljaa lähikaupasta ja huusitte asiattomuuksia mummoille? ;) Niin, ettehän te enää tee siitä, vai mitä?
***Maria Magda 8.1.2010 12:04***
Olen NIIN samaa mieltä kanssasi! Vilander on pahimman luokan ***** ! Hänen oppinsa ovat niin mettässä kuin voi olla. Voin kertoa esimerkin omasta elämästä. Otin silloisen puolisoni kanssa karkeakarvaisen kettuterrierin. Itselläni oli ollut jo aiemmin ko rodun edustaja, vain narttu. No, tämän urospennun kasvattaja antoi sitten ukaasin pentua hakiessamme että: "muistakaa sitten ottaa siltä LUULOT heti pois! Selätystä heti vaan!" Puolisoni otti tämän kirjaimellisesti ja heitti penturaukkaa koko ajan selälleen ja ravisteli sekä ärjyi. Tuloksena tästä minulla on käsissäni tänä päivänä (sittemmin erosimme tämän ravistelijan kanssa) hyvin varauksellinen 4 vuotias kettis, jonka kanssa on tehty TAVATTOMAN paljon töitä, jotta se luottaisi ihmiseen edes hitusen verran. Itse kasvatin aikonaan (eka koira!) kettuterrieri nartun ilman minkäänlaista alistamista ja se oli maailman kiltein koira. Tämä nykyinen koirani on valtavan herkkä ja 2 vuotias pieni seropini pistää ukon kuriin alta aikayksikön. Siis tämä nössö ja alistuva terrieri onnistuttiin pilaamaan tällä alistamisella jota se kohtasi toisen omistajansa toimesta. Pistää niin vihaksi kun lukee näitä suuria "totuuksia" kuinka koira pitää pitää KURISSA ja eristää muista jne. Omalla kohdalla kolmen koiran kasvattaneena voin sanoa, että oikeudenmukainen kohtelu ja rakastavat rajat ovat tuoneet ne hyvät tulokset! Tämä ensimmäinen terrierini oli metsästyslinjainen ja kovapäinen, mutta hyvällä kohtelulla ja selkeillä säännöillä (ILMAN minkäänlaista alistamista) sain siitä maailman parhaan koiran!
Anteeksi, mutta en nyt ymmärrä, miten tämä liittyy Perttiin?!?! Pertti käskenyt ravistella koiraa ja ottaa luulot pois? Juuri tuollaisten typerien ihmisten takia, jotka rinnastavat Perttiä tuollaisiin idiootteihin, ihmiset saavat Pertistä aivan erilaisen käsityksen kuin mitä todellisuus on. - tpaa
tpaa kirjoitti:
Täytyy muistaa myös, että Pertillä on koirista monen vuosikymmenen kokemus. Kaikki tavat kasvattaa koiraa ei ole samoja kuin nyt. En lähtisi tuomitsemaan Pertin tapaa kasvattaa koiria sen perusteella, onko hän käyttänyt pallinarua kaksikymmentä vuotta sitten vai ei. Pääasiahan on, että Pertti ei sitä enää käytä, ja se oli sen ajan juttuja. Myöskin muutama vuosikymmen takaperin ihmiset kasvattivat koiriaan paljon julmemmilla tavoilla kuin Pertti, kaikki eivät vain ole väsänneet kirjaa siitä.
Ei kukaan teitäkään tuomitse siitä, kun teininä pöllitte kaljaa lähikaupasta ja huusitte asiattomuuksia mummoille? ;) Niin, ettehän te enää tee siitä, vai mitä?
***Maria Magda 8.1.2010 12:04***
Olen NIIN samaa mieltä kanssasi! Vilander on pahimman luokan ***** ! Hänen oppinsa ovat niin mettässä kuin voi olla. Voin kertoa esimerkin omasta elämästä. Otin silloisen puolisoni kanssa karkeakarvaisen kettuterrierin. Itselläni oli ollut jo aiemmin ko rodun edustaja, vain narttu. No, tämän urospennun kasvattaja antoi sitten ukaasin pentua hakiessamme että: "muistakaa sitten ottaa siltä LUULOT heti pois! Selätystä heti vaan!" Puolisoni otti tämän kirjaimellisesti ja heitti penturaukkaa koko ajan selälleen ja ravisteli sekä ärjyi. Tuloksena tästä minulla on käsissäni tänä päivänä (sittemmin erosimme tämän ravistelijan kanssa) hyvin varauksellinen 4 vuotias kettis, jonka kanssa on tehty TAVATTOMAN paljon töitä, jotta se luottaisi ihmiseen edes hitusen verran. Itse kasvatin aikonaan (eka koira!) kettuterrieri nartun ilman minkäänlaista alistamista ja se oli maailman kiltein koira. Tämä nykyinen koirani on valtavan herkkä ja 2 vuotias pieni seropini pistää ukon kuriin alta aikayksikön. Siis tämä nössö ja alistuva terrieri onnistuttiin pilaamaan tällä alistamisella jota se kohtasi toisen omistajansa toimesta. Pistää niin vihaksi kun lukee näitä suuria "totuuksia" kuinka koira pitää pitää KURISSA ja eristää muista jne. Omalla kohdalla kolmen koiran kasvattaneena voin sanoa, että oikeudenmukainen kohtelu ja rakastavat rajat ovat tuoneet ne hyvät tulokset! Tämä ensimmäinen terrierini oli metsästyslinjainen ja kovapäinen, mutta hyvällä kohtelulla ja selkeillä säännöillä (ILMAN minkäänlaista alistamista) sain siitä maailman parhaan koiran!
Anteeksi, mutta en nyt ymmärrä, miten tämä liittyy Perttiin?!?! Pertti käskenyt ravistella koiraa ja ottaa luulot pois? Juuri tuollaisten typerien ihmisten takia, jotka rinnastavat Perttiä tuollaisiin idiootteihin, ihmiset saavat Pertistä aivan erilaisen käsityksen kuin mitä todellisuus on.Ja sinä Molossi, olet yhtä typerä kuin Maria Magda:
** molossi 8.1.2010 22:26 **
No eipä nyt ihan pehmeästä tavastakaan voi puhua,(jos ei mistään väkivallastakaan) jos käytetään selkeitä pakotteita.Purkin osuminen ja hihnasta nykäisyt ei vissiin ihan pehmeitä metodeita kuitenkaan ole.
Ensinnäkin, jos koira on pehmeä ja/tai omaa huonot hermot, Pertti muut Peviläiset kyllä kasvattavat koiran sen mukaan. Se myöskin tarkoittaa sitä, että ei missään nimessä purkkia! Sen takia toitotetaankin, että mene sinne pevi-kouluttajalle, älä usko mitä täällä sanotaan, äläkä tee ominpäin. Kuinka monta tuhatta kertaa pitää jokaiselle toitottaa, että peviläiset sanovat, että älä käytä purkkia ennen kuin koiran luonne on selvitetty!
Ja hihnasta nykäisy ei ole nykäisy, vaan enemmänkin NYPPÄISY. Tietäisit tämänkin, jos olisit peviläisellä käynyt etkä levittäisi inhottavia juoruja tänne ympäriinsä. Onpas raakaa, kun koiraa nyppäistään. Annat sellaisen käsityksen ihmisille, että koiraa riuhdotaan edestakaisin ja niskat sanoo niksnaks. Mieti vähän ennen kuin menet ja kirjoittelet. tpaa kirjoitti:
Ja sinä Molossi, olet yhtä typerä kuin Maria Magda:
** molossi 8.1.2010 22:26 **
No eipä nyt ihan pehmeästä tavastakaan voi puhua,(jos ei mistään väkivallastakaan) jos käytetään selkeitä pakotteita.Purkin osuminen ja hihnasta nykäisyt ei vissiin ihan pehmeitä metodeita kuitenkaan ole.
Ensinnäkin, jos koira on pehmeä ja/tai omaa huonot hermot, Pertti muut Peviläiset kyllä kasvattavat koiran sen mukaan. Se myöskin tarkoittaa sitä, että ei missään nimessä purkkia! Sen takia toitotetaankin, että mene sinne pevi-kouluttajalle, älä usko mitä täällä sanotaan, äläkä tee ominpäin. Kuinka monta tuhatta kertaa pitää jokaiselle toitottaa, että peviläiset sanovat, että älä käytä purkkia ennen kuin koiran luonne on selvitetty!
Ja hihnasta nykäisy ei ole nykäisy, vaan enemmänkin NYPPÄISY. Tietäisit tämänkin, jos olisit peviläisellä käynyt etkä levittäisi inhottavia juoruja tänne ympäriinsä. Onpas raakaa, kun koiraa nyppäistään. Annat sellaisen käsityksen ihmisille, että koiraa riuhdotaan edestakaisin ja niskat sanoo niksnaks. Mieti vähän ennen kuin menet ja kirjoittelet.Lues nyt vähän tarkemmin,mitä on kirjoiteltu.Tuossa kirjoituksessa oli kyse YLEISESTI ottaen tavoista.Ei puhuttu ihan yksilöllisesti.
Ja yhä edelleen on kaksi eri asiaa,jos toimitaan miltei kokonaan perustuen alusta asti positiiviseen vahvistamiseen kuin pakotteideen käyttöön.
Otetaan esimerkki.Opetetaan hihnakäytös.Tapa yksi.Opetetaan heti toimimaan toivotulla tavalla esim.kontaktinotolla.Palkitaan siitä,vahvistetaan.Ei siis pakotteita.Tapa kaksi.Koira ensin vetää,jota sitten aletaan korjata niillä nyppäisyillä,vai miksi niitä halutaankin kutsua.ELI perustuu pakotteisiin.
Ymmärrätkö yskän? Positiivinen vahvistaminen on eri asia,ja ihan käsitteellisestikkin katsotaan pehmeäksi tavaksi.Pakotteisiin perustuva EI siis ole sama asia,eli ei voi puhua pehmeästä tavasta siinä mielessä,miten käsitteet on määritelty. Ja yhä edelleen,kyse ei ole kummassakaan (ainakaan periaatteena) väkivallasta.
"Annat sellaisen käsityksen..." No mielikuvitusta täytyy olla,jos asiat noin assosioi :D
Yhtä hyvin voisi sitten sanoa,että kun purkkia heitellään koiraan,niin toki kaikki saa mielikuvan,että nyt meni luut riks raks :D ja koiraa vaan paiskotaan purkeilla.- Fksdkkadsdsaads
tpaa kirjoitti:
Ja sinä Molossi, olet yhtä typerä kuin Maria Magda:
** molossi 8.1.2010 22:26 **
No eipä nyt ihan pehmeästä tavastakaan voi puhua,(jos ei mistään väkivallastakaan) jos käytetään selkeitä pakotteita.Purkin osuminen ja hihnasta nykäisyt ei vissiin ihan pehmeitä metodeita kuitenkaan ole.
Ensinnäkin, jos koira on pehmeä ja/tai omaa huonot hermot, Pertti muut Peviläiset kyllä kasvattavat koiran sen mukaan. Se myöskin tarkoittaa sitä, että ei missään nimessä purkkia! Sen takia toitotetaankin, että mene sinne pevi-kouluttajalle, älä usko mitä täällä sanotaan, äläkä tee ominpäin. Kuinka monta tuhatta kertaa pitää jokaiselle toitottaa, että peviläiset sanovat, että älä käytä purkkia ennen kuin koiran luonne on selvitetty!
Ja hihnasta nykäisy ei ole nykäisy, vaan enemmänkin NYPPÄISY. Tietäisit tämänkin, jos olisit peviläisellä käynyt etkä levittäisi inhottavia juoruja tänne ympäriinsä. Onpas raakaa, kun koiraa nyppäistään. Annat sellaisen käsityksen ihmisille, että koiraa riuhdotaan edestakaisin ja niskat sanoo niksnaks. Mieti vähän ennen kuin menet ja kirjoittelet.Voin kertoa omat kokemukseni PEVI vs. NAMI.
Koulutin pikku seurakoirani nameilla pennusta lähtien, koira toimi ns. ok mutta koskaan en voinut LUOTTAA siihen. Koira tuli aina luokse kutsuttaessa, ei minun vaan NAMIN takia. Koiraani eivät oikeastaan ohjanneet arki elämässä minä vaan namit.
PEVI-metodien jälkeen koirani muuttui täysin: minä osaan lukea koiraani ja luoksetulossa koirani tulee SUPER iloisena MINUN vuokseni, ei NAMIN.
Uskallan pitää koiraa vapaana missä vaan, koska TIEDÄN että koirani ei jätä laumaansa. Ennen koirani saattoi lähteä minne vaan ja siinä sitten nakin pätkillä heittelin sitä takaisin... Fksdkkadsdsaads kirjoitti:
Voin kertoa omat kokemukseni PEVI vs. NAMI.
Koulutin pikku seurakoirani nameilla pennusta lähtien, koira toimi ns. ok mutta koskaan en voinut LUOTTAA siihen. Koira tuli aina luokse kutsuttaessa, ei minun vaan NAMIN takia. Koiraani eivät oikeastaan ohjanneet arki elämässä minä vaan namit.
PEVI-metodien jälkeen koirani muuttui täysin: minä osaan lukea koiraani ja luoksetulossa koirani tulee SUPER iloisena MINUN vuokseni, ei NAMIN.
Uskallan pitää koiraa vapaana missä vaan, koska TIEDÄN että koirani ei jätä laumaansa. Ennen koirani saattoi lähteä minne vaan ja siinä sitten nakin pätkillä heittelin sitä takaisin...Ihan hieno homma,että olet saanut apua,kun ilmeisesti luulit,että nami on joku koulutus/kasvatusmuoto,etkä tiennyt,että ruuanhankkimisvietti on vain yksi tapa vahvistaa toivottuja asioita ja voi käyttää kasvatuksen ja koulutuksessa apuna.
Mutta hyvänä esimerkkinä voi pitää tätä,miten asioita voidaan ymmärtää ja tehdä väärin tai oikein.Ihan kuin muissakin asioissa.- tpaa
molossi kirjoitti:
Lues nyt vähän tarkemmin,mitä on kirjoiteltu.Tuossa kirjoituksessa oli kyse YLEISESTI ottaen tavoista.Ei puhuttu ihan yksilöllisesti.
Ja yhä edelleen on kaksi eri asiaa,jos toimitaan miltei kokonaan perustuen alusta asti positiiviseen vahvistamiseen kuin pakotteideen käyttöön.
Otetaan esimerkki.Opetetaan hihnakäytös.Tapa yksi.Opetetaan heti toimimaan toivotulla tavalla esim.kontaktinotolla.Palkitaan siitä,vahvistetaan.Ei siis pakotteita.Tapa kaksi.Koira ensin vetää,jota sitten aletaan korjata niillä nyppäisyillä,vai miksi niitä halutaankin kutsua.ELI perustuu pakotteisiin.
Ymmärrätkö yskän? Positiivinen vahvistaminen on eri asia,ja ihan käsitteellisestikkin katsotaan pehmeäksi tavaksi.Pakotteisiin perustuva EI siis ole sama asia,eli ei voi puhua pehmeästä tavasta siinä mielessä,miten käsitteet on määritelty. Ja yhä edelleen,kyse ei ole kummassakaan (ainakaan periaatteena) väkivallasta.
"Annat sellaisen käsityksen..." No mielikuvitusta täytyy olla,jos asiat noin assosioi :D
Yhtä hyvin voisi sitten sanoa,että kun purkkia heitellään koiraan,niin toki kaikki saa mielikuvan,että nyt meni luut riks raks :D ja koiraa vaan paiskotaan purkeilla.Luin, ja homman nimi oli tämä:
luekirjaniintiedät 8.1.2010 18:01
Et ole tainnut lukea lainkaan Vilanderin kirjaa?! Ei kirjassa opeteta ottaman koiralta luuloja pois millään lailla väkivalloin vaan pelkästään omaa johtajuutta kehittämällä ja pehmeästi. Vilanderin ajatukset ovat hyvin pitkälle samanlaisia kuin Jan Fennellin. Kumpikin kirja on hyvä, kun käyttää vielä omaa järkeään (jos sitä on).
molossi 8.1.2010 22:26
No eipä nyt ihan pehmeästä tavastakaan voi puhua,(jos ei mistään väkivallastakaan) jos käytetään selkeitä pakotteita.Purkin osuminen ja hihnasta nykäisyt ei vissiin ihan pehmeitä metodeita kuitenkaan ole.
Mikä tuossa nyt on niin epäselvää, että suoraan viittaat purkilla ja hihnasta nykäisemisellä Vilanderiin? Että se siitä nyt sitten...
************************************************************
Otetaan esimerkki.Opetetaan hihnakäytös.Tapa yksi.Opetetaan heti toimimaan toivotulla tavalla esim.kontaktinotolla.Palkitaan siitä,vahvistetaan.Ei siis pakotteita.Tapa kaksi.Koira ensin vetää,jota sitten aletaan korjata niillä nyppäisyillä,vai miksi niitä halutaankin kutsua.ELI perustuu pakotteisiin.
Toinen selvästi koulutusta ja toinen liittyy kasvattamiseen.
Tapa yksi: opetat koirallesi kontaktin oton.
Tapa kaksi: et vaadi koiralta kontaktin ottoa, vaan että se lopettaa sen, mitä se on tekemässä. Oikein kasvatetulle koiralle ei tarvitse yksinkertaisesti opettaa kontaktin ottoa. - tpaa
Fksdkkadsdsaads kirjoitti:
Voin kertoa omat kokemukseni PEVI vs. NAMI.
Koulutin pikku seurakoirani nameilla pennusta lähtien, koira toimi ns. ok mutta koskaan en voinut LUOTTAA siihen. Koira tuli aina luokse kutsuttaessa, ei minun vaan NAMIN takia. Koiraani eivät oikeastaan ohjanneet arki elämässä minä vaan namit.
PEVI-metodien jälkeen koirani muuttui täysin: minä osaan lukea koiraani ja luoksetulossa koirani tulee SUPER iloisena MINUN vuokseni, ei NAMIN.
Uskallan pitää koiraa vapaana missä vaan, koska TIEDÄN että koirani ei jätä laumaansa. Ennen koirani saattoi lähteä minne vaan ja siinä sitten nakin pätkillä heittelin sitä takaisin...Näin. Toinen kouluttamista, toinen kasvattamista.
Yhtälailla Pertti kehottaa pennuilla käyttämään namia palkintona paljonkin, MUTTA nami on vain lisäpalkinto. - tpaa
molossi kirjoitti:
Ihan hieno homma,että olet saanut apua,kun ilmeisesti luulit,että nami on joku koulutus/kasvatusmuoto,etkä tiennyt,että ruuanhankkimisvietti on vain yksi tapa vahvistaa toivottuja asioita ja voi käyttää kasvatuksen ja koulutuksessa apuna.
Mutta hyvänä esimerkkinä voi pitää tätä,miten asioita voidaan ymmärtää ja tehdä väärin tai oikein.Ihan kuin muissakin asioissa.Edelleenkin, nameja/ruuanhankkimisviettiä ei käytetä kasvatuksessa, kun niistä ei ole mitään hyötyä.
Koulutuksessa ne sen sijaan ovat mainioita :) Mutta koulutuksella ei kasvateta koiraa. tpaa kirjoitti:
Edelleenkin, nameja/ruuanhankkimisviettiä ei käytetä kasvatuksessa, kun niistä ei ole mitään hyötyä.
Koulutuksessa ne sen sijaan ovat mainioita :) Mutta koulutuksella ei kasvateta koiraa."Edelleenkin..." .Siis tarkoitat ilmeisesti pevissä,vai? Jos tarkoitat yleensä,niin taidetaan kyllä käyttääkin,ne ketkä käyttääkin.
Ja on ihan hyötyä.
Koulutuksella ei kasvateta koiraa.Ei,mutta toimii hyvin kasvatuksen vahvistajana.Jos sen siis niin haluaa ja osaa ;)tpaa kirjoitti:
Luin, ja homman nimi oli tämä:
luekirjaniintiedät 8.1.2010 18:01
Et ole tainnut lukea lainkaan Vilanderin kirjaa?! Ei kirjassa opeteta ottaman koiralta luuloja pois millään lailla väkivalloin vaan pelkästään omaa johtajuutta kehittämällä ja pehmeästi. Vilanderin ajatukset ovat hyvin pitkälle samanlaisia kuin Jan Fennellin. Kumpikin kirja on hyvä, kun käyttää vielä omaa järkeään (jos sitä on).
molossi 8.1.2010 22:26
No eipä nyt ihan pehmeästä tavastakaan voi puhua,(jos ei mistään väkivallastakaan) jos käytetään selkeitä pakotteita.Purkin osuminen ja hihnasta nykäisyt ei vissiin ihan pehmeitä metodeita kuitenkaan ole.
Mikä tuossa nyt on niin epäselvää, että suoraan viittaat purkilla ja hihnasta nykäisemisellä Vilanderiin? Että se siitä nyt sitten...
************************************************************
Otetaan esimerkki.Opetetaan hihnakäytös.Tapa yksi.Opetetaan heti toimimaan toivotulla tavalla esim.kontaktinotolla.Palkitaan siitä,vahvistetaan.Ei siis pakotteita.Tapa kaksi.Koira ensin vetää,jota sitten aletaan korjata niillä nyppäisyillä,vai miksi niitä halutaankin kutsua.ELI perustuu pakotteisiin.
Toinen selvästi koulutusta ja toinen liittyy kasvattamiseen.
Tapa yksi: opetat koirallesi kontaktin oton.
Tapa kaksi: et vaadi koiralta kontaktin ottoa, vaan että se lopettaa sen, mitä se on tekemässä. Oikein kasvatetulle koiralle ei tarvitse yksinkertaisesti opettaa kontaktin ottoa.Mitähän nyt mahdat oikein tarkoittaa,ei nyt ymmärrä...
Siis etkö vieläkään ymmärtänyt,että selitin mikä eroa on käsitteellä pehmeä kasvatus (positiivinen ) ja pakotteisiin perustuva? Esimerkkinä oli koiran hihnakäyttäytymisen opetus,joka ainakin minusta on ihan peruskasvatusta ;)
Eli käsitteet on hyvä pitää sellaisina kun ne on,ettei mene ihan puurot ja vellit sekaisin.
"Toinen selvästi..." mikä toinen? Kaksi tapaa,jolla opetetaan hihnakäyttäytymistä.Toisessa tavassa opetetaan asia niin,ettei koiran ensin anneta oppia väärää,joka sitten lähdetään pakotteilla korjaamaan,ja toisessa opetetaan korjaamalla väärä.
Vai miten näet asian ? Jos pevissä ei siis opeteta (ei puhuta mistään ongelmakoirista nyt) ihan tuota peruskasvatukseen kuuluvaa pakotteilla( nyppäsy,vai mikä sana se oli),niin miten se opetetaan?Kerro ihmeessä,jos ohjeet on muuttuneet.
Noh,tapansa toki kullakin.Jos pakotteisiin perustuva on siis jollekkin oikea tapa,niin se toki on.Toisille se taas välttämättä ei ole ;)
Jos ajattelee sitä kontaktinottoa,sen opettamista seuraamisen yhteydessä,niin oikein kasvatetulle tai väärin,tuskinpa se ratkaisee.Positiivisessa vahvistamisessa se vain on yhtä oleellinen osa kuin vaikka se hihnan nyppiminen (pakote)jossain muussa tavassa toimia.Voisiko sitten sanoa asia käänteisesti,että oikein kasvatettua ei tartte nyppiä hihnasta ;D- tpaa
molossi kirjoitti:
"Edelleenkin..." .Siis tarkoitat ilmeisesti pevissä,vai? Jos tarkoitat yleensä,niin taidetaan kyllä käyttääkin,ne ketkä käyttääkin.
Ja on ihan hyötyä.
Koulutuksella ei kasvateta koiraa.Ei,mutta toimii hyvin kasvatuksen vahvistajana.Jos sen siis niin haluaa ja osaa ;)"Edelleenkin..." .Siis tarkoitat ilmeisesti pevissä,vai?
-- Ei, vaan kasvatuksessa. Pevi on vain yksi kasvatusmuoto, joka perustuu koiran laumakäyttäytymiseen.
Koulutuksella ei kasvateta koiraa.Ei,mutta toimii hyvin kasvatuksen vahvistajana.Jos sen siis niin haluaa ja osaa ;)
-- Koulutus on hyvä ihmisen ja koiran suhteen vahvistaja. Kasvatuksen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. - tpaa
molossi kirjoitti:
Mitähän nyt mahdat oikein tarkoittaa,ei nyt ymmärrä...
Siis etkö vieläkään ymmärtänyt,että selitin mikä eroa on käsitteellä pehmeä kasvatus (positiivinen ) ja pakotteisiin perustuva? Esimerkkinä oli koiran hihnakäyttäytymisen opetus,joka ainakin minusta on ihan peruskasvatusta ;)
Eli käsitteet on hyvä pitää sellaisina kun ne on,ettei mene ihan puurot ja vellit sekaisin.
"Toinen selvästi..." mikä toinen? Kaksi tapaa,jolla opetetaan hihnakäyttäytymistä.Toisessa tavassa opetetaan asia niin,ettei koiran ensin anneta oppia väärää,joka sitten lähdetään pakotteilla korjaamaan,ja toisessa opetetaan korjaamalla väärä.
Vai miten näet asian ? Jos pevissä ei siis opeteta (ei puhuta mistään ongelmakoirista nyt) ihan tuota peruskasvatukseen kuuluvaa pakotteilla( nyppäsy,vai mikä sana se oli),niin miten se opetetaan?Kerro ihmeessä,jos ohjeet on muuttuneet.
Noh,tapansa toki kullakin.Jos pakotteisiin perustuva on siis jollekkin oikea tapa,niin se toki on.Toisille se taas välttämättä ei ole ;)
Jos ajattelee sitä kontaktinottoa,sen opettamista seuraamisen yhteydessä,niin oikein kasvatetulle tai väärin,tuskinpa se ratkaisee.Positiivisessa vahvistamisessa se vain on yhtä oleellinen osa kuin vaikka se hihnan nyppiminen (pakote)jossain muussa tavassa toimia.Voisiko sitten sanoa asia käänteisesti,että oikein kasvatettua ei tartte nyppiä hihnasta ;DVoisiko sitten sanoa asia käänteisesti,että oikein kasvatettua ei tartte nyppiä hihnasta ;D
-- JUURI NÄIN!
Lähde: http://teoria.nettisivu.org/kasitteet/pakote-pakko/
"Pakotteita ei käytetä erillisinä, vaan pakotteeseen liittyy aina palkkaaminen. Kun koira pakotteen jälkeen aktivoituu ja korjaa toimintaansa seuraa siitä palkka!"
-- Tuon määrityksen perusteella en sanoisi nyppäisyä pakotteeksi, koska siitä ei seuraa palkkaa. Pennun hihnakoulutuksessa se tosiaan on pakote, koska hyvästä työstä palkitaan. Ja huom! Puhuin pennun hihnaKOULUTUKSESTA, en kasvatuksesta. tpaa kirjoitti:
Voisiko sitten sanoa asia käänteisesti,että oikein kasvatettua ei tartte nyppiä hihnasta ;D
-- JUURI NÄIN!
Lähde: http://teoria.nettisivu.org/kasitteet/pakote-pakko/
"Pakotteita ei käytetä erillisinä, vaan pakotteeseen liittyy aina palkkaaminen. Kun koira pakotteen jälkeen aktivoituu ja korjaa toimintaansa seuraa siitä palkka!"
-- Tuon määrityksen perusteella en sanoisi nyppäisyä pakotteeksi, koska siitä ei seuraa palkkaa. Pennun hihnakoulutuksessa se tosiaan on pakote, koska hyvästä työstä palkitaan. Ja huom! Puhuin pennun hihnaKOULUTUKSESTA, en kasvatuksesta.Kun osaat googlettaa näemmä,niin googletteleppa hieman lisää,jos et vielä tiedä ,mitä pakotteet tarkoittaa ;)
Hihnasta nyppäisy,nykäisy,miksi kukin kutsuukin,on ihan normi määritteiden mukaan pakote.
Jos olet joskus käynyt koulutuskentällä,niin jo siitä tietäisit,koska se on ihan peruskoulutuksen peruskamaa "perinteisessä" koulutuksessakin jo.Kuin myös ihan peruskasvatuksessa hihnakäytöksen opetteluissa.Eli siis silloin,kun pakotteita halutaan käyttää.
Jos pevissä,ei nyppäisyssä saa palkkaa ( googlaa vaikka myös koiran palkkaaminen ja palkkautuminen),niin se ei muuta sitä asia,mikä pakote oikeasti on.
Ja yleisesti ottaen pennun hihnakoulutus katsotaan kuuluvaksi ihan peruskasvatukseen ;)
Eikös se ihan maalaisjärjelläkin ole ihan peruselämän taitoja ;)
Tosin tässähän mennään hieman asian sivuun,kun kyse oli siitä,mikä on pehmeä tapa ja mikä varsinaisesti ei niinkään.No googlettamalla löydät tietoa lisää,kun osaat .
Mutta mikäs siinä,vaikka meneekin vähän asian viereen.Koiriinhan kuitenkin liittyypi :)tpaa kirjoitti:
"Edelleenkin..." .Siis tarkoitat ilmeisesti pevissä,vai?
-- Ei, vaan kasvatuksessa. Pevi on vain yksi kasvatusmuoto, joka perustuu koiran laumakäyttäytymiseen.
Koulutuksella ei kasvateta koiraa.Ei,mutta toimii hyvin kasvatuksen vahvistajana.Jos sen siis niin haluaa ja osaa ;)
-- Koulutus on hyvä ihmisen ja koiran suhteen vahvistaja. Kasvatuksen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.Kuten mainitsit,pevi on VAIN yksi kasvatusmuoto.Sehän ei siis tarkoita,että ainoa tapa ;)
Jos jossain toimitaan miten toimitaankin ja katsotaan sen olevan oikeaa,niin ei se poista sitä,että muullakin tavoin voi toimia.
Mutta tuo oli kiinnostava maininta,että kasvatuksen kanssa koulutuksella ei ole mitään tekemistä.Siitä kuulisin mielelläni perusteita.Omasta mielestäni,kuten sanoin,se toimii hyvinkin kasvatuksen vahvistaja.
Onhan tottelevaisuuskoulutuksessakin samoja perusjuttuja,mitä katsotaan kuuluvaan ihan peruskasvatukseenkin ;)
Niin,ja olen aivan samaa mieltä siitä,että koulutus on hyvä ihmisen ja koiran suhteen vahvistaja.
Ja hyvä suhdehan on taasen kaiken A ja O eli myöskin kasvatuksen,joten...;)- tpaa
molossi kirjoitti:
Kuten mainitsit,pevi on VAIN yksi kasvatusmuoto.Sehän ei siis tarkoita,että ainoa tapa ;)
Jos jossain toimitaan miten toimitaankin ja katsotaan sen olevan oikeaa,niin ei se poista sitä,että muullakin tavoin voi toimia.
Mutta tuo oli kiinnostava maininta,että kasvatuksen kanssa koulutuksella ei ole mitään tekemistä.Siitä kuulisin mielelläni perusteita.Omasta mielestäni,kuten sanoin,se toimii hyvinkin kasvatuksen vahvistaja.
Onhan tottelevaisuuskoulutuksessakin samoja perusjuttuja,mitä katsotaan kuuluvaan ihan peruskasvatukseenkin ;)
Niin,ja olen aivan samaa mieltä siitä,että koulutus on hyvä ihmisen ja koiran suhteen vahvistaja.
Ja hyvä suhdehan on taasen kaiken A ja O eli myöskin kasvatuksen,joten...;)"Kuten mainitsit,pevi on VAIN yksi kasvatusmuoto.Sehän ei siis tarkoita,että ainoa tapa ;)"
-- Tietenkään se ei ole ainoa tapa. Sanoin vain, että koulutus ei ole sama kuin kasvatus. Koulutuksella ei ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa.
"Jos jossain toimitaan miten toimitaankin ja katsotaan sen olevan oikeaa,niin ei se poista sitä,että muullakin tavoin voi toimia."
-- Voi toimia. Namikouluttajilta peviläisetkään eivät mitään muuta pyydä kuin että lopettaisivat sen pevin solvaamisen, kun ei peviläisetkään solvaa namikouluttajia. Namikouluttajat voisivat myöskin lopettaa sen jääkauden pidon, jos eivät siihen kerta usko (Kyllä, hekin sitä käyttävät ja vieläpä väärin).
Peviläiset arvoastavat namikouluttajia paljonkin siinä mielessä, että he ovat hemmetin hyviä kouluttamaan koiria. Istu, maahan, seuraa, pyöri, ...
"Niin,ja olen aivan samaa mieltä siitä,että koulutus on hyvä ihmisen ja koiran suhteen vahvistaja.
Ja hyvä suhdehan on taasen kaiken A ja O eli myöskin kasvatuksen,joten...;) "
-- Hyvä suhde saavutetaan hyvällä kasvatuksella, ei välttämäti koulutuksella. tpaa kirjoitti:
"Kuten mainitsit,pevi on VAIN yksi kasvatusmuoto.Sehän ei siis tarkoita,että ainoa tapa ;)"
-- Tietenkään se ei ole ainoa tapa. Sanoin vain, että koulutus ei ole sama kuin kasvatus. Koulutuksella ei ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa.
"Jos jossain toimitaan miten toimitaankin ja katsotaan sen olevan oikeaa,niin ei se poista sitä,että muullakin tavoin voi toimia."
-- Voi toimia. Namikouluttajilta peviläisetkään eivät mitään muuta pyydä kuin että lopettaisivat sen pevin solvaamisen, kun ei peviläisetkään solvaa namikouluttajia. Namikouluttajat voisivat myöskin lopettaa sen jääkauden pidon, jos eivät siihen kerta usko (Kyllä, hekin sitä käyttävät ja vieläpä väärin).
Peviläiset arvoastavat namikouluttajia paljonkin siinä mielessä, että he ovat hemmetin hyviä kouluttamaan koiria. Istu, maahan, seuraa, pyöri, ...
"Niin,ja olen aivan samaa mieltä siitä,että koulutus on hyvä ihmisen ja koiran suhteen vahvistaja.
Ja hyvä suhdehan on taasen kaiken A ja O eli myöskin kasvatuksen,joten...;) "
-- Hyvä suhde saavutetaan hyvällä kasvatuksella, ei välttämäti koulutuksella.Ja yhä edelleen,samaa mieltä,että koulutus ja kasvatus eivät ole sama asia,mutta koulutus tukee kasvatusta.
Kuten jo mainitsin tottelevaisuuden esimerkkinä.Mutta perustele enemmän miksei ole MITÄÄN tekemistä,jos kuitenkin koulutuksen avulla luodaan hyvää suhdettakin,joka oli se kaiken A ja O... ;)
"Namikouluttajilta..." Oootko nyt ihan tosissasi o_O Että peviläiset ei solvaa namikouluttajia ? Eiköhän se nyt ole ollut aika monesti nähtävillä,niin täällä kuin heidän palstoillaankin miten asia menee.Tai riippuu mitä sillä solvaamisella tarkoitetaan.Oisko se ilmeisesti sitä,kuten täällä joku heidän palstallaan kirjoitellut kertoi,että tyyliin,jos olet eri mieltä kuin he,se on solvaamista tai teet erilailla kuin he,se on solvaamista.
Niin,ja sitten taas sama heidän tekemänään onkin sitten ihan muuta.Eikä ainakaan mitää solvaamista,ei suinkaan ei...
Ai niin,tähän kohtaan kiinnostaisikin tietää,MIKÄ se sellainen namikouluttaja itseasiassa oikein on?
"Hyvä suhde..." Yhä edelleen koulutus ei ole sama kuin kasvatus,mutta se on hyvä tukemaan sitä,ja luomaan osaltaan sitä hyvää suhdetta ;)
Siksihän monesti on hyvä esim.ongelmakoirien kanssa (joiden kanssa ei mitään pahemmin tehdä) aloittaa jokin sopiva harrastus,jolla saadaan osaltaan hyvää suhdetta luotua.Mitä mieltä olet tästä ?- tpaa
molossi kirjoitti:
Ja yhä edelleen,samaa mieltä,että koulutus ja kasvatus eivät ole sama asia,mutta koulutus tukee kasvatusta.
Kuten jo mainitsin tottelevaisuuden esimerkkinä.Mutta perustele enemmän miksei ole MITÄÄN tekemistä,jos kuitenkin koulutuksen avulla luodaan hyvää suhdettakin,joka oli se kaiken A ja O... ;)
"Namikouluttajilta..." Oootko nyt ihan tosissasi o_O Että peviläiset ei solvaa namikouluttajia ? Eiköhän se nyt ole ollut aika monesti nähtävillä,niin täällä kuin heidän palstoillaankin miten asia menee.Tai riippuu mitä sillä solvaamisella tarkoitetaan.Oisko se ilmeisesti sitä,kuten täällä joku heidän palstallaan kirjoitellut kertoi,että tyyliin,jos olet eri mieltä kuin he,se on solvaamista tai teet erilailla kuin he,se on solvaamista.
Niin,ja sitten taas sama heidän tekemänään onkin sitten ihan muuta.Eikä ainakaan mitää solvaamista,ei suinkaan ei...
Ai niin,tähän kohtaan kiinnostaisikin tietää,MIKÄ se sellainen namikouluttaja itseasiassa oikein on?
"Hyvä suhde..." Yhä edelleen koulutus ei ole sama kuin kasvatus,mutta se on hyvä tukemaan sitä,ja luomaan osaltaan sitä hyvää suhdetta ;)
Siksihän monesti on hyvä esim.ongelmakoirien kanssa (joiden kanssa ei mitään pahemmin tehdä) aloittaa jokin sopiva harrastus,jolla saadaan osaltaan hyvää suhdetta luotua.Mitä mieltä olet tästä ?"Mutta perustele enemmän miksei ole MITÄÄN tekemistä,jos kuitenkin koulutuksen avulla luodaan hyvää suhdettakin,joka oli se kaiken A ja O... ;)"
-- Koulutus vahvistaa hyvää suhdetta, mutta se ei luo suhdetta. Eivät koiratkaan nakittele toisiaan hyvästä työstä?
Otetaan esimerkki:
Minun mielestäni rähjäävä koirani pelkää vastaantulevia koiria, ja kuulee hyvästä kouluttajasta. Metodina kulkee "Pitää olla tarpeeksi hyvä herkku!" Koira opettamalla opetetaan seuraamaan. "Katso nyt sitä nakkia mun kädessä, eikä sitä vastaantulevaa koiraa!" Ei onnistu. Koira lopettaa nakin seuraamisen ja keskittyy vastaantulevaan koiraan. Kouluttaja käskee vaihtamaan nakin. Taas kokeillaan. Onnistuu kaksi ohituskertaa, muut menevät plörinäksi. Homma karkaa kokonaan käsistä, kun otetaan harjoituskertaan mukaan toinen rähjäävä koira, joka haukun perusteella on valmis tappamaan oman koirani. Koirani pääsee vapaaksi ja ryntää autoni alle karkuun. Siinä sitä sitten oltiin nakki kädessä, sydän tykyttävänä ja ohituskaverin koira rähjää minkä ehtii. Kouluttaja käskee tätä ohituskaveriani vaihtamaan nakin, ja kokeilemaan uudestaan toisen kanssa.
Parin viikon päästä varaan ajan toiselle kouluttajalle. Koirani testataan erilaisilla testeillä: koira ei kestä painetta laisinkaan ja on vielä huonohermoinen. Ei mikään hyvä yhdistelmä ja vääränlaisella kasvatuksella koiran pää ei kestä montaa vuotta. Saan ohjeeksi jääkauden, joka on täysin sovellettu tälle koiralleni, ja minun piti välttää koiraohituksia hetken aikaa. Myöskin luoksetulo piti opettaa kokonaan uudelleen toisella sanalla. Suhteemme testattiin samalla: koiralla ei tippaakaan luottamusta minuun. Vaaran uhatessa hakeutuu niin kauaksi pois minusta kuin mahdollista, ja kun ei pääse pois, itseään rauhoittaakseen ilmenee sijaiskäyttäytymistä.
Että sellaisen ongelman kanssa lähdin kotiin. Kerroin tästä kasvattajalle, joka oli alunperin suositellut minulle ensimmäistä kouluttajaa. Kasvattajan ja ensimmäisen kouluttajan mielestä koirani kestää painetta kyllä ja vain pelleilee kanssani! Menin siis toisen kouluttajan ohjeilla, ja sain luottamusta rakennettua välillemme.
Puolen vuoden jälkeen kävin vielä kolmannella kouluttajalla testauttamassa suhteemme, ja suhde oli mennyt paljon parempaan suuntaan. Myöskin toisille koirille rähjääminen vain jäi pois. Siihen ei tarvinnut enää jääkauden jälkeen puuttua. Ohitustilanteissa koira hakeutui itse sivulleni, kauemmaksi vastaantulevasta koirasta, ja otti itse katsekontaktin. Ja kertaakaan en nakkia käyttänyt. Kertaakaan en sitä tuohon katsekontaktin ja turvan hakemiseen millään herkuilla opettanut. Kaikki vain lähti kasvatusopeista, jotka sain tältä toiselta ja kolmannelta pevikouluttajalta.
Hyvää suhdetta siis meillä ei tämän koiran kanssa ollut alusta alkaenkaan. Kouluttamalla en suhdetta rakentanut. Vain ja ainoastaan pevimetodilla. Vieläkään en tämän koiran kanssa harrasta vakituisesti mitään.
Ja jos joku tulee sanomaan minulle, että pevi on vain ainoastaan rangaistusta, yms... niin ei ole. Koira nukkuu jok'ikinen yö kainalossani, joka kerta kun tulen kotiin se odottaa minua istuen naulakon vieressä kunnes olen saanut päällivaatteet pois ja tervehdin sitä (tähänkään en sitä ole opettanut), jos en tervehdi, se lähtee pois. Telmin koirani kanssa, katson sen kanssa tv:tä ja rapsuttelen, kehun, silitän... Kertaakaan en ole koiraani kajonnut väkivalloin, alistanut fyysisesti alleni tai korottanut ääntäni. Ne eivät ole pevissä sallittuja.
Eli onko se pevi sitten niin väärin?
On minulla Tuire Kaimionkin pentukirja. Siitä olen saanut hyviäkin vinkkejä koulutukseen. Mutta kuten Tuire on itse sanonut, hän ei ymmärrä ongelmakoirista yhtään mitään, eikä vedä vertoja siinä tilanteessa Pertille. Siksi Tuire ei osallistu samaan ohjelmaan/luentoon Pertin kanssa. Hänen tietonsa loppuu kesken. tpaa kirjoitti:
"Mutta perustele enemmän miksei ole MITÄÄN tekemistä,jos kuitenkin koulutuksen avulla luodaan hyvää suhdettakin,joka oli se kaiken A ja O... ;)"
-- Koulutus vahvistaa hyvää suhdetta, mutta se ei luo suhdetta. Eivät koiratkaan nakittele toisiaan hyvästä työstä?
Otetaan esimerkki:
Minun mielestäni rähjäävä koirani pelkää vastaantulevia koiria, ja kuulee hyvästä kouluttajasta. Metodina kulkee "Pitää olla tarpeeksi hyvä herkku!" Koira opettamalla opetetaan seuraamaan. "Katso nyt sitä nakkia mun kädessä, eikä sitä vastaantulevaa koiraa!" Ei onnistu. Koira lopettaa nakin seuraamisen ja keskittyy vastaantulevaan koiraan. Kouluttaja käskee vaihtamaan nakin. Taas kokeillaan. Onnistuu kaksi ohituskertaa, muut menevät plörinäksi. Homma karkaa kokonaan käsistä, kun otetaan harjoituskertaan mukaan toinen rähjäävä koira, joka haukun perusteella on valmis tappamaan oman koirani. Koirani pääsee vapaaksi ja ryntää autoni alle karkuun. Siinä sitä sitten oltiin nakki kädessä, sydän tykyttävänä ja ohituskaverin koira rähjää minkä ehtii. Kouluttaja käskee tätä ohituskaveriani vaihtamaan nakin, ja kokeilemaan uudestaan toisen kanssa.
Parin viikon päästä varaan ajan toiselle kouluttajalle. Koirani testataan erilaisilla testeillä: koira ei kestä painetta laisinkaan ja on vielä huonohermoinen. Ei mikään hyvä yhdistelmä ja vääränlaisella kasvatuksella koiran pää ei kestä montaa vuotta. Saan ohjeeksi jääkauden, joka on täysin sovellettu tälle koiralleni, ja minun piti välttää koiraohituksia hetken aikaa. Myöskin luoksetulo piti opettaa kokonaan uudelleen toisella sanalla. Suhteemme testattiin samalla: koiralla ei tippaakaan luottamusta minuun. Vaaran uhatessa hakeutuu niin kauaksi pois minusta kuin mahdollista, ja kun ei pääse pois, itseään rauhoittaakseen ilmenee sijaiskäyttäytymistä.
Että sellaisen ongelman kanssa lähdin kotiin. Kerroin tästä kasvattajalle, joka oli alunperin suositellut minulle ensimmäistä kouluttajaa. Kasvattajan ja ensimmäisen kouluttajan mielestä koirani kestää painetta kyllä ja vain pelleilee kanssani! Menin siis toisen kouluttajan ohjeilla, ja sain luottamusta rakennettua välillemme.
Puolen vuoden jälkeen kävin vielä kolmannella kouluttajalla testauttamassa suhteemme, ja suhde oli mennyt paljon parempaan suuntaan. Myöskin toisille koirille rähjääminen vain jäi pois. Siihen ei tarvinnut enää jääkauden jälkeen puuttua. Ohitustilanteissa koira hakeutui itse sivulleni, kauemmaksi vastaantulevasta koirasta, ja otti itse katsekontaktin. Ja kertaakaan en nakkia käyttänyt. Kertaakaan en sitä tuohon katsekontaktin ja turvan hakemiseen millään herkuilla opettanut. Kaikki vain lähti kasvatusopeista, jotka sain tältä toiselta ja kolmannelta pevikouluttajalta.
Hyvää suhdetta siis meillä ei tämän koiran kanssa ollut alusta alkaenkaan. Kouluttamalla en suhdetta rakentanut. Vain ja ainoastaan pevimetodilla. Vieläkään en tämän koiran kanssa harrasta vakituisesti mitään.
Ja jos joku tulee sanomaan minulle, että pevi on vain ainoastaan rangaistusta, yms... niin ei ole. Koira nukkuu jok'ikinen yö kainalossani, joka kerta kun tulen kotiin se odottaa minua istuen naulakon vieressä kunnes olen saanut päällivaatteet pois ja tervehdin sitä (tähänkään en sitä ole opettanut), jos en tervehdi, se lähtee pois. Telmin koirani kanssa, katson sen kanssa tv:tä ja rapsuttelen, kehun, silitän... Kertaakaan en ole koiraani kajonnut väkivalloin, alistanut fyysisesti alleni tai korottanut ääntäni. Ne eivät ole pevissä sallittuja.
Eli onko se pevi sitten niin väärin?
On minulla Tuire Kaimionkin pentukirja. Siitä olen saanut hyviäkin vinkkejä koulutukseen. Mutta kuten Tuire on itse sanonut, hän ei ymmärrä ongelmakoirista yhtään mitään, eikä vedä vertoja siinä tilanteessa Pertille. Siksi Tuire ei osallistu samaan ohjelmaan/luentoon Pertin kanssa. Hänen tietonsa loppuu kesken.Sorry,mutta en vieläkään saanut perustelua tuohon kysymykseeni.Ainoastaan yhden tapauksen kuvailun,jossa ilmeisesti kerrottiin koirasta,jolla ongelmia...
"Eivät koirat nakittele..." Eikä myöskään purkittele ;) Joten voisikin ehkä(kö?) sanoa,että koirat toimii kuten koirat toimii,aina lajityypillisellä ja jalostuksen tuottamalla tavoilla,kun taas ihmiset omalla tai nimenomaan OMILLA tavoillaan.Samaa absoluuttista totuutta kun ei vaan ole.
Ja nyt tässä kohtiin voisi taas kerrata,että on kouluttamista ja kouluttamista.Yleensä kouluttamisella ymmärretään lähinnä tottelevaisuuden tapaista koulutusta,kuin myös usein lajien.Kuka mitäkin.Sitten on erikseen ns. ongelmakoirakoulutus. Nämä ovat sitten eri asioita.Välttämättä ensin mainittujen kouluttajat eivät ole päteviä(erikoistuneet)jälkimmäiseen,kuin myös toisinpäin.Ja on toki niitäkin,jotka ovat sekä että.
JA sitten,on niitä,jotka ovat hyvinkin päteviä,siinä mitä tekevät,ja sitten niitä,jotka taas ei.Oli sitten ihan mistä kyse.
Usein on myös edistymisen kannalta tärkeää,että nimenomaan jos haetaan jotain palveluja/apua,niin kysyntä ja tarjonta kohtaavat.Jos lähtökohta on jotain muuta,niin jälkikin.Floristi,joka on taitava käsistään,ei välttämättä ole taitava automekaanikko...
Ja yhä edelleen.Asioita VOI tehdä oikein tai väärin.Se,että joku epäonnistuu jossain,ei tarkoita,että asian ydin olisi pielessä,vaan useinmiten homma on tehty väärin.Ja ihan aikuisten oikeasti,näin tapahtuu aika monessa...
Jos oikein muistan,niin eikö peviläisetkin ole jotain sanomisia käyneet oikeista ja vääristä tavoillaan toimivista oppia jakavistakin ;)
Eli pointti on se,että on yksi tärkein asia tulosten kannalta se,miten sen tavan millä toimii,hallitsee.Oikein vai väärin.Oli se sitten mikä tahansa...
Sanoit,että kertakaan et nakkia käyttänyt.Jos nyt halutaan samalla lailla kärjistää,niin joku voisi sanoa,että kertaakaan en ole purkkia käyttänyt tai jääkautta ;)
Tuntematta Tuire Kaimiota henkilökohtaisesti,niin käsittäkseni hän ei olekkaan ongelmakouluttaja.Vaan ammattimainen ja alallaan hyvin arvostettu eläinten kouluttaja.Eli miksi vetäisi välttämättä vertoja tai pitäisi jollekkin,joka jotain muuta tekee työkseen.Tuskinpa nekään,oli ketä olikin,vetää vertoja Tuirelle,Tuiren ammatissa.
Tosin mistäs minä tiedän,vetääkö vertoja viimekädessä kuka kellekkin vertoja :D
Mutta jos nyt oikein muistan,niin taitaapi Tuire Kaimio olla ainoa,joka sen alan työstä leipänsä Suomessa saa.Ja on peräti harvoja alan taitajia ylipäätään maailmassa :)- Jaska Vaan
molossi kirjoitti:
Sorry,mutta en vieläkään saanut perustelua tuohon kysymykseeni.Ainoastaan yhden tapauksen kuvailun,jossa ilmeisesti kerrottiin koirasta,jolla ongelmia...
"Eivät koirat nakittele..." Eikä myöskään purkittele ;) Joten voisikin ehkä(kö?) sanoa,että koirat toimii kuten koirat toimii,aina lajityypillisellä ja jalostuksen tuottamalla tavoilla,kun taas ihmiset omalla tai nimenomaan OMILLA tavoillaan.Samaa absoluuttista totuutta kun ei vaan ole.
Ja nyt tässä kohtiin voisi taas kerrata,että on kouluttamista ja kouluttamista.Yleensä kouluttamisella ymmärretään lähinnä tottelevaisuuden tapaista koulutusta,kuin myös usein lajien.Kuka mitäkin.Sitten on erikseen ns. ongelmakoirakoulutus. Nämä ovat sitten eri asioita.Välttämättä ensin mainittujen kouluttajat eivät ole päteviä(erikoistuneet)jälkimmäiseen,kuin myös toisinpäin.Ja on toki niitäkin,jotka ovat sekä että.
JA sitten,on niitä,jotka ovat hyvinkin päteviä,siinä mitä tekevät,ja sitten niitä,jotka taas ei.Oli sitten ihan mistä kyse.
Usein on myös edistymisen kannalta tärkeää,että nimenomaan jos haetaan jotain palveluja/apua,niin kysyntä ja tarjonta kohtaavat.Jos lähtökohta on jotain muuta,niin jälkikin.Floristi,joka on taitava käsistään,ei välttämättä ole taitava automekaanikko...
Ja yhä edelleen.Asioita VOI tehdä oikein tai väärin.Se,että joku epäonnistuu jossain,ei tarkoita,että asian ydin olisi pielessä,vaan useinmiten homma on tehty väärin.Ja ihan aikuisten oikeasti,näin tapahtuu aika monessa...
Jos oikein muistan,niin eikö peviläisetkin ole jotain sanomisia käyneet oikeista ja vääristä tavoillaan toimivista oppia jakavistakin ;)
Eli pointti on se,että on yksi tärkein asia tulosten kannalta se,miten sen tavan millä toimii,hallitsee.Oikein vai väärin.Oli se sitten mikä tahansa...
Sanoit,että kertakaan et nakkia käyttänyt.Jos nyt halutaan samalla lailla kärjistää,niin joku voisi sanoa,että kertaakaan en ole purkkia käyttänyt tai jääkautta ;)
Tuntematta Tuire Kaimiota henkilökohtaisesti,niin käsittäkseni hän ei olekkaan ongelmakouluttaja.Vaan ammattimainen ja alallaan hyvin arvostettu eläinten kouluttaja.Eli miksi vetäisi välttämättä vertoja tai pitäisi jollekkin,joka jotain muuta tekee työkseen.Tuskinpa nekään,oli ketä olikin,vetää vertoja Tuirelle,Tuiren ammatissa.
Tosin mistäs minä tiedän,vetääkö vertoja viimekädessä kuka kellekkin vertoja :D
Mutta jos nyt oikein muistan,niin taitaapi Tuire Kaimio olla ainoa,joka sen alan työstä leipänsä Suomessa saa.Ja on peräti harvoja alan taitajia ylipäätään maailmassa :)www.elaintenkouluttajat.com/
- tpaa
molossi kirjoitti:
Sorry,mutta en vieläkään saanut perustelua tuohon kysymykseeni.Ainoastaan yhden tapauksen kuvailun,jossa ilmeisesti kerrottiin koirasta,jolla ongelmia...
"Eivät koirat nakittele..." Eikä myöskään purkittele ;) Joten voisikin ehkä(kö?) sanoa,että koirat toimii kuten koirat toimii,aina lajityypillisellä ja jalostuksen tuottamalla tavoilla,kun taas ihmiset omalla tai nimenomaan OMILLA tavoillaan.Samaa absoluuttista totuutta kun ei vaan ole.
Ja nyt tässä kohtiin voisi taas kerrata,että on kouluttamista ja kouluttamista.Yleensä kouluttamisella ymmärretään lähinnä tottelevaisuuden tapaista koulutusta,kuin myös usein lajien.Kuka mitäkin.Sitten on erikseen ns. ongelmakoirakoulutus. Nämä ovat sitten eri asioita.Välttämättä ensin mainittujen kouluttajat eivät ole päteviä(erikoistuneet)jälkimmäiseen,kuin myös toisinpäin.Ja on toki niitäkin,jotka ovat sekä että.
JA sitten,on niitä,jotka ovat hyvinkin päteviä,siinä mitä tekevät,ja sitten niitä,jotka taas ei.Oli sitten ihan mistä kyse.
Usein on myös edistymisen kannalta tärkeää,että nimenomaan jos haetaan jotain palveluja/apua,niin kysyntä ja tarjonta kohtaavat.Jos lähtökohta on jotain muuta,niin jälkikin.Floristi,joka on taitava käsistään,ei välttämättä ole taitava automekaanikko...
Ja yhä edelleen.Asioita VOI tehdä oikein tai väärin.Se,että joku epäonnistuu jossain,ei tarkoita,että asian ydin olisi pielessä,vaan useinmiten homma on tehty väärin.Ja ihan aikuisten oikeasti,näin tapahtuu aika monessa...
Jos oikein muistan,niin eikö peviläisetkin ole jotain sanomisia käyneet oikeista ja vääristä tavoillaan toimivista oppia jakavistakin ;)
Eli pointti on se,että on yksi tärkein asia tulosten kannalta se,miten sen tavan millä toimii,hallitsee.Oikein vai väärin.Oli se sitten mikä tahansa...
Sanoit,että kertakaan et nakkia käyttänyt.Jos nyt halutaan samalla lailla kärjistää,niin joku voisi sanoa,että kertaakaan en ole purkkia käyttänyt tai jääkautta ;)
Tuntematta Tuire Kaimiota henkilökohtaisesti,niin käsittäkseni hän ei olekkaan ongelmakouluttaja.Vaan ammattimainen ja alallaan hyvin arvostettu eläinten kouluttaja.Eli miksi vetäisi välttämättä vertoja tai pitäisi jollekkin,joka jotain muuta tekee työkseen.Tuskinpa nekään,oli ketä olikin,vetää vertoja Tuirelle,Tuiren ammatissa.
Tosin mistäs minä tiedän,vetääkö vertoja viimekädessä kuka kellekkin vertoja :D
Mutta jos nyt oikein muistan,niin taitaapi Tuire Kaimio olla ainoa,joka sen alan työstä leipänsä Suomessa saa.Ja on peräti harvoja alan taitajia ylipäätään maailmassa :)Pienessä kiireessä ennen kuin vastaan taas, niin voitko täsmentää tätä:
"Sanoit,että kertakaan et nakkia käyttänyt.Jos nyt halutaan samalla lailla kärjistää,niin joku voisi sanoa,että kertaakaan en ole purkkia käyttänyt tai jääkautta ;)"
Tuosta jääkaudesta. Jos koirasi hakemalla hakee huomiota sinulta. Esimerkiksi tuomalla palloa että heitäheitä, pyrkii väkisin syliisi, seuraa sinua joka paikkaan että huomioihuomioi, ... Annatko koiralle kaiken, mitä se haluaa sinulta? Vaikka se herättäisi sinut keskellä yötä rapsuttelemaan? tpaa kirjoitti:
Pienessä kiireessä ennen kuin vastaan taas, niin voitko täsmentää tätä:
"Sanoit,että kertakaan et nakkia käyttänyt.Jos nyt halutaan samalla lailla kärjistää,niin joku voisi sanoa,että kertaakaan en ole purkkia käyttänyt tai jääkautta ;)"
Tuosta jääkaudesta. Jos koirasi hakemalla hakee huomiota sinulta. Esimerkiksi tuomalla palloa että heitäheitä, pyrkii väkisin syliisi, seuraa sinua joka paikkaan että huomioihuomioi, ... Annatko koiralle kaiken, mitä se haluaa sinulta? Vaikka se herättäisi sinut keskellä yötä rapsuttelemaan?Eli täsmentää millä lailla? Kirjoitit,että kertaakan et nakkia käyttänyt. Niin entä sitten,jos et ole.Ei kaikki myöskään ole purkkia käyttänyt. En minä tuon tarkemmin asiaa voi täsmentää,kun se on jo sanottu.
"Jos koirasi hakemalla hakee..." No eipä ole moista tilannetta ollut vielä yhdenkään kanssa.
Tiedä sitten viime kädessä miksi. Ehkä osaltaan ainakin siksi,että ne on pennusta asti tottuneet siihen,että huomiota saa,silloin kun saa. Ei siitä sen ihmeempää numeroa ole saatu aikaiseksi.Puolin tai toisin.
Eikä ole kukaan herättänyt minua yöllä.Meillä koirat on tavanneet nukkua öisin ja omassa huoneessaan pääasiassa.
Jos taas niin kävisi,että jostain hypoteettisestä syystä taloon tulisi koira,siis valmiina tuollainen :D,niin toki pitäisi lähteä miettimään miksi se noin toimii ja toimia sen mukaan. Eli varmaksi en voi sanoa,miten toimisin,kun täytyisi tarkalleen tietää miksi ja millaisesta koissusta kyse.
Mutta ehkä suunnilleen kuiteskin samalla tavalla,kuin pennunkin kanssa.Huomiota saa,kun annetaan. Ei siinä mitään jääkausien kanssa ole tekemistä. Mitkään jääkaudet kun ei ole mitenkään minun juttujani.
Mutta kuten sanoin,ensin selvitellään kuten muissakin mistä johtuu,ja sen mukaan mietitään juuri ko.tapaukseen kokonaisvaltaisesti toimintatavat.- kaiqwa
Jaska Vaan kirjoitti:
www.elaintenkouluttajat.com/
tuolle on ELÄINTEN TEMPPUKOULUTUS KOULU.
- JK
kaiqwa kirjoitti:
tuolle on ELÄINTEN TEMPPUKOULUTUS KOULU.
sinulla lukihäiriö vai häiritseekö ettei lahkon isännän nimeä näy missään?
- tpaa
molossi kirjoitti:
Eli täsmentää millä lailla? Kirjoitit,että kertaakan et nakkia käyttänyt. Niin entä sitten,jos et ole.Ei kaikki myöskään ole purkkia käyttänyt. En minä tuon tarkemmin asiaa voi täsmentää,kun se on jo sanottu.
"Jos koirasi hakemalla hakee..." No eipä ole moista tilannetta ollut vielä yhdenkään kanssa.
Tiedä sitten viime kädessä miksi. Ehkä osaltaan ainakin siksi,että ne on pennusta asti tottuneet siihen,että huomiota saa,silloin kun saa. Ei siitä sen ihmeempää numeroa ole saatu aikaiseksi.Puolin tai toisin.
Eikä ole kukaan herättänyt minua yöllä.Meillä koirat on tavanneet nukkua öisin ja omassa huoneessaan pääasiassa.
Jos taas niin kävisi,että jostain hypoteettisestä syystä taloon tulisi koira,siis valmiina tuollainen :D,niin toki pitäisi lähteä miettimään miksi se noin toimii ja toimia sen mukaan. Eli varmaksi en voi sanoa,miten toimisin,kun täytyisi tarkalleen tietää miksi ja millaisesta koissusta kyse.
Mutta ehkä suunnilleen kuiteskin samalla tavalla,kuin pennunkin kanssa.Huomiota saa,kun annetaan. Ei siinä mitään jääkausien kanssa ole tekemistä. Mitkään jääkaudet kun ei ole mitenkään minun juttujani.
Mutta kuten sanoin,ensin selvitellään kuten muissakin mistä johtuu,ja sen mukaan mietitään juuri ko.tapaukseen kokonaisvaltaisesti toimintatavat.Molossi kultapieni: Onneksi olkoon, olet kasvattanut koirasi pennusta lähtien oikein sinulle on luultavasti löytynyt koira(t?), jotka ovat istuneet luonteensa perusteella sinulle :)
"Huomiota saa,kun annetaan"
Tätä sanotaan toisella sanalla pevissä "perushuomioimattomuudeksi".
Katsoppas, kun jotkut omistajat, kuten myös minä joskus olin, ovat sellaisia, että pilaavat koiransa pennusta pitäen. On myöskin mahdollista, että koira on lujempi luontoisempi kuin omistaja. Yhtälailla ihmisissäkin on eriluontoisia ihmisiä, niin on koirissakin. Ja nämä omistajat, joihin minä joskus lukeuduin, konttailin nuoren koirani kanssa maassa, annoin sen purra kättäni, suorastaan LEPERTELIN sille kun se halusi huomiota että "voi, no tuuhan sitten tänne ja vie puolet sängystä". Homma oli vielä joka päivä tuollaista. Ei ollut mitään kasvatusta, mentiin täysin koiran ehdoilla. Jos se kerjäsi ulos, mentiin ulos vaikka tiedettiin, että kyllä se pidättääkin osaa. Annettiin sille pöydästä ruokaa, jos se siinä kerjäsi, kun se oli niin "söpö".
Kun peviin kuuluu paljon muutakin kuin purkki ja/tai jääkausi. Ja jos koira on yhtään pehmeä, paukkuarka, tai muuten ei kestä purkkia, sitä ei myöskään käytetä. Jääkausikin kestää KORKEINTAAN 3 viikkoa (itselläni se ei kestänyt kuin 3 päivää koska oli koirakohtainen), mutta koiran elämä kestää yli 10 vuotta. Eikä koirasta tule mikään flegmaattinen, jos sen kanssa harrastaa jotain ja pitää koiran aktiivisena. tpaa kirjoitti:
Molossi kultapieni: Onneksi olkoon, olet kasvattanut koirasi pennusta lähtien oikein sinulle on luultavasti löytynyt koira(t?), jotka ovat istuneet luonteensa perusteella sinulle :)
"Huomiota saa,kun annetaan"
Tätä sanotaan toisella sanalla pevissä "perushuomioimattomuudeksi".
Katsoppas, kun jotkut omistajat, kuten myös minä joskus olin, ovat sellaisia, että pilaavat koiransa pennusta pitäen. On myöskin mahdollista, että koira on lujempi luontoisempi kuin omistaja. Yhtälailla ihmisissäkin on eriluontoisia ihmisiä, niin on koirissakin. Ja nämä omistajat, joihin minä joskus lukeuduin, konttailin nuoren koirani kanssa maassa, annoin sen purra kättäni, suorastaan LEPERTELIN sille kun se halusi huomiota että "voi, no tuuhan sitten tänne ja vie puolet sängystä". Homma oli vielä joka päivä tuollaista. Ei ollut mitään kasvatusta, mentiin täysin koiran ehdoilla. Jos se kerjäsi ulos, mentiin ulos vaikka tiedettiin, että kyllä se pidättääkin osaa. Annettiin sille pöydästä ruokaa, jos se siinä kerjäsi, kun se oli niin "söpö".
Kun peviin kuuluu paljon muutakin kuin purkki ja/tai jääkausi. Ja jos koira on yhtään pehmeä, paukkuarka, tai muuten ei kestä purkkia, sitä ei myöskään käytetä. Jääkausikin kestää KORKEINTAAN 3 viikkoa (itselläni se ei kestänyt kuin 3 päivää koska oli koirakohtainen), mutta koiran elämä kestää yli 10 vuotta. Eikä koirasta tule mikään flegmaattinen, jos sen kanssa harrastaa jotain ja pitää koiran aktiivisena."Molossi kultapieni" Hui o_O. Tyhmästä kultapieneen,mitähän tästä pitäisi ajatella kirjoittajasta,kun mennään laidasta laitaan... :D
Niin noh,ehkä sitten olen kasvattanut tai/ja osuneet jokainen koira (erirotuisiakin) luonteensa puolesta kohdalleen.Vaikea sanoa itse.Ehkä joillekkin sitten osuu ne monipuolisemmin ne luonteetkin kohdalleen ;D
Liittyikö tämä kenties edellisen viestin kysymykseesi minulle huomiosta koiraan,vai mistä moinen kunnia onnitteluihin :)
Kiva kun pevissä on keksitty toiminnoille omia nimiä.Ei siinä mitään huonoa ole.Ennenvanhaanhan niinkään normaalille toiminnalle,kun koiran huomioiminen siten,kun normaalisti useimmat tekevät käytetty siitä mitään nimitystä.Tosin ei varmaan nytkään taida käyttää...
"Katsoppas..." Niin,ja mikä on tämän kappaleen pointti ?Kerrohan se ensin selkokielellä,niin tiedän,mitä siitä pitäisi ajatella ehkä tarkemmin :D
Sillä eiköhän se ole ihan selvää useammallekkin täällä kirjoittaville,että on koiranomistajia,joilla on ongelmia koiransa kanssa ja tulee aina olemaan sellaisia.Monestakin erilaisistakin syistä.
Ja tuskin on sekään ihan outoa,että koiratkin on hyvin eriluontoisia.Ja jopa ihan rodutkin hieman erilaisia rotupiirteistä johtuen...
Joten en nyt oikein ymmärtänyt,mitä ajoit takaa,vaan oliko se pelkkää kertomusta...
Selvää kysymystä en siitä ainakaan löytänyt.Mutta ei siinä mitään,vaikka olisikin ihan kerrontaa :)
" Kun peviin..." Tämäkin kenties oli jokin esittely,vai?
Yleensäkin koiran kanssa toimiminen koostuu monesta asiassa.Ihan samoin,jos käyttää ruuanhankkimisviettiä hyväksi,niin eihän sekään pelkästään ole.Muutakin sisältyy ;)
Mutta tuo oli erittäin hieno lausahdus ylipäätään,että "Eikä koirasta tule mikään flegmaattinen,jos sen kanssa harrastaa jotain ja pitää koiran aktiivisena " :) Näin meilläkin on huomattu,kun melkein 13 v.papparainenkin vielä tuossa vieressä leluaan retuuttaa :)
Ps.En ole vielä saanut vastausta,miksi kouluttamisella ei ole MITÄÄN tekemistä kasvatuksen kanssa tai mikä se sellainen namikouluttaja on.
Mutta eihän toki mihinkään pakko ole vastata.Muutakin kirjoittamistakin piisaa :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 925278
- 564121
- 252229
Etsin vastaantulevista sua
Nyt kun sua ei oo, ikävöin sua niin v*tusti. 😔Jokaisesta etsin samoja piirteitä, samantyyppistä olemusta, samanlaista s282068Kaikesta muusta
Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko161805- 151464
Ajatteletko koskaan
Yhteisiä työvuosia ja millaista silloin oli? Haluaisin palata niihin vuosiin 🥹281270Tekis mieli lähestyä sua
Mutta pelkään että peräännyt ja en haluis häiritä sua... En tiedä mitä tekisin olet ihana salaa sua rakastan...💗201066- 211000
T, miten mun pitäis toimia
Olen niin toivottoman ihastunut suhun...ollut jo liian,monta,vuotta. Lähestynkö viestillä? Miten? Sun katse...mä en kest43991