Olen nyt 15-vuotta ja lain mukaan saisin erota jos minulla on huoltajan hyväksyntä. Ongelma on vain että vanhempani eivät hyväksy eroaikeitani.
Olen saanut tarpeeksi krisseli-paskasta jo riparin sekä uskontotuntien muodossa. En halua luokiossa enää mitään uskontotunteja käydä ja haluan myös erota valmiiksi aikuisikää varten.
Vanhempani pitävät tätä hetken mielijohteena ja sanovat minun kuitenkin tulevan "järkiini" ja jtn. muuta "etkä muka halua kirkkonaimisia aikuisena?" -juttua ne jakselevat heittää.
Olen kuitenkin vedellyt johtopäätöksiä kristinuskosta ala-asteikäisestä lähtien. Ja jos oikein muistan pidin ala-asteen ukontokirjan juttuja Jessen ihmeteoista samalla tasolla kuin Saapasjalkakissan olemassaoloa.
Viimeinen niitti oli rippikoulu. Sinne menin pääasiassa rahan takia ja sukulaisten patistamana.
Siellä se pappikin yritti epätoivoisasti käännyttää: "Ei nämä ole mitään aikuisten satuja, tarttukaan vain rohkeasti raamattuun ja lukekaa".
Niin päätin tehdä sitten oman huoneeni rauhassa ja käytin usemman tunnin sen lukemiseen ja tulin siihen tulokseen että raamattu on huonosti kirjoitettu, ristiriitainen fiktioteos jonka ainoa tarkoitus on antaa ihmisille valetoivoa.
Raamatunkin sitten rippikoulun jälkeen hävitin näköpiiristäni.
Olen siis saanut tarpeeksi kristinuskosta ja uskonnoista ylipäätänsä mutta miten saisin vanhempanikin näkemään minun kantani?
Olen saanut tarpeeksi krisseli-paskasta jo riparin sekä uskontotuntien muodossa. En halua luokiossa enää mitään uskontotunteja käydä ja haluan myös erota valmiiksi aikuisikää varten.
Vanhempani pitävät tätä hetken mielijohteena ja sanovat minun kuitenkin tulevan "järkiini" ja jtn. muuta "etkä muka halua kirkkonaimisia aikuisena?" -juttua ne jakselevat heittää.
Olen kuitenkin vedellyt johtopäätöksiä kristinuskosta ala-asteikäisestä lähtien. Ja jos oikein muistan pidin ala-asteen ukontokirjan juttuja Jessen ihmeteoista samalla tasolla kuin Saapasjalkakissan olemassaoloa.
Viimeinen niitti oli rippikoulu. Sinne menin pääasiassa rahan takia ja sukulaisten patistamana.
Siellä se pappikin yritti epätoivoisasti käännyttää: "Ei nämä ole mitään aikuisten satuja, tarttukaan vain rohkeasti raamattuun ja lukekaa".
Niin päätin tehdä sitten oman huoneeni rauhassa ja käytin usemman tunnin sen lukemiseen ja tulin siihen tulokseen että raamattu on huonosti kirjoitettu, ristiriitainen fiktioteos jonka ainoa tarkoitus on antaa ihmisille valetoivoa.
Raamatunkin sitten rippikoulun jälkeen hävitin näköpiiristäni.
Olen siis saanut tarpeeksi kristinuskosta ja uskonnoista ylipäätänsä mutta miten saisin vanhempanikin näkemään minun kantani?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jos ne porukat ei anna sinun erota, niin sitten sinun ei auta muuta kuin odotella siihen asti kunnes oli 18.
Ei ne lukion uskonnontunnit nyt mitään vaikeita ole, oikeastaan melko helppoa. Pakollisia uskonnontunteja on muistaakseni 3, joilla kaikilla käsitellään useita maailman uskontoja, ei siis vain tuota kristinuskoa. Opetus ei ole tunnustuksellista, kuten se ehkä on ollut vielä ala-asteella.
Viestiäsi lukiessa tuntui kuin olisin itse kirjoittanut sen, sillä oma tilanteeni on samanlainen.
Olen itsekin yrittänyt ylipuhua äitiäni viittaamalla mm. uskonvapauden riistämiseen, siihen kuinka epätasa-arvoinen ja väkivaltainen uskonto kristinusko on ja niin edelleen, mutta ei mitään tulosta.
Yksi kavereistäni erosi salaa vanhemmilta ja kyseiset huoltajat eivät vielä tänäkään päivänä tiedä heidän alaikäisen lapsensa eroneen heidän selkänsä takana. :--D
Omalla osallani joudun kuulumaan kirkkoon vielä 9 kuukautta, sitten saan näiden monien, hyvin monien vuosien päätteeksi vapauden kristinuskon kahleista. Tuosta parempaa kahdeksastoistavuotislahjaa on vaikea kuvitella.
Mutta joo, yritä viitata vaikkapa uskonvapauden riistämiseen, sillä se melkein tehosi omaan äitiini. Toisaalta voit myös esitellä heille eroakirkosta.fin nettisivuja ja kertoa, että kirkkoon kuuluva allekirjoittaa Raamatun opetukset todeksi.
Voi olla että vanhempasi pelkäävät, koska eivät tiedä millaisia "seremonioita" kirkkoon kuulumattomat pitävät. Voit esimerkiksi kertoa, että ihan samanlaiset häät voi pitää ilman pappia ja kirkkoakin (jopa hyvin paljon persoonallisemmatki!) ja että jokainen saa Suomessa hautapaikan. Kannattaa myös mainita, että annat omille lapsille vapauden valita elämänkatsomuksensa, kun heitä ei kasteta kristityiksi. ;)
Jos ei toimi, niin ei auta muu kuin odottaa tuota maagista syntymäpäivää tai erota salaa.
>>>Omalla osallani joudun kuulumaan kirkkoon vielä 9 kuukautta, sitten saan näiden monien, hyvin monien vuosien päätteeksi vapauden kristinuskon kahleista. Tuosta parempaa kahdeksastoistavuotislahjaa on vaikea kuvitella.
Käännä epämiellyttävä tilanne eduksesi: kristinopin merkitystä eurooppalaisessa kulttuurissa ei voi kiistää. Sinulla on tilaisuus perehtyä ko. taikauskoon ja korottaa yo-tutkintotulostasi samalla kun voit lisäksi, jos huvittaa, saattaa uskonnonopettajasi epätoivon partaalle (jos ei sen ylikin.)
Vähintäänkin saat luokkasi lettipäiset krisselitytöt itkemään. Ai niin: tämä saattaa olla koulukiusaamista. Mutta hauskaa silti!
Anyways, otit rahaa riparista, joten sinulla on sopimus, josta sinun täytyy pitää kiinni. Kolme vuotta on sittenkin hyvin lyhyt aika, vaikka ei se siltä tuossa iässä todellakaan siltä tunnu. Odotas, kun olet kuusikymppinen!
...tahto ylittää lain edessä sinun tahtosi. Itke ja huuda ja raivoa, se ei siitä muutu.
Tällainen on laki.
Mene jo teininä naimisiin ja hankkikaa lapsi jo 17-vuotiaana. Yhteisellä sopimuksellanne saatte liittää laillisesti ja pätevästi lapsenne heti kirkon jäseneksi - mutta edelleenkään et saa itse siitä erota ennen kuin olet täyttänyt 18.
Sori.
Älä hetkeäkään pelkää tuoda esille oma näkökulmasi uskontoon!
Muista kuitenkin, ettei kannata olla kovin terävähampainen, koska silloin muut saattavat torjua ajatuksesi, vaikka olisivat kuinka hyvin perusteltuja tahansa.
Esiinny rennosti, tee kysymyksesi ystävällisesti, ja hanki, jos on mahdollista, etukäteen hyviä argumentteja täältä, tai vapareitten keskustelusivuilta.
lukenut samanlaisen jutun.
Sano suoraan, että koulunkäynti loppuu tähän, jos et allekirjoitusta saa. Oppivelvollisuus sinulla vielä on, mutta jos ei muu auta, niin sano, että tässä on vaihtoehdot vanhukset.
Telkeä itsesi huoneeseesi, tee syömälakko ja näytä, että olet tosissasi. Ja voit sanoa vielä senkin, että soitat lehdistölle ja laitat mediasirkuksen pystyyn. Hyvä lööppi voisi olla: Apua vanhempani pitävät minua kirkon vankeina!
ruveta elämöimään tuollaisesta asiasta? Vanhemmat voisivat toimittaa ap:n mielisairaalaan, jos hän rupeaisi tuolla tavalla käyttäytymään.
Ap, neuvon odottamaan kiltisti ja opiskelamaan ahkerasti. Itselleen sika vahinkoa tekee, jos kaukalonsa kaataa.
tilanne kertoisi kyllä vanhempien hihhulismin asteesta. Ei sellaisilla pitäisi lapsia ollakaan.
Ei kannata rikkoa välejään vanhempiensa kanssa. Koulunkäynnin lopettaminen on typerintä, mitä voi tehdä. Kannattaa ottaa uskonnonopetukseen alentuva asenne: Tämmöistä taikauskoa täällä näköjään opetetaan, mutta olenpa koko hölmöilyn yläpuolella tarkkailemassa ...
Kolme vuotta on sittenkin lyhyt aika. Pääasia on kuitenkin, että laittaa eropaperit heti kun täyttää 18.
Olet tyypillinen ateistihihhuli.
ja eri kulttuureista. Se on hyvin yleisivistävää. Kannattaa pitää korvat auki uskontotunneilla. Tuollaisella asenteella jää tietämättömäksi pölvästiksi.
kouluaikanani ainakaan käsitelty uskontotunneilla edes teodikea-ongelmaa tai Euthyfronin dilemmaa, ja tuskinpa käsitellään vieläkään, joten kyllä uskonnonopetuksen järjellisessä annissa on todella ammottavia aukkoja.
Ei silti, kyllähän lasten on hyvä jotain tietää nykyajan suosituimmista taikauskoista, ja neutraalin uskontojen esittelyn lisäksi opetusohjelmaan voitaisiin ottaa myös astrologiaa ja erilaisia värähtelytasoja.
Olen siis ateistihihhuli, kun haluan että uskonnonvapaus koskee kaikkia.
Mitä pitäisi tehdä, että kirkko erottaisi jäsenyydestään alle 18-vuotiaan?
mieti mitä aiot sanoa ja esitä asiasi varmana. Selitä että on etiikkasi vastaista osallistua sellaisen uskonnon harjoitukseen joka sotii arvojasi vastaan.
Totea ettei omatuntosi anna sinulle rauhaa koksa joudut valehtelemaan siitä mitä oikeasti ajattelet näistä asioista ja teeskentelemään olevasi jotain muuta kuin mitä olet. Että koet ettei sinua hyväksytä sellaisena kuin olet vaan että perheesi mielestä on tärkeämpää mitä muut ajattelevat sinusta.