Haluaisin vaan tietää, mitä mieltä ootte tästä? Muokkasin yhdestä aikaisemmasta värssystä omakohtaisemman, onko liian runollinen?
"Näin saapui syys viimeinen ja aika keltalehtien. Silmät viimeiseen kun suljit, kohti kauniimpaa aikaa kuljit.
Nyt päällemme taivas sataa kyyneleitä, suru hiljalleen raastaa meitä. Sateen jälkeinen raikkaus, on yhtä puhdas kuin kaipaus sinusta. Mutta vielä koittaa meillekin aika viherlehtien. Silloin valonsätelläsi annat meille voimaa uudet lehdet kasvattaa. Oksamme vain ovat vahvempia."
Tarkoitukseni on, että sanat myös lohduttaisivat omaisia...
"Näin saapui syys viimeinen ja aika keltalehtien. Silmät viimeiseen kun suljit, kohti kauniimpaa aikaa kuljit.
Nyt päällemme taivas sataa kyyneleitä, suru hiljalleen raastaa meitä. Sateen jälkeinen raikkaus, on yhtä puhdas kuin kaipaus sinusta. Mutta vielä koittaa meillekin aika viherlehtien. Silloin valonsätelläsi annat meille voimaa uudet lehdet kasvattaa. Oksamme vain ovat vahvempia."
Tarkoitukseni on, että sanat myös lohduttaisivat omaisia...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaunis on, mutta ehkä liian pitkä,
ainakin jos värssy tulee hautalaitteen mukaan
kirkossa luettavaksi. Värssyn lukeminen on myös
aika raskasta arkun äärellä eikä välttämättä
kuulu kovin hyvin. Minusta neljä ensimmäistä riviä
riittäisi ainakin silloin jos tulee ääneen luettavaksi.
Milestäni runo on hyvä. Olet oivaltanut asian syvältä.
Tuo loppu jotenkin töksähtää "Oksamme vain ovat vahvempia." Voisiko sitä vielä muokata jotenkin.
Älä kuitenkaan poista sitä! = )
Näin saapui syys viimeinen ja aika keltalehtien. Silmät viimeiseen kun suljit, kohti kauniimpaa aikaa kuljit.
Tähän asti on hyvä (hautajaisissa luettavaksi), muuten tuntuu et on väkisin väännetty ja paikoitellen töksähtävä (anteeksi vain tämä on vain minun mielipiteeni, ei pahalla)
Ajatuksena kuitenkin kaunis, voisitko ajatella lukevasi vaikka muistotilaisuudessa tai jos et itse ole lähin omainen, niin esim. leski voisi tykätä jos kirjoitat sen hänelle muistoksi ja voimaksi.