Näin ainakin ajattelen ja sen seurauksena erosimmekin kirkosta vaimon kanssa muutamia viikkoja sitten.
Muutama viikko sitten tipahtikin postilaatikosta kirje seurakunnalta. Asia koski eroamispäätöstämme kirkosta. Olemme pohtineet ja rukoilleet asiaa jo pidempään, joten päätös eroamisesta ei ollut hetken mielijohde. Päätöksen sinetöi arkkipiispamme kannanotto homoseksuaalisuutta koskevassa keskustelussa, jossa hän ilmoitti kannakseen sen, että homoseksuaalisuus on ihmiselle annettu jo syntymässä. En ala tätä asiaa sen enempää pohtimaan, mutta sen verran on sanottava, että olemme eri mieltä asiassa ja tämä oli se ns. ”viimeinen pisara”, joka sinetöi päätöksemme.
Kirkon opetus tänä päivänä tuntuu olevan Jumalan auktoriteettia kohtaan yhä vähättelevämpää. Jumalan Sanaa ei tunnuta pitävän enää ehdottomana, vaan jonkinlaisena historiallisena ja hyviä neuvoja antavana aikalaistensa kirjoittamana kirjana. Ja vaikka tunnustettaisiinkin Raamatun Jumalisuus, niin pyritään kieltämään sen Voima. Tuntuu, että ihminen nykyaikaistuttuaan on tullut niin viisaaksi, että pystyy jo paremmin kuin Jumala sanomaan, mikä on oikein ja mikä ei. Ja jos tällaisten nykyajan ihmisten toimintamallit ja -tavat ovat ristiriidassa Raamatun Sanan kanssa, niin eipä hätiä mitiä, muokataan vähän Sanaa ja kaikki on hyvin...
Kirkon nykyajan suvaitsevaisuus kaikkea kohtaan tuntuu käsittämättömältä. On pappeja, jotka haluavat pysyä kuuliaisina Jumalan Sanalle, ja kun he haluavat palvella tavalla, jonka Herra Sanassaan ilmoittaa, niin heitä vainotaan sen takia. Hyvänä esimerkkinä Karjasillan naispappeutta vastustavan papin erottaminen puoleksi vuodeksi virastaan. Samaan hengenvetoon voisi kysyä, mihin ovat jääneet käsitteet synti ja parannuksen teko??? Tuntuu, että armoa saarnataan joka käänteessä. ”Kaikki on hyvin, ei mitään hätää”, toteaa nykyajan pappi saarnastuolistaan. Harvoin kuulee enää saarnattavan puhdasta evankeliumia, missä synti saarnataan syntinä ja asiat sanotaan niin kuin ne ovat. Ehkäpä pelätään, että ihmiset katoavat kirkkosaleista, jos totuutta aletaan saarnaamaan. On toki totta, että armoa tulee tuoda esille, vaan mihinkäs sitä armoa tarvitaan, ellei tuoda esille syntiä, ihmisen syntisyyttä Jumalan edessä ja parannuksen tekoa?
Ehkäpä omalla kohdallani tuo eroamispäätös syntyi ajatuksesta, tai oikeastaan kysymyksestä itselleni, haluanko kuulua kirkkoon, joka toimii ja opettaa eri tavalla, kuin mitä Jumala sanoo Sanassaan. Moni on sanonut, että onhan se hyvä, että kirkossa on uudestisyntyneitä uskoviakin mukana. Mutta...
Jeesus sanoi,
”Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.
Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla`. Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani.” (Matt.11:15-17)
Jeesus puhuu tässä kahden ihmisen välillä tapahtuvasta tapahtumasta. Jos toinen rikkoo sinua vastaan, Hän aloittaa... Tuskin kysymyksessä on mikään tavallinen pieni riita tai sanallinen loukkaus, vaan vääryyden tekeminen. Uskovan lähtökohtana tulee kaikessa olla ehdoton rehellisyys itseään, toista ihmistä, Jumalaa ja Hänen Sanaansa kohtaan. Jos joku ehdoin tahdoin toimii vastoin Jumalan Sanaa, eikä tee parannusta kehoituksista huolimatta, niin Raamatun mukaan tällainen ihminen on erotettava uskovien yhteydestä ja seurakunnasta. Tämän myös Paavali toi esille useampaankin otteeseen.
"Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha." (1.Kor.5:13) ja ”Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti, sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut.” (Tiit. 3:10-11)
Näin siis tulisi toimia yksilön kohdalla. Vaan mikä on tilanne, jos tuon yksilön kohdalle asetetaankin koko seurakunta, tässä tapauksessa kirkko ja sen opetukset??? Luther aikoinaan otti käteensä Raamatun, alkoi lukea sitä ja vertasi tekstiä kirkon opetukseen. Seurauksena oli uskonpuhdistus. Jos kirkko opettaa ja toimii väärin, niin uskovan velvollisuus näiden Raamatun kohtien perusteella on nuhdella kirkkoa. Ja näinhän uskovat ovat monen asian kohdalla tehneetkin. On ollut joukkovetoamuksia, ettei kirkko esim. alkaisi siunaamaan homoliittoja. Vaan onko kirkko kuuunnellut kehoituksia? Ei ole. Jos Raamatussa käsketään erottamaan harhaoppiset ja väärintekijät, niin silloinhan kirkko itse tulisi erottaa uskovien yhteydestä. Tämä lienee kuitenkin mahdotonta. Jos kirkkoa ei voi erottaa, eikä kirkko suostu tekemään parannusta, niin jääkö muuta vaihtoehtoa, kuin erota itse kirkosta? Jos pysymme kirkon jäseninä, vaikka näemme ja tiedämme, että se opettaa vastoin Jumalan Sanaa ja toimii tavalla, jota Raamattu ei hyväksy, niin me ikään kuin hyväksymme kirkon toiminnan. Hiljaisuutemme tulkitaan hyväksynnäksi, ja tämä johtaa siihen, että tulemme myös osallisiksi näistä vääristä opetuksista ja toimista. Tulee muistaa, että ristiriitatilanteissa ihminen on aina väärässä ja Jumala oikeassa. Paavali toteaa Galatalaiskirjeessä sen ensimmäisessä luvussa,
”Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.” (Gal.1:8)
Eroaminen oli siis ratkaisu, jota olemme pohtineet pitkään. Jotenkin tuntuu jopa haikealta, mutta minkäpä asialle voi. Kirkon kahdesta sakramentista ajattelemme kasteen kohdalla toisin. Olemme kumpikin Sannan kanssa käyneet uskovien kasteellla vastoin kirkon opetusta. Jo se itsessään aiheuttaa ristiriitatilanteen meidän ja seurakunnan välillä.
Haluamme uskoa ja ajatella Raamatun mukaisesti, Jumalan Sana on sellaisenaan auktoriteetti, jonka edessä ihmisen tulee olla nöyrä. Emme voi alkaa muokkaamaan sitä omien mielihalujemme mukaisesti. Siunausta kuitenkin kaikille ev.lut.seurakunnan jäsenille ja niille uskollisille palvelijoille, jotka haluavat pitää kiinni Raamatun opetuksista ja näin myös opettavat seurakunnan jäseniä.
”Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.
Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.”
(Ilm. 18:4-5)
Muutama viikko sitten tipahtikin postilaatikosta kirje seurakunnalta. Asia koski eroamispäätöstämme kirkosta. Olemme pohtineet ja rukoilleet asiaa jo pidempään, joten päätös eroamisesta ei ollut hetken mielijohde. Päätöksen sinetöi arkkipiispamme kannanotto homoseksuaalisuutta koskevassa keskustelussa, jossa hän ilmoitti kannakseen sen, että homoseksuaalisuus on ihmiselle annettu jo syntymässä. En ala tätä asiaa sen enempää pohtimaan, mutta sen verran on sanottava, että olemme eri mieltä asiassa ja tämä oli se ns. ”viimeinen pisara”, joka sinetöi päätöksemme.
Kirkon opetus tänä päivänä tuntuu olevan Jumalan auktoriteettia kohtaan yhä vähättelevämpää. Jumalan Sanaa ei tunnuta pitävän enää ehdottomana, vaan jonkinlaisena historiallisena ja hyviä neuvoja antavana aikalaistensa kirjoittamana kirjana. Ja vaikka tunnustettaisiinkin Raamatun Jumalisuus, niin pyritään kieltämään sen Voima. Tuntuu, että ihminen nykyaikaistuttuaan on tullut niin viisaaksi, että pystyy jo paremmin kuin Jumala sanomaan, mikä on oikein ja mikä ei. Ja jos tällaisten nykyajan ihmisten toimintamallit ja -tavat ovat ristiriidassa Raamatun Sanan kanssa, niin eipä hätiä mitiä, muokataan vähän Sanaa ja kaikki on hyvin...
Kirkon nykyajan suvaitsevaisuus kaikkea kohtaan tuntuu käsittämättömältä. On pappeja, jotka haluavat pysyä kuuliaisina Jumalan Sanalle, ja kun he haluavat palvella tavalla, jonka Herra Sanassaan ilmoittaa, niin heitä vainotaan sen takia. Hyvänä esimerkkinä Karjasillan naispappeutta vastustavan papin erottaminen puoleksi vuodeksi virastaan. Samaan hengenvetoon voisi kysyä, mihin ovat jääneet käsitteet synti ja parannuksen teko??? Tuntuu, että armoa saarnataan joka käänteessä. ”Kaikki on hyvin, ei mitään hätää”, toteaa nykyajan pappi saarnastuolistaan. Harvoin kuulee enää saarnattavan puhdasta evankeliumia, missä synti saarnataan syntinä ja asiat sanotaan niin kuin ne ovat. Ehkäpä pelätään, että ihmiset katoavat kirkkosaleista, jos totuutta aletaan saarnaamaan. On toki totta, että armoa tulee tuoda esille, vaan mihinkäs sitä armoa tarvitaan, ellei tuoda esille syntiä, ihmisen syntisyyttä Jumalan edessä ja parannuksen tekoa?
Ehkäpä omalla kohdallani tuo eroamispäätös syntyi ajatuksesta, tai oikeastaan kysymyksestä itselleni, haluanko kuulua kirkkoon, joka toimii ja opettaa eri tavalla, kuin mitä Jumala sanoo Sanassaan. Moni on sanonut, että onhan se hyvä, että kirkossa on uudestisyntyneitä uskoviakin mukana. Mutta...
Jeesus sanoi,
”Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.
Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla`. Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani.” (Matt.11:15-17)
Jeesus puhuu tässä kahden ihmisen välillä tapahtuvasta tapahtumasta. Jos toinen rikkoo sinua vastaan, Hän aloittaa... Tuskin kysymyksessä on mikään tavallinen pieni riita tai sanallinen loukkaus, vaan vääryyden tekeminen. Uskovan lähtökohtana tulee kaikessa olla ehdoton rehellisyys itseään, toista ihmistä, Jumalaa ja Hänen Sanaansa kohtaan. Jos joku ehdoin tahdoin toimii vastoin Jumalan Sanaa, eikä tee parannusta kehoituksista huolimatta, niin Raamatun mukaan tällainen ihminen on erotettava uskovien yhteydestä ja seurakunnasta. Tämän myös Paavali toi esille useampaankin otteeseen.
"Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha." (1.Kor.5:13) ja ”Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti, sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut.” (Tiit. 3:10-11)
Näin siis tulisi toimia yksilön kohdalla. Vaan mikä on tilanne, jos tuon yksilön kohdalle asetetaankin koko seurakunta, tässä tapauksessa kirkko ja sen opetukset??? Luther aikoinaan otti käteensä Raamatun, alkoi lukea sitä ja vertasi tekstiä kirkon opetukseen. Seurauksena oli uskonpuhdistus. Jos kirkko opettaa ja toimii väärin, niin uskovan velvollisuus näiden Raamatun kohtien perusteella on nuhdella kirkkoa. Ja näinhän uskovat ovat monen asian kohdalla tehneetkin. On ollut joukkovetoamuksia, ettei kirkko esim. alkaisi siunaamaan homoliittoja. Vaan onko kirkko kuuunnellut kehoituksia? Ei ole. Jos Raamatussa käsketään erottamaan harhaoppiset ja väärintekijät, niin silloinhan kirkko itse tulisi erottaa uskovien yhteydestä. Tämä lienee kuitenkin mahdotonta. Jos kirkkoa ei voi erottaa, eikä kirkko suostu tekemään parannusta, niin jääkö muuta vaihtoehtoa, kuin erota itse kirkosta? Jos pysymme kirkon jäseninä, vaikka näemme ja tiedämme, että se opettaa vastoin Jumalan Sanaa ja toimii tavalla, jota Raamattu ei hyväksy, niin me ikään kuin hyväksymme kirkon toiminnan. Hiljaisuutemme tulkitaan hyväksynnäksi, ja tämä johtaa siihen, että tulemme myös osallisiksi näistä vääristä opetuksista ja toimista. Tulee muistaa, että ristiriitatilanteissa ihminen on aina väärässä ja Jumala oikeassa. Paavali toteaa Galatalaiskirjeessä sen ensimmäisessä luvussa,
”Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.” (Gal.1:8)
Eroaminen oli siis ratkaisu, jota olemme pohtineet pitkään. Jotenkin tuntuu jopa haikealta, mutta minkäpä asialle voi. Kirkon kahdesta sakramentista ajattelemme kasteen kohdalla toisin. Olemme kumpikin Sannan kanssa käyneet uskovien kasteellla vastoin kirkon opetusta. Jo se itsessään aiheuttaa ristiriitatilanteen meidän ja seurakunnan välillä.
Haluamme uskoa ja ajatella Raamatun mukaisesti, Jumalan Sana on sellaisenaan auktoriteetti, jonka edessä ihmisen tulee olla nöyrä. Emme voi alkaa muokkaamaan sitä omien mielihalujemme mukaisesti. Siunausta kuitenkin kaikille ev.lut.seurakunnan jäsenille ja niille uskollisille palvelijoille, jotka haluavat pitää kiinni Raamatun opetuksista ja näin myös opettavat seurakunnan jäseniä.
”Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.
Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.”
(Ilm. 18:4-5)
Vastaukset 3
Vanhimmat
josko eroaisi kirkosta. Sitähän täällä palstoilla on toitotettu jo pitkään, syyt vain on moninaiset eroon. Kirjoituksessa kävi ilmi pätevä syy erota!!!!!!!!!!!!!!
mullakin. Toivottavasti ei ihan vielä tarvitsisi...
Kirjoituksesi on aika pitkä, mutta jotain voisin lyhyesti vastata!
Kirjoitit-
>>>Muutama viikko sitten tipahtikin postilaatikosta kirje seurakunnalta. Asia koski eroamispäätöstämme kirkosta.
-Päätöksen sinetöi arkkipiispamme kannanotto homoseksuaalisuutta koskevassa keskustelussa, jossa hän ilmoitti kannakseen sen, että homoseksuaalisuus on ihmiselle annettu jo syntymässä.
-...sen verran on sanottava, että olemme eri mieltä asiassa ja tämä oli se ns. ”viimeinen pisara”, joka sinetöi päätöksemme.>Kirkon kahdesta sakramentista ajattelemme kasteen kohdalla toisin. Olemme kumpikin Sannan kanssa käyneet uskovien kasteellla vastoin kirkon opetusta. Jo se itsessään aiheuttaa ristiriitatilanteen meidän ja seurakunnan välillä.