Löysin mökiltä jonkun vanhan käsinkirjoitetun kirjantapaisen jossa oli kaikkea mielenkiintoista yliluonnollisesta (tarinoita yms) .. yksi tarina jäi kaivelemaan kirjan lopussa. Tunnistaako kukaan, että onko jokin vanha taru:
Tarinassa mies oli sodassa ja nainen odotti miestä kotiin ikävöiden. Eräänä aamuna nainen huomasi kissan istuvan olohuoneessa miehen lepotuolissa ja kuvitteli tämän olevan naapurin kissa. Hän kävi viemässä kissan naapuriin, joka sanoi ettei kissa ole hänen. Nainen jätti kissan metsikön viereen.
Naisen katsoessa ikkunasta etupihalle hän näki taas saman kissan istumassa pihan penkillä.
Myöhemmin päivällä naisen ollessa pihalla tuli tämä kissa syliin istumaan ja naukumaan.
Nainen ei taaskaan noteeraanut asiaa sen kummemmin vaan jätti kissan pihalle, kun meni itse sisälle.
Illalla nainen kuuli kellarikerroksesta miehen työhuoneesta kolinaa ja meni katsomaan.. kissa oli ilmeisesti päässyt kellariin jotain kautta.
Nainen ei enään viitsinyt laittaa kissaa ulos, vaan ajatteli antavansa sille yösijan seuraavaan päivään asti asti jolloin hän aikoi ottaa selvää kenen kissa tämä on.
Yöllä kissa tuli naisen viereen nukkumaan aivan kiinni naiseen.. eikä suostunut naisen hätistelyistä huolimatta lähtemään, vaan tuli aina takaisin. Lopulta nainen luovutti ja antoi kissan nukkua kainalossa.
Aamulla nainen heräsi oven koputukseen. Hän avasi oven ja ovella ollut henkilö kertoi, että naisen aviomies oli kuollut sodassa.
Nainen huomasi, että kissaa ei enään näkynyt, mutta pöydälle oli ilmestynyt pieni avain, jonka nainen tunnisti miehen työhuoneessa sijaitsevaan lippaaseen kuuluvaksi.
Hän meni työhuoneeseen ja avasi lippaan, lippaassa oli kirje jonka päällä luki naisen nimi.
Nainen avasi kirjeen jossa luki, että nainen ei tule saamaan kirjettä jos kaikki menee hyvin ja mies palaa kotiin ja että jos nainen lukee kirjettä, niin hän tietää ettei kaikki mennyt suunnitelmien mukaan ja mies ei enään tule palaamaan kotiin. Kirjeessä kerrottiin myös, että miten syvästi mies rakastaa naista ja lupaa tavalla tai toisella ilmoittaa, että kaikki on hyvin, vaikka kuolikin. Kirjeessä oli päivämäärä, joka todisti, että kirje oli kirjoitettu juuri ennen kun hänen aviomies lähti sotaan
Nainen tajusi miehen tulleen kissan muodossa hyvästelemään ja ilmoittamaan, että rakasti häntä kuolinhetkelläänkin.
^^ Pitkä teksti, mutta siis tietääkö kukaan mikä tuo tarina on ja mistä tuon täältä netistä löytäisi mahdollisesti? Tai onko jostain kirjasta kopioitu?
En oikein millään hakusanalla ole löytänyt mitään.
Kirjan ekalla sivulla oli erään jo aikoja sitten kuolleen sukulaiseni nimi, että hän on luultavasti kirjoittanut kirjasen.. ja hänen mies tosiaan kuoli sodassa.
Sen takia kiinnostaa, että onko tuo tarina jokin yleinenkin "kauhujuttu" vai olisiko mahdollista, että tämä olisi sattunut tälle sukulaiselleni!
Tämä henkilö oli kuulemma ollut todella kiinnostunut kaikesta yliluonnollisesta ja oli joskus puhunut, että hänelle itselleenkin on sattunut jotain yliluonnollisisa juttuja.. tiedäppä sitten.
Tunnistaako kukaan tarinaa yleiseksi taruksi?
Tarinassa mies oli sodassa ja nainen odotti miestä kotiin ikävöiden. Eräänä aamuna nainen huomasi kissan istuvan olohuoneessa miehen lepotuolissa ja kuvitteli tämän olevan naapurin kissa. Hän kävi viemässä kissan naapuriin, joka sanoi ettei kissa ole hänen. Nainen jätti kissan metsikön viereen.
Naisen katsoessa ikkunasta etupihalle hän näki taas saman kissan istumassa pihan penkillä.
Myöhemmin päivällä naisen ollessa pihalla tuli tämä kissa syliin istumaan ja naukumaan.
Nainen ei taaskaan noteeraanut asiaa sen kummemmin vaan jätti kissan pihalle, kun meni itse sisälle.
Illalla nainen kuuli kellarikerroksesta miehen työhuoneesta kolinaa ja meni katsomaan.. kissa oli ilmeisesti päässyt kellariin jotain kautta.
Nainen ei enään viitsinyt laittaa kissaa ulos, vaan ajatteli antavansa sille yösijan seuraavaan päivään asti asti jolloin hän aikoi ottaa selvää kenen kissa tämä on.
Yöllä kissa tuli naisen viereen nukkumaan aivan kiinni naiseen.. eikä suostunut naisen hätistelyistä huolimatta lähtemään, vaan tuli aina takaisin. Lopulta nainen luovutti ja antoi kissan nukkua kainalossa.
Aamulla nainen heräsi oven koputukseen. Hän avasi oven ja ovella ollut henkilö kertoi, että naisen aviomies oli kuollut sodassa.
Nainen huomasi, että kissaa ei enään näkynyt, mutta pöydälle oli ilmestynyt pieni avain, jonka nainen tunnisti miehen työhuoneessa sijaitsevaan lippaaseen kuuluvaksi.
Hän meni työhuoneeseen ja avasi lippaan, lippaassa oli kirje jonka päällä luki naisen nimi.
Nainen avasi kirjeen jossa luki, että nainen ei tule saamaan kirjettä jos kaikki menee hyvin ja mies palaa kotiin ja että jos nainen lukee kirjettä, niin hän tietää ettei kaikki mennyt suunnitelmien mukaan ja mies ei enään tule palaamaan kotiin. Kirjeessä kerrottiin myös, että miten syvästi mies rakastaa naista ja lupaa tavalla tai toisella ilmoittaa, että kaikki on hyvin, vaikka kuolikin. Kirjeessä oli päivämäärä, joka todisti, että kirje oli kirjoitettu juuri ennen kun hänen aviomies lähti sotaan
Nainen tajusi miehen tulleen kissan muodossa hyvästelemään ja ilmoittamaan, että rakasti häntä kuolinhetkelläänkin.
^^ Pitkä teksti, mutta siis tietääkö kukaan mikä tuo tarina on ja mistä tuon täältä netistä löytäisi mahdollisesti? Tai onko jostain kirjasta kopioitu?
En oikein millään hakusanalla ole löytänyt mitään.
Kirjan ekalla sivulla oli erään jo aikoja sitten kuolleen sukulaiseni nimi, että hän on luultavasti kirjoittanut kirjasen.. ja hänen mies tosiaan kuoli sodassa.
Sen takia kiinnostaa, että onko tuo tarina jokin yleinenkin "kauhujuttu" vai olisiko mahdollista, että tämä olisi sattunut tälle sukulaiselleni!
Tämä henkilö oli kuulemma ollut todella kiinnostunut kaikesta yliluonnollisesta ja oli joskus puhunut, että hänelle itselleenkin on sattunut jotain yliluonnollisisa juttuja.. tiedäppä sitten.
Tunnistaako kukaan tarinaa yleiseksi taruksi?
Vastaukset 11
Vanhimmat
En ole kuullut kyseistä tarinaa, mutta olen kuullut muita tarinoita, joissa ihminen on kuolemansa jälkeen ilmestynyt kissana läheisilleen. Tai näin ovat läheiset päätelleet. Kissathan nyt ovat muutenkin melko mystisiä otuksia. Itselläni oli kauan sitten niin erityislaatuinen kissa, että mieleeni tuli usein ihminen hänestä. Se oli ehkä silkkaa mielikuvitusta, mutta kuka tietää...
Kissat on todellakin erikoisia eläimiä. Ne ovat fiksuja ja osaavat pitää oman reviirinsä ja yksityisyytensä. Olen kuullut että jotkut jo kehittyneetkin sielut saattaisivat ottaa kissan hahmon. Ei tietoa onko tosi tapahtuma vai tarua.
Kaverillani oli kissa joka sai kanssa miettimään, että siinä on ihmismäisiä piirteitä.
-Se kissa katsoi televisiota
- "kuunteli" radiota
-jos porukalla oltiin iltaa viettämässä niin kissa tuli seuraan "juttelemaan"
-kissa oli aina paikalla kun vaihtoi vaatteita. heh.
-muutenkin se seuraili paljon tekemisiä
-oli kamalan mustasukkainen kaveristani.. saattoi esim murista ja sähistä jos joku istui liian lähellä kaveria
-se joi kaljaa (kukaan ei sitä sille juottanut, vaan se nuoli tyhjien pullojen suita)
-ei syönyt kissanruokaa
-ei nukkunut lattialla
Siis osa nuista on ihan perusjuttuja kissalle, mutta kaveria alko ahistamaan jossain vaiheessa, kun siitä välillä tuli mieleen että joku on tullu kattelemaan sen kissan kautta.. sen oli sitten pakko alkaa vaihtaa vaatteet sillain et se kissa ei ollu huoneessa.
Se kissa on muutenkin karmiva.. saattaa vaan tuijottaa jossain tienreunassa. Yhesti istuin tupakilla pihalla ja se katteli minua sen koko tupakin ajan sieltä talon nurkalta. Siis suoraan ja taukoamatta.. ei ees pää kääntyny vaikka autoja ajoi ohi ja kissat yleensä uteliaita, ni päät kääntyy jos kuulee ääntä. Oli vielä pimeätä ja pihavalo vaan paloi.. siis se kissa on aivan kamala. Se tuijottaa samalla tavalla useasti ainakin minua.
Ja se nukkuu silmät auki! Silleen sellaset kalvot vaan menee oudosti siinä silmillä kun se nukkuu. Hyi helv..
Tä on toisaalta aika huumoriteksti jos sillain miettii, mut joo on totta ja todella pelottava elukka.
Eläydyin lopussa liikaa kertomaan tuota.. kissa on siis tätä nykyä mullan alla.
Ei ole elossa, vaikka puhuinkin vahingossa "ON" muodossa.. Oli siis...
Olen myös tavannut joskus sellaisen kuvailemasi otuksen. Tämä oma kissani oli toisentyyppinen. Ei koskaan vihainen, täynnä rakkautta ja hyvyyttä koko katti. Rakasti kaikkia;ihmisiä, toisia kissoja, koiria. Ei pentunakaan juuri leikkinyt kissojen leikkejä, kyhnäsi mielummin ihmisten kyljessä. Ei osannut kehrätä. Otti pehmeillä tassuilla poskista kiinni ja antoi pusuja. Ei koskaan raapaissut tai purrut ketään eikä sähissyt. Otti vieraat vastaan avosylin ja suukotti heidätkin. Tuntui ymmärtävän kaiken. En ole sen jälkeen samanlaista tavannut. Nämä nykyiset kissani on niitä "tavallisia" kissoja. Toki omia persooniaan ja salaperäisiä, mutta ehdottomasti kissoja.
Vaikka tuollainen hellyydenkipeä ja mukava kissa olisi aivan unelma, mutta saattaisi silti alkaa ahdistamaan itseänikin.
Oikein kylmänväreet tuli, kun sanoit, että otti poskista kiinni tassuilla ja antoi pusuja.. hrr.
Nyt kun tuon luin, nin muistain, että olihan minullakin kissa joka oli todella ystävällinen.. ei purrut ketään, mutta en pitänyt sitä omituisena. Se oli vain tyytyväinen kissa.. olin itse sillon pieni ja täytyy myöntää valitettavasti, että pidin kissaa enemmänkin leluna kun lemmikkinä ja tämä kissa ei koskaan purrut minua tai mitään, kun otin sen leikkeihin mukaan. Hävettää myöntää, että tolleen, mut ei sitä lapsaena tajua. Kissa kuoli sitten vanhuuteen, ei minun käsiini siis.
JA oli kissa myös joka kuletteli vaatteita.. sukkia ja toppeja. Perusteltiin sillä, että vaikka leikattu oli, niin äidinvaistot jäänyt päälle ja kuletteli sukkia pentuinaan.. ja se siis aivan nähtiin sukka suussa, hhe.
Toivottavasti johtui kiimasta.. nyt vasta alkaa miettimään, et ei normaalia.
Luin aloittajan tarinan, mutta se ei ole tuttu. Luin keskustelut ja tuli mieleeni, että karkasipa tytöillä taas mielikuvitus hurjaksi. Te annatte kissalle ihmisen olemuspuolia ja se on vähintäänkin "naurettavaa". Ei kissa ole mitään muuta kuin kissa. Te tunnistatte vain omia tunteitanne, ajatuksianne toiveita jne.
Joku kirjoitti, että "kissa antoi pusuja". Ei kissat anna pusuja, vaan SINÄ TOIVOIT, että se antaisi pusuja. Kissa toimii eläimen tavoin, ei ihmisen tavoin. Omia ajatuksiasi ja toiveitasi sinä kerroit, et kissan. Tokkopa kissa edes osaa ajatellakaan. Ei pidä samaistua eläimeen.
Ja palatakseni tarinaan, joka on vilkkaan mielikuvituksen tuotetta. Joitain tapahtumia on oikeasti ehkä tapahtunutkin: miehen lähtö sotaan ja suruviesti, mutta kaikki muu on mielen sepitelmää. Ei pidä uskoa kaikenlaisia taruja tosina, koska taru ei ole milloinkaan tosi.
mutta ilman "lähituntumaa" tapahtuneisiin on aika rohkeaa suoralta kädeltä tuomita, vai mitä? Maailmassa on niin paljon asioita, joita emme vielä tiedä, joita tiede ei vielä ole saanut selville. Aina, kun puhutaan esimerkiksi tieteellisistä tuloksista, mainitaan aina myös "tämänhetkisen tiedon mukaan" tai "nykyään uskotaan". Aivan niinkuin maapallokin oli ehdottoman varmasti litteä ja ajatukselle maan pyöreydestä naurettiin.
Mitä kissoihin tulee, olen niiden suhteen jonkin sortin "ekspertti". Olen ollut aina tekemisissä kissojen kanssa. Mutta vain yhden näin harvinaislaatuisen kissan kanssa. Tämä kyseinen kissa oli myös energioiltaan erilainen kuin muut kissat. Hänen poismenonsa jälkeen en pitkään aikaan edes pitänyt kissoista, sillä toista samanlaista ei ole. Meni useampi vuosi, ennekuin halusin ottaa jälleen kissan. Tällä hetkellä minulla on siis kaksi ihan tavallista kissaa, kuten jo aiemmin kerroin. En ole altis projisoimaan omia tunteitani eläimiin. Tiedän, miten eläimet (lähinnä koirat ja kissat) käyttäytyvät. Sitä en tiedä, oliko tämä minun kissani ihmisen inkarnaatio tai nämä muiden tarinoiden kissat. En pidä sitä mahdottomana, mutta en siihen varauksetta uskokaan. Sen vain tiedän varmasti, ettei tämä lumivalkoinen urospuolinen olento ollut tavallinen kissa.
Ja kyllä se pusutteli. Usko pois ;-)
Olet mielestäni vain hyväuskoinen höppänä, joka haluaa uskoa noin kuten uskot. Valitettavasti sinullakaan, kuten ei muillakaan hyväuskoisilla höppänöillä, ole mitään uskottavaa faktatietoa asiastanne. Ne ovat siis VAIN uskomuksia, jotka ovat ihan taruja. Uskomukset eivät ole milloinkaan faktaa, vaan sepitettyjä tarinoita.
höppänöillä on aina hauskempaa :-D
Se voi olla tositapahtumakin, suomenmaa on pullollaan kertomuksia siitä, että rajan takaa pyritään ottamaan yhteyttä.
Kaikki ihmiset niin uskovat kuin jumalattomatkin surevat kuoleman kohdatessa omaisiaan.
Saatanalle josta kuolema on lähtöisin tarjoutuu tässä surullisessa tilanteessa oiva mahdollisuus suureen petokseen varsinkin jos kyseessä on ei uskova henkilö.
Raamattu nimittäin sanoo "eivät kuolleet tiedä mitään" "eikä heillä ole mitään osaa enää siinä mitä auringon alla tapahtuu"
Rajan takaa ilmestyvät henkilöt eivät ole kuolleita omaisiamme niin kun he antavat ymmärtää, he saattavat jopa tuoksua samalle hajuvedelle mitä vainaja käytti eläessään, saatana pystyy uskomattoman tarkasti tekeytymään kenen ihmisen hahmoon tahansa, jotkut ovat nähneet jopa itsensä.
Se että saatana menee kissaan ei ole hänelle vaikea temppu. Jeesus ajoi tuhansia demoneita sikoihin.
Miksi hän järjestää kaikki nämä petokset?
Yleensä hänen viestinsä näiden ilmiöiden kautta on "ei kuolemaa ole, pääset paratiisiin hyviin oloihin kuoleman jälkeen"
Eli hän lupaa Taivaan täysin katteettomin perustein ennen tuomiopäivää. Valheidensa tueksi hän lähettää todisteeksi pettäviä vainajahenkiä.