Haluan kysyä, että miten sinusta tuli ateisti?
Olisi mukava kuulla.
Hyvää päivänjatkoa!
Olisi mukava kuulla.
Hyvää päivänjatkoa!
Miten sinusta tuli ateisti?
joku vaan
331174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Vaikuttiko siiten Raamatun Jumalan idioottimaisuus, sekä kyvyttömyys toimia?
Esim: kun se sallii sodat, ja taudit?
Ja tämä sen "rakkaus" mitä se osoitti pojalleen, Jeesukselle:
- Ei pannut tikkua ristiin, vaan Jessen ristiin.
Aika moista isän "rakkautta" kun vain voi lepyttää itsensä, oman pojan kivun katsomisella?!
Minusta ei ole tullut ateistia, ellei sellaiseksi lasketa syntymääni.
Voisi siis sanoa että olen ateisti koska minusta ei ole koskaan tullut uskovaista.
On niitä paljon ihmisiä jotka ovat syntymästään asti uskoneet Jumalaan vaikkeivat ole uskovaisia.
Alkaa vain syyt olla vähissä uskoa, kun Jumala EI auta ketään..
Kuule kun yksikään vastasyntynyt ei usko tasan yhtään mihinkään.
Usko jumalaan tai jumaliin muodostuu kyllä sitten vasta myöhemmin.
Sellaista käsitettä kuin uskovainen lapsi ei ole olemassakaan. On uskovien vanhempien lapsia. Lapsien manipuloiminen helvetin tulella ja aivopeseminen uskomaan näkymättömään mieheen on moraalitonta.
Saanen vielä uudelleen sanoa että, usko Jumalan olemassaoloon ei ole sama asia kuin uskovaisuus. Vaikka uskoo että Jumala on olemassa ei ole vielä uskovainen.
Raamatussa sanotaan että paholainenkin uskoo Jumalan olevan olemassa ja vapisee.
***Vaikka uskoo että Jumala on olemassa ei ole vielä uskovainen. ***
Ja vaikka kuinka uskoisit, se ei vielä todista uskosi kohteen olemassaoloa.
***Raamatussa sanotaan että paholainenkin uskoo Jumalan olevan olemassa ja vapisee. ***
Niin joulutaruissakin kerrotaan tonttujen pitävän Joulupukin sanaa lakina. Ei tee tontuista yhtään sen todellisimpia.
Kukaan ei taatusti usko jumalaan, ellei joku häntä siihen opeta!
Kerrohan muuten, miten joku voi uskoa jumalaan olematta uskovainen?
Yhtä tajutonta olisi väittää jonkun käyttävän rillejä, mutta ei kuitenkaan silmälaseja!?!
Suurin osa suomalaisista uskoo Jumalaan mutta vain aniharva on uskovainen.
Sanon kolmannen kerran, usko Jumalan olemassaoloon ei vielä tee ihmisestä uskovaista.
Se ei tarkoita samaa kuin uskoa jumalaan syntymästään saakka.
Ennen kristinuskoa porukka uskoi menninkäisiin ja sen sellaisiin.
Nyt uskotaan jumalaan. Ehkä sitten 25v päästä uskotaan että ufomiehet laskeutuvat dc kympillä maahan ilmoittaakseen että maapallolla tehty ihmiskoe lopetataan turhana ja meidät kaikki tapetaan.
Suurin osa suomalaisista on sitä mieltä että voisi olla jonkinlainen jumala olemassa. Se nyt ei kerro oikeastaan yhtään mitään muuta kuin että ketään ei oikeastaan edes kiinnosta koko asia.
kaikki jotka uskovat(eli luulevat) jumalaan, eivät ole uskovaisia. ne on HIHHULEITA!
Kun vain avaa silmänsä ja katsoo millä tolalla maailma on alkaa väkisinkin epäilemään jumalan olemassaoloa. Ei tarvitse olla filosofian tohtori huomatakseen esim. raamatun ristiriitaisuuden. Myös uskovaisten ahdasmielisyys on niin vastenmielistä, että puistattaa.
Minä en ole löytänyt Raamatusta vielä yhtään ristiriitaisuutta.
Se ei löydä joka ei etsi.
Klassikko:
Mitkä olivat Jeesuksen viimeiset sanat?
Jos luet 5. Moos. 13: 7-11, niin olemme aika kaukana anteeksiannosta ja lähimmäisenrakkaudesta.
Ylipäätään oppi helvetistä ja taivaasta on jo itsessään niin ristiriitainen itse perusopin kanssa että hohhoijaa...
Ja aika hiljaista on ollut tuon Jeesuksen toisen tulemisen kanssa.
Uskominen raamattuun kirjaimellisesti vaati jo huikeaa tietämättömyyttä historiasta, mytologiasta ja taiteesta. Kaikkien uskontojen kuvamaailma, rituaalit ja uskomukset kertovat satojen vuosien mittaisesta ristipölytyksestä.
Uskovaisilla ei ole sen enempää todisteita jumalan ja saatanan kuvitellulle olemassaololle, kuin muinoin Zeuksen pitämiseen vuorella tai Poseidonin valtamerissä. Nämäkin uskonnot joutuivat mytologian romukoppaan kannattajien ja todisteiden puutteessa.
yksinomaan siitä , että olet niin helvetin tyhmä.
joulupukki heitti käymästä joulusin ja muutenkin penskana aina kun olis mieli tehny lähteä vaikka uimaan,niin kohta tuli vodaa...
soitin sitte jumalalle ja joulupukille ja sanoin että vitut minä ainakaan tommosiin jaksa enää uskoa.
Onhan minut kirkoon liitetty lapsena ja jaoin makuuhuoneen uskovaisen mummoni kanssa ja koulussakin laulettiin pelkkiä virsiä laulutunnilla, mutta en joutunut koskaan mukaan imuun. Tuskin kukaan ihan lapsena ymmärtää edes, mistä tarkkanottaen on kyse. 7 vuotiaana kuulin ensimmäisen kerran kristinuskon keskeisen opista, perisynnistä ja Jeesuksen ristinkuoleman merkityksestä. En pitänyt sitä silloin totena tai uskottavana, enkä koskaan jälkeenpäinkään. Mitään muutakaan jumaluskon versiota en ole koskaan kannattanut.
Mielestäni jumalaan uskominen on järjenvastaista, ja ainakin kristillinen versio siitä on täysin epäjohdonmukaista, ja jos totta puhutaan, niin suorastaan nykyihmisen ajattelu- ja harkintakykyä halveksuvaa. Minua ei oikeastaan kiinnosta erityisemmin edes keskustella kristinuskosta. Ei pidä silti antaa levittäytyven ja painostusta harjoittavinen kristittyjen kekkuloida ihan vapaasti ja ihan ilman mitään vastusta.
Istuin muinoin Fahlerin luennolla, jossa hän puhui nimenomaan uskonnoista.Hän sanoi,että jos elämme noin 85-vuoden ikään asti, niin meille ei se aika riitä tutustumaan maailman uskontoihin,että osaisimme valita niistä ehdottomasti omamme. Olenkin jo sopeutunut edellisten sukupolvien sanontaan, että jokainen autuaaksi omalla uskollaan tulee.
eipä siihen muuta tarvita
mutta en ole koskaan uskonut jumalaan. Se on ollut aina ihan selvää.
Joillain ihmisillä on luontainen tarve uskoa toisilla ei.
Kävelin puiston poikki ja näin miten kaunis maailma on. Ymmärsin sillä hetkellä, että mikään ei ole pystynyt luomaan tätä herkkää maailmaa.
http://www.teosofia.net/eriusk/aaltonen.htm
Lukaisin tämän artikkelin ja aloin epäilemään.
synnyin.
Herkkäuskoinen alkoi uskomaan siihen että on olemassa jonkinlainen "korkeampi" voima, jota sittemmin alkoi kutsumaan jumalaksi.
Joku saasta ennen syntymääni teki minusta ateistin! Minulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa että joku rasisminkaipauksellinen haluaa erotella ihmiset eri karsinoihin ilman lupaa. Näin tekevät uskovaiset eli teistit. Määrittelemällä itsensä mielikuvitusolentoonuskomisen kautta he myös määrittelevät minut mielikuvitusolentoonuskomattomaksi eli ateistiksi.
ateistiksi ei tulla, vaan jostain syystä kaikki eivät pysy ateisteina, vaan hurahtelevat uskontoihin.
Syntymästä asti olen ollut ateisti.
kristinuskoa paukutettiin päähän, mutta sitten tajusin, että siinä ei ole mitään järkeä. Semottis se meni.
Jumalaan en ole uskonut koskaan, mutta varsinaisesti ateistin minusta teki rippileirini 70-luvulla. Tuli väännettyä vanhoillisen kappalaisen kanssa mm. rock-musiikista ja "luomisen totuudesta".
Kotiutus kesken leirin oli lähellä, mutta onneksi antoivat käydä homman loppuun "vakavan varoituksen" kera, joten sain rippilahjoja. Ei mennyt siis sekään leiri täysin hukkaan. Kirkkohäitä ei kyllä sittemmin tullut, mutta maistraatti hoiti homman oikein asiallisesti.
..olen periaatteessa ollut aina ateisti. Lapsena minut tietysti opetettiin kristinuskoon, jouduin käymään pyhäkoulut ja rippikoulut mutta muistan että molempia pidin tylsänä ja merkityksettöminä.
Olin uskovinani jumalaan monta vuotta koska kotona oli taottu se ajatus päähän. Jossain vaiheessa unohdin rukoilun ja jumalan ajattelun pitkäksi aikaa. Tajusin ettei koko hommalla ollut koskaan ollutkaan henkilökohtaista merkitystä minulle. Elämä oli ihan yhtä hieno asia ilman jumalaakin.
Lakkasin uskomasta. Taivas ei tippunut päähän eikä tapahtunut muutakaan kamalaa. Tunsin helpotusta, omaksuin itselleni elämänkatsomuksen joka oli ollut minussa aina. Ateismi.
Isäni siittiösolu tunkeutui äitini munasoluun hedelmöittäen sen. Tästä hedelmöityshetkestä asti olen ollut ateisti.