Minä en ihmettele yhtään, vaikka kymmenet ja taas kymmenet nuoret uhkailevat ampuvansa kaikki, ja kaksi ovat sen toteuttaneetkin.
Minä olen keskiverto ysiluokkalainen nuori pienessä koulussa. Minua ollaan kiusattu... Paljon.
Saisin aseen jos vain haluaisin. Minulla on "suhteita". Jos minulla pimahtaisi nyt päässä, mikä estäisi minua ampumasta kaikkia? Mikä estäisi minua tappamasta kaikkia, jotka ovat aiheuttaneet minulle häpeää? He ovat aiheuttaneet minulle niin paljon tuskaa, että haluaisin pyyhkiä heidät pois maailmankirjoilta.
Kaikkien mielestä olen "iloinen, ulospäinsuuntautunut ja puhelias", mutta minulla on se "pimeä puoleni", jonka piilotan kaikilta.
Mitä jos minulla pimahtaisi nyt päässä? Kenen vika se olisi? Ei vanhempani arvaisi mitään ennen kuin olisi liian myöhäistä, koska on aina keino huijata heitä. He luottavat minuun. En sano että menen nyt tappamaan kaikki, ja kaikki mitä puhun on teoreettista, mutta ENTÄ JOS? Jos "iloisella" ja "normaalilla" nuorella on näin isoja ongelmia ja näin isoja ajatuksia päässään, pitäisikö tehdä jotain? Ja ainakin 80 % kavereistani on vähintäänkin hieman masentuneita. Se selviää aina jossain vaiheessa, kun tutustuu toiseen paremmin. He näyttävät iloisilta ja normaaleilta, eikä heistä ikinä arvaisi, että joku hautoisi itsemurhaa, toinen ei luota itseensä eikä puhu toisille yms.. Miksei heitä huomata?
Miksi kukaan ei näe mitään ennen kuin on liian myöhäistä?
Nämä ovat suuria sanoja vakavista asioista, mutta näin se nykyään on. Olen hyvin huolissani ikäisteni tulevaisuudesta. Onhan niitä oikeasti onnellisiakin nuoria paljon, mutta valtaosa on aika pahassa jamassa. Toiset selviytyvat siitä, toiset ei.
Kuka voisi auttaa? Kuka huomaisi? Kuka tekisi jotain? Mitä mieltä SINÄ olet?
Minä olen keskiverto ysiluokkalainen nuori pienessä koulussa. Minua ollaan kiusattu... Paljon.
Saisin aseen jos vain haluaisin. Minulla on "suhteita". Jos minulla pimahtaisi nyt päässä, mikä estäisi minua ampumasta kaikkia? Mikä estäisi minua tappamasta kaikkia, jotka ovat aiheuttaneet minulle häpeää? He ovat aiheuttaneet minulle niin paljon tuskaa, että haluaisin pyyhkiä heidät pois maailmankirjoilta.
Kaikkien mielestä olen "iloinen, ulospäinsuuntautunut ja puhelias", mutta minulla on se "pimeä puoleni", jonka piilotan kaikilta.
Mitä jos minulla pimahtaisi nyt päässä? Kenen vika se olisi? Ei vanhempani arvaisi mitään ennen kuin olisi liian myöhäistä, koska on aina keino huijata heitä. He luottavat minuun. En sano että menen nyt tappamaan kaikki, ja kaikki mitä puhun on teoreettista, mutta ENTÄ JOS? Jos "iloisella" ja "normaalilla" nuorella on näin isoja ongelmia ja näin isoja ajatuksia päässään, pitäisikö tehdä jotain? Ja ainakin 80 % kavereistani on vähintäänkin hieman masentuneita. Se selviää aina jossain vaiheessa, kun tutustuu toiseen paremmin. He näyttävät iloisilta ja normaaleilta, eikä heistä ikinä arvaisi, että joku hautoisi itsemurhaa, toinen ei luota itseensä eikä puhu toisille yms.. Miksei heitä huomata?
Miksi kukaan ei näe mitään ennen kuin on liian myöhäistä?
Nämä ovat suuria sanoja vakavista asioista, mutta näin se nykyään on. Olen hyvin huolissani ikäisteni tulevaisuudesta. Onhan niitä oikeasti onnellisiakin nuoria paljon, mutta valtaosa on aika pahassa jamassa. Toiset selviytyvat siitä, toiset ei.
Kuka voisi auttaa? Kuka huomaisi? Kuka tekisi jotain? Mitä mieltä SINÄ olet?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.