Eräs asia, joka minua on viime aikoina alkanut yhä enemmän häiritä tällä keskustelupalstalla, on "proffan" teologinen etiikka ja metafysiikka, joiden puitteissa esitetään näennäisiä ja filosofisesti kestämättömiä perusteluja uskonnollisille dogmeille. Argumentaation ainoa lähtökohta on siinä, että esitetään sellaisia väitteitä, jotka maailmankatsomukseen jotenkin sattuvat sopimaan. Miten tämänkaltainen tieteellisesti ja filosofisesti epärehellinen argumentaatio sitten on edes mahdollista.? Yksinkertaista, rakas Watson! Nämä helppoheikit kokevat, että (kristillinen) totuus on riippumaton mistään käsitteistä tai ihmisten erehtyväisistä mielipiteistä, eikä täten ole hirveästi väliä sillä miten asioita puolustetaan. Totuushan on joka tapauksessa tiedossa, jos ei muuten, niin jumalallisen ilmoituksen välityksellä. Tämä on kaiken kristillisen apologetiikan (puolustuspuhe) ydin ja osoitus sen vastenmielisyydestä. Rehellinen tieteellinen ja filosofinen kulttuuri lähtee sen sijaan liikkeelle ajatuksesta, jonka mukaan jokaisen mielipiteen ARVO ja KUNNIA on ainoastaan sidoksissa niihin perusteluihin, joita näkemykselle annetaan.
Eniten minua tyrmistytti tämän ”aikamme suuren näkijän” seuraava väite: "Esim. 'sattumaan' evoluutiota ohjaavana tekijänä uskova ihminen ei koskaan voi puhua rationaliteetista muuta kuin luonnonlakien merkityksessä." (Jesh...Kirjoittanut: proffa, 10.10.2003 klo 15.13, Keskustelu: Lapsien asema). Ennen kuin osoitan tämän näkemyksen vääräksi, tutkikaamme hetki modernia rationaalisuuskäsitystä edes pikkuriikkisen analyyttisemmin. Kuten Max Weber asian oivallisesti ilmaisi, länsimaisessa ajattelussa on menetetty kontakti ajatukseen päämäärien rationaalisuudesta. Rationaalisuus viittaa nykyisin ainoastaan rationaalisiin tapoihin TUOTTAA tai SAADA AIKAAN haluttu lopputulos, oli se sitten mikä tahansa Täten saksalaiset tiettyyn rajaan asti tappoivat juutalaisia rationaalisesti. Juuri tämän takia modernista rationaalisuuskäsityksestä käytetään nimitystä VÄLINERATIONAALISUUS (Weberin Zweckrationalität)
Miksi näin on? Syy liittyy siihen, että mitään itseisarvoa ei voi loppukädessä perustella, ne täytyy vain ottaa annettuna. Kaikki perustelu vaatii vetoamista johonkin asian ulkopuoliseen, mikä on määrittelyn mukaan mahdotonta. Tämän takia tietysti moderni rationaalisuus on yhdistetty ns. insinöörijärkeen, joka on näennäisesti arvovapaata, siinähän keskitytään juuri välineiden suunnitteluun ja päämäärien pohtiminen jätetään muille.
Esim. aristotelisessa ja kristillisessä etiikassa tilanne oli toinen. Aristoteles uskoi, että ihmisen tavoitteena on aktualisoituminen eli ennalta asetettuun päämäärään hakeutuminen aivan samalla tavalla kuin kaikilla muilla organismeilla. Niissä missä puun siemenen päämääränä on kasvaa täysikasvuiseksi puuksi, samalla tavalla ihmisen korkeimpana päämääränä on teoreettisesti tarkastella ikuisia totuuksia. Toisin kuin Aristoteles, nykyään ei uskota että mistään (empiirisestä) ihmisluonnon kuvauksesta olisi johdettavissa toimintanormeja; juuri tätä tarkoittaa tieteen arvovapaus. Toisaalta mistään kosmologisesta järjestyksestä ei ole mielekkäästi johdettavissa toimintanormeja, koostuipa maailmamme sitten sieluista, dinosaurusten kynsistä, atomeista, rintakarvoista, neliön muotoisista ympyröistä tai poissaolevina vangituista huumetaustan omaavista ruotsalaisista miehistä. Ei edes kristillisessä etiikassa sielun tosiasiallinen olemassaolo mihinkään arvoihin johda. Voimme aivan hyvin omaksua Aristoteleen ihmiskäsityksen ja kokea, että ihmisten yleisillä tai tosiasiallisilla pyrkimyksillä ei ole yleisesti velvoittavaa luonnetta. Aivan yhtä naurettavaa on väittää, että tosiasia, jonka mukaan sieluni palaa helvetissä kuolemani jälkeen, jos olen tuhma, velvottaisi minut johonkin. Ei varmasti yhtään sen enempää kuin joka toisen viikon tiistaina tapahtuva kaatopaikkajätteiden poltto. Kyllä moraalin tulee löytyä muualta. Ergo: minkään maailmanjärjestyksen avulla ei voi puolustaa absoluuttisia arvoja.
Huomattakoon siis, että rationaalisuudella ei ole mitään tekemistä sen koommin säännönmukaisuuksien kuin luonnon lakienkaan kanssa. Ainoastaan teologit voivat olla niin idiootteja, että he sekoittavat keskenään lain merkityksessä (1) säännönmukaisuuksia kuvaileva eli invariansseja etsivä luonnonlaki ja lain merkityksessä (2) toiminnalle asetettu normi, jonka noudattamista kontrolloidaan sanktioilla. Ensin mainittu puhuu siitä, miten asiat ovat, jälkimmäinen siitä, miten niiden tulee olla.
Nythän Jumalan näkökulmasta kohdilla 1 ja 2 ei ole mitään eroa. Sub specie aeterni (ikuisuuden näkökulmasta) lait ovat sitä mitä ne ovat, koska jumala haluaa, että ne ovat sitä mitä ne ovat. Ts. faktuaalinen ja normatiivinen taso yhtyvät ja lakien voidaan nähdä velvoittavan ihmistä kuten Suomen lain maassamme asuvia tai oleskelevia ihmisiä. Ainoastaan tämän tulkinnan sisällä on järkevää väittää, että luonnonlait ovat RATIONAALISIA. Tällöinkin lakien noudattamisen rationaalisuus perustuu siihen, että lakien noudattamatta jättämisestä seuraa rangaistus. Ei tosin ole ainakaan minulle selvää, millä tavalla luonnonlakeja voisi jättää noudattamatta. Me emme ole myöskään jumalia, sen koommin minä kuin vastenmielinen, teologiasta lässyttävä pehmomies, proffa. Tämän takia RATIONAALISUUDELLA ON TEKEMISTÄ LUONNONLAKIEN KANSSA AINOASTAAN JUMALAN, EI IHMISEN NÄKÖKULMASTA. Jos väittäisimme luonnon lakeja rationaalisiksi, meidän tulisi tuntea jumalan päämäärät. ts. mitä hän on tavoitellut säätäessään maailmaan luonnonlait. Toiseksi meidän tulisi kehittää vähintään yksi toinen vaihtoehtoinen reitti samaan päämäärään, jotta voisimme kritisoida Jumalaa.
No sitten. Jos ollaan idiootteja, niin ollaan siiten oikein kunnolla idiootteja. Tämä tuntuu olevan proffan resepti. Voi hyvä jumala, en olisi uskonut, että nykyään joku voisi puolustella teologista maailmankuvaa vetoamalla evoluutio-opin ”sattumanvaraisuuteen”. No onneksi jo akateemisessa teologisessa kirjallisuudessa tämä alkaa olla häviävä ilmiö ja siksi proffan kaltaiset helppoheikit ovat siirtyneet jaarittelemaan asiasta feministipalstalle. Piperon paperot!
Mitäpä jos alotettaisiin perusteista: on totta että evoluutio biologiassa ei ole suuntautunut mihinkään päämäärään, alkuliman tavoitteena ei ollut muodostaa kulttuuria, jossa proffat puhuvat läpiä päähänsä ja Ruotsin poliisi pidättää poissaolevia 24-35 vuotiaita miehiä. On lisäksi totta, että ”puhtaan” sattuman kautta ei olisi koskaan voinut syntyä mitään sellaista hyperkompleksia orgaania kuin ihmisen silmä, yhtään sen enempää kuin puhtaan sattuman kautta olisi voinut syntyä vaikkapa kännykkää. Klassinen luonnollisen teologian (natural teology) kosmologinen jumala-argumentti rakentui juuri sen ajatuksen varaan, että nähdessämme niin kompleksin laitteen kuin kännykän lenkkipolullamme, oletamme heti, että sillä täytyy olla joku suunnittelija; onhan selvää että kännyköitä ei synny sattumalta. Samalla tavalla ihmistä voidaan pitää niin monimutkaisena olentona, että sillä täytyy olla suunnittelija, joka on tietysti Jumala.
Se mihin proffan älyllinen kapasiteetti ei riitä, on sen tajuaminen, että Darwinin jälkeisellä ajalla sattuman käsite on saanut aivan uuden merkityksen. Evoluutioteoria voi selittää ihmisen silmän kaltaisen organismin synnyn sillä, että evoluutiossa on kyseessä LINEAARINEN, EI-REKURSIIVINEN prosessi. Evoluutio ei koskaan palaa samaa reittiä takaisin, evoluution jokainen askel tekee tyhjäksi vaihtoehtoja, jotka olisivat olleet mahdollisia tai todennäköisiä ennen ko. askelta. ts. jokainen askel muodostaa tilanteen, jossa aivan eri valinnat ovat optimaalisia ja niihin reagoidaan edellisten ”saavutusten” pohjalta. Juuri tämä mahdollistaa ”kehityksen” tai kompleksien organismien synnyn. Kehitys on siis ”suuntautunutta”, se etenee johonkin, vaikkakin tämä on vasta jälkikäteen hahmotettavissa. Mitään päämääriä evoluutiolla ei silti ole. Meillä ei ole mitään tarvetta turvautua pappisseminaarilaisten maailmaselitysoppeihin.
Juuri vaihtoehtoja rajoittavan lineaarisen prosessin ansiosta evoluution piirissä ei tule puhua PUHTAASTA sattumasta. On selvää, että evoluutio-oppi ei ole sen koommin deterministinen (välttämättömästi etenevä), kausaalinen (syy-seuraus yhteyksiä hahmottava) kuin prognostinen (ennustava) teoria. Emme pysty ennustamaan mutaatioita, ts. evoluutio ei ole prognostinen oppi, emme myöskään pysty selvittämään evoluutio-opin pohjalta, miltä maailma näyttää 10 000 vuoden päästä. Voimme ainoastaan sanoa, minkä kaltaiset muuttujat kehitykseen vaikuttavat. Kolmanneksi emme koskaan tiedä kaikkia välttämättömiä ja riittäviä ehtoja luonnon prosessien kehittymiselle ja syntymiselle. eli kyllä evoluutio-oppiin paljon sattumaa mahtuu. (On silti kysyttävä, sattumaa suhteessa mihin. On aivan mahdollista, että toisen kaltaisten invarianssiprinsiippien valossa asiat eivät enää olekaan sattumanvaraisia.)
Voi ystävät, voi ystävät, kunpa tässä olisikin kaikki, niin minäkin voisi Holkerin tapaan vaikka juoda välillä kupin kahvia. Mutta ei ja vielä kerran ei! ”Ajatusten Tonavamme” päättää vielä herättää eloon vanhan kunnon ruumis-sielu –kahtiajaon ja valistaa meitä seuraavasti: ” Ymmärrän materialistista egoistiakin paremmin hänen ajattelunsa johdonmukaisuuden suhteen, kuin puolihengellistä nimikristittyä, joka toisaalta väittää uskovansa ihmisen sieluun/henkisyyteen ’materian takana’ mutta toisaalta ilman tunnonvaivoja lopettaa korvaamattomien sielujen elämää. Mikäli sinä et usko ihmisen olevan myös sielu - silkkojen solujen ohella - niin voin ymmärtää sinua paremmin.” (Jesh...Kirjoittanut: proffa, 10.10.2003 klo 15.13 Keskustelu: Lapsien asema)
Sillä lailla! Sanottakoon nyt selvästi, että ajatus ruumiista riippumattomasta sielusta on kaikilta osin AIVAN YHTÄ TYPERÄ IDEOLOGIA KUIN MEKAANINEN MATERIALISMI, joka selittää kaiken peruspartikkelien (esim. solujen) liikkeellä. Tietoisuus on emergentisti syntynyt hierarkian taso. Tiedämme, että kaikki organismit ovat jotain enemmän kuin osiensa summa, jos asia saadaan hieman vulgääristi ilmaista. Kaikki organismit säätelevät ja kontrolloivat osiensa toimintaa. Esim. ihmisen ruumiissa vallitsee (orgaaninen) tasapaino, homeostasis, koska elimistö säätelee osiensa esim. sisäelinten toimintaa. Samalla tavalla tietoisuus on uuden järjestystason ”kontrollipiste” ja täten sitä ei voi selittää mekaanisten tai edes organististen prinsiippien varassa.
Mitä tulee uskontoon, josta proffa niin mielellään jaarittelee, niin itse asiassa Friedrich Schleiermacherin (ks. ”Über die Religion”) ja Rudolf Otton (ks. ”Das Heilige”) ajatus, jonka mukaan uskonnoissa ihminen kohtaa äärettömyyden on selitettävissä sitä kautta, että kaikki emergentit tasot ovat avoimia systeemejä, jotka ovat suuntautuneet itsensä ulkopuolelle ja jos halutaan, itseään ”korkeammalle” tasolle, aivan kuten ihmistä ”alemmat” organismit tietoisuuteen. (Tässä suhteessa olen valmis hyväksymään teleologian lievässä muodossa.) Ihminen on siis sekoitus autonomiaa kantilaisessa merkityksessä ja avoimuutta, joka kuuluu emergenssitasojen filosofiaan. (Tätä ajatusta on filosofisella tasolla analysoinut hedelmällisesti Berliinin HU:n filosofian ”proffa” Volker Gerhardt teoksessaan ”Selbstbestimmung. Das Prinzip der Individualität.” Olen itse rakentamassa tämän ajatuksen varaan parhaillaan uskonnonfilosofista systeemiä ja pääsette lukemaan asiasta aikanaan.) Tästä ajatuksesta ei luonnollisestikaan millään tavalla seuraa jumalan olemassaolo.
SUMMA SUMMARUM: (1) rationaliteetin ja luonnonlakien yhdistäminen on idioottimaista, (2) ei-sattumanvaraisuuden yhdistäminen tyhjentävästi teleologiseen selitykseen on halpamaista. (3) ajatus ei-materiaalisesta sielusta on kuvottava. Luonto ja ihminen ovat paljon ihmeellisempiä kuin mitä pappisseminaarilaiset ja mekaaniset materialistit koskaan ovat kyenneet ajattelemaan. Molemmat em. ryhmät haluavat ainoastaan ehkäistä ajattelun vapautta ja heitä tulee halveksua. Ihmiset, homines, muistakaa, että valistus merkitsee ihmisen poispääsyä hänen itse aiheuttamastaan alaikäisyyden tilasta.
Mitä me tästä kaikesta voimme päätellä? Ainakin sen, että tämän palstan sivistystaso on sitä luokkaa, että jopa proffan kaltainen filosofiaa ja tiedettä tuntematon taukki kykenee täällä briljeeraamaan. Voisit kuule proffa vaihtaa nimimerkkiäsi, se loukkaa koko Suomen professorikuntaa. Toiseksi halvennat argumenteillasi myös akateemisia teologeja, jotka ovat sentään perusteluissaan jo hieman edistyneet 1700-luvun luonnollisesta teologiasta. Parasta olisi, jos tyytyisit lässyttämään siitä, miten hierot hikisiä vaimosi hartioita synnytyksissä ja pistät poikiasi yksityisiin kouluihin ja leikit dildoilla ja kakit vessassa. Ole kuitenkin hyvä, ÄLÄKÄ PUHU ASIOISTA, JOISTA ET MITÄÄN TIEDÄ!!!
Lipponen
P.S. Ainoastaan juntit ja teologit kuvittelevat omistavansa totuuksia (ei kai niitä muuten kirkoissa hoettaisi). Sen sijaan kaikki terve filosofinen, tieteellinen ja USKONNOLLINEN ajattelu lähtee liikkeelle J.W. von Goethen seuraavasta mietelmästä: ”Ich hab mein Haus auf nicths gestellt, deshalb gehört mir die ganze Welt.” (Olen rakentanut taloni tyhjän päälle, siksi minulle kuuluu koko maailma, suom. Lipponen)
Eniten minua tyrmistytti tämän ”aikamme suuren näkijän” seuraava väite: "Esim. 'sattumaan' evoluutiota ohjaavana tekijänä uskova ihminen ei koskaan voi puhua rationaliteetista muuta kuin luonnonlakien merkityksessä." (Jesh...Kirjoittanut: proffa, 10.10.2003 klo 15.13, Keskustelu: Lapsien asema). Ennen kuin osoitan tämän näkemyksen vääräksi, tutkikaamme hetki modernia rationaalisuuskäsitystä edes pikkuriikkisen analyyttisemmin. Kuten Max Weber asian oivallisesti ilmaisi, länsimaisessa ajattelussa on menetetty kontakti ajatukseen päämäärien rationaalisuudesta. Rationaalisuus viittaa nykyisin ainoastaan rationaalisiin tapoihin TUOTTAA tai SAADA AIKAAN haluttu lopputulos, oli se sitten mikä tahansa Täten saksalaiset tiettyyn rajaan asti tappoivat juutalaisia rationaalisesti. Juuri tämän takia modernista rationaalisuuskäsityksestä käytetään nimitystä VÄLINERATIONAALISUUS (Weberin Zweckrationalität)
Miksi näin on? Syy liittyy siihen, että mitään itseisarvoa ei voi loppukädessä perustella, ne täytyy vain ottaa annettuna. Kaikki perustelu vaatii vetoamista johonkin asian ulkopuoliseen, mikä on määrittelyn mukaan mahdotonta. Tämän takia tietysti moderni rationaalisuus on yhdistetty ns. insinöörijärkeen, joka on näennäisesti arvovapaata, siinähän keskitytään juuri välineiden suunnitteluun ja päämäärien pohtiminen jätetään muille.
Esim. aristotelisessa ja kristillisessä etiikassa tilanne oli toinen. Aristoteles uskoi, että ihmisen tavoitteena on aktualisoituminen eli ennalta asetettuun päämäärään hakeutuminen aivan samalla tavalla kuin kaikilla muilla organismeilla. Niissä missä puun siemenen päämääränä on kasvaa täysikasvuiseksi puuksi, samalla tavalla ihmisen korkeimpana päämääränä on teoreettisesti tarkastella ikuisia totuuksia. Toisin kuin Aristoteles, nykyään ei uskota että mistään (empiirisestä) ihmisluonnon kuvauksesta olisi johdettavissa toimintanormeja; juuri tätä tarkoittaa tieteen arvovapaus. Toisaalta mistään kosmologisesta järjestyksestä ei ole mielekkäästi johdettavissa toimintanormeja, koostuipa maailmamme sitten sieluista, dinosaurusten kynsistä, atomeista, rintakarvoista, neliön muotoisista ympyröistä tai poissaolevina vangituista huumetaustan omaavista ruotsalaisista miehistä. Ei edes kristillisessä etiikassa sielun tosiasiallinen olemassaolo mihinkään arvoihin johda. Voimme aivan hyvin omaksua Aristoteleen ihmiskäsityksen ja kokea, että ihmisten yleisillä tai tosiasiallisilla pyrkimyksillä ei ole yleisesti velvoittavaa luonnetta. Aivan yhtä naurettavaa on väittää, että tosiasia, jonka mukaan sieluni palaa helvetissä kuolemani jälkeen, jos olen tuhma, velvottaisi minut johonkin. Ei varmasti yhtään sen enempää kuin joka toisen viikon tiistaina tapahtuva kaatopaikkajätteiden poltto. Kyllä moraalin tulee löytyä muualta. Ergo: minkään maailmanjärjestyksen avulla ei voi puolustaa absoluuttisia arvoja.
Huomattakoon siis, että rationaalisuudella ei ole mitään tekemistä sen koommin säännönmukaisuuksien kuin luonnon lakienkaan kanssa. Ainoastaan teologit voivat olla niin idiootteja, että he sekoittavat keskenään lain merkityksessä (1) säännönmukaisuuksia kuvaileva eli invariansseja etsivä luonnonlaki ja lain merkityksessä (2) toiminnalle asetettu normi, jonka noudattamista kontrolloidaan sanktioilla. Ensin mainittu puhuu siitä, miten asiat ovat, jälkimmäinen siitä, miten niiden tulee olla.
Nythän Jumalan näkökulmasta kohdilla 1 ja 2 ei ole mitään eroa. Sub specie aeterni (ikuisuuden näkökulmasta) lait ovat sitä mitä ne ovat, koska jumala haluaa, että ne ovat sitä mitä ne ovat. Ts. faktuaalinen ja normatiivinen taso yhtyvät ja lakien voidaan nähdä velvoittavan ihmistä kuten Suomen lain maassamme asuvia tai oleskelevia ihmisiä. Ainoastaan tämän tulkinnan sisällä on järkevää väittää, että luonnonlait ovat RATIONAALISIA. Tällöinkin lakien noudattamisen rationaalisuus perustuu siihen, että lakien noudattamatta jättämisestä seuraa rangaistus. Ei tosin ole ainakaan minulle selvää, millä tavalla luonnonlakeja voisi jättää noudattamatta. Me emme ole myöskään jumalia, sen koommin minä kuin vastenmielinen, teologiasta lässyttävä pehmomies, proffa. Tämän takia RATIONAALISUUDELLA ON TEKEMISTÄ LUONNONLAKIEN KANSSA AINOASTAAN JUMALAN, EI IHMISEN NÄKÖKULMASTA. Jos väittäisimme luonnon lakeja rationaalisiksi, meidän tulisi tuntea jumalan päämäärät. ts. mitä hän on tavoitellut säätäessään maailmaan luonnonlait. Toiseksi meidän tulisi kehittää vähintään yksi toinen vaihtoehtoinen reitti samaan päämäärään, jotta voisimme kritisoida Jumalaa.
No sitten. Jos ollaan idiootteja, niin ollaan siiten oikein kunnolla idiootteja. Tämä tuntuu olevan proffan resepti. Voi hyvä jumala, en olisi uskonut, että nykyään joku voisi puolustella teologista maailmankuvaa vetoamalla evoluutio-opin ”sattumanvaraisuuteen”. No onneksi jo akateemisessa teologisessa kirjallisuudessa tämä alkaa olla häviävä ilmiö ja siksi proffan kaltaiset helppoheikit ovat siirtyneet jaarittelemaan asiasta feministipalstalle. Piperon paperot!
Mitäpä jos alotettaisiin perusteista: on totta että evoluutio biologiassa ei ole suuntautunut mihinkään päämäärään, alkuliman tavoitteena ei ollut muodostaa kulttuuria, jossa proffat puhuvat läpiä päähänsä ja Ruotsin poliisi pidättää poissaolevia 24-35 vuotiaita miehiä. On lisäksi totta, että ”puhtaan” sattuman kautta ei olisi koskaan voinut syntyä mitään sellaista hyperkompleksia orgaania kuin ihmisen silmä, yhtään sen enempää kuin puhtaan sattuman kautta olisi voinut syntyä vaikkapa kännykkää. Klassinen luonnollisen teologian (natural teology) kosmologinen jumala-argumentti rakentui juuri sen ajatuksen varaan, että nähdessämme niin kompleksin laitteen kuin kännykän lenkkipolullamme, oletamme heti, että sillä täytyy olla joku suunnittelija; onhan selvää että kännyköitä ei synny sattumalta. Samalla tavalla ihmistä voidaan pitää niin monimutkaisena olentona, että sillä täytyy olla suunnittelija, joka on tietysti Jumala.
Se mihin proffan älyllinen kapasiteetti ei riitä, on sen tajuaminen, että Darwinin jälkeisellä ajalla sattuman käsite on saanut aivan uuden merkityksen. Evoluutioteoria voi selittää ihmisen silmän kaltaisen organismin synnyn sillä, että evoluutiossa on kyseessä LINEAARINEN, EI-REKURSIIVINEN prosessi. Evoluutio ei koskaan palaa samaa reittiä takaisin, evoluution jokainen askel tekee tyhjäksi vaihtoehtoja, jotka olisivat olleet mahdollisia tai todennäköisiä ennen ko. askelta. ts. jokainen askel muodostaa tilanteen, jossa aivan eri valinnat ovat optimaalisia ja niihin reagoidaan edellisten ”saavutusten” pohjalta. Juuri tämä mahdollistaa ”kehityksen” tai kompleksien organismien synnyn. Kehitys on siis ”suuntautunutta”, se etenee johonkin, vaikkakin tämä on vasta jälkikäteen hahmotettavissa. Mitään päämääriä evoluutiolla ei silti ole. Meillä ei ole mitään tarvetta turvautua pappisseminaarilaisten maailmaselitysoppeihin.
Juuri vaihtoehtoja rajoittavan lineaarisen prosessin ansiosta evoluution piirissä ei tule puhua PUHTAASTA sattumasta. On selvää, että evoluutio-oppi ei ole sen koommin deterministinen (välttämättömästi etenevä), kausaalinen (syy-seuraus yhteyksiä hahmottava) kuin prognostinen (ennustava) teoria. Emme pysty ennustamaan mutaatioita, ts. evoluutio ei ole prognostinen oppi, emme myöskään pysty selvittämään evoluutio-opin pohjalta, miltä maailma näyttää 10 000 vuoden päästä. Voimme ainoastaan sanoa, minkä kaltaiset muuttujat kehitykseen vaikuttavat. Kolmanneksi emme koskaan tiedä kaikkia välttämättömiä ja riittäviä ehtoja luonnon prosessien kehittymiselle ja syntymiselle. eli kyllä evoluutio-oppiin paljon sattumaa mahtuu. (On silti kysyttävä, sattumaa suhteessa mihin. On aivan mahdollista, että toisen kaltaisten invarianssiprinsiippien valossa asiat eivät enää olekaan sattumanvaraisia.)
Voi ystävät, voi ystävät, kunpa tässä olisikin kaikki, niin minäkin voisi Holkerin tapaan vaikka juoda välillä kupin kahvia. Mutta ei ja vielä kerran ei! ”Ajatusten Tonavamme” päättää vielä herättää eloon vanhan kunnon ruumis-sielu –kahtiajaon ja valistaa meitä seuraavasti: ” Ymmärrän materialistista egoistiakin paremmin hänen ajattelunsa johdonmukaisuuden suhteen, kuin puolihengellistä nimikristittyä, joka toisaalta väittää uskovansa ihmisen sieluun/henkisyyteen ’materian takana’ mutta toisaalta ilman tunnonvaivoja lopettaa korvaamattomien sielujen elämää. Mikäli sinä et usko ihmisen olevan myös sielu - silkkojen solujen ohella - niin voin ymmärtää sinua paremmin.” (Jesh...Kirjoittanut: proffa, 10.10.2003 klo 15.13 Keskustelu: Lapsien asema)
Sillä lailla! Sanottakoon nyt selvästi, että ajatus ruumiista riippumattomasta sielusta on kaikilta osin AIVAN YHTÄ TYPERÄ IDEOLOGIA KUIN MEKAANINEN MATERIALISMI, joka selittää kaiken peruspartikkelien (esim. solujen) liikkeellä. Tietoisuus on emergentisti syntynyt hierarkian taso. Tiedämme, että kaikki organismit ovat jotain enemmän kuin osiensa summa, jos asia saadaan hieman vulgääristi ilmaista. Kaikki organismit säätelevät ja kontrolloivat osiensa toimintaa. Esim. ihmisen ruumiissa vallitsee (orgaaninen) tasapaino, homeostasis, koska elimistö säätelee osiensa esim. sisäelinten toimintaa. Samalla tavalla tietoisuus on uuden järjestystason ”kontrollipiste” ja täten sitä ei voi selittää mekaanisten tai edes organististen prinsiippien varassa.
Mitä tulee uskontoon, josta proffa niin mielellään jaarittelee, niin itse asiassa Friedrich Schleiermacherin (ks. ”Über die Religion”) ja Rudolf Otton (ks. ”Das Heilige”) ajatus, jonka mukaan uskonnoissa ihminen kohtaa äärettömyyden on selitettävissä sitä kautta, että kaikki emergentit tasot ovat avoimia systeemejä, jotka ovat suuntautuneet itsensä ulkopuolelle ja jos halutaan, itseään ”korkeammalle” tasolle, aivan kuten ihmistä ”alemmat” organismit tietoisuuteen. (Tässä suhteessa olen valmis hyväksymään teleologian lievässä muodossa.) Ihminen on siis sekoitus autonomiaa kantilaisessa merkityksessä ja avoimuutta, joka kuuluu emergenssitasojen filosofiaan. (Tätä ajatusta on filosofisella tasolla analysoinut hedelmällisesti Berliinin HU:n filosofian ”proffa” Volker Gerhardt teoksessaan ”Selbstbestimmung. Das Prinzip der Individualität.” Olen itse rakentamassa tämän ajatuksen varaan parhaillaan uskonnonfilosofista systeemiä ja pääsette lukemaan asiasta aikanaan.) Tästä ajatuksesta ei luonnollisestikaan millään tavalla seuraa jumalan olemassaolo.
SUMMA SUMMARUM: (1) rationaliteetin ja luonnonlakien yhdistäminen on idioottimaista, (2) ei-sattumanvaraisuuden yhdistäminen tyhjentävästi teleologiseen selitykseen on halpamaista. (3) ajatus ei-materiaalisesta sielusta on kuvottava. Luonto ja ihminen ovat paljon ihmeellisempiä kuin mitä pappisseminaarilaiset ja mekaaniset materialistit koskaan ovat kyenneet ajattelemaan. Molemmat em. ryhmät haluavat ainoastaan ehkäistä ajattelun vapautta ja heitä tulee halveksua. Ihmiset, homines, muistakaa, että valistus merkitsee ihmisen poispääsyä hänen itse aiheuttamastaan alaikäisyyden tilasta.
Mitä me tästä kaikesta voimme päätellä? Ainakin sen, että tämän palstan sivistystaso on sitä luokkaa, että jopa proffan kaltainen filosofiaa ja tiedettä tuntematon taukki kykenee täällä briljeeraamaan. Voisit kuule proffa vaihtaa nimimerkkiäsi, se loukkaa koko Suomen professorikuntaa. Toiseksi halvennat argumenteillasi myös akateemisia teologeja, jotka ovat sentään perusteluissaan jo hieman edistyneet 1700-luvun luonnollisesta teologiasta. Parasta olisi, jos tyytyisit lässyttämään siitä, miten hierot hikisiä vaimosi hartioita synnytyksissä ja pistät poikiasi yksityisiin kouluihin ja leikit dildoilla ja kakit vessassa. Ole kuitenkin hyvä, ÄLÄKÄ PUHU ASIOISTA, JOISTA ET MITÄÄN TIEDÄ!!!
Lipponen
P.S. Ainoastaan juntit ja teologit kuvittelevat omistavansa totuuksia (ei kai niitä muuten kirkoissa hoettaisi). Sen sijaan kaikki terve filosofinen, tieteellinen ja USKONNOLLINEN ajattelu lähtee liikkeelle J.W. von Goethen seuraavasta mietelmästä: ”Ich hab mein Haus auf nicths gestellt, deshalb gehört mir die ganze Welt.” (Olen rakentanut taloni tyhjän päälle, siksi minulle kuuluu koko maailma, suom. Lipponen)
Vastaukset 17
Vanhimmat
...johon katson velvollisuudekseni vastata (summaamiisi kohtiin)
"SUMMA SUMMARUM: (1) rationaliteetin ja luonnonlakien yhdistäminen on idioottimaista, (2) ei-sattumanvaraisuuden yhdistäminen tyhjentävästi teleologiseen selitykseen on halpamaista. (3) ajatus ei-materiaalisesta sielusta on kuvottava. "
(1) Ihminen on luonnollinen olento (teoriasi mukaan). Kuitenkin voimme puhua ihmisen rationaliteeteista. Looginen johtopäätös: rationaliteetteja esiintyy luonnossa.
(2) Halpamaisuus sinänsä on teleologinen termi, jos puhumme "ei-halpamaisesta" selityksestä, niin silloin pyritään johonkin.
(3) Ei-materiaalinen sielu ajatuksena on perustavaa laatua syy sille, että ihminen pystyy toimimaan joskus muutenkin kuin omaan napaansa tuijottavasta instrumentalistisesta rationaalisuudesta (lyhyen tähtäimen) käsin. Jopa ajatus toimimisesta "lajin parhaaksi" "vaistomaisesti" sitten nostaa ajatuksen lajin olemuksesta jotenkin "sieluun" verrattavissa olevana ajatuksena. Esim. Jünker kirjoittaa "työläisen" olemuksesta ja teknologiasta osana sitä - vaikka tuollainen ajattelutapa vaikuttaa äkkiseltään "sieluttomalta", niin tuo "Gestalt"-käsite ja evoluutio-metafora ("lajien synty" ja kehitys) tekee lajista joskus vastaavia abstraktioita. Tosin kehitysbiologiassa tuo lajin käsite ei ole enää niin tärkeä.
Totuus puolestaan on olemassa minusta riippumatta. Suhteessa Totuuteen olen mitätön piste äärettömässä kaikkeudessa - kuten sinäkin. Sen(kin) vuoksi herrat ja narrit ovat tasa-arvoisia, vaikka yrittäisivät joskus toisin käyttäytyä.
Ihminen lopulta palaa kahteen intellektuaaliseen positioon: joko Totuus on, tai sitten ei. Ilmeisesti olemme valinneet eri puolet, jolloin toisen näkökanta lienee aina toisesta näkökannasta kestämätön.
Minusta on hienoa, että sinua vähän häiritsee... ;-)
Tosin oikeampi paikka jatkaa tätä keskustelua lieneisi jossain muualla.
Minulla ei ole mitään syytä halventaa teologeja - edes, vaikka he olisivat väärässä. SEn kummemmin kuin sinuakaan.
Kirjoitit: "(1) Ihminen on luonnollinen olento (teoriasi mukaan). Kuitenkin voimme puhua ihmisen rationaliteeteista. Looginen johtopäätös: rationaliteetteja esiintyy luonnossa."
On erotettava tasoja: se taso JOSTA puhutaan ja se taso JOLLA puhutaan. Esim. kielen avulla puhtaan maailmasta, eikö niin. Ajatellaanpa nyt vaikkapa "totuuden" käsitettä. Totta voivat olla ensisijassa väitelauseet, kuten "viime lokakuu oli kylmä." A. Tarskin teorian mukaan tämä väite on totta jos ja vain jos viime lokakuu oli kylmä.
SEN SIJAAN MAAILMA EI MISSÄÄN MERKITYKSESSÄ VOI OLLA TOTTA SEN ENEMPÄÄ KUIN VALHETTA. Mitä ihmettä merkitsee, jos sanomme että "päivänkakkara pellolla on totta." Miten tämä lause eroaa väitteestä, jonka mukaan ”päivänkakkara on pellolla (ilman totuutta)." Ensin mainittu väite on puhdasta nonsenseä.
Mietitäänpä totuuden ohella "olemassaolon" käsitettä. Immanuel Kant analysoi aikanaan mielenkiintoisella tavalla ns. ontologista jumalatodistusta, jonka mukaan olemassaolo kuuluu täydellisen olion ideaan. Ergo: jos meillä on täydellisen olion idea ja jumala on df. täydellinen olento, niin jumala on olemassa. Kantin mukaan olemassaolo ei kuitenkaan ole mikään ominaisuus, joka jollain oliolla mahdollisesti on. Tutkikaamme väitettä: 35-vuotias ruotsalaismies on lihava, tyhmä, punaposkinen ja olemassa. Onko "olla olemassa" mielestäsi jokin OMINAISUUS, joka hänellä on tyhmyyden, punaposkisuuden ja lihavuuden ohella. Tuskin.
Toivottavasti jo huomasit, mihin olen matkalla. Ei rationaliteetteja esiinny luonnossa tai maailmassa sen enempää kuin totuutta tai olemassaoloa. Saanko kysyä, milloin viimeksi näit olemassaolon iltalenkillä? Ellet ollut päihteiden vaikutuksen alla, epäilen, että et nähnyt (tai jos luulet joskus tapaavasi, sano Lipposelta terveisiä). Entä onko autotallistasi koskaan löytynyt totuutta? Useimminhan sieltä löytyy niinkin arkipäiväisiä objekteja, kuten autoja, talvirenkaista, polkupyöriä, etc.
Eli olemassaolo voidaan korkeintaan attribuoioda KIELIPELILLE, jonka puitteissa puhutaan rationaliteeteista, totuuksista jne. (Tällöinkin vain prosessiontologian varassa. Kielipeli ei ole olio.)
Lipponen
Tiivistit lauseeseen:
"Eli olemassaolo voidaan korkeintaan attribuoioda KIELIPELILLE, jonka puitteissa puhutaan rationaliteeteista, totuuksista jne. (Tällöinkin vain prosessiontologian varassa. Kielipeli ei ole olio.)"
Edelleen ajattelumme perustavanlaatuinen ero tuntuu olevan (mikäli olen ymmärtänyt sinut oikein).
Olemme yhtä mieltä siitä, että kielemme avulla (jonka merkitykset jaamme ainakin osittain, esim. me keskenämme) puhumme "maailmasta" / "universumista" / "olevaisesta"
Olemme yhtä mieltä käsittääkseni myös siitä, että on olemassa "jotain", josta voimme puhua (toisin kuin sofistit).
Olemassaolo (jonkin) on siis absoluuttinen totuus sinänsä.
Seuraava edellytys sille, että meillä voisi olla kielipelejä, on tietoisuuden käsite. Tässä kohtaa tulee ensimmäinen ajattelumme ero:
1. sinä pidät aksioomana sitä, että (tähän mennessä olevan tieteellisen tiedon/"tietoisuuden") valossa ihmisyksilöt ovat tietoisia olentoja - ts. ei ole tietoisuutta ihmisyksilöiden / kollektioiden tietoisuuden "tuolla puolen" (ainakaan sellaista, joka vaikuttaisi ihmisyksilöiden tietoisuuteen). Jolloin "Jumala" on silkka apuvälinen joidenkin kielipelien pelaamista varten.
Silloin myös käyttämäsi käsite nimeltä "taso" on samalla tavalla verrattavissa käsitteeseen "jumala" - ne ovat apuvälineitä strukturoida joitakin asioita, joilla halutaan selittää todellisuutta "enemmän".
(Silloin tosin meillä on jo sisäsyntyinen rationaliteetti luonnostaan - halu selittää asioita... ts. olemme paradoksin kourissa - oliko tämä rationaliteetti selittää asioita olemassa jo ennen kuin aloimme selittää sitä... tai selittää sitä pois, esim. taso-käsitteen avulla...)
Minä ajattelen, että nähdäkseni sinullakin on olemassa "päämäärä" olla "oikeassa", jonka valossa motivoidut osoittamaan esim. minun tekstini/mielipiteeni "vääriksi" - vieläpä suhteessa johonkin kielipeliin, johon samalla oletat minun suhteuttavan kaikki mielipiteeni, ja vieläpä ymmärtäväni sen jotensakin samalla tavalla kuin sinä.
Siinä mielessä tuollainen rationaliteetti suhteessa päämäärään "olla oikeassa / oikeammassa" esiintynee sinussa (ja minussa) luonnostaan - ilman, että edes tiedostimme sitä.
Mutta silloin meidän pitäisi jo jakaa sama käsitys siitä, mitä on olla "oikeassa", että meidän keskustelumme tässä olisi edes "järkevä". Toinen vaihtoehto (mikä tosin on erittäin mahdollinen) on se, että me luulemme ymmärtävämme edes tuolta osin toisiamme, mutta emme lopulta ymmärräkään... tosin senkin arvioimiseen, ymmärrämmekö toisiamme tarvitsisimme "toden" käsitteen, joka olisi meidän kielipeliemme (joita emme täysin jaa) ulkopuolella.
Tarvitsemme siis jossain mielessä jaetun "uskonnon" arvioida toinen toisemme logiikkaa, joka on jopa prosessiontologian tuolla puolen.
(2) Käsittääkseni kuitenkin sinun tietyn oloinen halveksuntasi tiettyjä argumenttejani kohtaan (kritiikistäsi olen iloinen, koska se pistää pohtimaan asioita, ja, kuten sanoin, opin tekstistäsi asioita) pohjaa enemmän siihen, että minä uskon olevan "absoluuttista" oikeaa ja väärää - meidän kielipeliemme ulkopuolella.
Tosin en usko, että pystyn sitä koskaan kuvailemaan - ja myönnän, että esim. en varmastikaan pysty tuomaan asioita esiin koherentisti erehtymättä suhteessa tuohon "ulkopuoliseen".
Kyse on eri asiasta kuin siitä, "tarvitsenko" Jumalaa ymmärtääkseni ja puhuakseni maailmasta.
Siinä mielessä ymmärrän jopa sen, että en voi kritisoida heitä, jotka eivät usko "ulkopuoliseen" ensinkään. Mielenkiintoista uskossani / uskonnossani on se, että se myös eksplisiittisesti kehottaa olemaan toimimatta näin ("Ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala")
Millä perusteella sinä et pidä itseäsi junttina tai teologina (jollet pidä)?
Miten voit olla yhtaikaa uskomatta niihin asioihin, joihin uskot, tieteen tekemisesi perustana? Siinä kysymyksessä piilee ydin.
Kurt Gödel tuli nostaneeksi noita asioita esiin käsittääkseni...
Ts. emme koskaan pääse eroon pohjimmaisista premisseistämme - ja voi meitä, kun ne ovat ristiriitaiset.
Käsittääkseni käsityksemme yhtenevät siinä, että pohjimmiltaan niiden "oikeellisuutta" ei pysty tuomitsemaan täältä niiden sisältä käsin - sinä eikä minäkään.
Kysymys menee käsittääkseni sitten siihen, tullaanko "oikeellisuutta" koskaan tuomitsemaan absoluuttisesti? Sinun käsittääksesi ei tulla, vaan koko homma on vain emergoituvaa (lineaarisesti). Minun käsittääkseni tullaan (samalla tiedostan, että en itse siihen kykene).
Ts. siitä syystä ymmärrän ihmisten näkökulmaa juutalaisten likvidoimiseen tai vaikkapa sikiöiden lähdettämisen suosimiseen lyhytaikaisen mukavuudenhalun perusteella, jotka uskovat laillasi.
Ja ymmärrän vähemmän heidän näkökulmaansa, jotka sanovat uskovansa minun laillani.
Kritisoit kovasti sitä, että sielu voisi olla erillinen ruumiista.... ja että tuosta näkökulmasta sielujen tuhoaminen ei Jumalan näkökulmastakaan olisi merkityksellistä...
Tuollainen argumentti alkaa määrittelemään Jumalaa - kuten myöhemmin tekstistäsi ilmenee - näkökulmasta, joka ei Häneen usko tai ainakaan Häntä tarvitse.
Minun mielestäni kysymys on lähinnä siitä, että onko vai eikö. Ja jos on, niin mitä sitten. Samalla paradoksaalista on se, että "on" on ihmiselle luonnollisena olentona salattua.
Ihmisellä on kuitenkin "vapaus" valita "on" ja "ei" välillä, jolloin koko muu ajattelu alkaa johtumaan sieltä.
Jos valitsee "on", silloin pyrkii kohti absoluuttista.
Jos valitsee "ei", niin silloin voinee puhua laillasi. Tai, ehkäpä minä silloin säästäisin aikaa, ja tekisin jotain mielestäni mukavampaa.
Toisaalta, esim tietyssä mielessä brutaali kielenkäyttösi osoittaa sinussa tiettyä tarvetta olla "oikeammassa" ja "perustella paremmin" (jota pidät jonkinlaisena universaalina ideaalina - kuten minäkin, joskin pidän myös vähän mahdottomana mitata sitä, etenkin "on" ja "ei"-näkökulmien välillä)... Joka on sinänsä näkökulmastani mielenkiintoinen ilmiö.
Mutta semmoista - tuota analyysiasi oli hauska lukea - opin siitä paljon, ja sain kuvan, että tiedät filosofisista näkökulmista huomattavasti minua enemmän.
Itse tällä palstalla kirjoittamani tekstit eivät välttämättä edusta mitään logiikan huippua... ja on hyvä, että joitakin loogisia virheitä oiotaan.
Oman tieteenalani ja sen tutkimusmenetelmien sisällä teen sitten "tiedettä", jota arvioidaan sillä tieteenalalla sosiaalisesti konstruoiduin, tosin myös jatkuvasti kehittyvin, kriteerein. Se on täysin yhteisöllistä toimintaa - koska olemme ihmiskäyttäytymistieteiden piirissä. Sillä alueella "totuus" elää - ja muuttuu hiljalleen historiaksi, ajatuksiksi siitä, miten käsitimme totuuksien olevan tietyn ajanjankson aikana.
Tätä palstaa pidän lähinnä höyryjen päästelemisenä...
Tunnut aika mielenkiintoiselta persoonalta - brutaali filosofi... tosin esim. Bertrand Russellin elämänkerrastakin löytyy jonkin asteisia kontroversiaalisia piirteitä...
(Analyysisi oli niin pitkä, että pistän näitä vastineitani vähän useampaan osaan).
Kehotat: "älä puhu asioista, joista et tiedä mitään."
Tuo kehotus on mielestäni vähän paradoksaalinen itsessään... huomannet sen itsekin, kun tutkit sitä vaikkapa ihan oman tekstisi valossa?
"Sillä lailla! Sanottakoon nyt selvästi, että ajatus ruumiista riippumattomasta sielusta on kaikilta osin AIVAN YHTÄ TYPERÄ IDEOLOGIA KUIN MEKAANINEN MATERIALISMI, joka selittää kaiken peruspartikkelien (esim. solujen) liikkeellä. Tietoisuus on emergentisti syntynyt hierarkian taso."
Sillä lailla! Niin sitä hoilataan vasta uskoontulleen innolla naturalistisia "totuuksia". Voit toki sanoa "tietoisuus on emergentisti syntynyt hierarkian taso", mutta sinulla ei ole aavistustakaan millainen "hierarkian taso" on kyseessä...tai no, tiedät että se on "emergentti". Minä en tiedä mitä "emergenssi" on. Tarina menee kai jotenkin niin että emergenssi on se henki, joka puhaltaan elämän ruumiiseen (tietoisuuden aivoihin jne.), mutta koska vakavasti otettavan ajattelijan ei ole lupa postuloida henkeä, täytyy keksiä oikea taikasana - kuten emergenssi - sen tilalle. Ehkä sinä haluat kuitenkin osoittaa, että ymmärrät mitä emergenssi on. Ehdotan siis, että annat käytännön esimerkin järjestelmästä, jossa emergenssiä ilmenee ja selität miten emergenssi siinä ilmenee. Tämä saattaa olla hienoinen ongelma, sillä yhtään toteennäytettyä emergenttiä järjestelmää ei olla havaittu.
"Why is there anything rather than nothing", kysymys johon mikään tieteenhaara ei kykene vastaamaan.
Tässä vaiheessa teologit taluttavat esiin jumalan ja panevat kaiken hänen syykseen ... jumalan tahto jota ihmisen ymmärrys ei riitä käsittämään".
Proffan jutut kusee, varsinkin siinä kohtaa missä hän selittää olevansa täys egoisti ilman uskon tuomaa rakkautta ... siis sisäisesti tyhjä kuori ilman ulkoista, opittua arvomaailmaa ... köyhää.
Kaiken tuon prkleenmoisen selittelyn ja käsitteillä leikkimisen ja briljeeraamisen jälkeen ei jää paljoakaan käteen.
Minulle on tarjoutunut yksinkertainen selitys evoluutiolle, kohtalolle ... "Asiat ovat niinkuin ne voivat olla, jos ne voisivat olla toisin, ne olisivat toisin." Harry Martinsson
Mutta nyt feminismiin.
Ihmisen primääriarvotus on ihminen, sekundääriarvotus, mies/nainen, kumpikin samanarvoisia ... onko tämä mahdotonta käsittää ... ei ainakaan kansakolupohjalta ... ehkä sen enempää koulutusta ei tarvittaisikaan ihmisenä olemiseen.
Koskahan ihminen oppii olemaan sekoittamatta selviä asioita liiallisten, turhien, väärien, riittämättömien sanojen ja ajatusrakennelmien vyyhteen?
Sillä lailla,
Vihdoinkin löysimme empirististä totuusteoriaa kannattavan yksilön, hienoa. No onko yksilöä, persoonallisuutta, yhteiskuntaa ym. arkipäiväisesti välttämättömiä käsitteitä TOTEENNÄYTETTY. Kummasti tällaisista asioista tunnumme puhuvan. Jos ei, kuten asianlaita on, niin turvaudutko ontologiseen vai käsitteelliseen reduktionismiin. Onko ainoastaan niin, että puhumme näistä asioista konventionalistisista syistä, siinä missä ne todellisuudessa ovat jotain muuta, kuten persoona ehkä neurologisia prosesseja, yhteiskunta helibor-korkoja. Sanottakoon selvästi ja yksinkertaisesti: suurinta osaa käyttämistämme käsitteistä, mukaan lukien atomi, elektroni ynnä monia muita ”kovan tieteen postulaatteja” on mahdoton operationalisoida tai peräti kääntää havaintokielelle. Ts. on monia hyviä syitä uskoa, että on olemassa jotain sellaista kuin atomi (olkoonkin, että teoriat ovat jatkuvasti muutoksessa. Demokritoksella, Daltonilla ja Bohrilla oli hyvin erilaiset näkemykset siitä, mikä on atomi. Mielenkiintoisella tavalla Daltonista eteenpäin atomi ei ollut enää a-tomos eli jakamaton), mutta oletko joskus nähnyt atomia. Atomi on siis hyvä tieteellinen ARVAUS, jonka varassa pystymme selittämään meille tuttuja ilmiöitä.
Summa summarum: mitään teoriaa ei koskaan voi näyttää todeksi. Ainoa mihin pystymme on kahden tai useamman teorian vertaaminen ja päätteleminen, mikä niistä on paras. Teorian valintaa taas ohjaavat monet arvot, kuten yksinkertaisuus, koherenssi (muiden teorioiden kanssa), vastaavuus todellisuuden kanssa (huom. mikään ei-triviaali teoria ei ole koskaan vastannut ongelmattomasti todellisuutta) jne. Näitä arvoja ei valitettavasti voi tulkita mekaanisesti, ts. emme voi ongelmattomasti päättää, mikä arvoa suosii mitäkin teoriaa, toiseksi emme voi mekaanisesti koskaan päättää, mikä arvo on oleellisin.
Mitä helvettiä siis tarkoitat toteennäyttämisellä? Voisitko selvittää? Edellinen esityksesi oli pelkkää pihinää ilman sisältöä. (Ennen kuin vastaat, suosittelen tutustumista tieteenteoriaan. Pyörääkään ei kannata keksiä useaan kertaan, vaikka tiedän millaista lapsellista intoa tuottaa, kun saa ”itse” keksiä Platonin ideaopin aina uudestaan).
Mitä siis on emergenssi? Kyseessä on mahdollisimman ekonominen tapa tehdä selkoa ilmiöistä, jotka muuten jäävät vaille selitystä. Emergensillä tarkoitetaan uusien järjestyksen tasojen ilmaantumista joko ajallisesti tai ontologisesti. Tehdäksesi käsitteen turhaksi voit aloittaa redusoimalla orgaanisen maailman ns. mikrokausaation tasolle ja näyttää, miten kompleksit järjestelmät tuotetaan alkeishiukkasten tasolla.
Emergenssiä ei voida todistaa, mutta ”looginen materialismi” voidaan osoittaa mahdottomaksi ainakin olio-ontologisen tulkinnan puitteissa. Atomi ei ole olio vaan prosessi, toisaalta kenttä on relevantimpi ”mikrotason olio” kuin mikään peruspartikkeli. Varmuudella (eli niin suurella varmuudella, kuin mihin tiede pystyy. Tottakai kaikki tieteellinen tieto voi olla virheellistä, mutta tämäkö on järkevä lähtökohta) voimme sanoa, ettei maailma koostu olioista. Varmuudella voimme sanoa, ettei orgaanisen tason toimintaa voida täten palauttaa mikropartikkelien toimintaan. Eli emergenssin käsitteen ainoa ongelma on sen mahdollinen triviaalius, sillä olio-ontologisen maailmankuvan poistuttua vaikeus liittyy korkeintaa epä-emergenttien tasojen postulointiin, josta on kovaa vauhtia tulossa pelkkä mahdollinen maailma: atomissa ja kentässä (jo ihan Maxweellin määritelmien puitteissa) on emergenttejä ilmiöitä. Tämä on teoriassa suuri haaste.
Jos emergenssillä tarkoitetaan tutkimusohjelmaa, jonka varassa tutkitaan uusien järjestyksen tasojen nousemista mitä erinäisimmillä alueilla. (tieteessä, luonnossa, yhteiskunnassa) jne., niin mikä tässä on pielessä. Totta kai voimme sanoa, että emergenssi tarkoittaa toistaiseksi enemmän tutkimusohjelmaa, teoriakomplekseja enemmän kuin teoriaa, mutta mainitsepa jokin tällä hetkellä relevantti, eteenpäin porskuttava tutkimustraditio, jonka kohdalla näin ei olisi. Periaatteellisella tasolla ainoa järkevä vastakohta emergenssille oin reduktionismi. Jälkimmäinenkö on parempi vaihtoehto? Ja mihin helvettiin palautat ilmiöitä. Kuten äsken sanoin, perustavamman tason oloihin et voi niitä palauttaa, koska oliot ovat alisteisia prosesseille. Et voi palauttaa emergenttejä ilmiöitä myöskään lakeihin. Kuten R. Dawkins asian ilmaisi, linnun lento ei kumoa yhtään relevanttia fysikaalista lakeia, mutta takuuvarmasti et selitä tätä ilmiötä fysiikan lakien avulla, vaan tarvitset avuksesi ainakin selityksen tasolla emergenttejä biologisia ominaisuuksia.
Jos haluat varmaa tietoa, lue koulukirjoja, saatanan pässi. Niistä kaikki ongelmat ja uudet tulkinnat on takuuvarmasti poistettu.
Lipponen
P.S. Jos olet oikeasti pöljä ja soitat suuta väin lämpimiksesi, niin olisit kohtelias, jos ilmoittaisit asian jo tässä vaiheessa. Minulla on parempaakin tekemistä, kuin junttien kanssa räpättäminen (Esim. emergenssin ongelman tutkiminen, jonka ääressä nyt puuhastelen) Tässä vaiheessa pidän sinua vain asiaan perehtymättömänä, mikä ei ole kuolemansynti.
Siis Harry martisonin mukaan "asiat ovat niinkuin ne voivat olla, jos ne voisivat olla toisin, ne olisivat toisin." No mistä tiedät, etteivät ne ole toisin. Mielestäni mm. David Lewisin kannattama mahdollisten maailmojen realismi on aivan järkevä lähtökohta ajattelulle. Tässä näkökulmassa todellisuus koostuu kaikista mahdollisista maailmoista, joista omamme on vain yksi. Eli tiedämme kaikki, että asiat voisivat olla toisin, mutta, mistä ihmeestä tiedät, että näin ei ole.
Vaikka hyväksyisimme Wittgensteinin arvion, jonka mukaan "Die Welt ist alles was der Fall ist" (kaikki on niin kuin se on), niin voimme aivan hyvin lisätä, suhteessa kulloiseenkin maailmaan, josta puhutaan. Miten siis a) erotat aktuaalisen (vain) mahdollisesta maailmasta (itse asiassa tämä on vielä mahdollista, mutta haluan nähdää, miten sinä sen teet) ja b)kiistät mahdollisen maailmojen realismin. (Jos haluat tutustua asiaan läöhemmin, suosittelen David Lewisin teosta: On the Plurality of Worlds)
Sitten vielä kysymys: voiko todella kansakoulupohjalta tietää, että ihmisen primaariarvoitus on ihminen. Minä kun luulin, että se olisi ihan ihmisestä kiinni, mitä pitää tärkeänä. Tosin itse kävin kyllä peruskoulua. Olisi kiva tietää, miten kansakoulussa tämä osoitettiin? Toivottavasti et loukkaannu, jos hieman epäilen sitä, että kansakoulun opettaja on selvinnyt jostain, minkä edessä yli kahden tuhannen vuoden filosofinen aherrus ei ole johtanut mihinkään. No Suomessahan on tunnetusti hyvä kouluruoka ja nerokkaat opettajat.
Siinä olet ihan oikeassa, että koulutuksen myötä tietoon on mahdotonta suhtautua ilman epäilyksiä. Jos haluat dogmaattisesti uskoa kyseenalaistamattomiin totuuksiin (esim. noihin primaariarvoituksiin), niin jopa kansakoulu ja lobotoomikko-opetteja ovat aivan liikaa.
Vastausta odottaen
Lipponen
...muutoin oikeaan osuneessa analyysissasi ajattelustani.
Minulle Rakkaus on absoluuttinen "on", joka on riippumaton minun uskostani (joka, koska käsittääkseni sinulla on voimassa absoluuttinen "ei", on mahdotonta ajatella -> josta johtuen loogisesti puhut "uskon tuomasta rakkaudesta")
Ts. ulkoinen arvomaailma - "on" - on olemassa minusta riippumatta. Toisaalta, en tule koskaan "oppimaan" sitä täydellisesti.
Siksi on jätettävä aina iso erehtymisen marginaali. Myönnän, että voin olla väärässä kaikissa tähän asti lausumissani puheissa...
Ainakin olen väärässä niissä puheissa, joissa "on" - Rakkaus - ei soi sanojen takana... Vaan joissa asiat jäävät helisemään tyhjyyttään.
Ne puheet ansaitsevatkin jäädä helisemään - ja koska olen puhunut paljon, mitä todennäköisimmin niissä on paljon helinää.
Mutta esimerkiksi yllä koen olevani oikeassa siinä suhteessa vastauksessani lipposelle - että jostain (todennäköisimmin ei sisältäni) tuli yhtäkkiä asenne olla provosoitumatta hänen tietynlaisesta kielenkäytöstään (josta tavallisesti provosoidun). Ainakin se osa on yllä olevassa vastauksessani "kestävää" - vaikka muu osa sen "sisältöä" osoittautuisi kestämättömäksi (kuten uskon useimpien meistä sanojen ajan myötä osoittautuvan).
Vaikka se lipposen mielestä tai sinun mielestäsi olisikin lälläriä.
"Jos olen taipuvainen olettamaan, että hiiri syntyy itsestään harmaista rääsyistä ja pölystä, on hyvä, että tutkin nämä rääsyt tarkkaan nähdäkseni, miten hiiri on voinut piillä niissä, miten se on voinut päästä niihin jne... Mutta jos olen vakuuttunut, etä hiiri ei voi syntyä näistä esineistä, tämä tutkimus tulee silloin olemaan ehkä tarpeeton.
Ensin meidän on kuitenkin opittava ymmärtämään, mikä filosofiassa on tällaista yksityiskohtien tarkastelua vastaan."
---
Tarkoitus on sanoa, ettei noista rääsyistänne synny paljoakaan feminismiä sivuavaa.
kävin täälläkin eilen päissäni:)
Minulle tuo "asiat ovat... merkitsee sitä että istun tässä nyt koska en voi istua missään muualla, kirjoitan tätä koska en voi olla kirjoittamatta.
Lewisin ajatukselle maalaisjärki ei juuri anna arvoa, Wittgensteinin tokaisulle kyllä.
Minulla ei juurikaan ole eväitä teoreettiseen abstrakteilla suureilla leikkimiseen, minun on ikäväkseni pyrittävä visualisoimaan ongelmat.
Aktuaalisesti istun tässä enkä esim. paskalla tai pubissa, tarkistin tuona mahdollisen olemattomuuden käymällä katsomassa olenko vessassa, en ollut.
Enpä usko että ryhdyn sekoittamaan kuuppaani millään syvällisemmällä enää tässä iässä, itseasiassa olen tasan kyllästynyt sanoihin ja ajatuksiin ja koetan keskittyä enemmän olemassaolon kokemiseen.
Kansakoulussa en paljoa oppinut, vihaamaan auktoriteetteja enimmäkseen, köyhien kakarat eivät olleet korkeassa kurssissa siihen maailmanaikaan ja sen sai tuntea nahoissaan veistosalin lankkuvarastossa.
Tietysti objektiin liitetty arvo perustuu subjektin näkemykseen ... minulla on kaiketi hieman skitsofreeninen suhtautuminen näihin arvokysymyksiin sikäli että en näe että millään olisi absoluuttista arvoa ... me olemme kaikki ikuisuuden mittakaavassa tasan arvottomia.
Tapaan kysyä tärkeistä asioista miten tärkeitä ne ovat 5 miljardin vuoden kuluttua.
Minun on ollut pakko jäsennellä omat arvomaailmani ja siinä lähden siitä ajatuksesta että jokainen ihminen on ensisijaisesti pelkkä neutraali prosessi johon liitän toisarvoisia arvoja siinä suhteessa kun ne ovat tarpeellisia.
Pallo voi olla hukassa mutta olkoon, pysyypähän tallessa kun en pääse hukkaamaan sitä, viihdyn varsin hyvin tässä rajallisessa ajatusmaailmassani.
-84 asti yritin omin vähin eväin miettiä ... se otti kipeää, ahdistuin ja masennuin ... kirjoitin ilmiöstä runon taannoin sosieteeratessani muutaman jenkin kanssa ... sen jälkeen en ole ajatellut.
Any Why
A blunt arrow
shot through my chest
is the absence of
explanation.
To any why
I cry out
to any god,
I get no answer
other than;
Why not?
Kas niin,
en siis ole mielen- tai tieteenfilosofian spesialisti, mutta tästä huolimatta minulla oma vaatimaton johdonmukaiseen ajatteluun perustuva näkemykseni asioista.
Mitä tulee persoonallisuuteen ja yhteiskuntaan, niin luullakseni ymmärrän mitä niillä tarkoitetaan ja miten niillä voi ja ei voi selittää asioita. Sen sijaan minä en selityksistä huolimatta ymmärrä miten emergenssi selittäisi mitään. Se vaikuttaa lähinnä lingvistiseltä silmänkääntötempulta. Se kuinka käyttökelpoisia käsitteet ovat riippuu asiayhteydestä. Esim. yhteiskunta on nähdäkseni järjen käsite, jonka tarkoitus on helpottaa havaintojen jäsentämistä. En siis usko, että yhteiskunta-entiteettiä on tosiasiallisesti olemassa. En missään fundamentaalisessa mielessä sitoudu käsitteelliseen enkä ontologiseen reduktionismiin.
Ilmeisesti yrität peittää varsinaista ongelmaa vyöryttämällä esiin asiaan liittymättömiä tekijöitä. Se mitä elektroni mahdollisesti "todella" on, ei liity tähän keskusteluun. Elektronin olemassaolosta seuraa (teorian ennustamia) havaittavia ilmiöitä. Emergenssi taas on pelkkää sanahelinää. Ja ymmärryksen kannalta emergenssi on suunnilleen yhtä hyödyllinen käsite kuin jumalakin. Tieteellisiin teorioihin ja niiden taloudellisuuteen ynnä muihin merkittäviin puoliin vetoaminen on tässä yhteydessä pelkkää kosmeettista fraseologiaa. Emergenssistä ei ole mitään teoriaa...itseasiassa juuri kukaan ei näytä tietävän mitä se emergenssi oikein on. Toki lingvististä pulinaa riittää, mutta se ei ole koskaan aikaisemminkaan selittänyt mitään.
Toteennäyttäminen oli huonosti valittu ilmaisu. Tarkoitin, ettei emergenssin olemassaolosta ole minkäänlaisia todisteita. Onko sinulla muuta perustetta uskoa emergenssin olemassaoloon kuin se, että reduktiivinen materialismi ei selitä tai ei ole onnistunut selittämään kaikkea? Uskon kyllä eräässä mielessä omalakisten uusien järjestysten tasojen olemassaoloon, mutta en usko niiden olemassaolon johtuvan emergenssistä. Emergenssi on vaikuttaa kömpelöltä yritykseltä päästä eroon kartesiolaista dualismia vaivaavista ongelmista. Tietysti on mahdollista väittää, että yllämainitun nojalla uskoisin myös emergenssiin. En kuitenkaan ajattele näin. Tässä yhteydessä en lähde tarkempaan selittelyyn, sillä se vaatisi mm. "omalakisuuden" ja "järjestyksen tason" käsitteiden spesifikaatiota. Olettaisin niillä viitattavan asiantiloihin, joita en voisi allekirjoittaa, tästä syystä uskon "eräässä mielessä".
Ockhamin partaveitseen vetoamista en pidä tässä yhteydessä legitiiminä. Emergenssi voi tässä yhteydessä olla taloudellisin "selitys"tapa vain jos todellisuuden luonne oletetaan pääpiirteittäin tunnetuksi. Jos ja kun todellisuuden rakennetta ei tunneta, ei voida määrittää mikä teoria selittäisi todellisuuden taloudellisemmin.
Tractatus-logico-philosophicus -teoksen alkulause
"Die Welt ist alles was der Fall ist"
määrittää tarkastelujen lähtökohdaksi ei-atomismin.
Tarkalleen ottaen Nymanin suomennos
"Maailmaa on kaikki, mikä on niin kuin se on"
on huono, koska se ei tarkkaan välitä samaa hyvin harkittua muotoilua, joka alkutekstissä on.
Itse olisin partitiivin "maailmaa" sijasta käyttänyt subjektia korostavaa muotoa "maailma".
Englanninnoksessa näin on tehty.
Juttu on olennainen. Jos sitä ei käsitä, ei ymmärrä Tractatuksesta mitään.
Alkulauseella ei ole mitään tekemistä ("leibnizilaisen"?) tulkinnan "kaikki on niin kuin se on" kanssa. Tässä ei puhuta yhdestä sen enempää kuin monestakaan mahdollisesta maailmasta.
Se mitä W. haluaa sanoa, täsmentyy heti seuraavassa lauseessa:
"Maailma on tosiseikkojen, ei oloiden kokonaisuus."
Ja tämä käännöskin on hyvä.
Terv.
Kepponen
tämä havaintosi kertoo jotain tästä kommunikaation muodosta.
Suositummilla palstoilla on mahdollisuus tavoittaa ihmisiä, jotka eivät ole ensisijaisesti kiinnostuneita sillä hetkellä keskustelemaan juuri asian vierestä olevasta toisesta aihepiiristä, mutta sitten kun heittää tuommoisen lipposen tyylisen aloituksen tuohon esim. feminismi-palstalla - niin sitten saakin siitä keskustelua aikaan.
Esim. sitten toisaalta pieruavaukset saattavat joskus "tuoda" sellaisiakin keskustelijoita feminismi-palstalle, jotka eivät muuten tulisi.
Kysymys on siitä, näemmekö nämä aihepiirit avoimina vai suljettuina systeemeinä, ja kuka määrittelee systeemin rajat?
Sinä? Minä? Ylläpito? Ehkäpä viime kädessä sitten se ylläpito - joka kuitenkin on myös "elävä käsite", koska vaikkapa palaute voi vaikuttaa kriteereihin, joilla he määrittelevät rajat feminismin piiriin kuuluvista tai kuulumattomista avauksista ja niiden olemassaolon oikeutuksesta feminismi -palstalla.
Itse kannatan sitä, että joskus voi olla asian vierestäkin tavaraa - esim. jopa mauttomia pierujuttuja - koska en ole esim. varma siitä, että juuri minun arvostelukykyni päättää, mikä liittyy feminismiin ja mikä ei, olisi se paras.
Sinä tosin olet huomattavasti minua varmempi asiasta - mikä kävi ilmi esim. suhtautumisestasi tuohon "dildogallup" -avaukseeni, jossa tutkin hypoteesiani siitä, ovatko feministit kaksinaismoralistisia suhtautumisessaan dildoihin - vs. pornoteollisuuden vastustamiseen.
Mutta ehkäpä dildo-feminismistä tulee sitten pluralistisen feminismin uusi haara, jolle on vastakkainen koulukunta sitten se "anti-dildoismi"...
Ts. on dildofeministejä ja sitten vaikkapa pornoteollisuutta ja sen tukemista vastustavia feministejä. Dildofeministi ei luovu dildostaan, vaikka sen hankkimalla hän tukisi pornoteollisuutta, kun taas ideaalisempi pornoteollisuutta vastustava feministi ei hanki dildoa (olettaen, että olisi sellainen joka muissa olosuhteissa - esim. "reilun kaupan dildojen" olemassa ollessa) vaikka haluaisi, kun katsoo esim. pornoteollisuuden boikotoimisen olevan sitä suurempi ideaali.
...noh, nyt lipsahti sivupoluille - mutta juuri sinun vastineesi aloittamaani dildokeskusteluun ovat jääneet erityisesti sieluni syövereihin, piirtäen sinne syvällisen kuvan Sinusta persoonana ja kommunikoijana, joka on esim. minua varmempi kriteereistään ja niiden relevanttiudesta suhteessa tietyllä palstalla aiheellisiksi katsottaviin aiheisiin... :-)
Niin. "Kyetä briljeeraamaan" voisi tulla tulkituksi useammalla tavalla.
1. Henkilö osaa briljeerata omasta mielestään. Muut eivät huomaa mitään erikoista.
2. Henkilö osaa briljeerata omasta mielestään ja toisten mielestä (siis tekee "vaikutuksen" toisiin, vakuuttaa kyvyllään).
3. Henkilö briljeeraa (tekee vaikutuksen toisiin), muttei itse tiedä briljeeraavansa.
4. Henkilö ei tiedä itse briljeeraavansa (mutta kuitenkin osaa sen), eikä sitä huomaa kukaan muukaan. Onko tämä muuten mahdollista?
5. Henkilö kykenee briljeeraamaan, mutta tarkoituksellisesti ei briljeeraa.
...minua pohditutti lipposen tulkinnassa erityisesti se, että hän käytti tuota briljeeraus-sanaa. Ehkäpä hänellä on jonkinlainen käsitys täällä kirjoittavista ja lukevista ihmisistä ja siitä, mitä tarkoittaa se, että "tällä palstalla kykenee briljeeraamaan". Minulla ei ole käsitystä siitä, miten täällä voisi "briljeerata".
En ole huomannut tällä palstalla kirjoittavien, useimmiten älykkäänoloisten, feministien edes asennoituneen minuun siten, että "kykenisin briljeeraamaan". Ei ole tullut ihailevia "wautsi"-havaintoja - ennemminkin täyslaidallisia takaisin :-)
Omasta mielestänikin olen lähinnä heitellyt mielipiteitäni, provosoinut ja provosoitunut (jotka molemmat ovat nähtävissä etenkin niistä keskusteluista, joissa sinäkin, Hertta:inen, olet vaivautunut vähän "kiihtymään" ;-)
Sikäli olen egoistinen, että olen sitä mieltä kuin olen - kuten tällä palstalla useimmat tuntuvat olevan - myös lipponen näin viime aikoina.
Ehkäpä tämä "briljeeraus"-ajatus on lipposen oma "tervapöpö", jonka hän pystyttää ja alkaa sitten "taistelemaan" sen kukistamiseksi. Riippuen siitä, mitkä ovat hänen kriteerinsä briljeeraukselle...