Hyvät "nuoret", ei

Sinäkin kuulostat sellaiselta tädiltä joka ei omista virheistään opi. Uskot siis että kun täti tulee paikalle(tai vaihtoehtoisesti hyvin rikas ja muualla menestynyt setä)kaikki on hyvin.
Sellaiselle ei yksinkertaisesti ole siitä mitään apua jolla on tuskatiloja ja kuten tässä tapauksessa tappamisfantasioita.
Olen itse alalla ja ikäni puolesta olen itsekkin jo täti(35)ja tiedän kertoa että sille mitä tapahtui on termi:laajennettu itsemurha.
Matti Saari on käynyt lääkärillä hakemassa apua ja sai yllättäen vain psyykenlääkkeitä.
Me tätit ja setät ei riitetä kaikkeen ja vakavin virheemme on mitä tuossakin luki: ei mitään virhettä.
Että mitään virhettä ei tätissä ole. Hah!
Nuoret tarvitsevat(heille on taattava) vertaistukea, koska meistä ei ole ymmärtäjäksi.
Vai vieläkö vänkäät vastaan...?

joku vaan kirjoitti:

Sinäkin kuulostat sellaiselta tädiltä joka ei omista virheistään opi. Uskot siis että kun täti tulee paikalle(tai vaihtoehtoisesti hyvin rikas ja muualla menestynyt setä)kaikki on hyvin.
Sellaiselle ei yksinkertaisesti ole siitä mitään apua jolla on tuskatiloja ja kuten tässä tapauksessa tappamisfantasioita.
Olen itse alalla ja ikäni puolesta olen itsekkin jo täti(35)ja tiedän kertoa että sille mitä tapahtui on termi:laajennettu itsemurha.
Matti Saari on käynyt lääkärillä hakemassa apua ja sai yllättäen vain psyykenlääkkeitä.
Me tätit ja setät ei riitetä kaikkeen ja vakavin virheemme on mitä tuossakin luki: ei mitään virhettä.
Että mitään virhettä ei tätissä ole. Hah!
Nuoret tarvitsevat(heille on taattava) vertaistukea, koska meistä ei ole ymmärtäjäksi.
Vai vieläkö vänkäät vastaan...?

on syytä miettiä omaa elämäänsä, onko antanut lapsille/nuorille esim. rakkauden, rajojen sijaan rahaa ja tavaraa. Onko myös antanut sitä ilmaista-eli aikaa, kuuntelemista,kiinnostusta, keskustelemista ja välittämistä. Tämän päivän kiireyhteiskunnassa on aivan totta, että jos/kun nuorella on mielenterveysongelmia ( monet eivät edes hae apua, kun puuttuu tsemppaavat, tukea antavat ihmiset, ystävät, läheiset) useinkin vain annetaan resepti käteen-ja näkemiin. Itse pitäisi vaatia terapiaa, keskusteluapua alan ammattilaisilta, omaisten lisäksi.
Eivätkä tämän päivän nuoret ole näitä väkivaltaviihteen tekijöitä, sotapelien kehittelijöitä. Tästä vastaavat aikuiset ihmiset. Huolestuttaa ainakin pienet lapset, jotka naputtelevat kotona yksinään taistelu/räiskintäpelejä, ehkä tuntikausia. Vanhemmat ovat töissä, ja monet ekaluokkalaiset ovat yksin kotona, oman onnensa nojassa. Ei hyvä.

aikuisten kirjoitti:

on syytä miettiä omaa elämäänsä, onko antanut lapsille/nuorille esim. rakkauden, rajojen sijaan rahaa ja tavaraa. Onko myös antanut sitä ilmaista-eli aikaa, kuuntelemista,kiinnostusta, keskustelemista ja välittämistä. Tämän päivän kiireyhteiskunnassa on aivan totta, että jos/kun nuorella on mielenterveysongelmia ( monet eivät edes hae apua, kun puuttuu tsemppaavat, tukea antavat ihmiset, ystävät, läheiset) useinkin vain annetaan resepti käteen-ja näkemiin. Itse pitäisi vaatia terapiaa, keskusteluapua alan ammattilaisilta, omaisten lisäksi.
Eivätkä tämän päivän nuoret ole näitä väkivaltaviihteen tekijöitä, sotapelien kehittelijöitä. Tästä vastaavat aikuiset ihmiset. Huolestuttaa ainakin pienet lapset, jotka naputtelevat kotona yksinään taistelu/räiskintäpelejä, ehkä tuntikausia. Vanhemmat ovat töissä, ja monet ekaluokkalaiset ovat yksin kotona, oman onnensa nojassa. Ei hyvä.

huomata että joku muukin ymmärtää mistä on kysymys.
Sinä ilmeisesti ihan ilman alan koulutusta. Tiedän, että psykoterapia perustuu lapsuuden tapahtumien läpikäymiseen. Loppupeleissä halutaan että vaille rakkautta jäänyt ihminen ymmärtää että hänen vanhempansa ovat lapsena kokeneet saman rakkaudettomuuden, eivätkä siksi kyenneet parempaan. nytkään Matin vanhempia ei voi syyllistää.
Kyse on mallioppimisesta. Jos lapsi kokee kylmyyttä niin hän oppii että ihmisen täytyy olla kylmä ja kova ollakseen ihminen. Eli on opittu just että se pelkkä raha riittää. Tai tämän Matti Saaren kohdalla ulkoiset tekijät ovat kunnossa.
Siihen vielä ne mainitsemasi väkivaltapelit ja muu väkivaltaviihdyke(kauhuleffoistahan tuo piti)ja se mitä sanoit:yksinäisyys.

joku vaan kirjoitti:

huomata että joku muukin ymmärtää mistä on kysymys.
Sinä ilmeisesti ihan ilman alan koulutusta. Tiedän, että psykoterapia perustuu lapsuuden tapahtumien läpikäymiseen. Loppupeleissä halutaan että vaille rakkautta jäänyt ihminen ymmärtää että hänen vanhempansa ovat lapsena kokeneet saman rakkaudettomuuden, eivätkä siksi kyenneet parempaan. nytkään Matin vanhempia ei voi syyllistää.
Kyse on mallioppimisesta. Jos lapsi kokee kylmyyttä niin hän oppii että ihmisen täytyy olla kylmä ja kova ollakseen ihminen. Eli on opittu just että se pelkkä raha riittää. Tai tämän Matti Saaren kohdalla ulkoiset tekijät ovat kunnossa.
Siihen vielä ne mainitsemasi väkivaltapelit ja muu väkivaltaviihdyke(kauhuleffoistahan tuo piti)ja se mitä sanoit:yksinäisyys.

voin kertoa (tosin siitä on aikaa) 70-luvulta, koulukaverini olivat mukavia. Ei muistu mieleen kiusaamista. Olin monessa "opinahjossa", nuorena ammattikoulussa, sekä myös kauppakoulussa. Ns. kansalaiskoulussa oli opettajien taholta erikoista käyttäytymistä. Pari, kolme miesopettajaa olivat sellaisia, jotka kävivät oppilaaseen kiinni, saivat parit varoitukset. Se loppui siihen. Yksi opettaja lähti usein kesken tunnin savukkeelle, ja tuoksahti usein viinaksille. Naisopettajissa oli pari kolme tapausta, jotka nöyryyttivät oppilaita. Itse en noita kokenut, mutta osa luokan tytöistä.
Tänä päivänä kiusaaminen on hyvin yleistä. Siihen ei puututa, jostain syystä vähätellään, lakaistaan ongelmat maton alle. Keskustelupalstoillakin on paljon mielenkiintoisempaa pohtia esim. ministereiden rakkaussotkuja, kuin jonkun yksityisen ihmisen väärinkohtelua ymym. Tällaisilla ihmisillä on varmasti näitä tukijoukkoja omasta takaa, toisin kuin esimerkiksi koulukiusatuilla, tai ahdistuneilla, masentuneilla jne...

kouluajastani kirjoitti:

voin kertoa (tosin siitä on aikaa) 70-luvulta, koulukaverini olivat mukavia. Ei muistu mieleen kiusaamista. Olin monessa "opinahjossa", nuorena ammattikoulussa, sekä myös kauppakoulussa. Ns. kansalaiskoulussa oli opettajien taholta erikoista käyttäytymistä. Pari, kolme miesopettajaa olivat sellaisia, jotka kävivät oppilaaseen kiinni, saivat parit varoitukset. Se loppui siihen. Yksi opettaja lähti usein kesken tunnin savukkeelle, ja tuoksahti usein viinaksille. Naisopettajissa oli pari kolme tapausta, jotka nöyryyttivät oppilaita. Itse en noita kokenut, mutta osa luokan tytöistä.
Tänä päivänä kiusaaminen on hyvin yleistä. Siihen ei puututa, jostain syystä vähätellään, lakaistaan ongelmat maton alle. Keskustelupalstoillakin on paljon mielenkiintoisempaa pohtia esim. ministereiden rakkaussotkuja, kuin jonkun yksityisen ihmisen väärinkohtelua ymym. Tällaisilla ihmisillä on varmasti näitä tukijoukkoja omasta takaa, toisin kuin esimerkiksi koulukiusatuilla, tai ahdistuneilla, masentuneilla jne...

Oon itse 70-luvulla syntynyt, enkä tiedä ajasta muuta kuin mitä saan lukea. Äskettäin joku ikäiseni kirjoitti kaipaavansa sen ajan maailmaa. Ilmeisesti se on ollut yhtä paljon "paha aika"kuin mitä nykyisinkin on sitten..kuitenkin
Ikävää, että olet joutunut kokemaan ja näkemään mitä on olla kiusattu.
On ihan totta mitä kirjoitit julkisuudesta. Kaikki on ikäänkuin suurempaa kun se on lehdessä.
Tiedän tällä hetkellä yhden joka ajoi moottoripyörällä aitaa päin tahallisesti ja kuoli. Paikalla on nyt risti ja lyhty...mutta kukaan ei julkisuudessa kaipaa.