Tällä palstalla on varmaankin henkilöitä, jotka pystyvät selittämään minulle puskurissaroikkujien käytöksen.
Kun ajoin Tampereen ja Nokian rajalla 80 km/h tietä 70 km/h jonon mukana takana tullut roikkui puskurissa ja luikerteli akressiivisesti. Vasemmalle käännyttäessä hän yritti ohittaa risteysalueella.
Oliko syynä se, että kun muut ajoivat jonossa 5 -10 m turvavälillä, itse pidin 15 - 20 m "turvavälin"?
Ja seuraavana päivänä keskikaupungilla sattui vastaavaa. Kun ajoin ruuhkassa vasenta kaistaa jonon mukana 10 m turvavälillä (muut 5 m turvaväli) alkoi rekka roikkua puskurissa ja vilkutella valoja.
Kun ajoin Tampereen ja Nokian rajalla 80 km/h tietä 70 km/h jonon mukana takana tullut roikkui puskurissa ja luikerteli akressiivisesti. Vasemmalle käännyttäessä hän yritti ohittaa risteysalueella.
Oliko syynä se, että kun muut ajoivat jonossa 5 -10 m turvavälillä, itse pidin 15 - 20 m "turvavälin"?
Ja seuraavana päivänä keskikaupungilla sattui vastaavaa. Kun ajoin ruuhkassa vasenta kaistaa jonon mukana 10 m turvavälillä (muut 5 m turvaväli) alkoi rekka roikkua puskurissa ja vilkutella valoja.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Itse olen joskus saanut kokea samaa, mutta olen joskus pitkillä matkoilla sortunut itsekin kyttäämään ohituspaikkaa liian lähellä.
Hyvä keino takana tulevan hätyyttämiseen on painaa rivakasti jarrua. Jos siitä jotain vakavampaa syntyy, voihan sitä aina kusettaa väistäneensä kissaa tms.
Joskus, kun olen tehnyt kyseisen tempun moottoritiellä, jolla perässä roikkuja olisi voinut mennä samantien ohi, niin syntyi pieni kilpa- ajo(hauskaa sekin).
Talvella tämä temppu on erityisen hauska, koska takana tuleva voi parhaassa tapauksessa vetää pöpelikköön(kokemusta..?!).
Vakavasti ottaen, jarruta pari kertaa kunnolla, niin varmasti tulee turvaväli.
Perässäroikkujan opettaminen jarruttamalla ei ole todellakaan hyvä keino, sillä siinä voi käydä pahimmoilleen aika huonosti! Eikä vaan perässäroikkujalle, vaan myös sulle itselle kun auto lähtee käpälästä kertaheitolla. Itseasiassa kyseisessä tilanteessa peräänajettu on heikommassa jamassa, sillä ei tarvi kovaakaan tökkästä peräkonttiin sopivaan paikkaan, niin menetät autosi hallinnan ja kaadat sen katolleen ojanpohjalle.
niin paina ennemmin sitä jarrua niin että et jarruta, mutta valot syttyy. Kyllä se pistää takana tulevan jarruttamaan kun valot palaa pidemmän aikaa.
Kaipa siellä edessäsi on persekärpäsen mielestä yksi tyhjä paikka jonossa ja se haluasi siihen, että olisi kaksi sekuntia aikaisemmin perillä.
Autokouluun pitäisi sisällyttää järkevän ajamisen oppitunnit, joilla ihan oikeasti laskettaisiin mitä milläkin tempauksilla "säästetään" ajo ajoissa ja esitettäisiin tilastoja mm. siitä miten turvavälejen pienentäminen laskee ajonopeutta yms.
-siitä, että takanatuleva viestittää halustaan ajaa nopeammin kuin ne edelläajavat. Nyt jos edelläajava pitää 'ylisuuren' turvavälin hän omalta osaltaan ikäänkuin osoittaa tyytyvänsä jonon nykyiseen vauhtiin eikä ole kiinnostunut ohittamaan edellään ajavia (vaikka tyhjemmällä tiellä saattaisi ajaakin nopeammin)- eikö niin? kaikki tähänasti faktaa?
Nyt takanatuleva ei saa osaltaan 'viestiään' halustaan ajaa jonon keulaa nopeammin menemään sinne jonon hitaan vauhdin varsinaisille aiheuttajille (jonon ensimmäiset ajoneuvot) koska jonossa on 'ylisuuria' välejä ja jonon keulilta katsottuna näyttää, että eihän siellä edes ole yhtenäistä jonoa. Eivätkä jonon aiheuttaja/t edes havaitse aiheuttavansa ruuhkautumista.
No eikö tämä, joka nyt pitää sitä reilua turvaväliä voisi ihan reilusti väistää ja päästää takanatulevan ohitse (koska hänellähän ei ole ilmeisesti kiire minnekään). Väistäjä ei häviä mitään. Takaa nopeammin tuleva voi toki esimerkiksi morjestamalla kiittää - jos reippaasti annettiin sopivassa paikassa tilaa.
Ajattelin kertoa pari kokemusta joista toista näkee valitettavan harvoin..
1. Ajan töihin aamulla rajoitusten sallimaa nopeutta ja eteen ilmestyy auto joka ajaa selvästi hiljempaa. Takanani jo monta kilometriä ajanut rupeaa välittömästi rähjäämään puskurissa kiinni. Itselläni verenpaine nousee ja huoli kasvaa enemmän siitä mitä takana tapahtuu ja loppujen lopuksi tarpeeksi ärsyyntyneenä ohitan hiljempaa ajavan auton paikassa joka ei ole siihen turvallinen ja verenpaine nousee kaikilla kolmella.
2. Ajan kotiin töistä samaa tietä samalla tavalla ja taas eteen ilmestyy hiljempaa ajava. Nyt takana monta kilometriä ajanut ei tule puskuriin kiinni, tulee kyllä lähemmäs mutta jättää silti reilun välin. Rauhassa katson sopivan paikan ja ohitan reippaasti ja jatkan matkaa ilman että kenenkään verenpaine nousi sen kummemmin.
Molemmat olen kokenut myöskin niin, että olen ollut se hiljempaa ajava.
Mihin on niin kiire ettei jouda ajamaan vähän irti puskurista? Perillä et kumminkaan ole juuri aikaisemmin. Sadan kilometrin matkalla voit tuurilla voittaa pari minuuttia. Kannattaako..?
kaikkien jalankulkijoiden pitäisi kulkea jonossa ja edessäsi oleva jalankulkija sattuisikin olemaan 'ikkunaostostuulella' ja junnaisi juuri niiden ikkunoiden kohdilla joissa ei ole mitään Sinulle mielenkiintoista. Eikö siinä jonossa seisominen olisi kannaltasi aika typerää ja turhauttavaa?
MUTTA mitä se tien antaja häviää? Tai oikeastaan tiedänhän minä vastauksen tähänkin: tietä ei anneta, koska ajatellaan että 'siihenhän se vaan jää sitten minun eteeni junnaamaan' ja 'sehän vie siinä Minun paikkani jonossa' tms. TAI yksinkertaisesti ei välitetä seurata sitä taustapeiliä - se kyllä huomataan kun joku 'hiostaa' puskurissa - mutta siitäkään huolimatta ei anneta tietä - niska punaisena vaan junnataan siinä keskiviivalla.
Harva on liikenteessä muille liikkujille vittuillakseen, vaan siirtyäkseen paikasta toiseen OMASTA mielestään sopivalla (kenties rajoitusten mukaisella) nopeudella, ei siis MUIDEN autoilijoiden mielivaltaisesti määräämällä nopeudella.
Vertauksesi on muuten todella osuva, ja kuvastaa hyvin liikenteen ongelmia!
Aivan, niin usein kaupungissa porukka matelee rinnakkain ilman mitään syytä, ihan yhtä hyvin voisi ajaa oikeanpuoleista kaistaa (tai vain päästää takaa tulevan ohi). Mutta tietenkin takana ajavalle suututaan (hänen odotettua kiltisti vaikka kuinka kauan, koitettuaan sitten viestittää että täällä takanakin on ihmisiä, turhaan blokkaatte kahdella autolla koko tietä)...
Mikä siinä on että törttöilijä ei ole koskaan väärässä, vaan huomauttaja on aina törkeä sika, hätäilijä, kaahari tms. vaikkei olisi tehnyt mitään väärin? Aina porukka suuttuu väläyttämisestä tai tööttäyksestä vaikka vain yritettäisiin viestiä, varoittaa tms..
Monta kertaa vaikka joku on tehnyt karkean ja selvän virheen he ovat suuttuneet minulle! Jo pari kertaa joku on meinannut ajaa päin, ja sitten näyttänyt MINULLE keskisormea! Toiselta sain kysyttyä että mikä häntä vaivaa, niin hän sanoi etten saisi hermostua hänelle, ja ettei ajetussa paikassa voi aina huomata miten ne kaistat menee, ja että olenko jokin superintelektuelli kun ajan BMW:llä... Siinäpä syy näyttää sormea!
Erittäin tärkeää on muistaa että toisen ei edes tarvitse ajaa nopeampaa tai juurikaan nopeampaa ja silti haluta ohi. Suomessa kun on hyvin monella tapana lähteä liikkeelle erittäin hitaasti. Kaupunkiliikenteessä ero on joskus hyvinkin suuri pelkällä normaalilla reippaalla kiihdytyksellä verrattuna matelulähtöön. Pakkoko sitä on sitten toisia blokata ja madella edessä?
Minua ainakin v*tuttaa se aivan älyttömän paljon että otan aina muut huomioon ja koitan olla mahdollisimman kohtelias, ja kiitokseksi saan vain ajattelemattomalta muita huomioonottamattomalta v*ttuilua!
Viimeksi pari päivää sitten ajoin kaksikaistaisella tiellä, mutta edessä ajoi eräs joka ensin ohitti toiden auton vasemmalta, sitten jäi ajamaan keskellä/vasemmalla eteen. Kun vaihdoin oikealle, hän siirtyi sen verran oikealle etten pääsisi ohi. Ja taas sama kun hetken päästä vaihdoin taas vasemmalle. Vaikka kuinka kauan jouduin matelemaan hänen takanaan, ja sitten kun tie leveni niin paljon että hän ei voinut estää, ja aloin häntä ohittaa, hän löysikin kaasun ja yritti estää ohitusta! Ja näitä tällaisia puhtaasti toisille vittuilijoita riittää niin älyttömän PALJON! Siis niitä on AIVAN JATKUVASTI estämässä, vittuilemassa ja törttöilemässä. Inhoan Suomalaisia kusipäitä. Porukka puhuu usein että emme puhu toisillemme esim. bussissa, vaan Suomalaiset ovat tuppisuita ja että olisimme sellaisia vain koska emme puhu 'turhaan'. Paskat, Suomalaiset vain ovat luonnevikaisia kusipäitä, ei minunkaan tee mieli puhua sellaisille ihmisille jotka harrastavat liikenteessä vittuilua, sehän on suorastaan kansallista urheilua! Ajavat päin helvettiä ilman että yhtään katsovat mitä tekevät, sitten vittuilevat.
Johtuu automerkistä/vuosimallista. Suomessa vittuillaan kalliilla autoilla ajaville, kateellinen kansa kun on.
Puskuriin kiinni hitsautuminen on sangen huono tapa viestittää, että
haluaisi ajaa nopeammin kuin edellä menevä. Se ohitus kun on paljon
helpompi tehdä, jos sen aloittaa järkevän turvavälin takaa. Ja jos
ohitus onnistuukin, niin voidaan kysyä, mitä ohittaja voitti. Muuta,
kuin noin puolitoista sekuntia?
Mutta ymmärrän kyllä juttusi idean.
Sen takana tulijan voi toki päästää ohitseen, mutta siihen se melkein
aina jää eteen junnaamaan sitä samaa nopeutta kuin muutkin. Nopeus
ei siis muutu, ainoastaan se, kenen perässä roikutaan.
Suuri osa vastauksista on kuten odotinkin/pelkäsinkin. Kys. perässäroikkumisen tapa ei todellakaan ole tekijänsä hetkellinen lapsus, vaan hänen parasta järjenkäyttöään edustava harkittu toimintatapa.
Kun kaksikaistaisella tiellä edessäsi on kilometrien umpijono, samoin vastaan tuleva kaista on täynnä, ei varmasti ole perusteita vaatia jonon mukana edessä menevää väistämään.
Tai jos kaupungissa kaksi samaan suuntaan menevää kaistaa on täynnä, ei varmasti ole perusteita muutaman itsekkään takia kaikkien ahtautua oikealle kaistalle ja tukkia koko kaupunkia. On itsestään selvää, että jos tiedät kääntyväsi vasemmalle seuraavaksi, hakeudut jo aikaisemmin sopivan tilanteen tullen vasemmalle kaistalle.
On pelottavaa huomata, että teillämme liikkuu ilmeisesti suuri joukko henkilöitä, jotka ihan oikeasti ajattelevat ruuhkajonon olevan velvollinen väistämään heitä ojanpenkalle.
Olisi mielenkiintoista vielä kuulla miten nämä kiireiset penkalle pakottajat perustelevat kiireensä ja mistä he tietävät, että sillä edellä ajavalla ei ole kiireempi kuin heillä.
Liikenneministeriön tulee ryhtyä viipymättä valmistelemaan lainsäädännöllisiä toimenpiteitä em. ongelman ratkaisemiseksi. Eduskunnan tulee säätää laki asiasta. Psykologia on kehittynyt niin paljon, että testeillä kys. kuljettajat voidaan helposti erottaa joukosta ja evätä heiltä ajokortti kokonaan.
Ja lisäksi vielä. Miten puskurissa roikkuminen nopeuttaa etenemistä. Ei yleensä sekunninkaan vertaa. Päinvastoin. Turvavälillä kaupungissa löytyy esim. helpommin kaistanvaihtopaikka. Esim. rekka liikkuu kaupungissa suuremmalla keskinopeudella jos ajotapa on sulava eli ei roiku pikkuautojen puskurissa ja pysähdy joka valoissa. Tai esim. valtateillä loivissa kaarteissa et näe lainkaan vastaantulijoita, mutta jos pidät sopivan välin voit turvallisesti ja nopeasti ohittaa esim. rekan loivassa kaarteessa.
Tiedän kyllä, että ei tämä kirjoittelu tuota mitään parannusta. Halusin vain varmistua tälläkin tavalla kuinka suuri osa kansasta todella uskoo oikeasti olevansa hälytysajoneuvon oikeuksilla liikkuvia tienkäyttäjiä. Varsinaiset toimenpiteet tehdään muilla tavoilla.
Peesaminen ei todellakaan voi nopeuttaa matkantekoa, mutta todellisuudessa nopeampaa ajokaan ei välttämättä ole se paras tapa edetä. Itse olen kulkenut noin 600 km:n matkaa ajaen eri kerroilla eri keskinopeutta. Näin pitkällä matkalla kuljettaja väsyy, ja tarvitsee lepotaukoja.
Olen huomannut, että kun nopeus on reilusti yli 100 km/h, niin väsyn nopeammin ja tarvitsen hiukan pidemmän breikin. Talvella ( jolloin pääasiassa kuljen kyseistä matkaa) nopeuden nostosta ei siis ole mitään hyötyä, koska energiaani kuluu reilummin auton tiellä pitämiseen. Hiljaisemmalla nopeudella ei tarvitse olla koko ajan niin tarkkana ja tauolla riittää yleensä lennosta kahvikupillinen.
Toisaalta olen huomannut myös sen, että samaan aikaan matkaan lähteneen autokunnan nopeuden nostostakaan ei ole ollut hyötyä. Toinen autokunta edustaa ns. "bisnesmies" tyyppiä, joka ajaa todella kovaa ja lonnii sitten huoltsikalla kahvikupin ääressä todella kauan.
Lyhyemmillä matkoilla en ollenkaan ymmärrä nopeuden nostoa ja perässä kärkkymistä.
Auto on aina hienoinen "jatke" ja ajotyyli kuvastaa todellisen luonteen. Perässä roikkuminen on siis merkki edellä ajavalle, että täältä tulee kiireinen bisnesmies joka ei jouda köröttelemään. Taloudellinen ajotyyli on hänelle vieras, koska ei sellaisesta tarvitse välittää kun on millä mällätä.
Yhteenvetona siis; Perässä roikkuminen on siis merkki: ON RAHAA, TAI MINULLA ON KIIRE SITÄ TEKEMÄÄN.
Itse ajelen matka-ajossa lähes poikkeuksetta hieman ylinopeutta ja tämän tästä saavutan hitaampia. En koskaan kuitenkaan hätäile ohituksen kanssa, vaan teen sen paikassa, jossa se onnistuu riskittä. Jätän hajuraon edellä menevään ja usein käykin niin että joku hätäisempi menee ohiteseni(annan tilaa), mutta ei pääse sitten sitä hidastavaa rekkaa ohi, koska roikkuu metrin päässä puskurista, eikä näe ohituspaikkoja. Arvioisin että yhdessä tapauksessa kolmesta, ohitan hetken päästä sekä sen ohitseni menneen persekärpäsen että sen rekan. Hyvällä turvavälillä kun päsee valmiiksi kiihdyttelemään sopivissa paikoissa ja ohittaminen onnistuu heittämällä.
Kaikki tietävät sen tosiasian että kun liikenne ruuhkaantuu, niin keskinopeus laskee. Mutta aika harva osaa hyödyntää tietoa ajaessaan autoa. Suuremmilla turvaväleillä saadaan nostettua keskinopeutta.
että se etummainen ajaa 80 rajoitusalueella 85km/h
Miksi sen takana tulijan pitäisi päästä kovempaa kun jo ajetaan pienoista ylinopeutta?
Teilataanpas nyt ensiksi tuo ohittamisen 'mahdottomuus' siitä lähietäisyydeltä. Se että perässä roikkumalla ei pääse ohi on ensinnäkin nykykeskivertoautonkin aliarvioimista. Lisäksi liikenteessä liikkuu enenevässä määrin (esim. Saksatuonnin lisäämänä) autoja, joilla ohittaminen erittäin lyhyelläkään 'vauhdinotolla' ei todellakaan ole ongelma. Omassa autossani on noin 150kw (vähän yli 200hv). Moinen teholukema on toki yläkanttiin keskivertoautoon verrattuna, mutta Suomessa on kymmeniätuhansia autoja joissa on vielä paremmat tehoreservit kuin minun matolaatikossani. Tästä huolimatta pääsen autollani (vähemmälläkin pääsisi) ohi paikoissa, joissa suurin osa autoilijoista eivät näytä edes suunnittelevan ohittamista tai kuvittele tulevansa ohitetuksi.
sitten tuohon 'hyöty'asiaan
Toki on kaksi eri asiaa, esimerkiksi viikonloppuruuhkassa, kumpaan suuntaan mennään, sinne ruuhkan suuntaan (ohitteleminen hyödyttömämpää), vai sitä ruuhkaa vastaan (ohipääsemisestä enemmän hyötyä, mutta ohittaminen vastaantulevan liikenteen määrän johdosta vaikeaa, jos edellä ajavat eivät anna tietä esim. väistämällä)
Miksi muita autoilijoita kiinnostaa se, mitä ohittaja kokee voittavansa ohituksillaan? Jospa annettaisiin jokaisen ihan itse päättää itse omasta nopeudestaan. Tuleeko ohitetulle jonkinlainen menetyksen tai vähemmyyden kokemus? psykologit varmistakoot, mutta itse uskoisin tämän olevan suurin ongelma tässä kysymyksessä.
Päästämällä takaa nopeammin tulevat autot (niitä joka tapauksessa tulee olemaan) sujuvasti ohitseen ohitettava itse vaikuttaa liikenteen turvallisuuden paranemiseen vähentämällä omalta osaltaan yhden ohituksen 'vaikeusastetta'
Ehkä vähän köpelösti mutta tätä hainkin. Tuttu tilanne lähes joka päivä.
Oletko muuten huomannut miten jotkut näistä "kiireisistä" tuntuu saavan suorastaan raivokohtauksen tästä? ;)
"Teilataanpas nyt ensiksi tuo ohittamisen 'mahdottomuus' siitä
lähietäisyydeltä. Se että perässä roikkumalla ei pääse ohi on ensinnäkin
nykykeskivertoautonkin aliarvioimista."
Teilataan vaan, koska moista en ole väittänytkään. Kerroinpa vaan,
että järkevän turvavälin takaa on helpompi lähteä ohitukseen, koska
sieltä näkee paremmin ja ison osan kiihdytyksestä voi tehdä omalla
kaistalla. Voinemme siis todeta, että takapuskurin hinkkaaja saattaa
haluta viestittää, että haluaa kohta ohittaa hankalasti :)
Nythän puhuttiin ohituksista, joita nimenomaan tehdään mennessä
sinne ruuhkan suuntaan. Jotkut ihan oikeasti kuluttavat paljon aikaa,
bensaa ja hermoja siihen, että saavat ohitettua yhden auton. Sen
jälkeen onkin enää noin kolmesataa ohitettavaa. Kaipa siinä joku
jotain hyötyäkin näkee.
Minä olen samaa mieltä siitä, että jokaisen pitäisi saada päättää itse
omasta nopeudestaan. Nopeusrajoituksen puitteissa, tokikin. Tämä
nopeus sitten sanelee, miten on hyvä käyttäytyä muita kohtaa, jotta
liikenne olisi sujuvaa. Antaako puskurissa roikkuja sen edellä menevän
ihan rauhassa itse päättää, mitä nopeutta tämä ajaa? Kysymys
on retorinen, joten ei tarvitse vastata, mutta asiaa kannattaa miettiä
tässä yhteydessä.
Varmasti on totta, että on joitain autoilijoita, joille jokainen ohitetuksi
tuleminen on henkilökohtainen tappio. Mutta on myös autoilijoita,
jotka haluaisivat ajaa nopeasti egoaan pönkittääkseen, mutteivät voi,
koska eivät osaa ohittaa. Olisi mielenkiintoista tietää, miten usein
nämä ominaisuudet löytyvät yhdestä ja samasta henkilöstä.
Kerro auton merkki ja vuosimalli. Jos jokin arvomerkeistä ja vähän uudempi, tämä yleensä riittää kateellisille, jotka eivät muuhun pysty kuin takapuskurissa roikkumiseen. Itse saan ajella rauhassa kakkosautolla (vanha japsi), mutta kun uudella lähden, niin johan ilmestyy perse-eeroja takapuskuriin kiinni.
Ja aina joskus noita takapuskurissa roikkujia löytyy. Kun takana tuleva on jo niin lähellä ettei taustapeilistä näe sen vilkkuja eipä siinä paljon muu auta kun jatkaa varovaisesti eteenpäin samaa tahtia ja toivoa ettei mitään yllättävää satu edessäpäin.