Asevelvollisuus tulee kalliimmaksi kuin palkka-armeija
Suomen asevelvollisuusarmeijan puolustajat väittävät sitä kustannustehokkaaksi tavaksi järjestää maanpuolustus. Käsitys johtuu siitä, että suuri osa kustannuksista jätetään laskematta. Armeija- tai siviilipalvelusaika merkitsee asevelvolliselle työuran keskeytymistä tai opintojen pitkittymistä. Koska palkkataso nousee työkokemuksen mukana, asevelvollisuuden kustannus kertyy vielä vuosikausia palveluksen jälkeen pienempinä palkkoina. Alankomaissa 1990-luvulla tehdyn tutkimuksen mukaan asevelvollisuuden suorittaminen laski siellä ansiotasoa keskimäärin viidellä prosentilla vielä kymmenen vuotta palveluksen jälkeen.
Asevelvollisuus on taloudellinen rasite myös muulle yhteiskunnalle. Asevelvollisten menetetty työpanos näkyy heidän omilla aloillaan. Sairaaloissa tämä tarkoittaa hoitamatta jääviä potilaita, yritysten tutkimusosastoilla tekemättä jääviä innovaatioita. Osa asevelvollisten elinkaaritulon laskusta tulee yhteiskunnan jaettavaksi menetettyjen verotulojen kautta.
Osa hyötyy armeijassa opituista taidoista työelämässä, mutta pakkoon perustuvan palveluksen ongelmana on, että palvelukseen otetaan myös siitä eniten kärsivät.
Yhteistutkimukseni amerikkalaisen Katarina Kellerin ja saksalaisen Andreas Wagenerin kanssa osoittaa, että nuorten pakollinen asepalvelus on ollut OECD-maissa yhteydessä keskimääräistä heikompaan talouskasvuun vuosina 1960–2000. Kielteinen kasvuvaikutus on sitä pahempi, mitä suurempi osa työikäisestä väestöstä joutuu palvelukseen ja mitä pitempi keskimääräinen palvelusaika on.
Mitä pitempi aika armeijassa tai siviilipalveluksessa vietetään, sitä enemmän se haittaa opiskelua. Ja mitä suurempi osa ikäluokasta otetaan palvelukseen, sitä useamman opinnot keskeytyvät. Tilastollisen analyysimme perusteella asevelvollisuudesta luopuminen olisi voinut nostaa talouskasvua keskimäärin reilut neljä prosenttia vuosikymmenessä. Mielenkiintoista kyllä, kielteinen kasvuvaikutus koski nimenomaan pakollista palvelusta. Puolustusmenoilla ei ollut talouskasvuun tilastollisesti merkitsevää vaikutusta.
Mikä sitten olisi vaihtoehto Suomen kaltaisessa laajassa maassa?
Pienempi, mutta nykyistä paremmin koulutettu ja varustettu reservi voidaan koota ilman asevelvollisuutta reserveihin vapaaehtoisesti sitoutuvista miehistä ja naisista, joille maksetaan asianmukainen korvaus. Jo nyt kansainvälisesti paljon kiitosta saanut rauhanturvatyömme sekä vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta tuovat arvokkaan panoksen puolustuskykymme ylläpitämiseen.
Vapaaehtoisuuteen pohjaavassa järjestelmässä palvelusaikoja voitaisiin eriyttää nykyistä enemmän. Paljon osaamista vaativiin tehtäviin koulutettavat voisivat palvella pitempään. Määrää korvattaisiin laadulla. Maanpuolustus on järjestetty vapaaehtoispohjalta valtaosassa rikkaita teollisuusmaita, kuten Yhdysvalloissa ja Kanadassa, sekä valtaosassa EU:ta, mukaan lukien Britannia ja Ranska.
Vapaaehtoisuuteen pohjaavassa järjestelmässä puolustuskykyä voidaan ylläpitää pienemmällä kokonaisrasituksella. Palvelukseen hakeutuisivat ja reserviin sitoutuisivat entistä enemmän ne, joille armeijassa opituista taidoista on hyötyä siviilissäkin. Tärkeää olisi, että vapaaehtoisarmeijassa koulutettujen ja reserviin sitoutuvien taidoista ja varustetasosta pidettäisiin huolta. Myös siviilipuolen kriisinhallinnassa voitaisiin luoda vastaava järjestelmä, jossa kriisinajan tehtäviin sitoutuville järjestettäisiin asianmukainen koulutus siten, että taitojen ylläpitäminen haittaisi mahdollisimman vähän opiskelua ja työelämään siirtymistä.
Suomessa ollaan syystäkin ylpeitä sukupuolten välisen tasa-arvon suhteellisen hyvästä toteutumisesta. Sukupuolisyrjivä asevelvollisuus on pahasti ristiriidassa ihanteen kanssa. Ajatusleikkinä voi kysyä, millaisia reaktioita syntyisi, jos miehille tai naisille määrättäisiin lakisääteisesti erilaiset tuloveroasteet? Asevelvollisuus vastaa miehille asetettua ylimääräistä veroa, joka kerätään pakollisena työpalveluna.
Onko oikein sysätä asevelvollisuuden taloudellinen taakka lähes kokonaan nuorille, itsenäistä elämäänsä aloitteleville miehille? Eikö olisi oikeudenmukaista, että maanpuolustukseen sitoutuville maksettaisiin korvaus menetetyistä työtuloista? Kustannukset tulisi rahoittaa kaikilta kansalaisilta perittävillä tuloveroilla.
Väestön ikääntyminen ja suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle ovat merkittävä haaste kansantaloudelle. Pienempi ja tehokkaammin koulutettu reservi merkitsisi suurempaa työelämässä olevien joukkoa ja suurempia verotuloja.
Valmisteilla olevassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa tulisikin luoda suunnitelma vapaaehtoisuuteen perustuvasta, entistä pienemmästä mutta paremmin varustetusta armeijasta. Osa asevelvollisuuden purkamisesta tulevista kansantaloudellisista säästöistä voitaisiin ohjata materiaalihankintoihin ja nykyistä vahvempi armeija voitaisiin saavuttaa pienemmillä kokonaiskustannuksilla. Vahva kansantalous pystyy rahoittamaan maanpuolustuksensakin paremmin kuin heikko.
PANU POUTVAARA
Kirjoittaja on kansantaloustieteen professori Helsingin yliopistossa. Hän on julkaissut kansainvälisesti useita tutkimuksia asevelvollisuudesta ja armeijasta.
http://www.hs.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=2469257
Suomen asevelvollisuusarmeijan puolustajat väittävät sitä kustannustehokkaaksi tavaksi järjestää maanpuolustus. Käsitys johtuu siitä, että suuri osa kustannuksista jätetään laskematta. Armeija- tai siviilipalvelusaika merkitsee asevelvolliselle työuran keskeytymistä tai opintojen pitkittymistä. Koska palkkataso nousee työkokemuksen mukana, asevelvollisuuden kustannus kertyy vielä vuosikausia palveluksen jälkeen pienempinä palkkoina. Alankomaissa 1990-luvulla tehdyn tutkimuksen mukaan asevelvollisuuden suorittaminen laski siellä ansiotasoa keskimäärin viidellä prosentilla vielä kymmenen vuotta palveluksen jälkeen.
Asevelvollisuus on taloudellinen rasite myös muulle yhteiskunnalle. Asevelvollisten menetetty työpanos näkyy heidän omilla aloillaan. Sairaaloissa tämä tarkoittaa hoitamatta jääviä potilaita, yritysten tutkimusosastoilla tekemättä jääviä innovaatioita. Osa asevelvollisten elinkaaritulon laskusta tulee yhteiskunnan jaettavaksi menetettyjen verotulojen kautta.
Osa hyötyy armeijassa opituista taidoista työelämässä, mutta pakkoon perustuvan palveluksen ongelmana on, että palvelukseen otetaan myös siitä eniten kärsivät.
Yhteistutkimukseni amerikkalaisen Katarina Kellerin ja saksalaisen Andreas Wagenerin kanssa osoittaa, että nuorten pakollinen asepalvelus on ollut OECD-maissa yhteydessä keskimääräistä heikompaan talouskasvuun vuosina 1960–2000. Kielteinen kasvuvaikutus on sitä pahempi, mitä suurempi osa työikäisestä väestöstä joutuu palvelukseen ja mitä pitempi keskimääräinen palvelusaika on.
Mitä pitempi aika armeijassa tai siviilipalveluksessa vietetään, sitä enemmän se haittaa opiskelua. Ja mitä suurempi osa ikäluokasta otetaan palvelukseen, sitä useamman opinnot keskeytyvät. Tilastollisen analyysimme perusteella asevelvollisuudesta luopuminen olisi voinut nostaa talouskasvua keskimäärin reilut neljä prosenttia vuosikymmenessä. Mielenkiintoista kyllä, kielteinen kasvuvaikutus koski nimenomaan pakollista palvelusta. Puolustusmenoilla ei ollut talouskasvuun tilastollisesti merkitsevää vaikutusta.
Mikä sitten olisi vaihtoehto Suomen kaltaisessa laajassa maassa?
Pienempi, mutta nykyistä paremmin koulutettu ja varustettu reservi voidaan koota ilman asevelvollisuutta reserveihin vapaaehtoisesti sitoutuvista miehistä ja naisista, joille maksetaan asianmukainen korvaus. Jo nyt kansainvälisesti paljon kiitosta saanut rauhanturvatyömme sekä vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta tuovat arvokkaan panoksen puolustuskykymme ylläpitämiseen.
Vapaaehtoisuuteen pohjaavassa järjestelmässä palvelusaikoja voitaisiin eriyttää nykyistä enemmän. Paljon osaamista vaativiin tehtäviin koulutettavat voisivat palvella pitempään. Määrää korvattaisiin laadulla. Maanpuolustus on järjestetty vapaaehtoispohjalta valtaosassa rikkaita teollisuusmaita, kuten Yhdysvalloissa ja Kanadassa, sekä valtaosassa EU:ta, mukaan lukien Britannia ja Ranska.
Vapaaehtoisuuteen pohjaavassa järjestelmässä puolustuskykyä voidaan ylläpitää pienemmällä kokonaisrasituksella. Palvelukseen hakeutuisivat ja reserviin sitoutuisivat entistä enemmän ne, joille armeijassa opituista taidoista on hyötyä siviilissäkin. Tärkeää olisi, että vapaaehtoisarmeijassa koulutettujen ja reserviin sitoutuvien taidoista ja varustetasosta pidettäisiin huolta. Myös siviilipuolen kriisinhallinnassa voitaisiin luoda vastaava järjestelmä, jossa kriisinajan tehtäviin sitoutuville järjestettäisiin asianmukainen koulutus siten, että taitojen ylläpitäminen haittaisi mahdollisimman vähän opiskelua ja työelämään siirtymistä.
Suomessa ollaan syystäkin ylpeitä sukupuolten välisen tasa-arvon suhteellisen hyvästä toteutumisesta. Sukupuolisyrjivä asevelvollisuus on pahasti ristiriidassa ihanteen kanssa. Ajatusleikkinä voi kysyä, millaisia reaktioita syntyisi, jos miehille tai naisille määrättäisiin lakisääteisesti erilaiset tuloveroasteet? Asevelvollisuus vastaa miehille asetettua ylimääräistä veroa, joka kerätään pakollisena työpalveluna.
Onko oikein sysätä asevelvollisuuden taloudellinen taakka lähes kokonaan nuorille, itsenäistä elämäänsä aloitteleville miehille? Eikö olisi oikeudenmukaista, että maanpuolustukseen sitoutuville maksettaisiin korvaus menetetyistä työtuloista? Kustannukset tulisi rahoittaa kaikilta kansalaisilta perittävillä tuloveroilla.
Väestön ikääntyminen ja suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle ovat merkittävä haaste kansantaloudelle. Pienempi ja tehokkaammin koulutettu reservi merkitsisi suurempaa työelämässä olevien joukkoa ja suurempia verotuloja.
Valmisteilla olevassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa tulisikin luoda suunnitelma vapaaehtoisuuteen perustuvasta, entistä pienemmästä mutta paremmin varustetusta armeijasta. Osa asevelvollisuuden purkamisesta tulevista kansantaloudellisista säästöistä voitaisiin ohjata materiaalihankintoihin ja nykyistä vahvempi armeija voitaisiin saavuttaa pienemmillä kokonaiskustannuksilla. Vahva kansantalous pystyy rahoittamaan maanpuolustuksensakin paremmin kuin heikko.
PANU POUTVAARA
Kirjoittaja on kansantaloustieteen professori Helsingin yliopistossa. Hän on julkaissut kansainvälisesti useita tutkimuksia asevelvollisuudesta ja armeijasta.
http://www.hs.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=2469257
Vastaukset 3
Vanhimmat
tosiasia että ei ole lähteitä eikä viiteitä eikä mitään selostusta tutkimuksesta.
Pelkkää propagandaa siis.
kanssasi, että asepalvelus katkaisee työ- tai opiskelun. Nykyään on tosin niin paljon ns epätyypillisiä työsuhteita, että ihmisillä tulee muutenkin elämässään katkoksia työuraansa. Onkohan sellaista tutkittu kuinka paljon nykyihminen on ihan oikeasti työelämässä, kun otetaan huomioon sairaslomat, hoitovapaat ym. Loppujen lopuksi tässä maassa huomattavan pieni osa pyörittää ihan oikeasti tätä taloutta ja tuo jaettavaa tähän yhteiseen pottiin.
Mielestäni armeija- tai siviilipalvelusaika pitäisi ottaa uutena kokemuksena vastaan eikä pelkästään hakea ko asioista niitä huonoja puolia. Meillä on kuitenkin loppujen lopuksi ihan hyvä maa asua ja elää.
...miksi siis istuttaa miehiä homeisilla kasarmeilla kun voisivat tehdä hommia tämän maan eteen?
Itse armeijaa pian 9kk käyneenä voin todeta, että täällä jos missä oppii työntekoa karttamaan ja sluibaamaan, ja tuota "yleisyyttä" velvollisuudessa syö edelleen se, että suurin osa hakee "vihreän paperin" vapautuksia ja urheilijat ovat käytännössä vain kirjoilla.