Jumala on: Kannanottoja Kauhajoen tragediaan

edes lue tekstejäni:

..........
Jos lähdemme vilpittömästi et­si­mään syitä tapahtuvaan kiel­teiseen kehityk­seen niin meidän on men­tävä yksilöi­den henki­seen minään ja val­litsevan yh­teis­kunnan henki­seen il­mapii­riin. Sillä mitä muuta nykyiset nuoret omine elämänar­voineen, ihan­teineen ja käyttäyty­misineen ovat muuta kuin niin ko­deissa, kou­luissa kuin muualla­kin yh­teis­kun­nassa vallitse­van henki­sen ilmapiirin kasvatteja.

Kuten aiemmin on jo ollut esillä, yksilö tarvitsee kasvaak­seen ehy­eksi, vapaaksi ja vah­vaksi per­soonaksi ehyen kodin tarjoaman henkisen suo­rakuo­ren, jossa äidin rakkaus ja isän vahvuus tarjoavat lapselle ra­kas­tavan ja turvallisen henkisen kasvuympä­ristön. Nyt näen, että vii­meisten vuo­sikymme­nien sek­suaali­nen holtitto­muus on johta­nut siihen, että aviolli­sella us­kollisuudella ei ole enää mer­ki­tystä ja niinpä jo puolet solmi­tuista avio­liitoista päättyy avio­eroon. Tässä käytännössä kaik­kein suurimpia kär­sijöitä ovat pienet lap­set, joiden hen­kisestä kehityksestä jää puuttu­maan joko äidillinen rak­kaus tai isän miehi­nen turvallisuus. Samoin isäpuolen tai äitipuolen il­mes­ty­mi­nen kuvaan joh­taa usein sii­hen, että lapsi kokee it­sensä ul­ko­puoliseksi ja hylätyksi. Seu­ra­uk­sena ovat häi­riökäyttäyty­mi­set kotona ja kou­lussa sekä tur­valli­suuden etsi­minen jen­geistä, joissa usein huu­meet ovat enemmänkin sääntö kuin poik­keus. Niin kuin lähes päivit­täin saamme uudiskuvista nähdä ja kuulla.

Nyt kaikkein ensimmäinen askel ko­tien, koulujen ja koko yhteis­kun­nan henkisen eheytymisen tiellä on se, että jokainen meistä omalta kohdal­taan syventyy tut­kimaan ko­din mer­kitystä lasten henkiselle ke­hitykselle ja lähtee suuntaamaan elämäänsä kor­kean su­kupuolimo­raalin ja avi­ol­lisen uskolli­suuden tielle. Koti on se kan­sakunnan pe­russolu, josta koko kan­sakunta ra­kentuu ja kodit ovat ne, jotka nuori­son ja tulevat isät ja äidit kasvatta­vat. Sär­kyneiden kotien lap­sissa on liian pal­jon niitä "pieniä en­ke­leitä, jotka kai­ken turhaan an­ta­neena ovat asfalttiin särky­neet", ovat joutuneet häikäile­mättömän hyväksi­käytön ja huumeku­rii­rien uhreiksi il­man min­kään­laista tulevaisuutta.


Toinen askel paremman tulevai­suu­den tiellä on siinä, että nuo­riso-on­gelmien hoidossa lähde­tään entistä enemmän henkisen sielunhoidon tielle. Eli tarjoa­maan "asfalttiin sär­kyneille pie­nille enkeleille" tarvitta­vat hen­kiset turvarakenteet ja täytty­mys heidän henkisiin tarpei­siinsa. Suu­ren Nasare­tilaisen sie­lunhoi­tajan opetus on, että lyödyt eivät lyömällä parane eikä ko­valla ku­rilla asioita auteta silloin kun on­gelmat ovat sy­vällä ihmisen kovan ulkoisen suoja­kuoren si­sällä. Vain si­säinen ty­kö­käymi­nen rakkauden ja an­teeksian­ta­muksen hengessä voi luoda jo­tain to­della uutta ja joh­taa pysy­viin muutok­siin niin yk­silöiden kuin kan­sakun­nankin elämässä.

http://www.aretalogia.fi/profeetta/henk.sielunhoito.html