kouluissa yleensä sama henkilö opettaa sekä uskontoa että filosofiaa. käsittääkseni nämä henkilöt ovat usein ensisijaisesti hakeutuneet uskonnonopettajiksi ja vain sivuaineena opiskelleet filosofiaa.
voitteko kuvitella epäsopivampaa aineyhdistelmää. olen ihmetellyt voiko aito uskovainen uskonnonopettaja todella opettaa filosofiaa siten kuin sitä pitäisi opettaa - ilman lukittuja ennakkokäsityksiä, maailmaa avoimesti tarkastellen. itse en ainakaan, jos toimisin filosofian opettajana, voisi mitenkään opettaa samalla uskontoa - ennemmin sanoisin työsopimukseni irti. ajatelkaa perin juurin uskonnollista ihmistä opettamassa filosofiaa - tuomas akvinolaista pidemmälle ei oikein kunnolla taitaisi päästä.
luulen, että tämä oppiaineyhdistelmä on pirullinen yhteiskunnan salajuoni, jolla estetään ihmisten itsenäinen ajattelu ja kyseenalaistaminen. jos kansalta otettaisiin laput pois silmiltä, he voisivat nähdä jotakin epätoivottua. tämä epätoivottu voisi olla vaikka kirkon katsannosta erittäin hataralle perustalle perustuva valta-, oppi-ja elinkeinorakennelma. Toisaalta tämä on ymmärrettävää; eihän minkään ammattiryhmän edustaja halua sanoa, että minun ammattini on turha ja sen voisi lopettaa. ei vaan omaa etua pitää ajaa, vaikka aika olisi ajanut aatteen ohi ja vaikka yleinen etu vaatisi koko ammattiryhmän lopettamista (kirkon rahat voisi suunnata hyödyllisempäänkin...). vai moniko nykyajan länsimaisessa tiede-empiriassa elävä ihminen voi käsi sydämellä sanoa uskovansa raamatun maagiseen ilmoitukseen ehdoitta?
ikäryhmä toisensa jälkeen saa saman aivopesun maamme kouluissa, virret kaikuvat joulujuhlissa nyt, mutta miten on tulevaisuuden laita. olisko uskonnonopetuksesta syytä luopua ehkä jo tällä vuosituhannella, eikö länsimainen ihminen ole siitä jo ihan tarpeeksi saanut kärsiä?
voitteko kuvitella epäsopivampaa aineyhdistelmää. olen ihmetellyt voiko aito uskovainen uskonnonopettaja todella opettaa filosofiaa siten kuin sitä pitäisi opettaa - ilman lukittuja ennakkokäsityksiä, maailmaa avoimesti tarkastellen. itse en ainakaan, jos toimisin filosofian opettajana, voisi mitenkään opettaa samalla uskontoa - ennemmin sanoisin työsopimukseni irti. ajatelkaa perin juurin uskonnollista ihmistä opettamassa filosofiaa - tuomas akvinolaista pidemmälle ei oikein kunnolla taitaisi päästä.
luulen, että tämä oppiaineyhdistelmä on pirullinen yhteiskunnan salajuoni, jolla estetään ihmisten itsenäinen ajattelu ja kyseenalaistaminen. jos kansalta otettaisiin laput pois silmiltä, he voisivat nähdä jotakin epätoivottua. tämä epätoivottu voisi olla vaikka kirkon katsannosta erittäin hataralle perustalle perustuva valta-, oppi-ja elinkeinorakennelma. Toisaalta tämä on ymmärrettävää; eihän minkään ammattiryhmän edustaja halua sanoa, että minun ammattini on turha ja sen voisi lopettaa. ei vaan omaa etua pitää ajaa, vaikka aika olisi ajanut aatteen ohi ja vaikka yleinen etu vaatisi koko ammattiryhmän lopettamista (kirkon rahat voisi suunnata hyödyllisempäänkin...). vai moniko nykyajan länsimaisessa tiede-empiriassa elävä ihminen voi käsi sydämellä sanoa uskovansa raamatun maagiseen ilmoitukseen ehdoitta?
ikäryhmä toisensa jälkeen saa saman aivopesun maamme kouluissa, virret kaikuvat joulujuhlissa nyt, mutta miten on tulevaisuuden laita. olisko uskonnonopetuksesta syytä luopua ehkä jo tällä vuosituhannella, eikö länsimainen ihminen ole siitä jo ihan tarpeeksi saanut kärsiä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
katsos, ajatellaan, että kansan kuuliaisuus, moralisuus tai onnellisuus edellyttää uskoa väitteisiin, jotka ovat "hyödyllisiä" vaikka ne olisivatkin virheellisiä, yksipuolisia tai niiden totuudesta ei olisi tietoa.
Monet uskonnot ovat korottaneet uskon elämää tärkeämmäksi, vai miten muuten on selitettävissä esm, Islamin kivitystuomion naiselle joka synnytti aviottoman lapsen jne?
En malta olla kommentoimatta empiristin sinänsä erittäin ansiokkaaseen kirjoitukseen. Mutta muutama asia särähti. Empiristin nimimerkki on loppujen lopuksi melko hämäävä, etenkin tässä tapauksessa. Empiriaa ei näy hänen väitteittensä taustalla, eikä mitään tutkimustyötä. Ehkäpä nimimerkki Empiristi viittaakin Empireen, eräänlaiseen valtakuntaan, johon voisi laittaa vaikkapa epiteetin: empire of the fools, joiden suurlähettiläs eli empiristi ko. henkilö on.
Mutta vittuilut sikseen, asiaan:
Minusta uskonnonopettaja voi aivan hyvin opettaa filosofiaakin, jos vain täyttää Opetushallituksen aineenopettajan pätevyydelle asettamat vaatimuksen opintojensa suhteen eli 35 ov. Viran saa, jos opintoviikkoja on 55. Aito uskovainen voi olla helvetin hyvä filosofian opettaja, otetaan esimerkiksi vaikkapa joitakin aitoja uskovaisia filosofeja: G. Vattimo, Emmanuel Levinas, George Berkeley etc. Niin, empiristihän taitaa ymmärtää aidolla uskovaisella vain helluntailaisia tai muita vastaavia kusipäitä. Heillä eikä sinullakaan ole yksioikeutta kristilliseen maailmankuvaan tai sen kuviteltuun negaatioon.
Uskonnonopetus on toistaiseksi huomattavan korkeammalla tiedollisella ja taidollisella tasolla maailman uskontojen ja uskontotieteen sekä muun kulttuuritutkimuksen suhteen kuin elämänkatsomustieto. Ylioppilaskirjoitusten uskonnon vastauksista pisteitä ei heru ennakkoluuloista tai uskosta vaan niitä saa tiedosta.
Olisi mielenkiintoista kuulla, miten empiristi määrittelee uskonnon. Epäilen suuresti empirstin tietoja ja taitoja tässä asiassa tämän kirjoituksen perusteella, samoin kuin filosofiassa. Ei vaadita paljoa, jos muistaa maintia Tuomas Akvinolaisen.
Uskonto ja uskonnoontunnit ovat kaksi toisistaan riippumatonta asiaa -mielestäni. Uskonnontunnit ovat instituutiosälää ja uskonto taas on uskontoa.
ChristianD, vatauksesi haiskahti sille, että itse olet uskonnonopettaja ja tästä syystä otit onkeesi kirjoituksestani. ole vain uskonnonopettaja - tuo ammattiryhmä ehkä on kuolevaa kansanperinnettä, ainakin jos uskoo uusimman suomen kuvalehden juttuun, jossa opettajilta kerätyn aineiston perusteella uskonto oli ylivoimainen omassa sarjassaan. tuo sarja oli, yllätys yllätys: minkä oppiaineen opetusta pitäisi vähentää.
uskonnonopetus pitäisi sisällyttää minusta historian opetukseen, jossa esiteltäisiin muun asiain ohella maailmanuskontoja. uskontojen moraalikäsityksiä voitaisiin käsitellä filosofian opetuksessa.
väitteesi että, uskonnon opettaja voi olla myös hyvä filosofian opettaja ja tämän jälkeen viittaus pariin henkilöön on yhtä mieletön kuin väite, että naapurini maija osaa vaihtaa autoon talvirenkaat - kaikki naiset osaavat vaihtaa talvirenkaat. yksittäisten tapausten yleistäminen koko populaatiota koskevaksi ei taida olla sinun leipälajisi. suosittelen tilastotieteen opintoja.
Koulussamme historian opettaja (nainen) opettaa filosofiaa. Yläasteella ja lukiossa on muutamia yhteisiä opettajia, tämä opettaja on yksi heistä. Filosofiaa on siis vain lukiossa, hostoriaa ja yhteiskuntaoppia on sekä ya:lla että lukiossa. Uskonnon opettajalla on niin paljon tunteja, ettei voi kaikkea opettaa, vaikka olisi pätevyyttä.