Kun tällä palstalla puhutaan monia ri mentyksiä kuoleman yhteydessä, mileltäni on painanut vuosikymmenten ajan omat kokemukseni.
Muistan kun olin pieni ehkä n. 3 vuotias meillä maalla oli tapana että taloissa asui vanhoja poikia jotka tekivät tilan töitä, eli olivat kuin kotonaan,
kuitenkin yksitapaus sanotaan vaikka että tämä mies on mikko, hänen ollessaan ruokapöydässä hän tuupertui äkkiä pöydän alle, muistan sanoneeni miksi "mikko" menee pöydän alle en ymmärtänyt että hän teki kuoleman eikä kukaan tuolloin sen enempi selittänyt tuota muistan sittemmin että aitassa oli kuollut jäätynyt mies (vietiin säilytykseen). toinen tapaus (1966)oli oman veljeni kuolema olin tuolloin kansakoulun ekaluokalla, hän ei ehtinyt olla kotona kuin muutaman viikon sittemmin oli silloisessa OYKS
kun veljeni kuoli ½ vuotiaana olin hänen hautajaisissa, ihmettelin miksi äiti itkee koska kukaan ei ollut selvittänyt mitä kuolema on.
Sitten tässä välillä oli useita enemmän tai vähemmän lähiomaisten kuoleman tapauksia kunnes ollessani n. 14 vuotias eräs naapurina asuva vanhamies joka oli kuin lähes isä minulle (oli tullut läheiseksi ystäväksi, koska oma isä oli metkatyötä ja oli paljon pois) kulkiessani ohi kun hän oli tekemässä polttopuita ja hetken kuluttua palatessani en enää nähnyt häntä tuolloin selkeni kun olin kuullut että hän on kuollut, että ihminen poissa lopullisesti vai onko? No näitä kuolemantapauksia tuli ja meni oli enoa ukkia, mummua yms. kunnes vasta -90 luvulla minulle näytettiin raamatusta mikä on kuolleiden tila ja minne he ovat päätyneet, tuollin minulle Todella selkeni se epäselvyys, siunauspuheiden epämääräisyys joka oli hallinnut minua, se että kaikki kuolleet olivat turvassa tietämättömyyden tilassa ja sen ettei kukaan voinut vahingoittaa heitä sekä yksi ihanin lohtu että minulla kuin monilla muillakin jotkal uskovat raamatun sanomaan että voimme tulevaisuudessa nähdä heidät terveenä ylösnousemuksessa, ..veljet,siskot,ukit,mummut ystävät yms.
Oman äitini kuoltua muutama vuosi sitten oli paljon helpompaa luovuttaa hänet kuolemalle kun tiesi mitä on tapahtunut ja sen mikä toivo hänellä on, Kuolemantapauksia kohdallani on ollut niin paljon että nykyisin ei jaksa enää surra, ehkä olen liiankin kyyninen tässä asiassa.
Muistan kun olin pieni ehkä n. 3 vuotias meillä maalla oli tapana että taloissa asui vanhoja poikia jotka tekivät tilan töitä, eli olivat kuin kotonaan,
kuitenkin yksitapaus sanotaan vaikka että tämä mies on mikko, hänen ollessaan ruokapöydässä hän tuupertui äkkiä pöydän alle, muistan sanoneeni miksi "mikko" menee pöydän alle en ymmärtänyt että hän teki kuoleman eikä kukaan tuolloin sen enempi selittänyt tuota muistan sittemmin että aitassa oli kuollut jäätynyt mies (vietiin säilytykseen). toinen tapaus (1966)oli oman veljeni kuolema olin tuolloin kansakoulun ekaluokalla, hän ei ehtinyt olla kotona kuin muutaman viikon sittemmin oli silloisessa OYKS
kun veljeni kuoli ½ vuotiaana olin hänen hautajaisissa, ihmettelin miksi äiti itkee koska kukaan ei ollut selvittänyt mitä kuolema on.
Sitten tässä välillä oli useita enemmän tai vähemmän lähiomaisten kuoleman tapauksia kunnes ollessani n. 14 vuotias eräs naapurina asuva vanhamies joka oli kuin lähes isä minulle (oli tullut läheiseksi ystäväksi, koska oma isä oli metkatyötä ja oli paljon pois) kulkiessani ohi kun hän oli tekemässä polttopuita ja hetken kuluttua palatessani en enää nähnyt häntä tuolloin selkeni kun olin kuullut että hän on kuollut, että ihminen poissa lopullisesti vai onko? No näitä kuolemantapauksia tuli ja meni oli enoa ukkia, mummua yms. kunnes vasta -90 luvulla minulle näytettiin raamatusta mikä on kuolleiden tila ja minne he ovat päätyneet, tuollin minulle Todella selkeni se epäselvyys, siunauspuheiden epämääräisyys joka oli hallinnut minua, se että kaikki kuolleet olivat turvassa tietämättömyyden tilassa ja sen ettei kukaan voinut vahingoittaa heitä sekä yksi ihanin lohtu että minulla kuin monilla muillakin jotkal uskovat raamatun sanomaan että voimme tulevaisuudessa nähdä heidät terveenä ylösnousemuksessa, ..veljet,siskot,ukit,mummut ystävät yms.
Oman äitini kuoltua muutama vuosi sitten oli paljon helpompaa luovuttaa hänet kuolemalle kun tiesi mitä on tapahtunut ja sen mikä toivo hänellä on, Kuolemantapauksia kohdallani on ollut niin paljon että nykyisin ei jaksa enää surra, ehkä olen liiankin kyyninen tässä asiassa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihmeellistä miten yhden ihmisen kohdalle on näin paljon sattunut, loppu kommenttisi ehkä kertoo seurauksen, Olet ilmeisesti Jehovan todistaja, kaikki kunnia rohkeudellisi selvittää asia, olet hyvä esimerkki monille tämän palstan lukijoille miten suhtaua kuolemaan. rohkaiseva kokemus