Olen ollut kaksikymmentä vuotta eläkkeellä vaikean masennuksen takia. Kun sairastuin, sain masennukseen Pertiptyl- nimisen masennuslääkkeen. Lääke sisältää peratsiinia ja triptyliä. Lisäksi olen saanut rauhoittavaksi lääkkeeksi opamoxia, jota otan edelleen silloin tällöin tarpeen mukaan eikä ole koskaan ollut vaikeuksia saada tk:ssa reseptiä uusittua. Kun sain nämä lääkkeet, masennus ja ahdistus paranivat ja pärjäsin hyvin. Lisäksi minulla on mielialaa tasoittava lääke deprakine, joka on alunperin epilepsialääke, mutta sitä käytetään myös mielialalääkkeenä. SSRI- lääkkeitä en syö.
Tuntuu pahalta lukea kirjoituksia, joissa masennuspotilaat ja masennuslääkkeiden syöjät luokitellaan vaarallisiksi hulluiksi, koska eihän se ole tottakaan. Ennen kuin minä lääkkeeni sain, olin sairas, niin masentunut että en jaksanut enää, olin aivan lopussa, burn out. Lääkkeet alkoivat vaikuttaa n. kahden viikon kuluttua ja elämäni muuttui normaaliksi. Ei tullut enää päähän itsetuhoisia ajatuksia eikä muutakaan epänormaalia, vaan saatoin taas olla kuin muutkin ihmiset. Aloin opiskelemaan ja suoritin avoimen yliopiston kursseja sekä aikuislukiossa ylioppilastutkinnon. Tähän en olisi pystynyt ellen olisi ymmärtänyt hoitaa itseäni. Mt- toimistosta ei ollut kovin suurta terapeuttista apua, joten aloin harjoittamaan itsekasvatusta, jonka myötä sain itsetunnon ja - luottamukse nousemaan.
Minulla ei ole ollut mitään erityisiä sivuoireita em. mainituista lääkkeistä, nyt saan nukuttua normaalisti yöunet ENKÄ OLE KOSKAAN OLLUT AAMULLA TOKKURASSA LÄÄKKEIDEN TAKIA. Kun illalla otan lääkkeet, kyllä ne yön aikana jo vähenevät elimistöstä niin että aamulla olen virkku ja pirteä.
Paljon suurempi murhe mulle on aiheutunut muista lääkkeistä. Sairastuin viime syksynä nivelreumaan ja mulla on siihen monta lääkettä. Ensinnäkin sytostaatti nimeltä trexan. Tämä lääke alentaa vastustuskyyvn ja niimpä mulla on ollut jatkuvasti tulehdustauteja ja niihin antibioottikuureja. Syön prednisolonia (kortisoni) joka päivä 10 mg, sekä reuman hoitoon tarkoitettua oxiklorinia. En tiedä mitä haittoja oxiklorin voi aiheuttaa, mutta kortisoni saa aikaan luuston haurastumisen ja siitä koituu osteoporoosi, jonka diagnoosin sain just viikko sitten. Siihen taas on omat lääkeensä, eli lääkearsenaali sen kuin kasvaa. Arvatkaa mitä tämä reumalääkkeiden syönti tekee mahalle? Ja vielä kun jatkuavsti joutuu syömään kipulääkkesitä, on maha aivan riekaleina, vaikka joka aamu otan somac- mahalääkkeet. Viime talvena sain mahaverenvuodon näitten lääkkeiden takia.
Aivan kaipaan niitä aikoja, jolloin ei ollut muita lääkkesitä kuin mielialalääkkeet. Ellei tätä kirottua reumaa olisi tullut, voisin elää parempaa elämää hyvän mielen kera ja tehdä mitä haluaisin, opiskella ja matkustaa jne.
Ei tässä nyt sitten muuta kuin että hyvää syksyä kaikille!!!
Tuntuu pahalta lukea kirjoituksia, joissa masennuspotilaat ja masennuslääkkeiden syöjät luokitellaan vaarallisiksi hulluiksi, koska eihän se ole tottakaan. Ennen kuin minä lääkkeeni sain, olin sairas, niin masentunut että en jaksanut enää, olin aivan lopussa, burn out. Lääkkeet alkoivat vaikuttaa n. kahden viikon kuluttua ja elämäni muuttui normaaliksi. Ei tullut enää päähän itsetuhoisia ajatuksia eikä muutakaan epänormaalia, vaan saatoin taas olla kuin muutkin ihmiset. Aloin opiskelemaan ja suoritin avoimen yliopiston kursseja sekä aikuislukiossa ylioppilastutkinnon. Tähän en olisi pystynyt ellen olisi ymmärtänyt hoitaa itseäni. Mt- toimistosta ei ollut kovin suurta terapeuttista apua, joten aloin harjoittamaan itsekasvatusta, jonka myötä sain itsetunnon ja - luottamukse nousemaan.
Minulla ei ole ollut mitään erityisiä sivuoireita em. mainituista lääkkeistä, nyt saan nukuttua normaalisti yöunet ENKÄ OLE KOSKAAN OLLUT AAMULLA TOKKURASSA LÄÄKKEIDEN TAKIA. Kun illalla otan lääkkeet, kyllä ne yön aikana jo vähenevät elimistöstä niin että aamulla olen virkku ja pirteä.
Paljon suurempi murhe mulle on aiheutunut muista lääkkeistä. Sairastuin viime syksynä nivelreumaan ja mulla on siihen monta lääkettä. Ensinnäkin sytostaatti nimeltä trexan. Tämä lääke alentaa vastustuskyyvn ja niimpä mulla on ollut jatkuvasti tulehdustauteja ja niihin antibioottikuureja. Syön prednisolonia (kortisoni) joka päivä 10 mg, sekä reuman hoitoon tarkoitettua oxiklorinia. En tiedä mitä haittoja oxiklorin voi aiheuttaa, mutta kortisoni saa aikaan luuston haurastumisen ja siitä koituu osteoporoosi, jonka diagnoosin sain just viikko sitten. Siihen taas on omat lääkeensä, eli lääkearsenaali sen kuin kasvaa. Arvatkaa mitä tämä reumalääkkeiden syönti tekee mahalle? Ja vielä kun jatkuavsti joutuu syömään kipulääkkesitä, on maha aivan riekaleina, vaikka joka aamu otan somac- mahalääkkeet. Viime talvena sain mahaverenvuodon näitten lääkkeiden takia.
Aivan kaipaan niitä aikoja, jolloin ei ollut muita lääkkesitä kuin mielialalääkkeet. Ellei tätä kirottua reumaa olisi tullut, voisin elää parempaa elämää hyvän mielen kera ja tehdä mitä haluaisin, opiskella ja matkustaa jne.
Ei tässä nyt sitten muuta kuin että hyvää syksyä kaikille!!!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.