Pick-upeista

Isälläni on ollut Nissan king cap jo usean vuoden ja hän on ollut erittäin tyytyväinen autoonsa. Tietysti jonkun verran on ollut remonttiakin, ainakin nissanissa on pakoputkisto heikosti suunniteltu, liian vähän kannatuksia jolloin putki tärisee ja murtuilee muuten auto on ollut todella hyvä. Polttoaineen kulutus on takaveto päällä n. 9l/100 km ja neliveto lisää n.1-1,5 l kulutusta. Tuon ikäisistä rajaisin itse pois mitsun,on kuulemma heikko jakovaihteisto tämä tosin on kuulopuhetta,mene ja tiedä sitten. Ja yleensä tuon ikäisessä on jo jonkun verran tiedossa työtä, ruostetta ja pikkuvikoja, ja terkista ainakin että vaihteistojen stefat pitää ja että auto ei savuta liikaa, voi tulla ongelmia katsastuksessa muuten. Eipä tämän kummempia, onnea etsintään.

Ajoin tuollaisella Mitsulla kilometrit 116000 > 216000. Ainoa mainittava remontti oli vaihdelaatikon laakerointi, n.3000 mk. Kulutus oli n. 8,5 L/ 100 km. Hyvä ajettava ja vääntävä kone. Ääntä löytyy enemmän kuin henkilöautoista. Perässä on kitkalukko, joka jäykistyi vääränlaisesta öljystä. Pitää käyttää lukkoperäöljyä. Ihan hyvä auto, jos tuollaista tarvii.

Moron, itteläni on Isuzu sportcap -90, 2.23l D
ja takaveto. Kulutus 7-8l/100km. Ajettu n.300000km, joista itsellä kokemusta 160000 ja n.7 vuotta. Kaikki tekniikka pelannut kohtuullisen hyvin, kone tehoton, alustapalkkeja hitsattu useampaan kertaan. Ruostetta niin kuin muissakin japanilaisissa, mutta niissä palkeissa käsittääkseni enemmän! Luulisin kuitenkin että hinta/laatu on kohdallaan. Onhan noiden Toyotien yms. pick-uppien hinta aivan posketon. Seuraava hankinta umpipaku!

Olen työni puolesta ajanut 86-02 -mallisilla Toyotoilla raskaissa olosuhteissa eikä niistä työkaluna mitään moitteen sijaa löydy, mukavuuspuolesta ei paljon voi puhua. Toyotan 2,4 dieseliä ei saa yrittämälläkään rikki, vanhemmissa oli joskus ongelmia kytkimen kanssa ja vaihdekeppi kului väljäksi jopa irroten. Jäykkäetuakseliset 80-lukulaiset ovat lähes ikuisia ellei etuniveliä ole rasvattu liikaa, uudemmissa etupään tukivarret ja apusimpukat ovat kuluvia. Lehtijousien helat ovat kulutustavaraa, mutta helpot vaihtaa. Käsijarru temppuilee kuraisissa oloissa kaikissa vuosimalleissa, mutta alustan pesu auttaa. Kardaaneja saa rasvata ja mieluiten usein. Vanteet keräävät rojua matkaansa, mikä antaa ylimääräisiä väristyksiä tien päällä ja joissain malleissa puhdistus on hankalaa.

Ajo-ominaisuudet ovat jäykkäakselisissa traktoriluokkaa, erillisjousitetut ovat hiukan sivistyneempiä. Mikäli ei kuljeta kuormia, voi ajatella takajousituksen keventämistä lehdellä-parilla. Vääntösauvat erillisjousitetuissa saattavat kuoleentua, niitä käy kiristää auton alta, muuten kolisee tyynyille joka kuopassa. Nelivetoisesta on hyvä näkyvyys. Nelivedon käyttö antaa vakautta huonoissa oloissa. Nelivetoinen vaatii laajemmat liikkeet parkkipaikoilla ja nelikon rengaskulut ovat suuremmat kuin takavetoisissa, jostain syystä eturenkaat kuluvat herkästi. Toyota käyttää käsin kytkettäviä napoja, ei mukava juttu nelivetoa tarvittaessa mutta kestävä verrattuna automaatteihin. Lämmityslaite on enemmän kuin riittävä. Penkkien muotoilu tai oikeammin sen puute on ainakin minulle ongelma, vietän paljon aikaa ratin takana ja ristiselän tuki on olematon mikä on alkanut muistutella. Nelikoissa korkea kynnys likaa housunlahkeet ja pitkähyttisten takatilaan pääsy on hankalaa, Suomen malleista puuttuu muistavat istuimet. Uudempien mallien sileät lavankyljet ovat huono juttu tavaran kiinnitystä ajatellen, vanhoissa oli ulkokylki täynnä kiinnikettä mutta sileäkylkisissä vain 4 lenkkiä lavan sisänurkissa. Lavamuovi on jees jos se on asennettu joskus kunnolla, merkkiliikkeen jäljiltä se lepattaa ja syö maalit altaan pois ja hautoo ruostetta.

Moottorit ovat 90-luvun taitteen malleissa pirteämpiä kuin uudemmat clean dieselit ja niitä käy vähän ruuvatakin kotikonstein, vanha -86 sotaratsu laukkasi iloisesti yli 160 mittarin mukaan, uudemmilla 140 on tuskaa. Uudemmat turbot vähän korjaavat tilannetta, mutta niistä puuttuu vääntöä alhaalta. Mikäli haluaa räjähtävää suorituskykyä, on parasta etsiä joku muu auto. Kulutuksesta en osaa sanoa, ajan "nurkissa" ja tyhjäkäyntiä on paljon, tuollaiset 12-15 sadalla on palanut, ajan yleensä korkeintaan nelosvaihteella.

Saksassa koottua Toyotaa tai VW Taroa kannattaa välttää, meillä oli töissä samanikäisiä japseja ja sakuja yhtaikaa ja saksalainen laatu rämisi jo uutena, samoin maalaus oli heikompaa ruosteen tunkiessa saumoista jo alle kolmevuotiaana. Toyotassa ja Tarossa ei sinällään ole mitään oikeaa eroa; maski, ratti ja takaluukku sekä Tarossa automaattivalot. Saksalaisuus ei muistaakseni näy missään tyyppikilvissä ja komponentitkin ovat yhteneviä japseihin eli varovaisuutta, samanvuotisia autoja löytyy tosiaan eri tehtailta. Ehkä maahantuoja auttaa selvittämään.

Melkoisen moni nelikko on ollut firmojen käytössä ja jos muut tarjoavat niille samanlaista rumbaa kuin allekirjoittanut työkavereineen, suosittelen tutustumaan auton historiaan tarkkaan ennen hankintaa. Meiltäkin autot lähtevät pois kauniina kuin kukkanen mutta en maksaisi niistä kuin kilohinnan. Uuteen kun olisi varaa, niin ruostesuojaisin yltä päältä ja sivulta ja ajaisin 20 vuotta.

Mitä muita olen ajellut vuosien varrella, niin Nissan on suht ok TD-sarjan koneella, vanhempi SD oli laiska (näkyvin ero TD:ssä imu- ja pakosarjat eri puolilla) ja Nissanin automaattinavat eivät oikein kestä tosi käyttöä. Nissanissa on ehkä vielä makaavampi ajoasento kuin Toyotassa, makuasia. Mitsuista tulee sana lelu ensimmäisenä mieleen, Isuzusta voi sanoa että suhtkoht hyvä venemoottori väärässä paketissa (henkkoht GM-inho). Toivottavasti olin avuksi.

Jukkis