Työväenliikkeen suuria sankareita: Unto Varjonen
Asevelisosialisti Unto Varjonen ei kaihtanut pahoja paikkoja sodassa. Niinpä hän haavoittui vakavasti 1944 kesällä ja kuoli lopulta varsin nuorena toipumatta koskaan täysin havoittumisestaan.
Kun Väinö Tanner joutui väistymään puoluejohdosta varmistettiin puolueen perintö isänmaallisten sosialidemokraattien käsiin. Käytännössä ohjat otti haltuun, uuden ryhmän, asevelilinjan johtajaksi noussut Unto Varjonen. Huippuälykäs ja tehokas Varjonen pyöritti puoluetta puoluesihteerin paikalla, mikä olikin tuohon aikaan puolueen tärkein posti. Varjonen eristi kommunistien kanssa yhteistyötä tekevät nopeasti, organisoi vakoilun SKP:n sisään ja tuhosi SKP:n kaikki juonet. Näin Suomi säästyi kommunismin ikeeltä.
Mestarillisesti toteutetun taistelevan sosialidemokratian kampanja oli myös Varjosen käsialaa. Siihen liittyvän Jo riittää julisteen Varjonen kävi henkilökohtaisesti kiinnittämässä kommunistisen sisäministerin Yrjö Leinon salonkivaunuun.
Kommunistit olivat hätää kärsimässä hyvin organisoitujen asevelisosialistien kanssa ja he hävisivät lopulta kamppailun kaikilla tasoilla, vaikka heillä oli Neuvostoliiton tuki ja rahat käytössään. Neuvottomina pää tyhjää lyöden he kyselivät aina uusia ohjeita Moskovasta, mutta AY-liikekin jäi lähes täysin SDP:n kontrolliin.
Varjonen vieraili myös mahdollisimman usein vankilassa tapaamassa kommunistien vaatimuksesta sotasyylliseksi tuomittua Väinö Tanneria. Tanneriakaan eivät pystyneet kommunistit lannistamaan vaan maineikas osuustoimintamies palasi vielä yhteiskuntaan hoitamaan työväestön asioita hyvällä tarmolla.
Asevelisosialisti Unto Varjonen ei kaihtanut pahoja paikkoja sodassa. Niinpä hän haavoittui vakavasti 1944 kesällä ja kuoli lopulta varsin nuorena toipumatta koskaan täysin havoittumisestaan.
Kun Väinö Tanner joutui väistymään puoluejohdosta varmistettiin puolueen perintö isänmaallisten sosialidemokraattien käsiin. Käytännössä ohjat otti haltuun, uuden ryhmän, asevelilinjan johtajaksi noussut Unto Varjonen. Huippuälykäs ja tehokas Varjonen pyöritti puoluetta puoluesihteerin paikalla, mikä olikin tuohon aikaan puolueen tärkein posti. Varjonen eristi kommunistien kanssa yhteistyötä tekevät nopeasti, organisoi vakoilun SKP:n sisään ja tuhosi SKP:n kaikki juonet. Näin Suomi säästyi kommunismin ikeeltä.
Mestarillisesti toteutetun taistelevan sosialidemokratian kampanja oli myös Varjosen käsialaa. Siihen liittyvän Jo riittää julisteen Varjonen kävi henkilökohtaisesti kiinnittämässä kommunistisen sisäministerin Yrjö Leinon salonkivaunuun.
Kommunistit olivat hätää kärsimässä hyvin organisoitujen asevelisosialistien kanssa ja he hävisivät lopulta kamppailun kaikilla tasoilla, vaikka heillä oli Neuvostoliiton tuki ja rahat käytössään. Neuvottomina pää tyhjää lyöden he kyselivät aina uusia ohjeita Moskovasta, mutta AY-liikekin jäi lähes täysin SDP:n kontrolliin.
Varjonen vieraili myös mahdollisimman usein vankilassa tapaamassa kommunistien vaatimuksesta sotasyylliseksi tuomittua Väinö Tanneria. Tanneriakaan eivät pystyneet kommunistit lannistamaan vaan maineikas osuustoimintamies palasi vielä yhteiskuntaan hoitamaan työväestön asioita hyvällä tarmolla.
Vastaukset 8
Vanhimmat
to be. If you want to be a hero, just follow me.
Kiitos asian esiin tuomisesta!
Varjonen on suurmies, joka jäi suomettumisen varjoon.
koko miehestä, mutta vaikuttaa siltä, että tuo todella ansaitsisi patsaan
kuinka kommunistit pystyttiin pelaamaan Suomen politiikassa pussiin. Kommunisteilla oli kannatusta ja suurvallan tuki. Todella vaikuttaa myös siltä, että SKP:n omat johtajat olivat täysin kyvyttömiä toimimaan, b-luokan bolshevikkeja. On totta, että Suomi ei ollut miehitetty, kuten Itä-Euroopan maat, mutta sodan jälkeen olisi kuvitellut kommunismin paljon todennäköisemmin Suomeen kuin esim. Tshekkoslovakiaan, joka sitten luiskahti siihen malliin, vaikka ensin näytti menevän toisin.
kommunistijohtajat 30-luvulla Neuvostoliitossa. Pääpyövelinä toimi OV Kuusinen, joka tässäkin mielessä paskansi omaan pesään.
rautaristin 1 luokka miehelle.
Näistä sankareista on kirjoiteetu kirjojakin
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Tannerin kaaderit sodassa ja rauhassa/HS20050802SI1KU01lq2