Oletko joskus ollut uskollinen kymmenysten maksaja, mutta myöhemmin luopunut käytännöstä? Mitkä olivat aiemmat syysi maksaa niitä ja nykyiset syysi siihen, miksi et niitä maksa? Millaisena koet helluntalaisen kymmenysopetuksen?
Toivon, ettei kukaan ota tätä kirjoitusta provosointia. En kaipaa myöskään tänne kymmenysten puolustuspuheita tai raamatulla päähän hakkaamista, vaan haluan kuulla ihmisten omista kokemuksista kymmenyskäytännön suhteen.
Olin itse ollut muutaman vuoden uskossa, kunnes kuulin ensimmäisen kerran kymmenysopetuksesta. Opetuksen pointit olivat lyhyesti:
* kymmenykset ovat velvollisuus ja niistä kieltäytyminen tottelemattomuutta
*kymmenykset tulee maksaa bruttotuloista seurakunnalle
* vasta kymmenysten yli menevä varojen lahjoittaminen on antamista. Kymmenykset eivät ole uhraamista vaan itsestään selvyys ja kuuluvat Jumalalle
*Kymmenysten maksamiseen liittyy siunaus ja niiden maksamatta jättämisellä on seurauksena -jos ei nyt suoraan kirous - niin jotain negatiivista kuitenkin.
Aloin maksamaan kymmenyksiä ja maksoin niitä uskollisesti vuosia, niin työssäollessani, opiskellessani kuin työttömänäkin. Kymmenysten maksamiselle en itse löytänyt suoria raamatullisia perusteita, mutten toisaalta uskaltanut alkaa opetusta kyseenalaistamaankaan. Maksamisen perusmotivina oli välttää maksamatta jättämisestä seuraava syyllisyys ja pelko.
Opiskellessani ammattikorkeakoulussa tuloni olivat bruttona noin 450 euroa, käteen jäävä osuus oli noin 400 euroa. Tästä maksoin kymmenykset 45 euroa. Opiskelija asunnon vuokraan minulla meni 270 euroa. Kymmenysten ja vuokran jälkeen minulle jäi siis käteen kuussa päälle 80 euroa, jolla minun tuli kustantaa kaikki muut menoni: ruoka, vaatetus, koulutarvikkeet, puhelinlasku....
80 eurollahan ei kuitenkaan pitkälle pötki ja menin osa-aikatöihin koulun ohella. Vietin päivät ammattikorkeakoulussa ja iltoja töissä.
Muutaman kuukauden kuluttua minulla alkoivat tulla uupumuksen oireet. Toisaalta koulu vaati kokopäiväisesti huomiota, mutta toisaalta oli paineita tulojen hankkimisen suhteen. Kovin kauaa ei mennyt, kun jouduin lopettamaan työt ja osittain koulunkin joksikin aikaa ja jäämään sairaslomalle uupumuksen vuoksi.
Tuolloin ajattelin ensimmäistä kertaa, että onko tuossa kymmenysten maksamisessa mitään järkeä. Olisin voinut käyttää koko aikana tuon summan omaan eläämiseen, jättää työt vähemmälle. keskittyä kouluun ja välttyä sairaslomalta.
Toisaalta olisin voinut tietenkin nostaa opintolainaa. En kuitenkaan tiedä olisiko sekään ollut viisas ajatus - velkaantua nyt kymmenysten takia!
Jatkoin kuitenkin vielä pari vuotta kymmenysten maksamista. Tänä vuonna tein päätöksen jättää ne maksamatta. Syynä oli yksinkertaisesti se, että meille oli tulossa vauva, olin itse edelleen opiskelija ja mieheni matalapalkkaisessa työssä. Olin vuosia tunkenut rahaa seurakuntaan pienistä tuloistani ja nyt päätin, että pistän rahaa mieluummin säästöön ja hankin niillä rahoilla vauvalle kaikkea tarvittavaa. Olin lopen kyllästynyt ainaiseen kituuttamiseen ja yleensäkkin ajatukseen "seurakunnalle ensin ja sitten vasta omaan elämään ja perheeseen".
Olen ollut todella tyytyväinen päätökseeni. Yllättäviä menoja on tullut todella paljon ja niistä selvitty niukin naukin - kiitos säästöjen.
En usko helluntaiseurakunnissa esiintyvään kymmenysopetukseen sellaisenaan, koska se ei mielestäni kuulu uuteen liittoon. Mielestäni antaminen on vapaaehtoista ja jokainen saa antaa omien kykyjen ja varojen mukaan sen, minkä kokee voivansa iloiten antaa. Ensisijaisesti kuitenkin saa ja tuleekin huolehtia oman perheen hyvinvoinnista ja sitten jos jotain ylijää, voi sen halutessaan antaa uhrina.
Toivon, ettei kukaan ota tätä kirjoitusta provosointia. En kaipaa myöskään tänne kymmenysten puolustuspuheita tai raamatulla päähän hakkaamista, vaan haluan kuulla ihmisten omista kokemuksista kymmenyskäytännön suhteen.
Olin itse ollut muutaman vuoden uskossa, kunnes kuulin ensimmäisen kerran kymmenysopetuksesta. Opetuksen pointit olivat lyhyesti:
* kymmenykset ovat velvollisuus ja niistä kieltäytyminen tottelemattomuutta
*kymmenykset tulee maksaa bruttotuloista seurakunnalle
* vasta kymmenysten yli menevä varojen lahjoittaminen on antamista. Kymmenykset eivät ole uhraamista vaan itsestään selvyys ja kuuluvat Jumalalle
*Kymmenysten maksamiseen liittyy siunaus ja niiden maksamatta jättämisellä on seurauksena -jos ei nyt suoraan kirous - niin jotain negatiivista kuitenkin.
Aloin maksamaan kymmenyksiä ja maksoin niitä uskollisesti vuosia, niin työssäollessani, opiskellessani kuin työttömänäkin. Kymmenysten maksamiselle en itse löytänyt suoria raamatullisia perusteita, mutten toisaalta uskaltanut alkaa opetusta kyseenalaistamaankaan. Maksamisen perusmotivina oli välttää maksamatta jättämisestä seuraava syyllisyys ja pelko.
Opiskellessani ammattikorkeakoulussa tuloni olivat bruttona noin 450 euroa, käteen jäävä osuus oli noin 400 euroa. Tästä maksoin kymmenykset 45 euroa. Opiskelija asunnon vuokraan minulla meni 270 euroa. Kymmenysten ja vuokran jälkeen minulle jäi siis käteen kuussa päälle 80 euroa, jolla minun tuli kustantaa kaikki muut menoni: ruoka, vaatetus, koulutarvikkeet, puhelinlasku....
80 eurollahan ei kuitenkaan pitkälle pötki ja menin osa-aikatöihin koulun ohella. Vietin päivät ammattikorkeakoulussa ja iltoja töissä.
Muutaman kuukauden kuluttua minulla alkoivat tulla uupumuksen oireet. Toisaalta koulu vaati kokopäiväisesti huomiota, mutta toisaalta oli paineita tulojen hankkimisen suhteen. Kovin kauaa ei mennyt, kun jouduin lopettamaan työt ja osittain koulunkin joksikin aikaa ja jäämään sairaslomalle uupumuksen vuoksi.
Tuolloin ajattelin ensimmäistä kertaa, että onko tuossa kymmenysten maksamisessa mitään järkeä. Olisin voinut käyttää koko aikana tuon summan omaan eläämiseen, jättää työt vähemmälle. keskittyä kouluun ja välttyä sairaslomalta.
Toisaalta olisin voinut tietenkin nostaa opintolainaa. En kuitenkaan tiedä olisiko sekään ollut viisas ajatus - velkaantua nyt kymmenysten takia!
Jatkoin kuitenkin vielä pari vuotta kymmenysten maksamista. Tänä vuonna tein päätöksen jättää ne maksamatta. Syynä oli yksinkertaisesti se, että meille oli tulossa vauva, olin itse edelleen opiskelija ja mieheni matalapalkkaisessa työssä. Olin vuosia tunkenut rahaa seurakuntaan pienistä tuloistani ja nyt päätin, että pistän rahaa mieluummin säästöön ja hankin niillä rahoilla vauvalle kaikkea tarvittavaa. Olin lopen kyllästynyt ainaiseen kituuttamiseen ja yleensäkkin ajatukseen "seurakunnalle ensin ja sitten vasta omaan elämään ja perheeseen".
Olen ollut todella tyytyväinen päätökseeni. Yllättäviä menoja on tullut todella paljon ja niistä selvitty niukin naukin - kiitos säästöjen.
En usko helluntaiseurakunnissa esiintyvään kymmenysopetukseen sellaisenaan, koska se ei mielestäni kuulu uuteen liittoon. Mielestäni antaminen on vapaaehtoista ja jokainen saa antaa omien kykyjen ja varojen mukaan sen, minkä kokee voivansa iloiten antaa. Ensisijaisesti kuitenkin saa ja tuleekin huolehtia oman perheen hyvinvoinnista ja sitten jos jotain ylijää, voi sen halutessaan antaa uhrina.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Siitä huolimatta Jumala haluaa,että me maksaisimme kymmenykset.Kymmenen prosenttia kaikista tuloistamme.Ensin ne kymmenykset ja vasta sitten rahaa muuhun käyttöön.Siunausta.
En kaivannut mitään kymmenysopetuksia....
Niitä on ihan riittämiin seurakunnat pullollaan :D
Sana kuitenkin sanoo:-"Ei teitä ole mikään muu kohdannut,kuin inhimillinen kiusaus".Jumala,joka järjestää koetuksen,järjestää siitä myöskin ulospääsyn.Kymmenysten maksu ei tarkoita sitä,että kaikki vastoinkäymiset katoavat.Ajattele sitä,että ellet olisi maksanut kymmenyksiäsi,asiasi voisivat olla vieläkin huonommin.Jumalalta ei voi "ostaa"kymmenyksiä maksamalla mielipiteitä,eikä kymmenysten maksu ole tae siitä,että siitä eteenpäin saa tehdä ihan mitä lystää.Ei sinun kirjoittelusi,valitettavaa kyllä,vaikuta aktiiviuskovaisen kirjoitukselta.Uskovaisen on myöskin rukoiltava.Maksa edelleen kymmenykset ja rukoile enemmän,vaan ellet,voit olla varma,että et ainakaan parempaan suuntaan pääse.Jumala on kaikille sama.Siunausta.
oppia.Josta vasta Lutherin uskon puhdistuksessa päästiin eroon.Juutalaisilla myös oli noin Jeesuksen aikana,mutta Jeesus itse ei menosta pitänyt.Anna rahaa enemmän ja rukoile enemmän,aktiivi-uskova? Ei noin ei,ei,ei.Jeesus tarkoitti aivan muuta.Rukoilussa ei määrä auta, vaan laatu/asenne samoin lähimmäiselle antamisessa.
Maksoin vuosien ajan kymmenykset bruttotuloistani seurakuntaan ja ihan mielelläni ne maksoin. Mutta sitten minulle alkoi tulla taloudellisia vaikeuksia ja lopulta lopetin kymmenysten maksamisen. Nuo aloituksessa mainitut opetukset kymmenyksistä tulivat vuosien varrella tutuiksi.
aika karkeasti.Juutalaisilla oli velvollisuus uhrata Jumalalle rahallisesti,ei kristityillä.Jeesus ei menosta pitänyt lainkaan.
antajaa Jumala rakastaa.
Eikö niin?
Ei hän sinulta mitään vaadi.
Kymmenykset todellakin kuuluivat laki liittoon.
Ei niitä varmaan sellaisenaan voi sieltä ottaa.
Ole vapaa tuosta asiasta.
Et sinä voi Jumalalta mitään "ostaa".
Raamatussa sanotaan:
Jokainen antaa sen mitä on sydämessään päättänyt.
No mitä sinä sitten olet sydämessäsi päättänyt?
Siitähän tässä on kyse.
En minä, eikä kukaan varmaan voi sinulle tulla sanomaan, että mitä sinun oma sydämesi asiasta sanoo.
Sanon uudestaan, että ole vapaa, ole vapaa kuin taivaan lintu tässä asiassa.
Kyllä Jumala sinusta huolen pitää ja sinun taloudestasi huolehtii, vaikka et maksasikkaan seurakuntaan sentin senttiä.
Katsokaa taivaan lintuja ja oppikaa luottamaan...
Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme...
jne..
Sinä saat Jumalalta ihan saman huolenpidon kuin kuka tahansa uskovainen vaikka et uhraisikkaan.
Toisaalta, kun noita numeroita tuossa katselin, niin huomasin, että olit sellaisessa taloudellisessa jamassa, että ihmettelen olistko tullut toimeen vaikka et olisi uhrannutkaan.
80 45=125e se on kyllä edelleen hävyttömän vähän, jos sillä pitäisi kuukausi itseään elättää.
Joten ei sinun taloudellinen ahdinkosi johtunut niistä kymmenyksistä, vaan siitä, että olit arvioinut väärin tulosi ja menosi.
Jos sinulla ei ollut säästöjä ryhtyessäsi opiskelemaan, niin ehkä se opintolaina olisi kuitenkin kannattanut ottaa.
Pakkohan se raha on jostain saada.
On suunnilleen kolme vaihtoehtoa asian suhteen.
Vanhemmat auttavat, käytät säästöjä, tai otat sen lainan.
Päättelen tästä niin, että sinä olit tilanteessa, jossa aikoinaan köyhä leski vaimo oli, kun Jeesus temppelissä antoi opetuslapsille hänestä lausunnon.
Jeesus sanoi:
42 Niin tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa, yhteensä muutamia pennejä.
43 Ja hän kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun.
44 Sillä he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä."
En usko Jeesuksen tarkoittaneen tässä sitä, että leski olisi laittanut uhriarkkuun kaikkia rahojaan.
Kysymys oli varmaan siitä, että Jeesus näki tuon naisen tulot, menot ja käytettävissä olevat rahat.
Tuon nainen laittoi arkuun niistä rahoista, joilla hänen olisi pitänyt ostaa itselleen ja lapsilleen ruokaa ja vaatteita.
Sinä olet myös antanut moniverroin enemmän kuin mitä Jumala tai kukaan olisi sinulta odottanut tuossa tilanteessa.
Tämän takia sinä sitten väsyit koko uhraamiseen ja lopetit sen.
Neuvoisin sinua nyt hiukan huilimaan tuon asian suhteen ja seuraavan kerran, kun sinä jotain HALUAT antaa, niin anna vain sen verran, kun sinun sydämmesi ILOITEN HALUAA ANTAA.