Kohtasimme vuosi sitten. Rakastuimme. Meillä oli yhteinen menneisyys lapsuudesta. Olimme käyneet samaa koulua melkein tuntematta toisiamme silloin.
Viime syksynä elämä heitti meidät yhteen. Se oli sitä. Ensisilmäyksellä. Me olimme niin samanlaisia. Me olimme me. Me olimme rock.
Teimme mitä halusimme ja nauroimme koko maailmalle. Ja muiden tekemiselle, sekä suhtautumiseen meihin.
Erosin pitkästä liitosta vuoksesi. Meidän piti hankkia oma koti, tai asua vaikka teltassa kuusen alla pettua syöden Inarissa yli talven, kunhan olisimme saaneet olla lähellä toisiamme. Sinä ja minä, rakkaani. Rakastellen.
Olisi kuunneltu Jim Morrisonia.
Ja muita niitä niitä vanhoja staroja, jotka olivat silloin jotain, kun mekin olimme. Mutta mehän olimme vieläkin!!!
Miksi sitten luovutit.
Päätit jättää minut ja oman elämäsi tässä ulottuvuudessa? En käsitä.
Olin toki myös sinulle ilkeä, mutta en niin ilkeä, että sinun olisi pitänyt tehdä itsellesi se, mitä teit. Annoin vain takasin. Kun puupäitä oltiin molemmat, sinä ja minä. Kukaan ei riitele yksin.
Sanoin kerran, että muista se, että en ole sen arvoinen, että tekisit itsellesi jotakin. En ole sen arvoinen. Todellakaan.
Nyt kuitenkin olet ruumishuoneella, rakkaani. Nukut tyynenä. Yritin herättää sinua suudelmalla, mutta ihosi oli kylmä. Kasvoillasi oli levollinen ilme. Kuin näkisit hyvää unta. Toivon että näet.
Olet saanut rauhan.
Sovimme kerran: Yhdessä pysytään pystyssä tai kaadutaan. Me toistemme tuki ja turva. Sinä et jaksanut. Kaaduit. En petä lupaustani. Tulen luoksesi kaatuen ja tapaamme.
Oma pikku naiseni.
sinun juha
[email protected]
Viime syksynä elämä heitti meidät yhteen. Se oli sitä. Ensisilmäyksellä. Me olimme niin samanlaisia. Me olimme me. Me olimme rock.
Teimme mitä halusimme ja nauroimme koko maailmalle. Ja muiden tekemiselle, sekä suhtautumiseen meihin.
Erosin pitkästä liitosta vuoksesi. Meidän piti hankkia oma koti, tai asua vaikka teltassa kuusen alla pettua syöden Inarissa yli talven, kunhan olisimme saaneet olla lähellä toisiamme. Sinä ja minä, rakkaani. Rakastellen.
Olisi kuunneltu Jim Morrisonia.
Ja muita niitä niitä vanhoja staroja, jotka olivat silloin jotain, kun mekin olimme. Mutta mehän olimme vieläkin!!!
Miksi sitten luovutit.
Päätit jättää minut ja oman elämäsi tässä ulottuvuudessa? En käsitä.
Olin toki myös sinulle ilkeä, mutta en niin ilkeä, että sinun olisi pitänyt tehdä itsellesi se, mitä teit. Annoin vain takasin. Kun puupäitä oltiin molemmat, sinä ja minä. Kukaan ei riitele yksin.
Sanoin kerran, että muista se, että en ole sen arvoinen, että tekisit itsellesi jotakin. En ole sen arvoinen. Todellakaan.
Nyt kuitenkin olet ruumishuoneella, rakkaani. Nukut tyynenä. Yritin herättää sinua suudelmalla, mutta ihosi oli kylmä. Kasvoillasi oli levollinen ilme. Kuin näkisit hyvää unta. Toivon että näet.
Olet saanut rauhan.
Sovimme kerran: Yhdessä pysytään pystyssä tai kaadutaan. Me toistemme tuki ja turva. Sinä et jaksanut. Kaaduit. En petä lupaustani. Tulen luoksesi kaatuen ja tapaamme.
Oma pikku naiseni.
sinun juha
[email protected]
Vastaukset 10
Vanhimmat
ei ole reilua!
Sinulle tosi iso halaus menetettyäsi rakkaasi.
Samoin minulta. Olen ajatuksin rinnallasi.
kaikki tuntuu niin synkältä. onneksi on ihmisiä, joilta saa lohdutusta.
itsesyytökset ovat tosi suuret. lopullista ei voi kuitenkaan muuttaa. jos olisin vain aavistanut, olisin ollut hänen luonaan.
lähden hautaustoimistoon viemään hänelle rakkaat rokkivaatteensa, joissa hän pääsee viimeiselle matkalleen.
kiitos osanotosta vielä kerran.
-j-
kiitos osanotosta
-j-
mutta miksi?? Olit ilkeä rakkaallesi?? Pitkiö kokea raskaimman kautta?? Vaikka luuseri hän oli, kun henkensä riisti. Koskaan en ole ymmärtänyt ihmistä, joka itselleen tekee pahaa, välittämättä läheisistään...
Ei kannata ketään luuseriksi sanoa. Ihminen ei ole kenenkään ratkaisujen tuomari. Et tiedä toisen taakan määrää. Meille annetaan joskus paljon enemmän kuin kestämme. Jokaisessa parisuhteessa on ristiriitansa, kaikki ei ole eikä voi olla pelkkää päivänpaistetta. Voimia aloittajlle.
Vastaan sinulle vielä (paljon surua minullakin).Haluaisin vain sanoa sinulle, että et olisi voinut tehdä mitään paremmin, et olisi voinut estää tapahtunutta vaikka olisit yötä ja päivää vahtinut ja kulkenut rakkaasi rinnalla.
Hänen aikansa oli nyt jättää tämä maailma, kaikilla meillä on määrätty aika, määrätty kuolintapa myös.
Ihmisen keho vain on niin kummallinen, suuren surun ja shokin kohdatessa meitä, kehomme ei lakkaa toimimasta ja yrittämästä saada jo tapahtunutta peruttua. Turhaa, mutta sille ei voi mitään. Pikkuhiljaa huomaat, että elämä kuitenkin kantaa, siltä ei tunnu nyt, nyt sinun ei tarvitsekkaan vaatia itseltäsi paljon. Toivon, että lähelläsi on ihmisiä joille voit puhua,jos ei, niin voi olla hyväksi hakea ulkopuolista apua kuuntelijaksi. Ehkä kirjoittaa kirje rakkaallesi. Kirjoittaa tänne. Lukea surukirjallisuutta, surun eri vaiheista. Itse olen tehnyt kaikenlaista. Kuunnellut muusiikkia, lukenut runoja, mikä vain tuntuu hyvältä ja oikealta minusta, kaikkea voi kokeilla. Parapsykologiaakin olen lukenut, aikaisemmin ennen läheiseni/läheisteni kuolemaa en ollut sellaisesta kiinnostunut. Toivotan sinulle paljon voimia nyt kun saatat rakkaasi viimeiselle matkalleen.
vaikealtahan tämä tuntuu. kävin aamulla psykiatrian sairaanhoitajan jutuilla.
suru ei ole minulle uusi tuttavuus 4 vuotta sitten menetin tosiaan 13 vuotiaan rakkaan lapseni.
Onneksi minulla on vielä ihmisiä lähelläni. Rakkaat aikuiset lapset, joille voin soittaa koska tahdon. Jopa x-vaimolleni.
En tosin voi heitäkään liikaa kuormittaa.
Kyllä tämä tästä, kun saan muodollisuudet hoidettua ja rakkaani haudan lepoon.
Hän kuoli, mutta mahtavat muistot hetkistä, jolloin rakastimme, eivät kuole koskaan.
hänen aikansa oli vain nyt. Ymmärrän, etten olisi häntä voinut estää. Hänen elämäntaakkansa kävi liian raskaaksi. Niin se on ajateltava, eikä se kai ollut minun vikani.
Voin vain kuvitella miltä tuntuisi menettää puoliso...siinä vaan jää niin yksin, vaikkei yksin olisikaan.
Elämähän vittuilee päin naamaa kokoajan! Jos menee hyvin, ei mene kauaa...näin se vaan on. Kuitenkin kannattaa muistaa, et hei, kerran täälä ollaan, ja vittuilla elämälle takasin...se on ainut tapa pitää pää kasassa....ja itteäni aina helpottaa, kun ajattelee, et sitähän voi oikeasti kuolla vaik 5 min kuluttua...ja päästä pois täältä...
Ite ainakin joskus oikein odotan omaa kuolemaa...ainut on se et kukaan ei saisi jäädä kaipaamaan...ei avopuoliso tms. ei edes oma koira...
MUISTA TÄÄ: "Kaatuu se traktorikin vaikka paikallaan jos on se päivä, et se kaatuu". Kuvaa hyvin tätä elämää.
juuri noin mekin yhdessä ajattelimme ja elimme myös sen mukaisesti.
kumppanin ajatus oli, että jokainen hetki voi olla viimeinen. siksi pitää elää. ja kyllä me elettiin. enemmän kuin aiemmassa elämässä ainakaan minä ehdin...
virallinen puoli alkaa olla ohi. vielä jotakin paperijuttuja, mutta kaipa niistä selvitään.
kun se traktori ei kaatuisi, vaikka paikallaan onkin. mutta sitten kaatuu. silloin sen tarkoitus on kaatua, kuten kirjoitit..
elämä tosiaan v*ttuilee näköjään toisille, vaikka mitä yrittäisi.
- onnellinen elämä- ei ollut tarkoitettu minulle, ohi meni.