oon 14v tyttö lohjalta...ja mulla on masennus...mä tulin uskoon noin viikko sitte..olin Juha Tapion ja Terapian konsertissa sillo...mut mä haluisin et mä pääsisin eroo tosta masennuksesta ja viiltelystä sekä itsemurha yrittämisesta ja sen ajattelemisesta...mä oon ennenki ollu uskossa mut se sit ei onnistunu...ku mulle tuli toi masennus tuntu et koko mun elämä loppu siihen...pyydän et rukoilisitte mun puolesta ja neuvojakin tarvittais? =)
voisiks joku rukoilla mun puolesta?
tähtisimmu
19669
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Moi!
Ihanaa kuulla et oot tullu uskoon! Siunausta hirmuisesti! Älä luovuta vaan nosta katse kohti Jeesusta. -Sieltä tulee apu!
Rukoile ja lue Raamattua, vaikkei huvittaiskaan. Ja mee seurakuntaan mukaan. Kierrä vaikka eri seurakuntia ja eti itsellesi sopiva. (Itse olen löytänyt helluntaiseurakunnasta kodin, mutta mikä vaan kristillinen seurakunta on hyvä, jos siellä Herran henki toimii!)Uskovien ystävien tuki on tosi tärkeetä ja se auttaa, et on kivoja hengellisiä juttuja missä käydä (kuoro, draamaryhmä, nuortenillat, leirit jne.)
Paras neuvo, jonka voin antaa on Raamatusta:
Ps. 50:15 Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua ja sinun pitää kunnioittaman minua.
-Jumala haluu auttaa sua pääsemään masennuksesta! Rukoile itse ja voit myös mennä rohkeesti seurakuntaan ja pyytää siellä jotakuta siunaamaan sua. Mä myös haluuun siunata sua! Olet Jumalalle Rakas ja siks myös mulle, vaikken sua tunnekaan! Taivaassa toivon mukaan viimeistään tavataan ja tutustutaan!
Iloa elämääsi!!!
puolestasi. Rukoile myös sinä, sillä murtunutta sydäntä Jumala kuulee ja nöyrää mieltä. On todella suuri asia, että olet näin nuorena halunnut vastaanottaa Jumalan pelastuksen. Rukoilen myös Jumalalta johdatusta elämääsi. Koeta jaksaa ja etsi Totuutta, rukouksin Jumalan Sanasta.
Tässä on jo annettu ihan hyviä neuvoja.
Lisää opastusta voit varmasti myös löytää linkin http://www.nic.fi/~jlindell monista kirjoituksista.
Siunausta !
Ota yhteyttä Lohjan Seurakunnan nuorisotyönohjaajiin.
mä oon rukoillu monesti et pääsen masennuksesta ja viiltelystä eroon..ja ettei mun tarttis syödä uni-ja masennuslääkkeitä...tai käydä psykologilla...mut se vastaus kestää..mut en tiiä et kestänkö mä sitä siihe asti ku vastaus tulee..jos tulee...=(...mä en uskalla käydä nuortenilloissa enää...en ainakaa yksin..ja mulla ei olis kavereita siellä...mä vaan mietin miten mä selviin hiihtolomalla ku on ripari...kai siellä on isosia ja muita joihi voin turvautua jos tulee jokin hätä..
...sanoin, ota yhteyttä Lohjan srk:n nuorisotyönohjaajiin,esim. Vartiaiseen([email protected]) tai rippikoulu- ja nuorisotyöstä vastaavaan pappiin [email protected] ([email protected]).
On oleellista että heillä on tiedossa tilanteesi ennen rippileiriä.
Viestiäsi lukiessa tuntui melkein, kun olisi lukenut omaa tarinaansa. Itse olen sairastanut masennusta kauan ja viiltelyäkin oli silloin kun oli pahin vaihe. Itsemurhaakin yritin kerran.
Ensinnäkin itsemurha-ajatukset on AINA merkki vakavasta masennuksesta ja merkki myös siitä ettei masennuslääkitys ole lähimainkaan kohdallaan. Lisäksi tarvitset muunkin laista apua kuin psykologin kanssa juttelua tai rukoilua.
Huolestuttaa tuo sinun masennuslääkitys. Jotain muuta masennuslääkettä kannattaisi kokeilla.
Usein voi viedä aikaa, ennen kuin juuri sinulle sopiva lääkitys löydetään. Joten kärsivällisyyttä vaaditaan! Masennuksesta selviää aivan varmasti! Toivoa ei kannata menettää!
Lisäksi viiltely kannattaisi lopettaa. Jää vain ikäviä arpia, jotka sitten myöhemmin harmittaa, kun olet masennuksesta parantunut.
Jos haluat asiantuntioilta ja muilta masennusta sairastavilta vinkkejä, niin vilkaiseppa http://www.apua.info -sivun keskusteluforumia.
Ja vielä lopuksi haluaisin sanoa, että: Pohjalta on aina vain matkaa ylöspäin. Parempia hetkiä tulee TAKUUVARMASTI, vaikka elämä saattaakin juuri nyt näyttää toivottomalta.
PS: Toki rukoilenkin puolestasi.
Mä en pysty/osaa enää lopettaa viiltelyä..aina ku mä nään puukon jossain ni menee vaa hetki ku mä huomaan et verta tulee kädestä...mä en tajuu sillo et mitä mä teen mä vaan teen...vaikeeta selittää...osaakohan mua auttaa kukaan? muutenki meijä perheessä on vähän tiukka rahatilanne et ei oo paljoo rahaa mihinkää ylimääräseen ja ne mun lääkkeet ne on aika kalliita ja tuntuu jotenki väärältä ku ne rahat tulee just mun lääkkeisiin...
Suoraan sanottuna vaikuttaa tilanteesi niin pahalta, että laitoshoito olisi mielestäni harkitsemisen arvoinen vaihtoehto kohdallasi. Itsemurhauhan ja viiltelyn vuoksi.
Laitoshoidossa olisi hyvinä puolina muun muassa se, että siellä saataisiin lääkitys kohdalleen ja olisi ympärivuorokautinen valvonta, joten et pääsisi vahingoittamaan itseäsi.
Eli ehdotan, että puhuisit tästä vaihtoehdosta vaikka psykologisi kanssa.
mut en mä tykkäis olla laitos hoidossa..en mä hullu oo...vielä...=(..mun mielestä ajatus ei oo hyvä...mut ehkä mä pysyisin kurissa...mut sit mä jäisin jälkee koulussa? ja mitä siellä tehään nukutaa päivät pitkät?
Nooh, tuo oli vain ehdotus. Lähinnä siks ehdotin, kun itellä on kokemuksia laitoshoidosta.
Itse päädyin laitoshoitoon itsemurhayrityksen jälkeen. Useammin kuin kerran olen kiittänyt Jumalaa, että päädyin hoitoon Mikkelin Moision sairaalaan. Olin nimittäin sen verran huonossa kunnossa ja suisidaalinen. Olisin pian itselleni tehnyt takuu varmasti jotain; hypännyt junan alle tms.
Niin... Mitä tuolla sitten tehdään? Ainakin Moiskussa tekemiset osastolla on aika vähissä, mutta osaston ulkopuolella on mahdollista käydä esim kuntosalilla ja uimassa.
Totta tietenkin on, että jäisit jälkeen opiskeluissa yms... Mutta mun mielestä olisi tärkeintä hoitaa masennus ensinnä kuntoon, niin sen jälkeen opiskelu ja elämä ylipäätänsä tuntuu ihan kivalta.
mä puhuin tänää sen mun psykologin kanssa tosta hoito sydemistä...mut se sanos et se juttelee mun lääkärin kanssa asiasta...mä luulen et mulle olis tällä hetkellä olla hyvä pari päivää poissa kotoa j koko tästä kaupungista..ku kotona ispä huutaa/haukkuu ja sit mulla on vähän huonoja muistoja tästä kaupungista missä mä ny asun..mä haluisin olla jonki aikaa rauhassa...
ystävä hyvä, tuu maata näkyvissä-festareille turkuun 14.-16.11! siellä sulle tulee niin hyvä mieli. voin luvata sen sulle. muistan sua iltarukouksessani. laita maili, jos haluat lisää vähentää taakkaa. oon 18vee uskossa oleva tyttö. God bless you!!!=)
en mä tiiä pääseks mä tonne festareihin tai ku jos yhet mun kaverit menee ja mä saan kyydin ja jos mul on sillo rahaa ni kaipa mä sillo voisin lähtee mut en mä kai sit muuten...mä en voi mailata sulle ku sulla ei näy mailiossaa missää....muuten kyllä mä haluisin mailaita!
[email protected].
let's stay in touch:) God bless...
Ihan vaan mielenkiinnosta ajattelin kysäistä, et miten menee Tähtisimmu? Oletko saanut tarvitsemaasi apua? Entä miten kävi ehdottamani laitoshoito vaihtoehdon suhteen - oletko mahdollisesti hoidossa jo jossain?
Hei ystäväni
älä vaan hellitä. Vaikka kaikki näyttäisikin niin mustalta, niin silti aina löytyy ulospääsytie.
Elävâssä elämässä on kuitenkin loppujenlopuksi niin paljon mielenkiintoista nähtävää, ja koettavaa.Mikään ei ole viellä loppu.(vaikka joskus siltä tuntuisikin)
Jos tahdot jutella kanssani lisää ihan ittekseen, niin ota yhteys.
[email protected]
Hei,mielenkiinnolla luin viestisi. usko on hyvä asia. se tukee varmasti sinun kasvua tuon iän yli missä nyt seikkailet. Valitettavasti jotkut ihmiset unohtavat sen että vaikka uskoo Jumalaan ja tietää hänen olevan kaikkivaltias etc se ei poista sitä että sinä olet ihan tavallinen ihminen uskomisesta huolimatta.toivoisinkin että usko olisikin enemmän silmiä avaava kuin kiinni laittava.valitettavasti näin vaa usein on. jos olet masentunut Taivaan isäkin sen tietää ja varmasti sitä suree yhtä lailla kuin sinäkin. pyydä johdatusta että saisit ihan oikeaa apua siihen. ja ryhdy rohkeasti toimeen. etsi itsellesi joku, Jumala kyllä johdattaa huom kun kuljetaan eteenpäin. älä siis jää paikallesi. voit tarvita lääkäriä tms aikuista, jotain joka tukee ja auttaa, ehkä jopa lääkitystä. olet arvokas aivan sellaisenaan. et siksi että uskot vähän tai paljon. Jumala ohjaa kyllä usko vaan tiedän sen itse. olet uskon tiellä aivan alussa ja Jumalan aivan pieni lapsi. Jumala on järjestänyt maailmaan paljon hyviä ihmisiä, heidän kauttaan saat todennäköisesti avun. lähde rohkeasti liikkeelle. tuo aika menee elämässä ohi, voit olla varma. Ajattelen sinua ja toivon sinulle kaikkea hyvää. Uskominen ei ole kiinni sinun onnistumisesta. Usko ei itseasiassa koskaa lopu mihinkään vaikka tapahtuisi mitä. Jumala on aina olemassa tuntu miltä tuntu. Uskovana oleminen on yllättävän raadollista, ei mitään pyhää onnistujan elämää. Askel kerrallaaa eteenpäin!
Minäkin olen ajatellut itsemurhaa ja ollut usein kovissa masennuksissa. Onneksi Jeesus on minut pelastanut. Suosittelen tätä kaavaa mitä itsekin käytin: rukoile Jumalalta apua ja käy tapaamassa seurakuntasi ihmisiä.
Rukoilen puolestasi.