kateus,katkeruus,viha

ja muut pelon alakäsitteet kirjoitti:

Olipa kerran työnjohtaja,jota onni potkaisi.Sai vihdoin talon isosta kaupungista ja muutti sinne perheineen.Pääsipä vielä parempaan työhönkin.Jopa luulisi,että alkoi elämä hymyilemään.Ongelmaksi muodostui hänen kasvavassa iässä oleva tyttärensä,jota hän paljon rakasti.Ei juurtunut kaupunkiin,eikä ensin löytänyt opiskelupaikkaa saati ystäviä.Lopulta tyttö löysi samanmielisiä harrastusten parista.Yllättäen opiskelupaikkakin järjestyi...mutta jostain syystä pahat kielet alkoivat puhua kaikenlaista.Miten tuolle perheelle käy noin hyvin,kun on syvä lama ja rankkaa muutenkin.Tyttö raataa raskaissa töissä opiskelua rahoittaakseen ja kas työuupumushan se siinä.Nuorena alkaa se sairastelu ja juorut..ne vaan pahenee.Isän hartiat saa varjoja päälleen.Minä olen se silloinen tytär ja mistä johtuu,että tällaisia onnellisuustarinoita ei vieläkään hyväksytä vaan kateuden nimissä tehdään kaikkee.Olen sitä mieltä,että minä ja minun perhe on kärsinyt AIVAN tarpeeksi.Tasa-arvon nimissä jokaisella on oikeus vaurastua tässä maassa ja henkinen ja kulttuurinen perintö..sehän on ilmaista,vaikka siitäkin näyttää olevan kateus ja katkeruus,varsinkin,jos ne yhdistetään.LOPETTAKAA...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä