Keskiajalla Rooman kirkko nosti Marian Kristuksen rinnalle.
Sekä Idän että Lännen katoliset kirkot ovat korottaneet Marian Kristuksen rinnalle, jolloin Jeesuksen asema Jumalan ja syntisen ihmisen välimiehenä on hämärtynyt. Marian välittäjäasemasta kertovat mm. seuraavat Rooman kirkon näkemykset: Marian ikuinen neitseys, Marian kivuton synnytys, Maria taivaan kuningattarena, Marian perisynnittömyys, Maria armon välittäjänä. Kuten Kristus on toinen Adam, samoin Maria on toinen Eeva, ja kuten Kristus tuli Marian kautta ihmisen luo, samoin ihminen tulee Marian kautta Kristuksen luo. Maria on välittäjä ihmisen ja Jumalan Pojan välillä. Maria on maailman toivo. Maria on Jeesuksesta seuraava. Marialle suunnataan myös rukouksia.
Sapatti pyhitettiin Marialle ja sunnuntai Jeesukselle.
Marian palvonta kehittyi erityisesti 1300-luvulla katolisen Scotuksen toimesta. Tuolloin Eeva ja Maria rinnastettiin, Mariasta tehtiin Theotokos, Jumalan synnyttäjä, taivaan kuningatar, maailman hallisija, armojen kuningatar, täynnä armoa oleva, suurin kaikista pyhistä, välittäjä = mediatrix, personoitu viisaus, luomakunnan kruunu, lohduttaja, opetuslasten opettaja, välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä. Sen, mitä Isä antaa Jeesukselle, Jeesus antaa Marialle, ja Maria antaa ihmisille. Maria on enkelien ja luotujen yläpuolella taivaassa.
Dogmin Marian tahrattomasta sikiämisestä Rooma vahvisti v. 1854 ja dogmin Marian taivaaseen astumisesta v. 1950. Uusien dogmien hyväksyminen Rooman kirkossa on mahdollista sen tähden, että siellä opin pohjana ei ole yksin Raamattu vaan myös kirkon traditio, perimätieto.
Rooma saa epäraamatullisille opeilleen perusteita kirkon jatkuvan tradition lisäksi myös Vulgatasta (Hieronymos v. 405), jonka Trenton (1545–1563) hyväksyi kirkon viralliseksi tekstiksi (tukee mm. mariologiaa ja synergististä parannuksen teologiaa). Samalla Trenton hyväksyi myös Apokryfikirjat Rooman kaanoniin (2. Makkabilaisk. tukee mm. rukoilemista kuolleiden puolesta; Siirakink. tukee mm. prosessivanhurskauttamista ja mariologiaa).
Sekä Idän että Lännen katoliset kirkot ovat korottaneet Marian Kristuksen rinnalle, jolloin Jeesuksen asema Jumalan ja syntisen ihmisen välimiehenä on hämärtynyt. Marian välittäjäasemasta kertovat mm. seuraavat Rooman kirkon näkemykset: Marian ikuinen neitseys, Marian kivuton synnytys, Maria taivaan kuningattarena, Marian perisynnittömyys, Maria armon välittäjänä. Kuten Kristus on toinen Adam, samoin Maria on toinen Eeva, ja kuten Kristus tuli Marian kautta ihmisen luo, samoin ihminen tulee Marian kautta Kristuksen luo. Maria on välittäjä ihmisen ja Jumalan Pojan välillä. Maria on maailman toivo. Maria on Jeesuksesta seuraava. Marialle suunnataan myös rukouksia.
Sapatti pyhitettiin Marialle ja sunnuntai Jeesukselle.
Marian palvonta kehittyi erityisesti 1300-luvulla katolisen Scotuksen toimesta. Tuolloin Eeva ja Maria rinnastettiin, Mariasta tehtiin Theotokos, Jumalan synnyttäjä, taivaan kuningatar, maailman hallisija, armojen kuningatar, täynnä armoa oleva, suurin kaikista pyhistä, välittäjä = mediatrix, personoitu viisaus, luomakunnan kruunu, lohduttaja, opetuslasten opettaja, välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä. Sen, mitä Isä antaa Jeesukselle, Jeesus antaa Marialle, ja Maria antaa ihmisille. Maria on enkelien ja luotujen yläpuolella taivaassa.
Dogmin Marian tahrattomasta sikiämisestä Rooma vahvisti v. 1854 ja dogmin Marian taivaaseen astumisesta v. 1950. Uusien dogmien hyväksyminen Rooman kirkossa on mahdollista sen tähden, että siellä opin pohjana ei ole yksin Raamattu vaan myös kirkon traditio, perimätieto.
Rooma saa epäraamatullisille opeilleen perusteita kirkon jatkuvan tradition lisäksi myös Vulgatasta (Hieronymos v. 405), jonka Trenton (1545–1563) hyväksyi kirkon viralliseksi tekstiksi (tukee mm. mariologiaa ja synergististä parannuksen teologiaa). Samalla Trenton hyväksyi myös Apokryfikirjat Rooman kaanoniin (2. Makkabilaisk. tukee mm. rukoilemista kuolleiden puolesta; Siirakink. tukee mm. prosessivanhurskauttamista ja mariologiaa).
Vastaukset 19
Vanhimmat
Miksi Marialle täytyy suunnata rukouksia ja mitä se auttaa?
Hmm!! Olet väärässä, Mariaa ei palvota!
Mikä tämän aloituksen pointti yleensäkin on? Ilmeisesti sinun pitää tuoda "faktoja" tänne katolilaisuus palstalle ja todistella, että Mariaa on "palvottu" aina ja että katolinen kirkko on tämän kaiken takana.
No, minulla on sinulle uutisia! Olet väärässä monessa asiassa, sillä Pyhää Mariaa ei palvota, hänen puoleensa käännytään ja hän rukoilee puolestamme--- Se on ihan eri asia, kuin palvominen.
On helppo vetäistä kirkkohistoriasta "tosifaktoja" ja sitten muodostaa niistä omia mielipiteitä, mutta lopputulos ei sillä tavalla ole totuudellinen, jos kirjoittajana on protestantti tai muu epäilijä!
Miksi sinä et voi antaa ihmisten uskoa omalla tavallaan ja rukoilla Marialta apua?!
Suomessa on uskonnonvapaus! Ne, joille Maria on Taivaan kuningatar hän tulee sitä myös olemaan, sinun todisteluistasi huolimatta!
Kaikesta huolimatta, iloa ja onnea päivääsi!
En ole aloittajan kanssa missään tekemisissä.
Silti sanon, että vastauksesi on valheellinen.
Onhan se palvontaa, jos pyydetään apua tai etua.
Jos sanotaan, että tie Kristuksen luo kulkee vain Marian kautta, on Mariasta tehty epäraamatullinen välittäjä Jumalan Pojalle.
Saatte te uskoa omalla tavallanne.
Muista kuitenkin "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armonsa".
Marian asemasta ei Jumala ole sanassaan ilmoittanut yhtään mitään.
Nöyryys on myös sitä, että ei käy väittämään jotain uskosta, josta ei tiedä niin paljoa. Sanoit, että joku hakee Marialta "etua" itselleen. Höpöä, sanon minä. Edun hakeminen taivaallisilta sieluilta, kuten Marialta, tai enkeleiltä, tai muilta pyhimyksiltä ei kuulu kristityn tapoihin muutenkaan.
Mariaa sen enempää kuin muitakaan pyhimyksiä (=pyhiä ihmisiä) ei palvota vaan heidän puoleensa käännytään ja pyydetään esirukouksia. Rukoileminen ei ole helppo asia. Aina oma mieli ei ole suotuisimmassa mahdollisessa tilassa lähestymään Jumalaa ja siitä on tuskallisen tietoinen vaikka todella haluaisi rukoilla. Ainakin itselleni käy joskus näin ja silloin on huomattavasti helpompi lähestyä pyhimystä, joka on (ollut) samanlainen heikko ihminen kuin minäkin. Hän on kuitenkin kaikessa inhimillisessä heikkoudessaankin onnistunut lähestymään Jumalaa aivan erityisellä tavalla ja on siksi meille katolisille innoittava esimerkki. Pyhimyskäytäntöä on aivan turha arvioida katolisuuden ulkopuolelta käsin - pelkkää ihmisten ulkoista käyttäytymistä seuraamalla tai rukouksia (rukoilematta) lueskelemalla itse asiasta ei saa minkäänlaista käsitystä.
Mikä pointti tällä pimeitä vanhoja ennakkoluuloja lämmittelevällä kommentilla ylipäätään on?
Ei se ole mitään uskoa, jos ei pysty rukoilemaan Isäänsä ja Luojaansa.
Uskoa ei silloin ole.
Ihminen pitää Jumalanaan sitä, johon turvaa ja luottaa. Jos luottaa Jumalan hyvyyteen ja lupaukseen olla Isänä lapselleen, silloin myös lähestyy suoraan häntä.
Kuinka te annatte harhauttaa itseänne tuollaisiin Mariologian satuihin ja vaarannatte sielunne autuuden?
Menevätkö sinun lapsesi ensin naapuriin, josta sitten naapurin äijä tulee teille kertomaan, että lapsi tarvitsee rahaa? Minä ainakin isänä loukkaantuisin ja huolestuisin.
itse koskaan pyydä muiden ihmisten esirukouksia? Olet kovin itseriittoinen.
Koska Kristuksessa kaikki kirkon jäsenet ovat eläviä, niin silloin voimme pyytää myös poisnukkuneiden pyhien esirukouksia. Päinvastoin kuin kuvittelet katolilaiset ja ortodoksit voivat rukoilla Jumalaa myös suoraan, ja näin useimmiten tehdäänkin, mutta sen lisäksi voimme pyytää myös Autuaan neitsyt Marian ja muiden pyhien esirukousta.
En löydä Raamatusta tukea reliikkien sekä kuvien (pyhäinjäännösten) palvomiseen ja rukoilemiseen.
Sinäpä et olekaan tämän vertauksen isä (eli Jumala) enkä usko, että voit itseäsi Häneen samaistamalla arvioida minun uskoani tai Hänen rakkauttaan.
Pyhimyksiä ei ole pakko lähestyä, edes katolilaisen ja voi kyllä suoraan rukoilla Jumalaa. Kuten useimmiten minäkin teen. Pyhimykset ovat kuitenkin innoittavia esimerkkejä ja se, että heidän tarinansa ovat jääneet elämään, on minulle itsessään lahja Jumalalta. Heidän uskonsa ja elämänsä toimii jatkuvana tässä maailmassa olevana konkreettisena todistuksena Jeesuksen sanomasta. Pyhimyksiähän on löytynyt - halki koko kristinuskon historian aina meidän päiviimme saakka.
Ainakin itselleni Marian erityismerkitys liittyy siihen, että Hän otti Jeesuksen vastaan ensimmäisenä ja aivan erityisellä tavalla. Hänen uskonsa aivan varmasti oli suurempi kuin minun. Hänellä ei ollut pyhimyksiä esikuvana, Jeesus ei ollut vielä elänyt. Koska hän vastasi myönteisesti Jumalalle, me saimme Jeesuksen elämäämme.
JOS otetaan Marian usko esikuvaksi, joudutaan oitis hylkäämään mariologia ja pyhimysten avuksi rukoileminen. Jumala e i ole sellaista käskenyt!
Marian uskon suuruus on siinä, että hän
u s k o i Jumalaa ja tämän lupauksia, jotka oli annettu profeetoissa.
Siis Maria uskoi Jumalaa, ei pyhimyksiä. Ne hän olisi syntinä heittänyt luotaan, koska hänen turvansa oli Jumalan sana.
Me kaikki tiedämme, että Maria oli neitsyt kun Jeesus sikisi hänen kohdussaan.
Mutta Jeesuksen synnyttyä hän ei tietenkään ollut neitsyt. Sellainenhan
on enemmän kuin typerä väite. / Lapsen synnyttänyt äiti ei ole neitsyt.
Lisäksi tosiasia on, että Jeesuksella oli monta veljeä ja siskoa. Niiden isä
oli Joosef ja äiti Maria.
Markuksen evankeliumi 6:3.
Lähes kymmenen lasta synnyttänyt Maria ei ollut neitsyt.
kerrota Marian synnyttäneen muita lapsia kuin Jeesuksen. Ns herran veljet ja sisaret olivat hänen serkkujaan tai Pyhän Joosefin lapsia hänen aikaisemmasta avioliitostaan. P Joosef oli Neitsyt Marian kihlatessaan vanhempi leskimies.
mistä sinä sen tiedät?
tuo teoria ei saa mitään tukea evankeliumeista, kuten ei Mariologiakaan.
Jaakobin protoevankeliumissa kerrotaan Joosefin olleen iäkäs leskimies.
Evankeliumeissa ei missään kerrota Joosefista Jeesuksen aikuisiällä. Siitäkin voi epäsuorasti päätellä hänen olleen Mariaa paljon vanhempi. Ja Mariaa paljon vanhempana hän oli epäilemättä leski ottaessaan Marian vaimokseen, tuohon aikaan ei eletty pitkään sinkkuelämää.
mutta eikös tuo Marian ja Joosefin avioliitto ollut katolisessa mielessä mitätön, koska aviollisia velvollisuuksia ei täytetty.
ole olemassakaan.
Kai se oli "mitätön katolisessa mielessä". Mutta hehän olivat juutalaisia, eivät katolilaisia.
En ymmärrä, mitä merkitystä asialla on, siis sillä, oliko avioliitto mitätön katolisessa mielessä. Joosef oli Jeesuksen kasvatti-isä ja Marian puoliso, joka huolehti perheestään pyyteettömästi.
olemassa ja se on suomeennettukin. Muistaakseni suomennos on Johannes Seppälän ja se on ilmestynyt suomeksi 1970-luvulla. Olen itse lukenut tuon UT:n ulkopuolelle jääneen, mutta vanhaa ja oikeata perimätietoa sisältävän teoksen.
on se kumma, kun Jumalan sana ei riitä, vaan pitää kaikenlaisilla saduilla mennä paikkaamaan apostolista uskoa!