Lueskelin tuossa rakkaan ystäväni (joka oli ex-mieheni) lähettämiä tekstiviestejä. Ystäväni nukkui pois kesän korvilla vaikean ja pitkän sairauden uuvuttamana. Poistin äsken hänen kännykkänumeronsa puhelimestani, en viestejä koska ne lohduttaa. Tulin vain miettineeksi tuota yhtä joka on jäähyväisviestin kaltainen.
Tulee sinua kauhee ikävä, olet minulle niin tärkeä ja rakas jo monen vuoden takaa.
Niinpä, minulla on ainakin kauhea ikävä, onkohan hänelläkin siellä jossakin tähtien takana? Aina iltaisin katselen tähtitaivasta ja kun näen tähdenlennon, ajattelen että sieltä hän vilkutti.
Voimia kaikille ystävänsä menettäneille!!
Tulee sinua kauhee ikävä, olet minulle niin tärkeä ja rakas jo monen vuoden takaa.
Niinpä, minulla on ainakin kauhea ikävä, onkohan hänelläkin siellä jossakin tähtien takana? Aina iltaisin katselen tähtitaivasta ja kun näen tähdenlennon, ajattelen että sieltä hän vilkutti.
Voimia kaikille ystävänsä menettäneille!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suurin tuska tuntuu myös omasta surustani helpottavan mutta ikävä ja kipuu kasvaa sitäkin kovemmaksi. Tiedän, ettei poikani toivoisi minun kärsivän vaan jatkavan matkaani reippasti ja itsestäni huoltapitäen. Tiedän senkin, että hän on minua vastassa siellä missä onkin kun minunkin aikani tuelee täyteen. Pitää vaan koettaa keskittyä elämiseen ja koettaa olla hyvä itselle. Ei se ole surusta pois. Voimia sinulle!
Välillä tuntuu, että on jo päässyt pahimman yli, ehkä onkin niin. Kuitenkin tänään olen ollut tosi surullinen. Katselin juuri tuota TV7 uskonnollista kanavaa ja jotenkin taas se sai kaiken vyörymään. Itku ei ollut lakata lainkaan. Kirjahyllyllä palaa lähes aina lasituikussa kynttilä kun olen kotona, poikani kuvan vieressä. Kuvan olen siihen pystynyt laittamaan vasta parisen viikkoa sitten, aikaisemmin en ole kyennyt katselemaan. Ikävä on suuri, vaikka minäkin katselen tähtiä ja ajattelen hänet jonnekkin sinne. Näin tänään ilmoituksen pienestä vauvasta, joka oli kuollut ja hän oli poikani kaima. Sekin sai kyyneleet virtaamaan. Mikähän tarkoitus siinäkin on, että niin pieni otetaan heti pois. Syksykin taitaa synkistää mielen, vaikka kesä nyt meni, niin etten ilmoista paljon välittänyt.
Poikani tekstiviestejä on vielä puhelimessani, niitä en ole kyennyt poistamaan. Numeron kylläkin
Yritetään kuitenkin jaksaa elää oma elämämme ja toivossa, että tapaamme läheisemme vielä.
tunnin kuluttua ystäväni hautajaisiin, kyllä täytyy sanoa että ahdistaa hirveesti, jospa se vähän helpottas kun saa ne ohi... tai kyllähän se suru varmaan muuttaa muotoaan. Ikävä on kova.
Minuakin ahdisti kovasti ystäväni hautajaiset keväällä, mutta selviydyin kuitenkin päivästä paremmin kuin kuvittelin. Muistovärssyni pystyin lukemaan arkun äärellä ja muistopuheen pito meni hyvin. Tuli jotenkin helpottunut olo hautajaisten ja niiden tärkeiden asioiden kertominen. Kyllähän se shokkivaiheen ja surun jälkeen tunteeni poismennyttä ystävääni kohtaan on muuttunut kovaksi ikäväksi. Välillä on hyviä päiviä ja joinain päivinä suru lyö ja lujaa.. Voimia!