Seppo Lehto, Jussi Halla-aho, Teemu Lahtinen kolme kovaa ässää
Jussi Halla-aho
KUNTAVA A L I T 2 0 0 8
www.halla-aho.com/scripta • Sähköposti: [email protected]
37-vuotias kolmen lapsen isä
filosofian tohtori, kielitieteilijä
Helsingin Perussuomalaiset (sit.) 598
Jussi Halla-aho
Helsingin kaupunginvaltuustoon 2009-2012
Näkemykseni kunnasta ja yleensä julkisesta hallinnosta
on varsin yksinkertainen. Koska kunta kerää asukkailtaan
veroja, ja koska kaikki kunnan käytettävissä olevat resurssit
ovat viime kädessä lähtöisin asukkailta, kunnan pyhä
velvollisuus (ja ainoa olemassaolon oikeutus) on toimia
rahoittajiensa edunvalvojana sekä luoda näille otolliset
toiminta-, elämis- ja asumisedellytykset.
Suomeksi tämä tarkoittaa esimerkiksi sellaisia asioita
kuin kohtuuhintaisia asuntoja, myös ja varsinkin perheasuntoja,
ja huomion kiinnittämistä päivähoitopaikkojen
tarjontaan sekä koulujen viihtyvyyteen, turvallisuuteen ja
luokkakokoihin. Se tarkoittaa kohtuuhintaista ja toimivaa
julkista liikennettä. Se tarkoittaa yrittäjyyden, niin pienen
kuin suuren, tukemista liikenne- ja kaavoitusratkaisuilla.
Mielestäni kunta ei toteuta tärkeintä ja ainoaa tehtäväänsä
suosimalla turvapaikanhakijoita ja muita humanitaarisia
maahanmuuttajia asuntojonoissa, harjoittamalla
”positiivista” syrjintää julkisen sektorin rekrytoinnissa,
sallimalla julkisten liikuntapalveluiden (kuten uimahallien)
perustaa ”vain maahanmuuttajille” -vuoroja tai tyydyttämällä
tulijoiden kulttuurillisia ja/tai uskonnollisia erityistarpeita
veronmaksajien rahoilla.
Paitsi että Helsingin kaupungin harrastama ”vieraat
ensin” -linja ja monikultturisointiprojekti ovat omiaan
herättämään oikeutettua närkästystä kantaväestössä, niillä
on pitkän tähtäyksen kielteisiä seurauksia Helsingin
kehitykselle ja ilmeelle. Harjoitettu politiikka houkuttelee
Helsinkiin väestöä, jota Helsinki ei tarvitse ja johon sillä
ei ole varaa, ja karkottaa Helsingistä niitä, joita se kipeästi
tarvitsisi. Helsinki gettoutuu, slummiutuu ja muuttuu
kaikissa suhteissa ikävämmäksi paikaksi elää.
On ymmärrettävä, että kunnalla on todellisuudessa vain
yksi kassa. Rahan jakaminen erilaisiin tarkoituksiin on
nollasummapeliä. Jokainen käytetty euro on poissa jostakin
muualta. Jokainen kaupungin rahoittama monikulttuurisuusfestivaali,
viranomaistulkkaus, omakielinen päiväkotiavustaja,
monikulttuurikonsultti ja islamin tuntiopettaja
ovat pois kaikesta muusta ja juuri sinulta. On muodikasta
sanoa, että vastakkainasettelun aika on ohi. Minun
mielestäni vastakkainasettelun aika on juuri nyt. On
uskallettava asettaa intressejä vastakkain ja pohdittava,
mikä on ensisijaista.
Julkisrahoitteinen monikulttuuripelleily voitaisiin hyväksyä,
jos kaupungilla olisi liikaa rahaa. Jokainen julkisen sektorin
kanssa asioimaan joutunut kuitenkin tietää, että näin ei
ole. Monikulttuurisuuteen syydetty raha voitaisiin hyväksyä
myös, jos lopputuloksena voitaisiin olettaa saatavan jotain
hyvää. Näinkään ei ole. Vastineeksi rahalle saamme kurjistuvia
lähiöitä, lisää rikollisuutta kaduille, kouluja, joissa henkilökunnan
voimavarat kuluvat opetuksen sijasta kriisinhallintaan
ja ”kohtaamisongelmien” ratkaisemiseen. Eurooppa
on esikuvia täynnä, eivätkä ne esikuvat ole kauniita.
Edellä esitettyjä mielipiteitä ei tule pitää ulkomaalaisvastaisina.
Helsingin on oltava hyvä asuinpaikka kieleen,
uskoon ja väriin katsomatta kaikille, joilla on jokin mielekäs
syy asua Helsingissä. Sen sijaan ei ole taloudellisesti eikä
varsinkaan yhteiskunnallisesti mielekästä täyttää joutilaalla,
syrjäytymään taipuvaisella, kunnan kassaa ja katujen
turvallisuutta nakertavalla aineksella Suomen kalleinta
kaupunkia, josta työtä tekevienkin - varsinkin perheellisten
- on vaikea löytää itselleen kohtuuhintaista asuntoa.
Erityisen epämielekästä on rakentaa houkuttimia, jotka
vetoavat nimenomaan tähän ainekseen.
Paitsi ettei mielipiteitäni tule pitää ulkomaalaisvastaisina,
niitä ei myöskään pidä tulkita puheenvuoroksi
erilaisuutta tai diversiteettiä vastaan. Julkisen vallan
tehtävä ei kuitenkaan ole tuottaa moninaisuutta, varsinkaan,
jos se moninaisuus on seurauksiltaan kielteistä.
Julkisen vallan tehtävä on luoda kaikille samat edellytykset
sekä määritellä kaikille yhteiset pelisäännöt. Niiden
pohjalta ja puitteissa kukin sitten tulkoon autuaaksi
omalla tyylillään. Ilman erivapauksia tai syrjintää,
”positiivista” tahi muunlaista.
Jussi Halla-aho
KUNTAVA A L I T 2 0 0 8
www.halla-aho.com/scripta • Sähköposti: [email protected]
37-vuotias kolmen lapsen isä
filosofian tohtori, kielitieteilijä
Helsingin Perussuomalaiset (sit.) 598
Jussi Halla-aho
Helsingin kaupunginvaltuustoon 2009-2012
Näkemykseni kunnasta ja yleensä julkisesta hallinnosta
on varsin yksinkertainen. Koska kunta kerää asukkailtaan
veroja, ja koska kaikki kunnan käytettävissä olevat resurssit
ovat viime kädessä lähtöisin asukkailta, kunnan pyhä
velvollisuus (ja ainoa olemassaolon oikeutus) on toimia
rahoittajiensa edunvalvojana sekä luoda näille otolliset
toiminta-, elämis- ja asumisedellytykset.
Suomeksi tämä tarkoittaa esimerkiksi sellaisia asioita
kuin kohtuuhintaisia asuntoja, myös ja varsinkin perheasuntoja,
ja huomion kiinnittämistä päivähoitopaikkojen
tarjontaan sekä koulujen viihtyvyyteen, turvallisuuteen ja
luokkakokoihin. Se tarkoittaa kohtuuhintaista ja toimivaa
julkista liikennettä. Se tarkoittaa yrittäjyyden, niin pienen
kuin suuren, tukemista liikenne- ja kaavoitusratkaisuilla.
Mielestäni kunta ei toteuta tärkeintä ja ainoaa tehtäväänsä
suosimalla turvapaikanhakijoita ja muita humanitaarisia
maahanmuuttajia asuntojonoissa, harjoittamalla
”positiivista” syrjintää julkisen sektorin rekrytoinnissa,
sallimalla julkisten liikuntapalveluiden (kuten uimahallien)
perustaa ”vain maahanmuuttajille” -vuoroja tai tyydyttämällä
tulijoiden kulttuurillisia ja/tai uskonnollisia erityistarpeita
veronmaksajien rahoilla.
Paitsi että Helsingin kaupungin harrastama ”vieraat
ensin” -linja ja monikultturisointiprojekti ovat omiaan
herättämään oikeutettua närkästystä kantaväestössä, niillä
on pitkän tähtäyksen kielteisiä seurauksia Helsingin
kehitykselle ja ilmeelle. Harjoitettu politiikka houkuttelee
Helsinkiin väestöä, jota Helsinki ei tarvitse ja johon sillä
ei ole varaa, ja karkottaa Helsingistä niitä, joita se kipeästi
tarvitsisi. Helsinki gettoutuu, slummiutuu ja muuttuu
kaikissa suhteissa ikävämmäksi paikaksi elää.
On ymmärrettävä, että kunnalla on todellisuudessa vain
yksi kassa. Rahan jakaminen erilaisiin tarkoituksiin on
nollasummapeliä. Jokainen käytetty euro on poissa jostakin
muualta. Jokainen kaupungin rahoittama monikulttuurisuusfestivaali,
viranomaistulkkaus, omakielinen päiväkotiavustaja,
monikulttuurikonsultti ja islamin tuntiopettaja
ovat pois kaikesta muusta ja juuri sinulta. On muodikasta
sanoa, että vastakkainasettelun aika on ohi. Minun
mielestäni vastakkainasettelun aika on juuri nyt. On
uskallettava asettaa intressejä vastakkain ja pohdittava,
mikä on ensisijaista.
Julkisrahoitteinen monikulttuuripelleily voitaisiin hyväksyä,
jos kaupungilla olisi liikaa rahaa. Jokainen julkisen sektorin
kanssa asioimaan joutunut kuitenkin tietää, että näin ei
ole. Monikulttuurisuuteen syydetty raha voitaisiin hyväksyä
myös, jos lopputuloksena voitaisiin olettaa saatavan jotain
hyvää. Näinkään ei ole. Vastineeksi rahalle saamme kurjistuvia
lähiöitä, lisää rikollisuutta kaduille, kouluja, joissa henkilökunnan
voimavarat kuluvat opetuksen sijasta kriisinhallintaan
ja ”kohtaamisongelmien” ratkaisemiseen. Eurooppa
on esikuvia täynnä, eivätkä ne esikuvat ole kauniita.
Edellä esitettyjä mielipiteitä ei tule pitää ulkomaalaisvastaisina.
Helsingin on oltava hyvä asuinpaikka kieleen,
uskoon ja väriin katsomatta kaikille, joilla on jokin mielekäs
syy asua Helsingissä. Sen sijaan ei ole taloudellisesti eikä
varsinkaan yhteiskunnallisesti mielekästä täyttää joutilaalla,
syrjäytymään taipuvaisella, kunnan kassaa ja katujen
turvallisuutta nakertavalla aineksella Suomen kalleinta
kaupunkia, josta työtä tekevienkin - varsinkin perheellisten
- on vaikea löytää itselleen kohtuuhintaista asuntoa.
Erityisen epämielekästä on rakentaa houkuttimia, jotka
vetoavat nimenomaan tähän ainekseen.
Paitsi ettei mielipiteitäni tule pitää ulkomaalaisvastaisina,
niitä ei myöskään pidä tulkita puheenvuoroksi
erilaisuutta tai diversiteettiä vastaan. Julkisen vallan
tehtävä ei kuitenkaan ole tuottaa moninaisuutta, varsinkaan,
jos se moninaisuus on seurauksiltaan kielteistä.
Julkisen vallan tehtävä on luoda kaikille samat edellytykset
sekä määritellä kaikille yhteiset pelisäännöt. Niiden
pohjalta ja puitteissa kukin sitten tulkoon autuaaksi
omalla tyylillään. Ilman erivapauksia tai syrjintää,
”positiivista” tahi muunlaista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tiedetään, tiedetään, jussi ei tykkää muslimeista. kai sitä poliitikolta silti voisi odottaa vähän muutakin?