Tuoreimmassa blogissaan emeritus professori Heikki Ylikangas yllättää taas.Haukuttuaan ensin Teloitettu totuus-kirjan tekijät harrastelijoiksi, hän vakuudeksi lyttää tohtori Markku Jokisipilän osaamisen. Tämä onneton on pyrkinyt ylikankaaksi ylikankaan paikalle ja uskaltaa olla eri mieltä Ylimmän Osaajan kanssa.Hän saa nyt ansaitun tuomion. Mitäs menee kannattamaan Ylikankaan kriitikoita ja vielä väittämään Mestaria tutkijana kyvyttömäksi.
Vastustajansa Ylikangas tuömitsee virallisiin arkistolähteisiin pitäytyviksi tilastojen julkaisijoikai.Tutkimisesta näillä ei ole mitään käsitystä. Oikea tapa ei siis ole tutkia lähteitä, vaan arvioida. Näin on Ylikangas itse tehnyt ja tulos on häikäisevä. Kun arvioi oman ennakkokäsityksensä oikeaksi, voi olla samaa mieltä itsensä kanssa ja silloinhan lopputulos on oikea.
Jokainen, joka kaihoaa oikean historian tietäjän mainetta, siis arvioimaan. Näitä arvioijia on pilvin pimein näilläkin palstoilla.Ei ihme,ettei tutkittu tieto kelpaa.Toisaalta kaikki ovat oman arvionsa perusteella oikeassa. Kannattaako kenenkään enää edes tarjota tutkimustuloksia? Ainakin ne pitää esittää arviona.
Kun lukee rinnan Ylikankaan ja kriitikoiden tekstiä, tulee tosin siihen tulokseen, että Ylikangas on edelleen enemmän satusetien kuin pätevien arvioijien sarjassa.
Ainakin noin arviolta.
Vastustajansa Ylikangas tuömitsee virallisiin arkistolähteisiin pitäytyviksi tilastojen julkaisijoikai.Tutkimisesta näillä ei ole mitään käsitystä. Oikea tapa ei siis ole tutkia lähteitä, vaan arvioida. Näin on Ylikangas itse tehnyt ja tulos on häikäisevä. Kun arvioi oman ennakkokäsityksensä oikeaksi, voi olla samaa mieltä itsensä kanssa ja silloinhan lopputulos on oikea.
Jokainen, joka kaihoaa oikean historian tietäjän mainetta, siis arvioimaan. Näitä arvioijia on pilvin pimein näilläkin palstoilla.Ei ihme,ettei tutkittu tieto kelpaa.Toisaalta kaikki ovat oman arvionsa perusteella oikeassa. Kannattaako kenenkään enää edes tarjota tutkimustuloksia? Ainakin ne pitää esittää arviona.
Kun lukee rinnan Ylikankaan ja kriitikoiden tekstiä, tulee tosin siihen tulokseen, että Ylikangas on edelleen enemmän satusetien kuin pätevien arvioijien sarjassa.
Ainakin noin arviolta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
että ainoa oikeanlainen historiantutkija onkin tilastotieteilijä. Lopetetaan kokonaan historiantutkimus ja tehdään siitä tilastotieteen suuntautumisvaihtoehto menneeseen.
Ostin eilen kirjan Teloitettu totuus. Vielä en ole sitä lukenut, mutta selannut olen sitä pari tuntia.
Ylikangas on harvinaisen oikeassa arvostellessaan blokissaan Jukka Kulomaata hänen tulkinnoistaan ja tavastaan rajata mitä ottaa ja mitä jättää listaltaan. Kun lukee Partasen kirjan jutun ja vertaa sitä uusimman kirjan lainaukseen niin huomaa kuinka tarkoitushakuisesti lainaus on tehty.
http://www.helsinki.fi/~hylikang/
"Jukka Kulomaa torjuu taistelukertomukseen kirjatun kenraali Vihman ilmoituksen 20 karkurin ampumisesta Ihantalassa 29.6. pelkkänä pelotteluna, vaikka juristiupseeri Erkki Partasen muistelmat vahvistat Vihman ilmoituksen. Alkuperäislähdekin siis kaatuu, jos se ei todista tulkintaani vastaan."
Käsittämätöntä meininkiä.
http://www.helsinki.fi/~hylikang/
Mitä Partanen tapauksesta kirjoitti?
Lainaan taannoin naputtelemani lainauksen tuosta ketjusta tännekin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000037171445&view_mode=flat
Saivartelijoille sanottakoon vielä tämä:
Erkki Partanen kertoo kirjassaan Vaikuttajia elämässäni, WG 1980
Sivulla 63 näin:
"Kuolemanrangaistuksen käyttäminen oli myös Kekomäen herkälle mielelle vaikea asia.
Kuolemantuomioita langetettiin tuomioistuimissa oikeastaan vain vakoilusta. Lähinnä kysymykseen tulivat rintamalinjan taakse suomalaisessa sotilaspuvussa pudotetut desantit. Sen sijaan kesän 1944 perääntymisvaiheessa alkoivat karkaamiset, osittain kai sotaväsymyksen, osittain jonkinlaisen joukkopsykoosin seurauksena saada armeijan taiselukykyä heikentävän laajuuden, ja jotakin oli tehtävä.
Eräät komentajat sovelsivat sotaväen rikoslain sallimaa suoraa karkurin ampumista silloin kun karkaaminen oli vaaraksi muille. Tätä oikeutta käytettiin kuitenkin eri divisioonissa hyvin eri tavoin. Kun jokaisesta tapauksesta oli tehtävä ilmoitus päämajaan, jouduin kirjaamaan näitä onnettomia ratkaisuja muistaakseni kaksikymmnetä. Karkaamisten jatkuessa alkoivat myös kenttäoikeuksien puheenjohtajat vaatia kuolemanrangaistuksen soveltamista ainakin toistuvista karkaamisista."
Sivulla 66 näin:
"Kuitenkin ampumistapausten luvut kenraali Einar Vihman divisioonassa Ihantalan raskaissa taisteluissa olivat kohonneet suhteellisen suuriksi, että Kekomäki -luultavasti Heinrichsin ohjeen mukaisesti - piti tärkeänä koettaa rauhoittaa tilannetta ja jo etukäteen viedä sinne tieto tulossa olevasta lain muutoksesta.
Sain tuon tehtävän osakseni. Komeasti päämajan autossa ajoin sitten Kannakselle tapaamaan kenraali Einar Vihmaa, jonka jo aikaisemmilta ajoilta tunsi. Vihma ei tietenkään ollut esikuntatiloissa, vaan maastossa. Kohtaamisemme oli ulkopuoliselta asultaan aika huvittava. Kenraali ja minä, kapteeni, seisoimme ja sanailimme varsin suorin sanoin siitä, miten vaikeaan asiaan olisi suhtauduttava. Divisioonan kenttäoikeuden puheenjohtaja, myöhempi kansanedustaja Jaakko (Jakke) Kemppainen istui kannon päässä lakikirja kourassaan ja todisteli ratkaisujen lainvoimaisuutta. Sitähän en toki voinutkaan kieltää. Koetin vain teroittaa päämajan käsitystä, että sotaväen rikoslain muutosta olisi odotettava, jotta varsinainen tuomioistuin voisi käsitellä asiat. Kenraali Vihma itsehän maksoi urhoollisuutensa omalla elämällään. Päämajassa kerrottiin, että seppeleen nauhoissa, joka hänen haudalleen laskettii Suomen Marsalkan puolesta, olivat sanat "Parhaalle divisioonankomentajalleni"."
Partasen muistivirheet ajan, paikan ja henkilöiden suhteen itse teloitusluvut mukaanlukien.Ylikangas juuri poimii vain omiin kuvitelmiinsa sopivat todisteet ja jättää muut huomiotta, kuten Kulomaa aivan selkeästi ja vastaansanomattomasti osoittaa.On täysin mahdotonta, että 20 miehen joukkoteloitus olisi voinut jäädä salaan. Täytyy olla erityisen tietämätön moiseen uskoakseen. Mutta uskoahan saa.Kyllä sillä aina tiedon korvaa.
"Jukka Kulomaa torjuu taistelukertomukseen kirjatun kenraali Vihman ilmoituksen 20 karkurin ampumisesta"
No kenenkäs "muistivirhe" se taistelukertomus sitten oli? Kirjassahan Kulomaa ohittaa senkin melko erikoisin perustein. Se taistelukertomus ei liene täysin todistuskelvoton tai muutenhan menee jo usko kaikkeen sodasta kirjattuun "ensikäden" tietoon.
Mitähän VAIJA mahtanee NYT, 10.10.2008, ajatella?
Vuosi sitten asiat oli näin:
Mitähän VAIJA mahtanee NYT, 25.10.2007, ajatella?
On hän ainakin poistanut Galleriansa.
http://galleria.suomi24.fi/Vaija
"Käyttäjä ei ole vielä luonut Galleria-sivua"
Kesällä oli Kekkosen usko vielä horjumaton, mutta nyt Heikki Ylikangas kirjoittaa ihan toista kirjassaan Romahtaako rintama? Otava 2007!
Onkohan Ylikangas "pätevä sotahistorioitsija" Kekkosen mielestä? Onkohan tainnut siirtyä kokonaan Poro-Karelian sivuille?
http://www.prokarelia.fi/
10.10.2007
Ilmo Kekkonen
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1381&author=86
TORJUNTAVOITTO KARKURUUDESTA
10.10.2007
Ilmo Kekkonen
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1382&author=86
TELOITUKSET JA YLIKANGAS
19.06.2007
Ilmo Kekkonen
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1338&author=86
ARMEIJA NOUDATTI LAKEJA MYÖS KESÄLLÄ 1944
Näin siis kesällä 2007:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000027042317#22000000027042317
Totuus Huhtiniemestä
Kirjoittanut: Vaija 16.6.2007 klo 10.25
"Parissa väitöskirjassa ja lukuisissa muissa tutkimuksissa on todettu, että mitään salaisia teloituksia ei ole tapahtunut Huhtiniemessä eikä muuallakaan. Koko juttu on parin satusedän jymäyttämien toimittajien uutisankka. Lähes koko media laidasta laitaan on siihen retkahtanut.Yksikään pätevä sotahistorioitsija ei juttuun usko."
KUKA NÄMÄ SADAT IHMISET AMPUI KÄYTÄNNÖSSÄ?
Kysymys kuuluukin: KUKA NÄMÄ SADAT IHMISET AMPUI KÄYTÄNNÖSSÄ? Missä on ampujat? Jos muut todisteen on hävinneet tai hävitetty niin ehkäpä "teon" suorittajia vielä jostain löytyisi!
Jukka Kulomaa tuntuu herkästi hylkäävän jopa taistelukertomuksessakin mainitut tapahtumat, juristien muistelmista nyt puhumattakaan.
Ylikangas kirjoittaa blokissaan näin:
http://www.helsinki.fi/~hylikang/
"Jukka Kulomaa torjuu taistelukertomukseen kirjatun kenraali Vihman ilmoituksen 20 karkurin ampumisesta Ihantalassa 29.6. pelkkänä pelotteluna, vaikka juristiupseeri Erkki Partasen muistelmat vahvistat Vihman ilmoituksen. Alkuperäislähdekin siis kaatuu, jos se ei todista tulkintaani vastaan."
Ei kuulemma tällaista asiaa voitaisi pitää salassa... No ei kait sellainen ollut tarkoituskaan jos kerran pelotella piti!
Muualla ja muissa yhteyksissä todistellaan Huhtiniemen suhteen sanoen ettei löydy todisteita, ei ruumiita eikä ampujiakaan. Todisteet ns. Huhtiniemen tai vastaavan tapahtumapaikan suhteen lienee jo aikoja sitten hävitetty, JOS niitä ylipäätään edes koskaan paperille laitettiinkaan. Ruumiit lienee aikoja sitten häivytetty tavalla taikka toisella. MISSÄ sitten on ampujat? Kyllä kait tuollaisiin määriin vuosien varrella on osallistunut satoja miehiä. Itse en muista juurikaan törmänneeni sotakirjoissa tai muissakaan yhteyksissä kertomuksiin, joissa sanottaisiin suoraan että "olin teloitusryhmässä suorittamassa isänmaallista velvollisuuttani"...
1941-1944 ammuttiin satoja miehiä. Enin osa oli Itäkarjalaisia (NL:n) miehiä ja vakoilusta NL:n hyväksi tuomittuja.
Talvisodassakin jo teloitettiin Suomalaisia, ainakin Suomussalmella.
Valtiopetos, vakoilu, maanpetos, karkuruus, sotapetos jne, Nimike vaihtelee mutta lopputulos on aina sama, henki pois.
Laillisesti tai laittomasti, teloitettiin tai tapettiin. Lopputulos oli kuitenkin sama: henki pois.
Tällä sadoilla tarkoitan nyt sitä kokonaismäärää, joka on "Jukkien virallistama Teloitettu Totuus Sota-Suomessa". KIRJASSA ON SATOJA ammuttujen nimiä sivujen 231-314 välillä.
Kenttäoikeuksien (vai pitäisikö sanoa kenttävääryyksien) tuomiot pantiin heti toimeen ja luultavasti sotilaat ampui, tai sotapoliisit, sotilaita hekin. Niin kait tehtiin pikaoikeuksienkin suhteen, eli tappo pikaistuksissa...
Jatkosodan aikana 1941-1944 armeijassa langetetut kuolemantuomiot:
A. Yhteensä:
1941 48 joista 2 kieltäytymistapausta, muut vakoilusta tai vastaavasta
1942 89 kaikki vakoilusta tai vastaavasta
1943 36 kaikki vakoilusta tai vastaavasta
1944 75 joista 47 karkaamistapausta, muut vakoilusta tai vastaavasta, ja 11 ammuttu SJ:n 5§:n perusteella.
B. Vuoden 1944 karkaus- tai kieltäytymistapaukset, joista on ilmoitettu PM:lle 28.8.44 mennessä:
http://tappis.0catch.com/huhticaust.htm
Tämä laskelma esiintyy Esko Salmisen väitöskirjassa "Propaganda rintamajoukoissa 1941-1944" sivulla 161. Salmisen kirjaa on kritisoitu mm. ruotsinkielisen 17.Divisioonan viiden karkurin jättämisestä pois laskelmasta?
Huomaa siis 17.D puuttuminen kun se on sotkettu 12.D:aan, joka lakkautettiin jo 1942 keväällä. Luvut on menneet siis sekaisin.
Ostin eilen "tohtoris-Jukkien virallistaman" Teloitettu totuus -kirjan. Siitä käy ilmi, että teloitettujen ruotsikielisten osuus onkin huomattavasti suurempi 17.D:ssa kuin tuo 5 ilmoitettua. JR13 ja JR61 kunnostautuivat myöskin tässä kyseenalaisessa lajissa.
Ruotsinkielisille oman sotahistorian kirjoittanut Juutilainen taitaa puhua sitten paskoruitsia eli muunneltua totuutta kertoessaan Rinta rinnan -kirjassa kuinka teloitukset kohdistuivat vain kahteen ruotsinkielisen Pohjanmaan sotilaskarkuriin.
http://tappis.0catch.com/Munsalan-viikingit.htm
Antti Juutilaisen kirja "Rinta rinnan. Suomenruotsalaisten joukkojen sotatiet 1939-1944." (WSOY. Juva 1997 . 250 s.)
Sivuilta 275-276:
"Kun 1980- ja 1990 -luvuilla puhuttiin rintamakarkuruudesta, se yhdistettiin usein ruotsinkieliseen Pohjanmaahan ja JR61:een. Tähän syyllisiksi ei voida osoittaa pahansuopia suomalaiskiihkoilijoita, vaan asian on pitänyt esillä se voimakas keskustelu, jota ruotsinkielisella Pohjanmaalla asiasta on käyty.
Munsalalaisuus jatkoi 1944 myyräntyötään ruotsinkielisellä Etelä-Pohjanmaalla. Moni hylkäsi kotikontunsa ja Isänmaansa ja lähti joko ennen palvelukseen astumista tai lomilta Pohjanlahden yli. Ruotsiin siirtyminen ruotsinkielisen Pohjanmaan kunnista oli vuonna 1944 selvästi yleisempää kuin muualta, sillä matka oli lyhyt ja lahden takana puhuttiin samaa kieltä. Tehdyn tilaston mukaan kolme neljäsosaa (3/4) Ruotsiin paenneista sotilaskarkureista oli kotoisin Pohjanmaan ruotsinkieliseltä alueelta.
Erityisen pahaksi tilanne oli kehittynyt Munsalan seudulla. Myös ruotsinkielisen Pohjanmaan kenraali F. U. Fagernäs kiinnitti huomiota samaan tahraan hänelle niin rakkaan Pohjanmaan kilvessä useaan otteeseen. Vuoden 1944 heinäkuun alusta lähtien kuolemanrangaistus oli mahdollista langettaa karkureita tuomittaessa.
Kun Pohjanmaalla tästä kysymyksestä on taitettu peistä, monelle on muodostunut kuva, että Pohjanmaan ruotsinkieliset olisivat yliedustettuina teloitettujen joukossa. Sodan aikainen tilasto kertoo päinvastaista, sillä ruotsinkielisistä kunnista teloitus kohdistui vain kahteen karkuriin."
Sotilaskarkuruus Suomen armeijassa 1939-1944
http://www.kookas.fi/articles/read/7136
Sotilaskarkuruus talvi- ja jatkosodassa
Sotilaskarkuruus määriteltiin viimesotien aikana vuoden 1919 sotaväen rikoslain (SRL) 76 § mukaan. Karkuriksi luokiteltiin henkilö, joka sodan aikana poistui palveluspaikkakunnaltaan tai joukko-osastostaan ja viipyi poissa kauemmin kuin yhden vuorokauden. Karkuruudeksi tulkittiin tarkoituksellinen palvelukseen saapumatta jääminen (SRL 87, 88 §), mutta myös pelkuruudesta pakeneminen ja jälkeen jättäytyminen (SRL 70, 71 §) tulkittiin karkuruudeksi.
RangaistuksetVuoden 1919 lain mukaan pakoilurangaistus, joka johtui pelkuruudesta ja jossa pakoileva sotilas vietteli asetoverinsa tai asetovereitaan mukaan rikokseen, seurasi kaikista ankarin rangaistus eli kuolemantuomio tai elinkautinen kuritushuonerangaistus. Muissa tapauksissa rangaistus vaihteli teon vakavuusasteesta riippuen kuudesta vankeustuomiokuukaudesta kymmeneen kuritushuonevuoteen.
Sotilaskarkuruus talvisodassaKolme kuukautta kestäneen talvisodan aikana sotilaskarkuruudesta tuomittiin vain 250 sotilasta. Pelkuruudesta tuomittiin noin 120 ja luvattomasta poistumisesta rangaistuksen sai noin 240–290 miestä. Luvut ovat suhteellisen pieniä kun niitä vertaa koko armeijan vahvuuteen, joka talvisodassa käsitti noin 340 000 miestä.
Sotilaskarkuruus 1941–1945Vuosina 1941–1945 suomalainen sotatuomioistuin langetti tuomion noin 32 000 pakoilurikoksesta. Jos lukuun lisätään vielä ne, jotka välttivät syytteeseenpanon, luku nousee 39 000. Suurin osa eli lähes 38 000 tapausta ajoittui jatkosotaan eli vuosille 1941-1944. Pakoilurikollisten suhteellinen osuus oli noin 5 % kaikista palvelusvelvollisista eli 650 000 miehestä. Kyseisestä luvusta on vähennetty arvioitu rikoksenuusijoiden osuus.
Vakavimmat pakoilurikokset kasaantuivat sodan aktiivisiin vaiheisiin. Vuoden 1941 hyökkäysvaiheeseen, jolloin 1500 miestä jäi kokonaan saapumatta palvelukseen ja 4000 miestä pakeni joukoista sodan alettua. Toinen kriittinen sodanvaihe oli raskaat torjuntataistelut kesällä 1944, jolloin rintamalta karanneita oli noin 12 000 miestä ja heistä suurin osa eli 8000 karkasi Karjalan Kannaksella.
Karkurien taustaSuurin osa sotilaskarkureista kuului alempaan sosiaaliryhmään. Hän oli usein työväestöön kuulunut mies, jolla ei ollut aikaisempia rikoksia. Sodan poikkeukselliset olosuhteet olivat usein hänen karkuruutensa taustalla. Joissakin tapauksissa karkuruuden taustalla saattoi olla myös ideologisia syitä. Jatkosodan hyökkäysvaiheen keskivartokarkuri oli iältään yli 25-vuotias. Kesällä 1944 karkurit olivat huomattavasti nuorempia. Suurin osa heistä kuului armeijan nuorimpiin ikäryhmiin. Lisäksi useilta heistä puuttui taistelukokemusta.
III/JR 12:n sotapäiväkirjasta. Eihän Vihman lausuntoa ole kukaan kiistänytkään. Kulomaa on vain osoittanut sen pelotteluksi tälle vankipataljoonalle.Vihma oli juuri 29.4. erittäin kovassa paineessa sekä toimija puhui tapansa mukaisesti nopeammin kuin ajatteli.
Vihman tekemisiä ruodittiin oikeudessa sodan jälkeen. Jos tällainen joukkoteloitus todella olisi tapahtunut, se olisi ilman muuta tullut esille.
Edellisen pvm 29.4. pitää tietysti olla 29.6. 44.
III/JR12 el Airimon pataljoona olikin hurjaa sakkia. Sieltä karattiin oikein urakalla.
Airimon III pataljoonasta karkasi 291 miestä erään lähteen mukaan.
http://www.metsapirtti.net/artikkelit/penttiahtiainen/jankajaak/janka05.htm
"Eino Pohjamo: ”Jalkaväkirykmentti 12, kesän kirkkaimpina hetkinä vuonna 1941 perustettu, sammutti itsensä syvimmässä kaamoksessa marraskuun 2. päivänä 1944 ison matkaa napapiirin pohjoispuolella. Rykmentin perinnettä jäi jatkamaan JR 2, johon JR 12:sta siirtyi asevelvollisina 2 aliupseeria ja 242 miestä, jotka olivat syntyneet vuosina 1924 ja 1925. Lapin sota jäi jatkumaan "lasten ristiretkenä".
Koko sodan 1941- 44 aikana JR 12 menetti kaatuneina ja kadonneina 1158 miestä. Haavoittuneita oli 3690 miestä. Rintamakarkureita oli Suurkarin pataljoonasta 65, von Essenin 99 ja Airimon pataljoonasta 291 miestä."
toimeenpantiin tarkkojen ohjeiden mukaan. Eivät teloitusryhmät tuomioita jaelleet.Vankiloissa ne usein muodostettiin vartijoista tai lähiseudun varuskunnasta. Rintamalla ampujat olivat usein sotapoliiseja. Näitä miehiä on turha mistään syyttää.
Vihman divisioonassa ei mitään 20 miestä ole koskaan ammuttu.Se on Ylikankaan keksintöä.
Huhtiniemestä ei voi löytyä mitään, koska siellä ei ole ketään koskaan teloitettu. Onko taas unohtunut, että se oli täynnä ilmavoimien majoitusta.
heiltä hakattaisiin paskat housuihin vielä vanhuksinakin. Millainen limanuljaska suostuu ampumaan omiaan ja vielä aseettomia omia sotilaita?
Venäjän ja Saksan lähetystöistä.
Lindstedin kuvaavin kommentti kuuluu "Jukkien Toheloitu totuus" -kirjassa näin:
LÄHTEIKSI ON SITEN ILMEISESTI TARKOITUSELLA VALITTU MUUT KUIN AIKAISEMMASSA TUTKIMUKSESSA PÄÄLÄHTEINÄ KÄYTETYT TELOITETTUJA JA AMMUTTUJA KOSKEVAT LÄHTEET
Kuvitelkaa nyt Ylikankaan suurin synti oli käyttää UUSIA LÄHTEITÄ!
Voi prkle mitä saivartelua "Jukkien totuuskomission" taholta. Varmaa on että käyttämällä samaa vanhaa "kapteeni Partasen listaa" (s. 113 Toheloitu totuus) ei teloitettujen, tapettujen tai muuten pois päiviltä saatettujen lukumäärä juurikaan muuksi muutu! 47 on se "virallinen totuus".
Sivulla 135 on briljantti miete omassa lajissaan:
"Ylikankaan päälähteet hänen kootessaan nimilistojaan ovat olleet päämajan kirkollisasiain osaston kaatuneiden pääkortisto sekä Tilastokeskuksen kuolinsyytodistukset. LÄHTEIKSI ON SITEN ILMEISESTI TARKOITUSELLA VALITTU MUUT KUIN AIKAISEMMASSA TUTKIMUKSESSA PÄÄLÄHTEINÄ KÄYTETYT TELOITETTUJA JA AMMUTTUJA KOSKEVAT LÄHTEET. Tilastokeskusken kuolinsyytodistukset ovatkin hyvä ja tutkimuksessa aikaisemmin käyttämätön aineisto."
on tuokin arvostelu. Lindstedthän antaa tunnustuksen. Lopputulos on nimittäin sama todella tapahtuneista teloituksista. Tiedot ovat myös samat, millä Partanen on tilastonsa tehnyt. Et näy ymmärtävän asiaa lainkaan. Muuten kirjoittaisit jotain järkevää hölynpölyn asemesta.
Osoita nyt jokin asia, jonka Ylikangas on todistanut oikein ja Teloitettu totuus väärin.Ota huomioon, että Lindstedt on läpikäynyt myös Ylikankaan ilmoittamat "uudet" kuolintapaukset ja todistanut ne muiksi kuin rintamakarkurien teloituksiksi. Ylikangashan erota edes peruskäsitteitä toisistaan.
MUUTENKIN VOISIT SIIRTYÄ HÖPÖTTELYSTÄ ITSE ASIAAN. VAI EIKÖ tELOITETUSTA TOTUUDESTA VIRHEITÄ LÖYDYKÄÄN? SIITÄKÖ TAIVASTELUSI JOHTUU? YLIKANKAAN JUTUTHAN OVAT TÄYNNÄ HEVOSEB KOKOISIA REIKIÄ.