Onko synnissä elämistä, jos
1) elää homosuhteessa ?
2) elää avoliitossa ?
3) eron ottaneena ja siten huorin tehneenä elää uuden vaimon kanssa ?
Onko niin, että helluntailaisten mielestä saa avioliiton rikkoneena jatkaa elämistä uuden vaimon kanssa, mutta esimerkiksi avoliitossa ei saa jatkaa elämistä?
Ei niin, että minua itseäni kiinnostaisi teitä tuomita. Ällöttää vain teidän tapanne tuomita kaikki muut ja omista synneistänne sanoa vain "ei se haittaa, se on anteeksiannettu".
Kuvottavaa tekopyhyyttä.
1) elää homosuhteessa ?
2) elää avoliitossa ?
3) eron ottaneena ja siten huorin tehneenä elää uuden vaimon kanssa ?
Onko niin, että helluntailaisten mielestä saa avioliiton rikkoneena jatkaa elämistä uuden vaimon kanssa, mutta esimerkiksi avoliitossa ei saa jatkaa elämistä?
Ei niin, että minua itseäni kiinnostaisi teitä tuomita. Ällöttää vain teidän tapanne tuomita kaikki muut ja omista synneistänne sanoa vain "ei se haittaa, se on anteeksiannettu".
Kuvottavaa tekopyhyyttä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
nähdään helposti roska toisen silmässä mutta se oma silmä jää putsaamatta.
Itse olen uskis ja eronnut ja avoliitossa. Kumppani kylläkin koko ajan sama, eikä hän ole uskis. Hän ei tahdo mennä rahasyistä enää vihille uudestaan enkä ole painostanut, pari kertaa alussa huomautin kun yhteen palasimme ja annoin sitten olla kun ei kelvannut. En minä papin eteen raahaisi vaan tuomarin joka meidän erommekin hoiti, ja hiljaa kävisimme kun yhä hävettää. Synniksi tuomitsen avioeromme ja yhtä syyllisiä olemme molemmat. Lisäksi vielä oma lapsikin samaan sarjaan on joutunut ja se vasta sydämessä kipeää tekee! Yksi uskisystäväni itku silmässä sanoi pyytäneensä Jumalalta anteeksi eroaan ja saaneensa anteeksi mutta kipeitä ja häpeitä olemme yhä molemmat vaikka aikaa on kulunut. Eikä tee mieli ylvästellä Jumalan anteeksiannollakaan, ei Hän siitä pitäisi ja kukin saa silti tekojensa mukaan. Emmehän me siitä pääse! Ja varsinkaan juuri me!
En minä ihmisiä tuomitse, vaan teot. Eikä se tuomittava jokaisessa tapauksessa ole itse avioero, vaan ne muut siihen johtaneet teot.
Meitäkin on moneksi, joten älkää tekään aina tuomitko meitä uskiksia.
Juu en todellakaan ole tuomitsemassa ketään, varsinkaan sinun kaltaisiasi. Ainoastaan halusin kiinnittää huomiota niihin kovasydämisiin uskoviin, jotka tuomitsevat toisia samoista asioista, mihin ovat itsekin langenneet.
Uskon tämän edustavan myös hellareiden kantaa: 1)on, 2)on, 3) riippuu tilanteesta. Jos toisessa avioliitossa elävä tulee uskoon, ei ole oikein erottaa häntä puolisostaan varsinkaan jos exä on jo tahollaan uusissa naimisissa.
Mitä mieltä olet siitä, että eräs helluntailaismies erosi vaimostaan, otti uuden vaimon ja sanoo, että Jumala hyväksyy uuden vaimon kanssa elämisen. Samalla tuo mies kuitenkin kovin sanoin tuomitsee homoseksuaalien suhteet ja uskoo heidän joutuvan kadotukseen ja itsensä pääsevän taivaaseen. Aika tekopyhä äijä.
tekonsa synniksi, tunnustanut sytinsä, ja Raamatun mukaa on niin, että joaka syntinsä tunnustaa, eikä tee enää samaa syntiä saa armon.
* Entä jos onkin siitä homosta puhuttaessa niin, että se ei tahdokkaan tehdä parannusta eikä hyljätä houdessa elämistä.
* Tekopyhä äijä teki vain sen yhden kikoksen, ja on sitten elänyt vaimonsa kanssa vuosikymmeneiä ja elää yhä, ei ole sen koommin avio rikkonut, ei omaa eikä muiden.
* Vai eikö vaan ole lountoa myöntää, että jotain on eroa homon elämän tapaan nähden. Ja homous on sitä paisi vielä ijettävyys Jumalalle, naisen kanssa eläminen ei ole, olkoon suhde sitten mitä laatua tahansa, he voivat Jumalan suunnitelman mukaan jatkaa ihmissukua, homot ei voi, ja siksikin se ällöttää Jumalaa.
* On aivan mieletöntä puuhaa yruittää saada homous Jumalalle otolliseksi yhdyselämän muodoksi avioliiton rinnalle, sehän suoranaista Jumalan rinaamista.
* Homokin voi tulla uskoon, saada homoutensa anteeksi, ja jatkaa siitä onnellisena Jumalan lapsena, ilman homosteluaan, jota ennen harrasti.
Olisikohan oma poikasikin ollut sinulle iljetys, jos hänestä olisi kasvanut homoseksuaali. Kova on sydämesi.
Jos kerran olet itse anteeksi saanut, niin antaisit homojenkin olla rauhassa mitä ovat. Jos homo uskoo kristinuskoon, niin lukekoot itse Raamattunsa ja tulkitkoot ja soveltakoot omantuntonsa mukaan. Ja jos homo ei ole kristitty, niin hän vielä vähemmän tarvitsee sinun tuomioitasi, jotka ovat uskonnollisia sääntöjä ja tarpeettomia ei-uskonnolliselle.
Miksi muuten muutit Raamatun lauseen "joka syntinsä tunnustaa ja _hylkää_" muotoon "joka syntinsä tunnustaa eikä tee enää samaa syntiä"?
Etkö muistanut Raamatun kohtaa oikein vai miksi muutit sen merkitysvivahdetta?
homous vain on niin ällöö niin ällöö. eikä suku voi jatkua heidän kauttansa. voi kunpa ei olisi sellaista koko maailmassa kuin homous!!!!!!!!
"Homokin voi tulla uskoon ja saada homoutensa anteeksi" pisti niin kipeästi etten malta olla tuomatta omaa näkemystäni tähän. Kun oikein pilkuntarkkoja ollaan niin Raamatussa sanotaan että "älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan..."
Ja sitten " heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteytensä.." sekä "samoin miespuoletkin luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa.."
Siis vaihtaneet ja luopuneet!
Siis vain teot tuomitaan kauhistukseksi ja Jumalan hylkäämisen perusteeksi, synniksi josta tulee luopua. Samassa asemassa on uskoton heteropuoliso, tai haureellista elämää viettävä sinkku, olkoon homo tai hetero.
Näitä voi miettiä millaista elämää ja asennetta maailmaan ja lähimmäisiin ne tarkoittavat: Moos.20.luku kokonaan ja Room 1.luku kokonaan.
Kuten mainittiin joka tunnustaa syntinsä ja hylkää ne, saa armon.
Entäs homo joka on aina tuntenut olevansa homo? Ja uskovainen homo? Monet ovat ahdistuneet ja kärsineet vuosia erilaisuudestaan heterojen keskellä. Sitä he eivät voi pyytää Jumalalta anteeksi, eikä heidän tarvitsekaan, etkä sinä sitä tarkoitakaan Mohikaani!
Miten me käsittelemme erilaisia ihmisiä, kun tiedämme kaikki miten seksuaalinen vietti ihmisessä on lähes vastustamattoman voimakas? Siihen voi kaatua uskovainen ja ei-uskova yhtälailla tässä yhteiskunnassa joka vain vahvistaa sitä viettiä kaikin eri tavoin.
Entä tunteet, yksinäisyys, ihmisen ikävä toisen luo, hellyyden ja huolenpidon kaipuu?
Me tuomitsemme väärät ihmissuhteet, mutta varsin kieroselkäisinä itsekin.
Minä koen kannattavani avoliittoa kun joudun elämään ex-puolisoni kanssa joka ei tahdo enää vihille. Avoliitto on kumppania halventava kokeilu tai avoin ovi tulla ja mennä tunteiden mukana. Meidän tapauksessa on se entinen yhteinen avioliitto pohjana, ja kovat kokemukset opettaneet, mutta periaatteeni on silti kannustaa ihmisiä avioon ja toistensa kunnioittamiseen.
Jumala vihaa hylkäämistä, joten joka ei avoliittoa parempaa saa, pysyköön sitten siinä. Mitä tuskaa aiheuttaakaan hylkääminen!
En tiedä, onko Jumalan Sana kanssani asiasta samaa mieltä, mutta minun käsitykseni on tämä: jos on kerran oltu naimisissa ja virallisesti erottu, mutta sitten palattu yhteen, vaikkakin avoliiton muodossa, niin Jumalan silmissä te olette yhä aviopari. Hän katsoo sydämeen eikä papereihin. Jos onkin tehty harhailukierros ja palattu sitten oikealle polulle, niin miksi viipyä menneissä kun menneet on anteeksi pyydetty ja annettu? Se, ettei ex-vaimosi, nykyinen avokkisi, suostu uudelleen avioliittoon, kertoo enempi hänen pelostaan epäonnistua taas tai tulla uudelleen hyljätyksi (halutaan jättää takaovi auki jos tarvii perääntyä). Mutta jos halu pysyä yhdessä ja yrittää uudelleen on olemassa, mitä syntiä asiassa silloin on? Rakkaudessa ei ole pelkoa vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, sanotaan Sanassa. Tarvitaan ehkä aikaa ja sisäistä paranemista, Jumalan hellää hoitoa ja suhteen lujittumista sekä toisiinne että Jumalaan, jotta olette molemmat valmiit sataprosenttisesti sitoutumaan toisiinne uudestaan. Oma kokemukseni on, että Jumala antaa ihmiselle aikaa eikä vaadi sellaista, mihin ihminen ei ole valmis. Mitään syytä häpeään teillä ei mielestäni ole, vaan päinvastoin paljon aihetta iloon ja kiitokseen ,että kaiken vaikean jälkeen olette Jumalan armosta palanneet yhteen!!
Kirjoituksestasi henkii, että olet aito ihminen. Sinunlaisellesi Jumala pystyy puhumaan ja kauttasi lohduttamaan niitä, joiden elämä ei ole kulkenut mallikelpoisesti ja jotka oikeasti tarvitsevat Jumalan armoa ja apua. Siunausta sinulle ja vaimollesi!
1.On
2. On
3. On ja ei.
En tarkalleen tiedä, tarkoititko, että on tehnyt huorin ja ei ole parannusta asian suhteen tehnyt, vai mitä ajoit takaa.
Minulta aiemmin Peku kyseli, elänkö "härkäparina", minä elän kihloissa ja aion ensi kuussa avioitua, vaan en tiedä milloin yhteiseen asuntoon muutamme.
Minä elän Ruotsissa ja luultavasti tulen elämään vielä ensi-vuonakin Ruotsissa eikä tulevä puolisoni varmaankaan muuta Ruotsiin, mutta kun oma asuntoni vapautuu keväällä ehkä silloin olemme enemmän "saman katon alla".
Minä tosin en ottanut itse eroa, vaikka edellinen vaimoni elikin huoruudessa eikä tehnyt siitä parannusta.
Murhe on siis sydämmessäni, kun ihmisen sydän paatuu ja usko katoaa ja saatana saa vallan ihmisen elämässä takaisin ja kaiken lisäksi menettää sydämmen rauhan.
Olkoon tämä avoin kertomus omasta elämästäni muistuttamassa siitä, että me vartioitsimme omaa sydäntämme, ettei saatana saisi ketään pettää ja langettaa syntiin.
Kun vielä tuota kolmatta kysymystäsi pohdin, niin avoliitto on syntiä, olipa sit vaikka viides suhde.
Lopukso avioliitto on kahden ihmisen välinen liitto, jossa on kaksi "syypäätä".