Olin etsimässä elämässäni totuutta. Kipuilin erittäin paljon. Oli vuosi 2000. Olin lukenut joitakin henkisyyteen liittyviä kirjoja, jotka myöhemmin löysivät yleisnimikkeen "henkisen kasvun" -kirjat. Tuolloin aloin pohtimaan näkymättömän maailman mahdollista olemassaoloa ja sain siitä kokemuksen, fyysisen:
Heräsin eräänä sunnuntaiaamuna siihen, kun tunsin kädet pääni päällä. Säpsähdin täysin hereille, kun tajusin, että mikäli se oli henkilö, hänen piti olla betoniseinässä, sängynpäädyssä. Kun sain silmäni täysin auki, kädet olivat vieläkin pääni päällä. Nousin istumaan ja koetin päätäni, mutta eihän siellä käsiä ollut, eikä ketään toista ihmistä huoneessani. Päädyin ajatukseen, että sen täytyi olla enkeli.
Tuosta päivästä lähtien tiesin, että elämäni suunta muuttuisi. Ja muuttuihan se, parempaan päin. :)
Onko muilla tällaisia "enkelikokemuksia"?
Heräsin eräänä sunnuntaiaamuna siihen, kun tunsin kädet pääni päällä. Säpsähdin täysin hereille, kun tajusin, että mikäli se oli henkilö, hänen piti olla betoniseinässä, sängynpäädyssä. Kun sain silmäni täysin auki, kädet olivat vieläkin pääni päällä. Nousin istumaan ja koetin päätäni, mutta eihän siellä käsiä ollut, eikä ketään toista ihmistä huoneessani. Päädyin ajatukseen, että sen täytyi olla enkeli.
Tuosta päivästä lähtien tiesin, että elämäni suunta muuttuisi. Ja muuttuihan se, parempaan päin. :)
Onko muilla tällaisia "enkelikokemuksia"?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Muistitko kiittää.
On meillä jokaisella erilaisia kokemuksia. Myös minä olen sanut avun.
Onhan tuokin tapa kampittaa toinen.. kysyä "muistitko kiittää" ja viedä ajatukset asian ytimestä. Noo... enpä muista mitä tein, koska olin "ihan äimänä" kokemukseni vuoksi.
Sinä voit puhua vain omasta puolestasi sanalla "minulla on" tai "minulla ei ole". Et voi puhua "meillä on" tai "meillä ei ole", sillä en puhuttele sinua monikossa, vaan yksikössä.
Aloitin keskustelun tietäen, että netissä "roikkuu" muutama ihminen eli siksi käytin sanoja "onko teillä". Ymmärsitkö?
hieno kokemus. :-)
Enkelikokemuksia on ihmisillä vaikka kuinka paljon.
Kirjastosta löytyy useitakin kirjoja, sekä suomalaisia että ulkolaisia , joihin on kerätty ihmisten enkelikokemuksia. Itsekin olen nähnyt kaksi enkeliä eräänä aamuna ulkona liikkuessani ja kirjoitinkin siitä tuolla aiemmin otsikolla " Mistä olemme tulleet".
Eräällä ystävälläni oli samantapainen enkelikokemus kuin sulla. Hän oli vain vähän aikaa aiemmin menettänyt vauvansa ja heräsi siihen, kun joku silitti häntä päästä. Ketään ei kuitenkaan ollut huoneessa ja hän ei myöskään tiedä asialle muuta selitystä, kuin enkelin läsnäolon. Hän sai kokemuksesta surussaan valtavaa lohtua.
Niin että " Enkeleitä - onhan heitä ! "
Olipa se enkeliltä hienosti tehty! Auttaa surevaa, mutta niinhän enkelit tekevät.. lohduttavat ja kuten kerroit, näyttäytyvätkin joillekin. Mikähän tarkoitus enkelin näyttäytymisellä oli sinulle? Lohduttaako?
enkelit saattavat välillä näyttäytyä ihmiselle ilman sen kummempaa syytä, kuten lohdutusta surussa. Ehkä se vaatii vain ihmiseltä tiettyä virittyneisyyttä "oikealle taajuudelle", kuten sinunkin kokemuksesi; heräsit unestasi, eli olit sopivan rentoutuneessa olotilassa.
Minulle sattui kerran hassu juttu autolla ajaessani. (Minulla on paljon enkelikokemuksia, mutta en ole koskaan nähnyt enkeliä.) Niinpä olin vähän lapsellisella tuulella ja ruikutin mielessäni, että haluan nähdä enkelin, haluan nähdä enkelin.. no, en nähnyt tietenkään. Lapsetti kuitenkin edelleen ja sanoin ääneen: "no, ilmaise edes seuraavassa kappaleessa, mikä radiosta tulee, itsesi jotenkin, kerro olemassaolostasi." Niin, enkelithän ovat hyvin huumorintajuista väkeä. Seuraava kappale oli Pekka Ruuskan Rafaelin enkeli.
Tuo enkelikokemus pikemminkin vahvisti minua , mutta mikä ettei olisi lohduttanutkin. En ollut silloin missään erityisessä kriisissä , vaan elämäntilanteeni oli ihan seesteinen. Maailmankuvani tuo kokemus kyllä muutti ja tajusin, että ympärillämme on henkimaailma. Vei pois kertaheitolla kuolemanpelon ja vahvisti uskoani Jumalaan.
Ehkä enkelten viesti oli, että et ole yksin ja todellisuus on paljon suurempi kuin me ihmiset pystymme havaitsemaan. Enkelithän ovat viestintuojia.
Kauan (35-vuotta) sitten olin äitini hautajaisissa.
Olin silloin 11-vuotias. Äitini arkkua laskettiin juuri hautaan ja seurasin tapahtumaa veljeni vierellä ja isä seisoi minun takana. Seisoimme selvästi erossa muusta saattojoukosta.
Äkkiä tilanne alkoi käydä minulle ylivoimaiseksi, en kestänyt enää. Läksin liikkeelle mutta törmäsin yhteen naiseen joka oli saattojoukossa mukana. En tuntenut häntä, mutta hän otti minut syleilyyn ja niin sain apua hätääni.
Ihmettelin myöhemmin kuka tuo nainen oli.
Äitini hautajaisissa otettiin paljon valokuvia. Etsin myöhemmin niistä tuota naista. Kuvista käy kuitenkin ilmi etten liikkunut veljeni ja isäni luota koko aikana, eikä sitä naista löytynyt yhdestäkään valokuvasta.
Tuota naista en ole enää tavannut mutta olen usein tuntenut että vierelläni tai lähelläni on joku.
Se ei ole lainkaan pelottava tunne vaan turvallinen läsnäolo.
Voi olla tottakai mielikuvitustakin. Uskon että minulle ja vain minulle haluttiin kertoa minua suojelevasta enkelistä ja etten olisi niin yksin.