Miten biologia ja kulttuuri ohjaavat seksikumppanin valintaa?
Biologisesti yksilö on menestyvin, jos se saa eniten terveitä ja lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Tämän lisäksi näiden jälkeläistenkin tulee pärjätä lajinsisäisessä kilpailussa ja siirtää geenit taas uusille sukupolville.
Naaraat ja koiraat ovat tässä geenien leviämiskilpailussa toisistaan poikkeavassa asemassa. Naarailla on vain rajoitettu lukumäärä jälkeläisiä, joita se voi elinaikanaan synnyttää. Niinpä naaras keskittyy määrän sijasta laatuun.
1. Ensinnäkin, sen tulee valita mahdollisimman terve uros jälkeläistensä isäksi. Luonnossa on jatkuva kamppailu eläinten ja niiden loisien, kuten vahingollisten bakteerien, virusten ja sienten välillä. Sitä mukaa kun eläimet kehittävät puolustuskykyä näitä taudinaiheuttajia vastaan, nopeasti lisääntyvät mikrobit ja muut loiset kehittävät itsestään uusia kantoja, jotka läpäisevät eläinten puolustuskyvyn. Ensimmäisenä ei kenties tule mieleen, että erilaisten loisia vastaan taisteleminen on lajinkehityksen kulmakiviä. Biologiassa tämä on kuitenkin tunnustettu tosiasia. Esimerkiksi Amerikan alkuperäisväestöstä kuoli 90 prosenttia Euroopasta tulleisiin tartuntatauteihin, koska intiaanien geeniperimässä ei ollut vastustuskykyä Euroopassa esiintyneille taudeille.
Naaraiden tehtävänä on siis valita urosten joukosta siittäjiksi yksilö, joka ei ole taudin heikentämä. Merkkejä sairaudesta voi olla huonokuntoinen turkki, sulkapeite tai iho tai epätavallinen tai jaksamaton käytös.
2. Lajeilla, joissa koiras osallistuu poikasten hoitoon, naaraan täytyy kiinnittää huomiota myös koiraan kykyyn huolehtia jälkeläisistä. Koiraan tilanne on kuitenkin erilainen kuin naaraan. Poikasten lukumäärä ei ole mitenkään rajoitettu eikä uroksen tarvitse säästellä siittiöitään. Koiraan geenit menestyvät sitä paremmin, mitä useamman munasolun hän hedelmöittää. Uroksen ei tarvitse siis valikoida naarasta samalla suotimella millä naaras valitsee koiraat. Vaikka koiras hedelmöittäisi sairaan näköisen naaraan, ei vahinko ole suuri - voihan naaras parantuakin. Uroksen kannattaa vain vältellä jo raskaana olevia pömppövatsoja ja hedelmättömiä vanhuksia.
Biologisesti uroksen ei siis kannatta kranttuilla seksikumppania valitessa. Todellisessa jokapäiväisessä elämässä näin kuitenkin tapahtuu. Miksi? Kyse on kulttuurin vaikutuksesta valintoihimme. Samalla tavoin kuin Yhdysvaltalainen kulttuuri ajaa naisia rintojen suurennusleikkaukseen, niin Brasiliassa rintoja päinvastoin pienennetään. Suuressa osaa Afrikkaa taas miehet eivät kiinnitä mitään seksuaalista huomiota rintoihin. Kulttuuri muokkaa mieltämme kumoten usein biologisten tekijöiden vaikutusta. Nykymiehen seksiä voi verrata myös ruokailuun, emme enää suostu ahmimaan raakaa lihaa tai hyönteisiä, vaan vaadimme ruokamme huolella valmistettuna ja syömme sen haarukoilla ja veitsillä. Niinpä biologinen mies meissä on enemmän tai vähemmän peittynyt, ja sen on korvannut kulttuurimies. Kulttuurimies kiinnittää seksiä harrastaessaan huomiota naisen ulkonäköön, mikä on biologiselle miehelle vierasta.
Sama websivuna
http://netti.nic.fi/~populus/a1/biomies.html
Biologisesti yksilö on menestyvin, jos se saa eniten terveitä ja lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Tämän lisäksi näiden jälkeläistenkin tulee pärjätä lajinsisäisessä kilpailussa ja siirtää geenit taas uusille sukupolville.
Naaraat ja koiraat ovat tässä geenien leviämiskilpailussa toisistaan poikkeavassa asemassa. Naarailla on vain rajoitettu lukumäärä jälkeläisiä, joita se voi elinaikanaan synnyttää. Niinpä naaras keskittyy määrän sijasta laatuun.
1. Ensinnäkin, sen tulee valita mahdollisimman terve uros jälkeläistensä isäksi. Luonnossa on jatkuva kamppailu eläinten ja niiden loisien, kuten vahingollisten bakteerien, virusten ja sienten välillä. Sitä mukaa kun eläimet kehittävät puolustuskykyä näitä taudinaiheuttajia vastaan, nopeasti lisääntyvät mikrobit ja muut loiset kehittävät itsestään uusia kantoja, jotka läpäisevät eläinten puolustuskyvyn. Ensimmäisenä ei kenties tule mieleen, että erilaisten loisia vastaan taisteleminen on lajinkehityksen kulmakiviä. Biologiassa tämä on kuitenkin tunnustettu tosiasia. Esimerkiksi Amerikan alkuperäisväestöstä kuoli 90 prosenttia Euroopasta tulleisiin tartuntatauteihin, koska intiaanien geeniperimässä ei ollut vastustuskykyä Euroopassa esiintyneille taudeille.
Naaraiden tehtävänä on siis valita urosten joukosta siittäjiksi yksilö, joka ei ole taudin heikentämä. Merkkejä sairaudesta voi olla huonokuntoinen turkki, sulkapeite tai iho tai epätavallinen tai jaksamaton käytös.
2. Lajeilla, joissa koiras osallistuu poikasten hoitoon, naaraan täytyy kiinnittää huomiota myös koiraan kykyyn huolehtia jälkeläisistä. Koiraan tilanne on kuitenkin erilainen kuin naaraan. Poikasten lukumäärä ei ole mitenkään rajoitettu eikä uroksen tarvitse säästellä siittiöitään. Koiraan geenit menestyvät sitä paremmin, mitä useamman munasolun hän hedelmöittää. Uroksen ei tarvitse siis valikoida naarasta samalla suotimella millä naaras valitsee koiraat. Vaikka koiras hedelmöittäisi sairaan näköisen naaraan, ei vahinko ole suuri - voihan naaras parantuakin. Uroksen kannattaa vain vältellä jo raskaana olevia pömppövatsoja ja hedelmättömiä vanhuksia.
Biologisesti uroksen ei siis kannatta kranttuilla seksikumppania valitessa. Todellisessa jokapäiväisessä elämässä näin kuitenkin tapahtuu. Miksi? Kyse on kulttuurin vaikutuksesta valintoihimme. Samalla tavoin kuin Yhdysvaltalainen kulttuuri ajaa naisia rintojen suurennusleikkaukseen, niin Brasiliassa rintoja päinvastoin pienennetään. Suuressa osaa Afrikkaa taas miehet eivät kiinnitä mitään seksuaalista huomiota rintoihin. Kulttuuri muokkaa mieltämme kumoten usein biologisten tekijöiden vaikutusta. Nykymiehen seksiä voi verrata myös ruokailuun, emme enää suostu ahmimaan raakaa lihaa tai hyönteisiä, vaan vaadimme ruokamme huolella valmistettuna ja syömme sen haarukoilla ja veitsillä. Niinpä biologinen mies meissä on enemmän tai vähemmän peittynyt, ja sen on korvannut kulttuurimies. Kulttuurimies kiinnittää seksiä harrastaessaan huomiota naisen ulkonäköön, mikä on biologiselle miehelle vierasta.
Sama websivuna
http://netti.nic.fi/~populus/a1/biomies.html
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihminen nimittäin syntyy kovin avuttomana. Yleensä jälkeläisen mahdollisuudet paranevat, mikäli sillä on myös isä pitämässä huolta siitä. Tämä ainakin on ollut tilanne ennen sosiaaliturvan aikaa.
Toisaalta, näinä ehkäisyvälineiden ja raskaudenkeskeytysten aikoina kukaan nainen tuskin synnyttää jälkeläistä miehelle, joka ei ole hänen mielestään sovelias lapsensa isäksi tai ei tule osallistumaan lapsen hoitoon.
Jos nämä kaksi seikkaa otetaan huomioon, myös biologinen mies on oikeutettu tekemään valintoja lisääntymiskumppaniaan valitessa. Määrän ei siis pitäisi juuri koskaan aja laadun edelle.
Mutta en toki väitä, etteikö kulttuurilla olisi mitään vaikutusta siihen, mitä ihmiset pitävät kauniina ja tavoiteltavana.
Kuvaamaasi strategian teoreettinen "edullisuus" on luultavasti ehkäisty melko tehokkaasti naisen miespuolisten sukulaisten ja mahdollisesti toisten naisten taholta, kuten edelleen tapahtuu monissa kulttuureissa.
Naiset vaativat mieheltä kaikenlaista panostusta ennen kuin suostuvat seksiin, mikä lisää miehelle koituvia kustannuksia.
Nykyisten yhteisöjen valtava koko verrattuna tyypillisiin heimoyhteisöihin vääristää luultavasti käyttäytymistä.
Periaatteessa miehellä oli kaksi mielekästä strategiaa:
-huijata toinen mies kasvattamaan oma lapsi tai toivoa että naisen sukulaiset auttavat. tämä on myös naisen kannalta edullista, mikäli ei jää kiinni ja mies on omaa puolisoa kelpoisempi. hyvin riskialtista.
-sitoutua lapsen ja raskauden aikana naisen huoltamiseen. yhteisön suosima ja riskitön mutta toki kallis strategia.
Koska lisääntymisestä aiheutuu myös miehelle kustannuksia, on kumppanin viehättävyyteen mielekästä kiinnittää huomiota. Lisäksi pienessä yhteisössä maine leviää, joten jatkuva naisten hylkääminen tuskin on edullista. Myös kulttuurisesti vaihtelevien kauneuskäsitysten seuraaminen on biologisesti mielekästä, sillä ne tuskin muuttuvat sukupolvessa tai parissa.
Jeesustelija taas valitsee kumppaninansa uskonnon perusteella ja mahdollisimman ison ristin perusteella sekä lausuttujen rukouksien perusteella. Myös Jehova geenillä on tähän oma osuutensa.
Ateisti on oma juttunsa ja valitsee naisensa sen perusteella kuinka monta ateismia aiheuttavaa geeniä hänen perimässään. Hämmästyttävää on kuitenkin se että ateisti nainen ei valitse miestä ateismi geenien määrän vaan laadun perusteella! Näin ollen esim. kommunisti miehet kiihottavat ateisti naisia tavallista enemmän.
Nykyään ihmiset ovat kariutuneet pois biologisesta eli ateistisesta valinnasta, he huijaavat toisiaan Jehova geeneillä joidenka olemassaoloa ei ole kukaan tiedemies pystynyt todistamaan vaan ne ovat pelkkiä uskomuksia!