Olkaa sanan tekijöitä eikä

eli joko pääset taivaaseen KOKONAAN armosta tai sitten yrität sinne KOKONAAN lain tekojen kautta eli tee sitä ja tätä, ajattele näin, ole näin jne..
Yksi mies eli täydellisesti ja Hän ON Jeesus Kristus. Joka uskoo Häneen, sillä on ainkaikkinen elämä. Ei sillä, joka YRITTÄÄ elää oikein, muttei usko.

JOKA USKOO KRISTUKSEEN PELASTUU! Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Sä oot kässänny väärin eli oot vielä lain alla. Uskomalla Herraan pelastutaan, ei yrittämällä vähän enemmän!

"Joka sanoo valkeudessa olevansa, mutta vihaa veljeänsä, se on yhä vielä pimeydessä."

--
Ettei vain se valkeus, jonka luulette itsessänne olevan olisikin suurinta pimeyttä?

eläkää todeksi Herran sanat aamen

Rakkautta tarvitaan ja rakkaudessa kasvetaan. Me olemme Jumalan istutuksia, keräämme voimamme Jeesukselta mutta vielä maassa ollessamme myös lihamme pyrkii esiin. Jos siis Jeesukselta saamme elinvoimamme rupeamme tuottamaan Hengen Hedelmiä
Gal.5:22

Jeesus täytti lain käskyn koska emme siihen itse pystyneet emmekä vieläkään pysty. Armosta siis käyskentelemme taivaaseen Jeesuksen rinnalla.
Emme siis mene taivaaseen teoilla vaan armolla.
Kuitenkin Jeesus meissä muuttaa meitä pois lihan ikeestä ja enemmän Hengelliseksi. Tämä muutos muuttaa myös tekojamme ja näin uskomme näkyy teoissamme.

Ikäväkyllä monet ovat ulkokullattuja ilman sisäistä puhtautta. Monet kulkevat kuin lainoppineet konsanaan ja huutelevat omia ihmisviisaudessa tulkittuja oppejaan ilman Pyhän Hengen opastusta ja ilman sitä Rakkautta joka Jeesuksen omille kuuluu.

Siunausta sinulle ja muillekkin tämän lukeville, Jeesus Kristus johdattakoon meidän askelemme ja puhdistakoon sydämmemme

Jumalan sanaa noudattamalla ei kukaan pääse Jumalan valtakuntaan, vaan armosta Jeesuksen sovitustyön ansiosta. Kukaan ei pysty täydellisesti noudattamaan lakia. On tosin ero tietoisen synnin ja tiedostamattoman synnin kohdalla, ihmisen pitää ja voi luopua semmoisesta minkä tietää olevan synti, mutta sen jälkeen jää vielä paljon semmoisia asioita, mitä ei itse tiedäkään synniksi. Eli kaikki olemme armon varassa. Raamatussa varoitetaan ankarasti tietoisesta synnintekemisestä, sitä ei armo koske. Tässä kirkot erehtyvät pahasti tänä päivänä, kun julistetaan vaan armoa ilman parannusta.

Jaakob 2:14-20
Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?
Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla
ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?
Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.
Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.
Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.
Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?

Kyllähän ne on harvassa uskovissa, jotka elävät uskonsa todeksi, niin että luopuisivat omastaan auttaakseen muita, oli sitten kysymys rahasta tai kunniasta.
Ainahan sitä euron tai kaksi voi heittää kolehtihaaviin, tai johonkin ulkomaanapuun tai sotaveteraaneille, mutta silläkin tavoitellaan omaa mukavuutta - hiljennetään omantunnon kolkutus.
Ihmiset antavat kymmenyksiään seurakunnilleen tai viskovat lanttejaan kolehtihaaveihin, istuakseen sitten itse hienoissa seurakuntasaleissaan ja kirkoissaan ja vain kourallinen ulkopuolisia tai puhumattakaan vähäosaisista sinne eksyy.

No yllätys, yllätys on sinänsä se, että näitä upeita kirkkosaleja pitävät yllä nekin tavalliset tallaajat, jotka korkeintaan pyörähtävät niissä naimisiin mennessään, kastattamassa jälkeläisiään tai pistämässä tuttujaan multiin. Mitä ihmettä näistä kalliista rakennuksista, maista ja mannuista sun muista hyötyvät yksinäiset vanhukset, syrjään jätetyt, köyhät, alaspainetut, masentuneet, pahasti "eksyksissä" olevat nuoret ja lapset, joista ei juuri kukaan välitä?

Ei tarvitse kuin kerran kokea köyhyys, yksinäisyys, sun muut surkeudet, niin tietää kyllä sen konkreettisesti, ettei näistä minkään seurakunnan ulkoisista, hienoista puitteista ole yhtään mitään apua yksilöihmisen elämässä. Papit ja pastoritkin ovat käytettävissä vain virka-aikana, jos muulloin heihin yrittää ottaa yhteyttä, niin vastaus on useimmiten aika tyly.

Jumalan sanaa voidaa kyllä levittää ilman minkäänlaisia ulkoisia puitteita. Jumalan rakkaudesta, kun voidaan puhua kaiken muun konkreettisen auttamisen ohessakin.

Jumalan sanan julistamiseen ei tarvita rahaa,rahat voidaan jaella suoraan köyhille.

Mitä ihmettä nämä seurakunnat oikein puuhailevat, kun ne keräävät maallista rikkautta ympärilleen ja samalla ympärillä on paljon huonosti voivia ihmisiä?

Pitkäaikaisvuodeosastoilla makaa yksinäisiä vanhuksia, joista kukaan ei välitä, missä ovat uskovat? Sanovatko uskovat: "Kyllä yhteiskunnan kuuluu pitää huolta huono-osaisistaan."

Mikä on yhteiskunta, jos ei sitten jokainen yhteiskunnan jäsen?

Työttömät, huonosti toimeentulevat, köyhät perheet elävät kipurajan tuntumassa, eivät jaksa kohta henkisesti, koska rahat on loppu eikä elämisestä tule mitään. Mutta siitäkö uskovat välittävät, he heittelevät lantteja seurakuntien kolehtihaaveihin? Mihin ne sieltä katoavat? Pastoreiden ja pappien johtajapalkkoihin,kaikennäköisiin missioihin ja aktioihin, joihin harva näistä huono-osaisista eksyy.

Kyllähän se on niin, että on ihan turha rakennella sädekehää päänsä päälle, jos ei usko toimi käytännössä yhtään mitenkään. Silloin kannattaa olla ihan hiljaa ja toivoa vain, että Jumala sittenkin armahtaa,vaikka emme Hänen antamaansa esimerkkiä rakkaudesta osaa todeksi elääkään.