Olen joutunut perehtymään oman 85-vuotiaan äitini myötä nykyiseen vanhusten hoiva- ja palvelutoimintaan. Surukseni olen joutunut toteamaan, että hyvinvointiyhteiskunnasta ei voida puhua edes vanhusten huollon osalta. Nämä sitkeät ihmiset, jotka ovat kokeneet sodan ajan kurjuuden, joutuvat elämänsä ehtoopuolella nyky-yhteiskunnassa huonompaan kuin koiran asemaan. Tämä on milestäni törkeää suhtautumista näitä hyvinvointiyhteiskunnan rakentajia kohtaan, jotka itseään säästämättä ovat sodan jälkeisinä pulavuosina kasvattaneet riikkaan Ruotsin ja Suomen työmarkkinoille uusia työntekijöitä. Nyt tämä trendikäs yhteiskunta on kiitollisuudessaan paljastanut heille takapuolensa.
Suurista poliitikkojen puheista huolimatta meiltä puuttuu kokonaisvaltainen vanhustenhuoltojärjestelmä. Äitini sairaalakierron aikana olen kuunnellut lukemattomia surutarinoita, miten meidän nykyjärjestelmä vie enneaikaisesti hautaan ihmisiä, joille ei ole löytynyt sairaala-, hoivapalvelu-, tai palveluasuntopaikkoja tai muun hoivan puutteessa, kuten nälkiintymisessä. Kuoleman jouduttaminen on suomen lain mukaan lainvastaista, mutta poliittiset päättäjät, ministerit ja kansanedustajat, ovat luoneet yhteiskunnan, joka yksiselitteiseti johtaa euthanasiaan. Kaiken surullisemmassa asemassa on ne vanhukset, joillla ei ole omaisia tai jotka ovat dementoituneita, koska heitä voidaan kohdella eriarvoisesti.
Näitä asioita kokiessa ja pohtiessa olen tullut siihen tulokseen, että vanhukset tarvitsisivat tuekseen Vanhustensuojelu yhdistyksen, joka keräisi varoja palkkaamaan tuomareita ajamaan vanhusten oikeuksia. Yhdistyksen toimintaan ei saisi päästää poliittisia eläkeläisjärjestöjä, koska ne ajavat vain vallankahvassa olevien puelueiden etuja.
Suurista poliitikkojen puheista huolimatta meiltä puuttuu kokonaisvaltainen vanhustenhuoltojärjestelmä. Äitini sairaalakierron aikana olen kuunnellut lukemattomia surutarinoita, miten meidän nykyjärjestelmä vie enneaikaisesti hautaan ihmisiä, joille ei ole löytynyt sairaala-, hoivapalvelu-, tai palveluasuntopaikkoja tai muun hoivan puutteessa, kuten nälkiintymisessä. Kuoleman jouduttaminen on suomen lain mukaan lainvastaista, mutta poliittiset päättäjät, ministerit ja kansanedustajat, ovat luoneet yhteiskunnan, joka yksiselitteiseti johtaa euthanasiaan. Kaiken surullisemmassa asemassa on ne vanhukset, joillla ei ole omaisia tai jotka ovat dementoituneita, koska heitä voidaan kohdella eriarvoisesti.
Näitä asioita kokiessa ja pohtiessa olen tullut siihen tulokseen, että vanhukset tarvitsisivat tuekseen Vanhustensuojelu yhdistyksen, joka keräisi varoja palkkaamaan tuomareita ajamaan vanhusten oikeuksia. Yhdistyksen toimintaan ei saisi päästää poliittisia eläkeläisjärjestöjä, koska ne ajavat vain vallankahvassa olevien puelueiden etuja.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Asiasta kirjoitit. Suomen vanhustenhoito on suuri häpeäpilkku maalle. Mielestäni omaiset ovat ainoat ihmiset jotka voivat tästä asiasta nostaa metelin. Hoitajat yrittävät tehdä parhaansa heitä on haukuttu vuosia vaikkakin syy on monta kertaa ihan jossain muualla.Myyrinkodin omaiset tekivät oikein kun toivat asian julkisuuteen,suur kiitos heille ja jaksamista kuin myös vanhuksille. Kuten asian toit esille niin me ollaan todella suuressa kiitollisuuden velassa heille. Kotihoitoa lisätään ja se on sama kuin suuri yksinäisyys monelle ja jopa heitteille jättöäkin. Sinulle voimia ja taisteluhenkeä jotta jaksat pitää äitisi puolta tässä "hyvinvointiyhteiskunnassa".
"Kotihoitoa lisätään ja se on sama kuin suuri yksinäisyys monelle ja jopa heitteille jättöäkin."
Oletko sitä mieltä, että vanhuksen paras paikka on laioshoito? Suurin osa vanhuksista kuitenkin haluaisi asua omassa kodissaan, mikäli se vain olisi mahdollista. Laitoksissa asuva vanhus voi olla aivan yhtä yksinäinen kuin kotona asuva.
On tosi hyvä jos vanhukset voivat olla kotona, mutta vain omasta halusta ja että he saavat sinne asianmukaista ja hyvää palvelua.Tämän päivän trendihän on se jotta kotona ollaan lukkojen takana ja ruoka unohtuu syömättä, hellan sulakkeet otetaan pois käytöstä jottei liesi vain aiheuta vaaraa. Tämä on sitä heitteille jättöä mitä suuremmassa märiin. Kotona asumisesta puuttuu inhimillisyys, epäkohtia on vaikka kuinka paljon. On omaisia jotka ovat äärettömän taakan alla huoli painaa ja aina ei kerkiä hätiin, mutta hoitopaikkaa et saa. Laitoksessa olevien vanhusten yksinäisyys on taas toinen juttu se johtuu liian vähästä henkilöstömäärästä. Näin ajattelen minä. Valaiskaa minua niissäkohdin joissa arviointini on väärin.
Laitoksissa henkilökunta on usein mitoitettu ihan siihen välttämättömimpään, yksilöllisestä hoidosta ei voi puhua. Mutta mistähän johtuu kotihoidon "huono" laatu? Olisiko sinulla ajatuksia siitä, miten asiat voitaisiin järjestää paremmin ja kenen tehtävä se olisi. Kun nyt lukee noita vanhustenhuollon laatusuosituksia ja eri kuntien vanhustyön strategioita, niissähän nimenomaan tavoitteena on, että yhä useampi vanhus jatkossa asuisi mahdollisimman pitkään kotona. Kuka heidät sinne hoitaa sitten kun eivät itsenäisesti enää selviä?
Totta joka sana, kiitos kun kirjoitit.
Vanha ihminen ei merkitse tämän päivän yhteiskunnassa päättäjille mitään.
Hoitosuositukset voidaan heittää mappi ÖÖ:hön, sillä niillä ei ole mitään merkitystä totuuden kanssa.
Kunnallinen kotihoito on ala-arvoista. Hoitajat käyvät kääntymässä ovella ottamatta paljoakaan vastuuta hoidosta. Kansioon kirjoitetaan joka ikinen päivä:kaikki hyvin!
Kaikesta tingitään, jopa lääkärin määräämistä lääkkeistä.
Mistä saataisiin järjestö ajamaan vanhusten asioita ja pitämään heidän puoliaan?
Harva omainen jaksaa toimia ja vaatia parannusta asioihin.
Mitä tarkoitat käytännössä kokonaisvaltaisella vanhustenhuoltojärjestelmällä?