Kirjoitan tämän pienenä näkökantana tähän väittelyyn homoseksuaalisuudesta joka täällä palstalla on ollut. Ne keskustelut menevät nopeasti sanojen pyörittelyksi ja teoriaksi.Tämä on tosi kertomus siitä miten käy kun uskonnollinen vakaumus ohittaa kaiken muun elämässä, jopa oman lapsen onnellisuuden. Nämä asiat tapahtuivat melkein 17 vuotta sitten, mutta niiden muisteleminen tekee vieläkin pahaa.
Olin silloin 14-vuotias miehen-alku joka ei silloinkaan uskonut mihinkään taikauskoihin vaikka kirkkoon kuuluinkin. Naapurissani asui erittäin uskonnollinen perhe jolla oli yksi minun ikäiseni tytär, kutsutaan häntä vaikka nimellä S. Olen tuntenut S:n varmaan noin 5-vuotiaasta ja en uskalla edes arvioida sitä tuntien määrää mitä vietimme yhdessä vuosien aikana. Olimme toisillemme parhaat ystävät ja jaoimme elämässä kaikki ilot ja surut.
Kun olimme 8:nella luokalla S kertoi minulle kyyneleet silmissä että hän oli ihastunut yhteen meidän luokallamme olevaan tyttöön. Minulla ei ollut mitään vaikeuksia olla hänelle tukena ja kuuntelevana korvana tässä asiassa. Taisin jopa lohkaista jotain sen suuntaista että minäkään en tajua mitä ihmettä tytöt näkee pojissa... Mutta pyysin häntä olemaan varovainen. Pitkän ajan kuluttua hän rohkaisi itsensä ja vihjaisi asiasta kyseiselle tytölle. Asiat eivät edenneet mutta heistä tuli ihan hyvät kaverit ja tämä tyttö pysyi hiljaa asiasta muille kavereilleen. Sitten kaikki meni päin mäntyä...
Eräänä maanantaina koko koulu kohisi että S tykkää tytöistä ja voitte varmaan kuvitella millaista kommenttia sitä kuuli nuorten suusta. Kyseessä oli siis 90-luvun alkupuoli ja vaikka se ei kovin kaukaiselta ajalta vaikuta, niin se oli kuitenkin aikaa ennen L-koodia ja parisuhdelakeja ym... Kun lopulta löysin S:n hän kertoi että joku oli kuullut hänen puhuvan kaverinsa kanssa juhlissa ja oli levittänyt tiedon koko kouluun. Ja kuinka ollakaan tieto kantautui oppilaiden mukana koteihinkin asti ja uskovaiset S:n perheen tuntevat hihhulit pitivät asianaan kertoa heille heidän tyttärensä lankeamisesta. Kuulin ohuen seinän takaa parin tunnin pituisen huuto-maratoonin jolla ei ollut mitään tekemistä vanhempien rakkaudelle lastaan kohtaan vaan joka oli vain pahimpien raamatun kohtien toistoa itkevälle nuorelle naiselle joka oli jo saanut kärsiä syrjinnästä koulu-kavereiltaan. S:n vanehemmat pakottivat hänet pastorin ja muiden hihhuleiden puheille jotka jauhoivat samaa soopaa. S alkoi viettää enemmän ja enemmän aikaa minun vieraanani ja minun vanhempanikin yrittivät puhua järkeä S:n vanhemmille mutta hekin joutuivat kuuntelemaan saarnaa raaamatusta. S:n vanhemmat tekivät lähes kaiken muun paitsi turvautuivat fyysissen väkivaltaan. Kiitos siitä heille??? Mutta oli musertavaa katsoa kuinka tuntemani ilonen ja naurava tyttö hakattiin maan-rakoon kunnes hän oli vain varjo entisestään. Yritin tehdä parhaani auttaakseni häntä, mutta koko ajan minusta tuntui että minun pitäisi tehdä enemmän.
S muutti heti peruskoulun jälkeen toiselle paikkakunnalle ja alkoi opiskelemaan täysin ilman vanhempiensa apua ja hiljalleen palasi entiselleen. Hän tapasi opiskellessaan naisen jonka kanssa hän on nyt elänyt yhdessä yli kymmenen vuoden ajan. Häen vanhempansa eivät vieläkään suostu pitämään häneen yhteyttä. Olemme vuosien varrella pitäneet yhteyttä ja olemme säilyttäneet ystävyytemme. Noin puoli vuotta sitten olin S:n syntymäpäiväjuhlilla kun hän veti minut sivuun ja sanoi minulle että ilman minun ja vanhempieni tukea hän ei olisi tässä nyt juhlimassa. Tiesin kyllä mitä hän vihjaisi ja minä en häpeä tunnustaa että silloin minulta raavaltakin mieheltä pääsi muutama kyynel.
Kaikkien näiden vuosien aikana mielessäni on pyörinyt paljon ajatuksia siitä kuinka mikään keinotekoinen hömppä voi vaikuttaa näin paljon ihmisten elämään. Olenko väärässä uskoessani että me ateistit olemme keskimääräisesti edes hieman avoimempia vähemmistöjen edustajia kohtaan?
Parempaa ja ateistisempaa tulevaisuutta odotellessa......
Olin silloin 14-vuotias miehen-alku joka ei silloinkaan uskonut mihinkään taikauskoihin vaikka kirkkoon kuuluinkin. Naapurissani asui erittäin uskonnollinen perhe jolla oli yksi minun ikäiseni tytär, kutsutaan häntä vaikka nimellä S. Olen tuntenut S:n varmaan noin 5-vuotiaasta ja en uskalla edes arvioida sitä tuntien määrää mitä vietimme yhdessä vuosien aikana. Olimme toisillemme parhaat ystävät ja jaoimme elämässä kaikki ilot ja surut.
Kun olimme 8:nella luokalla S kertoi minulle kyyneleet silmissä että hän oli ihastunut yhteen meidän luokallamme olevaan tyttöön. Minulla ei ollut mitään vaikeuksia olla hänelle tukena ja kuuntelevana korvana tässä asiassa. Taisin jopa lohkaista jotain sen suuntaista että minäkään en tajua mitä ihmettä tytöt näkee pojissa... Mutta pyysin häntä olemaan varovainen. Pitkän ajan kuluttua hän rohkaisi itsensä ja vihjaisi asiasta kyseiselle tytölle. Asiat eivät edenneet mutta heistä tuli ihan hyvät kaverit ja tämä tyttö pysyi hiljaa asiasta muille kavereilleen. Sitten kaikki meni päin mäntyä...
Eräänä maanantaina koko koulu kohisi että S tykkää tytöistä ja voitte varmaan kuvitella millaista kommenttia sitä kuuli nuorten suusta. Kyseessä oli siis 90-luvun alkupuoli ja vaikka se ei kovin kaukaiselta ajalta vaikuta, niin se oli kuitenkin aikaa ennen L-koodia ja parisuhdelakeja ym... Kun lopulta löysin S:n hän kertoi että joku oli kuullut hänen puhuvan kaverinsa kanssa juhlissa ja oli levittänyt tiedon koko kouluun. Ja kuinka ollakaan tieto kantautui oppilaiden mukana koteihinkin asti ja uskovaiset S:n perheen tuntevat hihhulit pitivät asianaan kertoa heille heidän tyttärensä lankeamisesta. Kuulin ohuen seinän takaa parin tunnin pituisen huuto-maratoonin jolla ei ollut mitään tekemistä vanhempien rakkaudelle lastaan kohtaan vaan joka oli vain pahimpien raamatun kohtien toistoa itkevälle nuorelle naiselle joka oli jo saanut kärsiä syrjinnästä koulu-kavereiltaan. S:n vanehemmat pakottivat hänet pastorin ja muiden hihhuleiden puheille jotka jauhoivat samaa soopaa. S alkoi viettää enemmän ja enemmän aikaa minun vieraanani ja minun vanhempanikin yrittivät puhua järkeä S:n vanhemmille mutta hekin joutuivat kuuntelemaan saarnaa raaamatusta. S:n vanhemmat tekivät lähes kaiken muun paitsi turvautuivat fyysissen väkivaltaan. Kiitos siitä heille??? Mutta oli musertavaa katsoa kuinka tuntemani ilonen ja naurava tyttö hakattiin maan-rakoon kunnes hän oli vain varjo entisestään. Yritin tehdä parhaani auttaakseni häntä, mutta koko ajan minusta tuntui että minun pitäisi tehdä enemmän.
S muutti heti peruskoulun jälkeen toiselle paikkakunnalle ja alkoi opiskelemaan täysin ilman vanhempiensa apua ja hiljalleen palasi entiselleen. Hän tapasi opiskellessaan naisen jonka kanssa hän on nyt elänyt yhdessä yli kymmenen vuoden ajan. Häen vanhempansa eivät vieläkään suostu pitämään häneen yhteyttä. Olemme vuosien varrella pitäneet yhteyttä ja olemme säilyttäneet ystävyytemme. Noin puoli vuotta sitten olin S:n syntymäpäiväjuhlilla kun hän veti minut sivuun ja sanoi minulle että ilman minun ja vanhempieni tukea hän ei olisi tässä nyt juhlimassa. Tiesin kyllä mitä hän vihjaisi ja minä en häpeä tunnustaa että silloin minulta raavaltakin mieheltä pääsi muutama kyynel.
Kaikkien näiden vuosien aikana mielessäni on pyörinyt paljon ajatuksia siitä kuinka mikään keinotekoinen hömppä voi vaikuttaa näin paljon ihmisten elämään. Olenko väärässä uskoessani että me ateistit olemme keskimääräisesti edes hieman avoimempia vähemmistöjen edustajia kohtaan?
Parempaa ja ateistisempaa tulevaisuutta odotellessa......
Vastaukset 36
Vanhimmat
ikävä kyllä vielä tänäkin päivänä. Kauheaa ajatella että olisi nuori homo jossain kiihkouskovaisperheessä. Miten vanhemmat voivat tehdä lapselleen tuollaista?
Lapsessa on paha henki, hirveä riivaaja ja ilkeä demoni, joka täytyy ajaa lapsesta ulos.
Lapsi täytyy "eheyttää" väkisin, vaikka sitten sähköshokeilla.
Näinhän uskovat asian näkevät. Ja sen mukaan he myös toimivat. Sillä, että kyseessä ovat toisen ihmisen ihmisoikeudet, ei ole uskoville mitään merkitystä, koska toisten ihmisoikeuksilla ei ole koskaan ollut mitään merkitystä uskoville.
Vain oikealla uskolla ja oikealla uskonnolla on.
on kasvatusvika. Mitäs olivat liian ankaria/tuomitsevia. Ei ihme että meni homppeliksi jos on tollanen isä joka on ankara, sellainen nimittäin yleensä johtaa homosteluun. Ja homstelusta voi parantua, tyttö itsekin tietää ettei se ole oikein et vain halua tunnustaa tosiasioita ja lääketieteellisiä perusteluja sille, miksi se ei ole oikein.
ei löydy lääketieteellisiä perusteluja. Sinusta piti tulla tahra lakanalle, joten pistä itsesi pesukoneeseen, ja poista tahra ja harhasi Omolla.
meni vikaan, kun tuollaista tekstiä pukkaat?
tai röyhkeyden puutteesta ateisteja siis teitä ei ainakaan voi syyttää. Mitä minun pitäisi teille sanoa kun ette mitään kuitenkaan usko vaikka lääketieteelliset perustelut ja homouden yhteys pedofiliaan laitettaisiin silmienne eteen esiteltäväksi? No ei teille kyllä voi mitään tehdä. Saatanalliset homot mukiloivat kakaroita ja paneskelevat ketä huvittaa eikä virkavalta osaa tehdä mitään. Näin siis Yhdysvalloissa, vaikkei siitä ole tietoa julkisuuteen levinnyt.
julkisuuteen levinnyt, mistä sinä olet saanut "tietosi". Olet pelkkä kaappi-homo joka yrittää vakuuttua omasta "heteroudestasi", muita et pysty huijaamaan, me kyllä huomaamme epätoivoiset yrityksesi. Turha noita valheita täällä levittää, hanki poika/tyttöystävä, ja lopeta salailu. Tule ylpeänä itsestäsi esiin kaapistasi!!!
mistä olet ylipäätään saanut ymmärryksen, että homoseksuaalisuus olisi normaalia? Mediassa ei olla tuotu yhtäkään sellaista tutkimusta esille.
"Ei ihme että meni homppeliksi jos on tollanen isä joka on ankara, sellainen nimittäin yleensä johtaa homosteluun."
Minun isäni oli äärimmäisen ankara ja tuomitseva uskovainen kurinpitäjä. Eipä johtanut homosteluun minulla eikä siskoillani, jotka ovat naimisissa olevia monen lapsen äitejä.
Pitäisiköhän keksiä vähän parempi selitys, kun tuo ei pidä paikkaansa?
Suurin osa pedofiileista on kristittyjä pappeja. Ongelmasta päästään helposti kieltämällä pappeus ja kristinusko.
Nimenomaan USA:ssa yli tuhat pappia on tuomittu vankilaan pedofiliasta, mutta kristityt eivät tätä kiusallista faktaa suostu hyväksymään.
Kaiken maailman valheita vaan esitetään vaikka ongelman ydin löytyy kristinuskosta.
käytöksesi normaalia, salailet omaa seksuaalisuuttasi. Myönnä reilusti että olet homo ja aloita uusi rehellinen elämäsi.
Uskon että olevaisuudessa olon tarkoitus valkenee
meille kaikille omalla ajallaan, ilman materian kahleita.. Maailma on silloin ehkä jo aivan toisenlainen, kuka tietää..
Ateismi itsessään on sama kuin huono tapa polttaa tupakkaa tai juoda alkoholia. Kohtuus kaikessa.
Tytön vanhemmat saattoivat olla aitoja uskovia,
mutta taidollinen rakkaus loppui, tai sitä ei
ollutkaan, jolloin avattiin portit väkivallalle.
Moinen on vastenmielistä Jumalalle, koska hän
haluaa ohjata ihmisiä rakkaudella; eikä seksuaalista kieroutumaa saa väkivaltaa käyttäen
parantumaan, vaan sillä saadaan jopa torjuntareaktio, jolloin lempeäkään valistus ei
mene perille.
Vaikka lesbosuhteeseen antautuminen on väärin, ja
lopulta vie tuhoon niinkuin muunkin epäheterouden
harjoittaminen; niin tyhmä rakkaudettomuus kukoistaa, kun omaan lapseen ei pidetä yhteyttä.
Hylkääminenhän on kuin lupakirja kieroutuman
harjoittamiseen-me emme välitä, tee itse mitä
lystäät.
Mutta tuota lasten hylkäämistä harjoittavat myös
muutkin kuin uskovat ja niin sanotut uskovat,
koska ihmisten mieli monesti rajaa rakkauden
osoittamisen vain niihin, jotka täyttävät heidän
omat ahtaat kriteerinsä, vaikka Jumalan käsky on
rakastaa vihamiehiäkin, ja tehdä heille hyvää,
mutta ei kuitenkaan hyväksyä heidän pahuuden
harjoitusta, eikä suostua siihen.
Ateismi ei tuo parempaa tulevaisuutta, koska jo
rakkautta ei saa muualta kuin Jumalasta.
Ateismin hedelmiä niitämme, koska miltei jokainen
konflikti olisi vältettävissä olemalla tottelevaisia Jumalalle; hän kun käskee rakastamaan, ja on antanut siihen hyvät ohjeet
Raamatussa, joten kristinuskoa aitona, eli
Raamatullisena, ei voida syyttää minkäänlaisesta
pahasta, syy kun on tottelemattomuus, ja ateismin
idut, jotka kieltävät, jos ei suoraan Jumalaa,
niin vähintään taitavan rakkauden osoittamisen.
Kristitty voi, vaikkei täydellinen ole, niin
ankkuroida hyvään pyrkimisen Jumalaan, ja hänen
sanaansa Raamattuun, ja mukauttaa siihen
pyrkimyksensä hyvään; mutta ateistilla ei ole
muuta mittaa hyvyydelle kuin ihminen, joka voi
olla sitä ja tätä, joten hyvyyden kanssa on monesti niin sun näin, koska ei ole kiinteää
ankkuria, niinkuin kristityn Jumala, ja hänen
sana, eli Raamattu, jota taitavasti noudattaa.
Pahat ihmiset käyttävät Jumalaa oikeuttamaan pahoja tekojaan, kuten tässä tapauksessa rasismiaan.
Provojen kirjoittaminen on taitolaji, sinulla sitä taitoa ei ole, ainakaan vielä. Harjoitus tekee mestarin, myös provoilijasta.
Kyllä maailmaan mahtuu jos jonkinmoisia tarinoita
Ateisti uskoo vilpittömästi kaiken mikä vain on kristinuskoa vastaan?
Vain Raamattu voi olla totta, koska muu on Paholaisen eksytystä.
Ja viimeistään omista vanhemmistani tiedän että on enemmän todennäköistä että tuo tarina olisi totta kuin että se olisi fiktiota. Kerran kysyin isältäni mitä tekisi jos olisinkin homoseksuaali. Isäni vastasi että yrittäisi rukouksella ja muutenkin hakata kristittyä järkeä päähän. Isäni myös aina sanoi että hänen elämänsä tärkeysjärjestys on 1.Jeesus 2. Äitini 3. lapset. Pikkulapsena sain kuulla paljon vihaista Jeesustelua, mutta faijani joutuessa kokemaan paskamaisuuksia avautui hänenkin silmänsä, ja lopulta hän lakkasi tuomitsemasta, hän uskoo raamattuun mutta ei tuomitse. Muutama vuosi sitten olisin ateismini vuoksi saanut pitkin korvia, mutta nykyään onneksi kykenen olemaan avoimesti ateisti, isäni mieliksi en kuitenkaan asiaa tuo jatkuvasti esille ja kuuntelen miehen jeesusteluja kotona käydessäni. Hieno mies kyseessä, mutta sanookin nykyajan kristillistä kulttuuria sairaaksi.
Se tappajapsyko jolla oli äitinsä ruumis talossa?
Kyllä te uskikset olete pyllystä!
Yhtä hyvin voisi sanoa: lesbous tuhosi perheen.
Odottelinkin koska sitä joku alkaa syyttämään ystävääni tästä asiasta.
Miksei kukaan uskovainen voi ymmärtää että seksuaalista suuntautumistaan ei voi vaihtaa tuosta noin vaan. Etkö luulisi että ystäväni olisi niin nuorena tehnyt jos se olisi mahdollista. Mutta minun mielestäni on niin väärin pyytää/käskeä/rukoilla/uhata jotakuta muuttamaan itsestään mitään sellaista luonnollista asiaa josta ei ole kenellekään haittaa. Mutta mielestäni ei ole väärin syyttää vanhempia jotka ensin tuovat lapsen tähän maailmaan, kasvattavat ja sitten potkivat pihalle kun lapsen elämä ei olekaan sellainen mitä tomuinen vanha valheita täynnä oleva kirja haluaisi.
Herätkää tähän maailmaan ja alkakaa miettimään asioita omilla aivoillanne!
Vastasit kuten odotin.
"Odottelinkin koska sitä joku alkaa syyttämään ystävääni tästä asiasta."
En syyttänyt ystävääsi, vaan sanoin, yhtä hyvin voisi syyttää lesboutta. Sinäkin syytit uskontoa perheen tuhoamisesta, et perhettä.
Ihmiset ovat syyllisiä, ei aatteet, aseet tai teot.
"Etkö luulisi että ystäväni olisi niin nuorena tehnyt jos se olisi mahdollista."
Ystäväsi haluaa naista, mikä estäisi häntä lopumasta siitä halusta? Jos kyseinen nainen haluaisi oikeasti miestä, niin mikä estäisi sen halun.
"Mutta mielestäni ei ole väärin syyttää vanhempia jotka ensin tuovat lapsen tähän maailmaan, kasvattavat ja sitten potkivat pihalle kun lapsen elämä ei olekaan sellainen mitä tomuinen vanha valheita täynnä oleva kirja haluaisi."
Mielestäni kyseessä on tasapeli, lapsi ei halua luopua omasta mieliteosta, eikä vanhemmat omasta uskosta. Mielestäni ei ole reilua vaatia kumpaakaan luopumaan omasta uskosta, vaikka on ihan ok sanoa mielipide.
"Mutta minun mielestäni on niin väärin pyytää/käskeä/rukoilla/uhata jotakuta muuttamaan itsestään mitään sellaista luonnollista asiaa josta ei ole kenellekään haittaa."
Entä jos uskoisit, että siitä luonnollisesta asiasta seuraisi kuolema kyseiselle henkilölle?
"En syyttänyt ystävääsi, vaan sanoin, yhtä hyvin voisi syyttää lesboutta. Sinäkin syytit uskontoa perheen tuhoamisesta, et perhettä. "
Perhe ei olisi repeytynyt piloille jos vanhempien päätä ei olisi myrkytetty niillä iki-vanhoilla aavikkolaisten "avoilla". Ja aatteet ovat vastuussa jos jotain tekoa ei tekisi ilman niiden "oikeutusta".
"Ystäväsi haluaa naista, mikä estäisi häntä lopumasta siitä halusta? Jos kyseinen nainen haluaisi oikeasti miestä, niin mikä estäisi sen halun."
Jos sinä olet hetero (kuten varmaan oletkin) niin mikä sinua estää haluamasta saman sukupuolen edustajaa elämänkumppaniksi?
"Mielestäni kyseessä on tasapeli, lapsi ei halua luopua omasta mieliteosta, eikä vanhemmat omasta uskosta. Mielestäni ei ole reilua vaatia kumpaakaan luopumaan omasta uskosta, vaikka on ihan ok sanoa mielipide."
Homoseksuaalisuus ei ole mieliteko eikä usko! Oman mielipiteen sanominen on ok. Pitkäkestoinen henkinen kidutus on rikollista!
"Entä jos uskoisit, että siitä luonnollisesta asiasta seuraisi kuolema kyseiselle henkilölle?"
Siitä luonnollisesta asiasta seuraa kuolema vaan silloin jos joutuu kiihko-uskovaisten tappamaksi. Vai tarkoitatko helvettiä? Todista ensin sen olemassa olo. Tai aloita vaikka sieluista tai synnistä...Todista ne.
"Jos sinä olet hetero (kuten varmaan oletkin) niin mikä sinua estää haluamasta saman sukupuolen edustajaa elämänkumppaniksi?"
(Elämänkumppaniksi vai seksikumppaniksi, asioilla on mielestäni suuri ero, mutta voin olla huomiomatta sitä tällä kertaa).
Mikä estää? Järki, mielestäni se olisi typerää. Syy miksi haluaisin elämänkumpanin (puolison), on perheen perustaminen ja lasten kasvattaminen.
Seksi/rakkaus/välittäminen/yksinäisyys eivät ole mielestäni hyviä syitä.
Mutta olen kyllä valmis antamaan anteeksi sen, että ei hallitse itseään.
"Homoseksuaalisuus ei ole mieliteko eikä usko!"
Väitän silti, että se on halu ja jokainen ihminen voi päättää mitä haluaa, jos on rehellinen itselleen.
Mutta, tiedän kyllä ettei minun väitetä hyväksytä ja tämän asia voidaan minun puolestani jättää tähän.
"Siitä luonnollisesta asiasta seuraa kuolema vaan silloin jos joutuu kiihko-uskovaisten tappamaksi."
Ja sinäkö olet valmis vakuuttamaan toisen ihmisen hengen?
"Ja aatteet ovat vastuussa jos jotain tekoa ei tekisi ilman niiden "oikeutusta"."
Mutta ihminen antaa itse lopulta oikeutuksen tuolle oikeutukselle, joten "syyllinen" on aina ihminen itse omissa päätöksissä.
Muut sinun pointtisi ovat sitä sellaista huttua etten niitä kommentoi mutta yhteen asiaan puuttuisin:
"Mikä estää? Järki, mielestäni se olisi typerää. Syy miksi haluaisin elämänkumpanin (puolison), on perheen perustaminen ja lasten kasvattaminen.
Seksi/rakkaus/välittäminen/yksinäisyys eivät ole mielestäni hyviä syitä.
Mutta olen kyllä valmis antamaan anteeksi sen, että ei hallitse itseään."
Siis sinä seurustelet vain sen takia että saisit tehtyä lisää lapsia tähän maailmaan. Sillä ei ole mitään vaikutusta että nautit toisen ihmisen seurasta ja välittämisestä. Sinä siis olet joko yksin tai sitten vaan perhettä perustamassa.
Ja sinun logiikkasi mukaan kaikki hetero-suhteet jotka eivät tuota lapsia olisivat yhtälailla syrjinnän ansaitsevia...Vai.
Ja miten se sinun elämääsi vaikuttaa että joku elää onnellisesti omaa sukupuoltaan olevan henkilön kanssa oli se suhde sitten pari- tai seksisuhde? Tähän kysymykseen voisit vielä vastata.
Toivottavasti kukaan ei erehdy sinun kanssasi asustamaan, jos päämääräsi on vain hommata nainen lapsia synnyttämään.
"Siis sinä seurustelet vain sen takia että saisit tehtyä lisää lapsia tähän maailmaan. Sillä ei ole mitään vaikutusta että nautit toisen ihmisen seurasta ja välittämisestä. Sinä siis olet joko yksin tai sitten vaan perhettä perustamassa."
Mielestäni perheen perustaminen on ainoa järkevä syy avioliittoon. Järjettömät syyt eivät välttämättä ole suoraan huonoja :)
Jos toisten serasta iloitseminen ja toisesta välittäminen olisi perusteluita, minun pitäisi olla lähhes kaikkien kanssa naimisissa.
Toisen ihmisen mielyttävyys on tietenkin tärkeä asia, koska minun mielestäni avioliiton tarkoitus on olla kuolemaan asti pysyvä ja siksi siihen ei kannata ryhtyä kenen tahansa kanssa.
Minä en tarvitse seuran vuoksi tai yksinäisyyden välttämisen vuoksi mitään liittoa. Eikä avioliitto ole minun mielestäni hyvä ratkaisu siihen, ettei halua olla yksin.
"Ja sinun logiikkasi mukaan kaikki hetero-suhteet jotka eivät tuota lapsia olisivat yhtälailla syrjinnän ansaitsevia...Vai."
Tarkoitukseni ei ole syrjiä kenenkään liittoja, vaan mielestäni avioliitossa, ei ole järkeä, jos siinä ei ole ideana perheen perustaminen ja sen hyvin voinnin edistäminen.
Ihmissuhteet eivät ole mielestäni huono asia, ei mielestäni myöskään Raamatun mukaan. Raamatun mukaan (johon itse uskon) se, että on seksisuhteessa saman sukupuolen kanssa, on huono asia ja tuomittava teko. Tämä ei tarkoita, että sellaista tekeviä olisi pakko kohdella pahasti, mutta sitä tekoa ei tarvitse hyväksyä.
"Ja miten se sinun elämääsi vaikuttaa että joku elää onnellisesti omaa sukupuoltaan olevan henkilön kanssa oli se suhde sitten pari- tai seksisuhde? Tähän kysymykseen voisit vielä vastata."
Onneksi ei tietääkseni mitenkään, paitsi olen vähän surullinen, jos tiedän jonkun tekevän vastoin Jumalan tahtoa, koska se ei ole hyvä niille ihmisille, koska vie eroon Jumalasta ja totuudesta.
"Toivottavasti kukaan ei erehdy sinun kanssasi asustamaan, jos päämääräsi on vain hommata nainen lapsia synnyttämään."
Onneksi siitä ei ole kovinkaan suurta riskiä, kun olen aika vastenmielinen ihminen.
Mikä olisi hyväksyttävä päämäärä ja syy avioliitolle?
Mihinkään. Mikään ihmisen idea ei ole vielä ratkaissut ihmiskunnan ongelmia.
1.Elä ja anna elää!
2.Antakaa lapsien olla lapsia.
3.Älä tee muille mitä et halua itsellesi tapahtuvan.
Hitsi tässähän oli hyvä alku! taidanpa perustaa oman uskonnon! :) palvokaa minua koska olen viisas!
Kuinkas paljon ihmiskunnan ongelmia uskonto on ratkaissut? Eipä taida olla yhtään. Uskonnot aiheuttavat ongelmia. Esimerkiksi vatikaani kieltää kondomit ja ehkäisyn ja tuloksena on aidsin räjähdysmäinen leviäminen sekä väkiluvub kasvun jota tämä planeetta ei pysty kestämään loputtomasti. Islam saarnaa marttyyri-kuolemista ja fundamentalistit räjäyttävät itsensä kappaleiksi busseissa ja kouluissa. Kristityt amerikassa vastustavat kantasolututkimusta ja kärsijöinä ovat ihmiset joille tämä hoito voisi palauttaa esimerkiksi kävelykyvyn tai toimivan sydämen. JNE...
Christopher Hitchinsiä lainatakseni: Sanokaa yksikin hyvä teko jota ei ei-uskovainen olisi voinut tehdä. (en keksi yhtään...sano vaan jos tiedät jonkun) Ja sanokaa esimerkki pahasta teosta jonka vain uskovainen voisi tehdä. (Tulee mieleen 9/11, inkvisitio, noita-vainot Ym...)
Joten älä sano että ateismi ja sen edistämä tieteellinen kehitys ei olisi ratkaissut mitään. Ongelma on se että uskonnot aiheuttavat enemmän ongelmia kuin mitä tiedä pystyy korjaamaan...
että aina vaan ateismia väitetään aatteeksi. Sitä se ei ole.
Uskonnot ovat aatteita, niissä on väittämiä, dogmeja, määräyksiä ja ties mitä.
"Mikään ihmisen idea ei ole vielä ratkaissut ihmiskunnan ongelmia. "
Aivan... Esimerkiksi kristinusko ei ole ratkaissut mitään.
että aina vaan ateismia väitetään aatteeksi. Sitä se ei ole.
Uskonnot ovat aatteita, niissä on väittämiä, dogmeja, määräyksiä ja ties mitä. Ateismi on vain uskomusten puuttumista.
Lyöt jostain kumman syystä samaan kastiin kaikki uskonnot ja uskomisen. Ikävä kyllä esimerkkejä myös löytyy siitä miten karmeita asioita ihminen joka ei "usko" voi tehdä toisille, koska uskoo että rangaistusta ei tule mistään kuoleman jälkeen.
Joo uskontokaan ei ole ratkaissut ongelmia.