Mistähän mahtaa johtua

Miten tuo seurakunnan edessä tunnustaminen suhtautuu Uuden Testamentin opetuksiin?

Ainakin tekstien opetus vaikuttaa juuri päinvastaiselle.

Matteuksen evankeliumi:
5:24 niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi.

Matteuksen evankeliumi:
6:5 Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
6:6 Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.
6:7 Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.

Eikö tuo ole sitäkin vastaan, että mennään seurakuntaan rukoilemaan seurakunnan keskuudessa?
Kammioonhan Jeesus kehoittaa menemään ja antaa siihen jopa kuulemislupauksensa.

Matteuksen evankeliumi:
7:24 Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.
7:26 Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi.

Miten yleistä lienee kuulla ja noudattaa sitä, mitä kristinuskossa Raamatussa oikeasti opetetaan?
Eiköhän useinmiten toimita kuin ellun kanat omilla mieltymyksillä?

Ihmetyttää miten seurakuntaveljeni voivat tulla tokaisemaan jotain todella ällöttävää siinä ulkona tupakalla ollessani!

kun syntejään jollekulle alkaa pärvöttämään.
* Periaatteessahan synnit saa kaikki anteeksi, silloin kun tulee uskoon, Jeesuksen veri huutoo synnit meren syvyysiin, eikä sieltä ole niitä enää lupa onkia.
* Jotkut synnit vaan siitä huolimatta alkaa nakertaa omaatuntoa, ja niistä ei päästä, ennenkuin ne on tunnustettu jollekin ihmiselle, voi olla tunnustamattakin, mutta helpmmalla itse pääsee, kun ne tunnustetaan ja julistetaan anteeksi saaduiksi. Siinä vaan tunto kevenee.
* Mutta ei missään tapauksessa kaikenmaailman kuullen.
* Itse olen aikoinani tehnyt sen virheen, että tunnustin seurakunan edessä erheeni,kun olisi riittänyt ainoastaan, että olisin vanhemmisto veljelle asiani kertonut, nyt olen saanut sentakia kärsiä tähän saakka ja varmaan lopun elämääni, että ei aina kannata olla ylirehellinen, vaan järki mukaan, kun asioitaan alkaa repostelemaan.
* Ja tuo asiani oli vielä sen luontonen, ettei olisi tarvinnut kertoa kenellekkään, koska kukaan asiasta ei joutunut millään tavalla kärsimään, eikä vahinkoa kenellekkän aiheuttanut!
* On siis hyvä miettiä tarkoin mitä tunnustaa ja mitä ei.
* Omatuntomme voi olla joskus liiankin herkkä, ja silloin tulee asia tutkia Raamatun sanan kautta, ja alistaa se Jeesuksen anteeksiantamuksen piikkiin, varsinkin, jos kukaan ei ole uhri millään tavalla.
* Mitä vähemmän asioitaan levittelee, sen parempi, ne kun saataa tulla vastaan, vaikka kuinka on ne tunnustanut ja siltä osin sovittanut.
* Daavidkin sanoi, että,"syntini on aina minun edessäni." Ei siis kannata toitottaa tekemisiään ympäriinsä, vahingoittaa ainoastaan itseään, ja niikuin aloituksen tekkijä sanoikin, että niitä käytetään itseämme vastaan, tai hallitaan ihmistä niiden kautta, vaikka se onkin minusta ainakin inhottavinta, mitä ihmiselle voidaan tehdä. Mutta ihminen on julma. Jeesus sanookin, "Kavahda ihmistä.!"