Bileamista puhutaan useassa kohdassa Raamattua, niin vanhassa kuin uudessa testamentissa aina ilmestyskirjaa myöten. Puhutaan Bileamin eksytyksestä ja Bileam, Beorin pojan tiestä, selityksiä löytyy. Tulkintoja Bileamin esimerkistä on myös paljon. Pohdinnan aiheena tällä kertaa on vain asioiden alku ja loppu. Bileamin rikkomus Herraa kohtaa ja sen seuraukset.
Bileam oli vanhan testamentin aikoihin elänyt ”näkijä”, jota arvostettiin kykyjensä ansiosta. Israelilaiset olivat leiriytyneet Mooabin aroille, ja Baalak, Sipporin poika, Mooabin kuningas pelkäsi israelilaisia ja kutsui Bileamin kiroamaan tämän kansan. Hän lähetti sanansaattajat matkaan suuri palkkio mukanaan.
Ja niin Bileam rukoili ja Jumala kysyi, keitä tulijat olivat ja kun Bileam sanoi, millä asialla he olivat, pyytämässä, että Bileam kiroaisi israelilaiset, vastasi Herra hänelle suorin sanoin, "Älä mene heidän kanssaan äläkä kiroa sitä kansaa, sillä se on siunattu". Bileam totteli Herraa, eikä lähtenyt vieraiden matkaan.
Mutta kun Mooabin päämiehet kuulivat tämän ja tulivat Baalakin luo, lähetti Baalak uudestaan päämiehiä matkaan, vielä useampia ja arvokkaampia kuin edelliset.
Bileamille luvattiin suuret rahat ja vaikutusvaltaisten ihmisten ystävyyttä. Bileam tiesi, mitä Herra asiasta oli mieltä, vaan päätti silti kysyä uudestaan, josko saisi Jumalan mielen muuttumaan. Ehkäpä suuri palkkio häikäisi hänen silmänsa ja ihmiskunnia. Joka tapauksessa Hän kysyi taas Herran tahtoa, enkö saisi lähteä näiden miesten matkaan ja Jumala sanoikin tällä kertaa, ”mene”. Ja niin Bileam lähti matkaan.
Sanottakoon tässä välissä, että Bileam yritti toistuvasti tuon reissun aikana saada Jumalalta lupa kirota israelilaiset, vaan Jumala laittoi Bileamin siunaamaan, ja viisaana miehenä Bileam tiesi, että jos olisi uhmannut Jumalaa kiroamalle israelilaiset, olisi kirous tullut hänelle itselleen. ”siunattu olkoon se joka sinua siunaa ja joka sinua kiroaa, saa itse kirouksen päällensä”
Loppujen lopuksi Bileam siunasi israelilaiset, jopa useamman kerran, eikä Baalak alkanut sotimaan kansaa vastaan, jonka puolella oli itse Herra. Bileamista sanotaan tässä vaiheessa Raamatussa, että hän lähti kotiin. Muta mielenkiintoista on lukea hieman myöhemmin Mooseksen 4.kirjasta, kuinka Mooses tuo ilmi asian, Bileamin neuvosta olivat Mooabin tyttäret alkaneet lähestymään israelilaisia vokotellen, viekoitellen, mitä sanaa nyt halutaankin käyttää. Ja israelilaiset alkoivat irstailemaan Mooabin tyttärien kanssa asettuessaan asumaan Sikemiin. Saivatpa Mooabin tyttäret houkuteltua israelilaiset epäjumalanpalvelukseenkin. Ilmeisesti taustalla oli ajatus, että niin kauan kuin israelilaiset olisivat uskollisia Herralle, Herra sotisi heidän puolestaan. Ja huonostihan siinä kävi, Israelilaiset lankesivat ja herra vihastui kansaansa.
Israel sai kuitenkin kostonsa, he hyökkäsivät ja tappoivan viiden alueen kuninkaat, ja sattuipa olemaan paikalla itse Bileamkin ja yhtä kuolleena hänkin kuin muut.
Jos tarkastelemme tuota alkuasetelmaa, niin siinähän oli kyse siitä, että ihminen rukoilee Jumalaa jonkin asian puolesta ja Jumala antaa siihen vastauksensa, joka ei välttämättä ole juuri se, mitä itse olisimme toivoneet. Kun olemme hetken hiljaa, alamme taas niin helposti kysymään Jumalalta, ”eikö sittenkään onnistuisi” ja kun tarpeeksi tahdomme, niin Jumala viimein sanoo, ”mene”. Mutta se ei ole Herran alkuperäinen kanta asiaan. Ihminen todennäköisesti haluaa jotain niin paljon, että on jatkuvasti kyselemässä uudestaan, saisiko, vaikka Herran tahto on tiedossa. Kun sitten ajetaan se oma taho läpi, niin mitä sen jälkeen tapahtuu?
Voi olla, että seuraukset ovat näkyviä ja selkeitä ja hetimiten ilmenevät. Mutta jos muistamme kohdan, jossa Bileam oli siunannut israelin kansan, niin mitä hän teki sen jälkeen, kun jäi palkkakin saamatta. Hän lähti kotiin.
Jälleen kerran tuntuu uskomattomalta, että toimittuaan niin läheisesti Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa, ja varsinkin kiusattuaan Häntä, sekä neuvonsa Mooabin tyttärille, kuinka saisivat israelilaiset lankeamaan pois elävästä Jumlasta, Bileam ei osoita minkäänlaista nöyrtymistä Jumalan edessä, vaan hään vain lähti kotiin täydellisen piittaamattomana siitä, kenen kanssa oli juuri jutellut. saati ajattelematta sitä, miten yritti vaikuttaa itsensä Jumalan valitsemaan kansaa ts. käydä vastarintaan Jumalaa vastaan.. Bileam lähti kotiinsa tietämättä, miten asiat etenevät ja huonostihan ne israelilaisten kannalta etenivät. Siitä Bileam kuuli varmasti vasta myöhemmin.
Mutta jos palaamme taas alku- ja loppuasetelmaan. Niin, Jumala sanoi, ”älä mene”, mutta Bileam ajoi tahtonsa läpi, ja Jumala tuumasi, että ”mene” sitten. Lopputuloksena se, että israelilaiset alkoivat irstailemaan Mooabin tyttärein kanssa ja harjoittamaan epäjumalapalvelusta, Israel lankesi pois Herrasta. Nämä tapahtumat olivat seurausta siitä, kun Bileam ei noudattanut Herran ensimmäistä käkyä, ”älä mene”. Jos Bileam olisi totellutut Herraa, eikä olisi kyseenalaistanut Hänen sanoja, ei olisi tätä kaikkea tapahtunut. Hyvin vaarallinen esimerkki meille tämän ajan uskoville jo pelkästään tämä pohtimatta sen enempää, mitä muuta harhaoppia Bileamin tie sisältää.
Jos uskovana ihmisenä tiedät Jumalan tahdon olevan jonkin asian suhteen selvä ja olet sen jo Jumalalta kysellyt, niin kuinka usein käykin sitten niin, että sitä kantaakin saman asian yhä uudestaan ja uudestaan Herran eteen, kun ”minä tahdon” -asenne on päällä. Ja kuinka usein Jumala sitten sanoo sinulle, mene. Ja sinä menet, vaikka tiedät, ettei se ollut Herran alkuperäinen tahto. Jossain vaiheessa joudut sitten myöntämään, etteivät asiat ole ihan kuten pitäisi. Ja jos olet kuitenkin halukas toteuttamaan Herran tahtoa, joudut myöntämään virheesi, pyytämään Jumalalta anteeksi, mitä Bileam ei tehnyt missään vaiheessa, hänhän vain lähti kotiin, vaikka tiesi, ketä vastaan oli rikkonut, ketä vastaan noussut. Niinpä sai Bileam Herran hänelle määräämän osan, hän kuoli yhdessä viiden kuninkaan joukossa, kun israelilaiset tekivät kostoretken. Mutta sinun osasi on pyytää anteeksi siinä vaiheessa, kun huomaat, että ehkä tämä valinta olikin väärä, ja kun tajuat, että ehkä sittenkään jättänyt asiaa rukouksessa Herralle, vaan pyysitkin Herraa siunaamaan sinun omat suunnitelmasi. Niin tai näin, meillä on armahtava Jumala, joka antaa anteeksi hairahduksemme ja ne olosuhteet, joihin olemme itse itsemme saattaneet, on Jumala voimallinen korjaamaan mahdolliset tekemämme virheet, tai ainakin antamaan rohkeutta ja voimaa tehdä asiat itse.
Kun me lähdemme oman tahdon tielle, yrittäen pakottaa Jumalaa toimimaan meidän suunnitelmien mukaan, niin siinä piilee suuremmat vaarat kuin osaamme ajatellakaan. Se, mitä kaikkea siitä voi seurata ja poikia muuhun suuntaan, toisiin ihmisiin ja vaikutukset monella tasolla. Jos kyse olisi vain meistä itsestämme, olisi asia ehkä helpompi, mutta kun näin ei ole. Tekemillämme valinnoilla on hyvin usein vaikutus myös ympärillä oleviin ihmisiin. Bileam ei totellut Herraa alunperin, vaan Hän kysyi uudestaan, eikö sittenkin voisi lähteä? Ja kun sydämestään hän oli päätöksensä jo tehnyt ja niin kovasti halusi, niin Herra antoi hänen mennä. Ei Jumala ala väkisin meitä pidättelemään, Hän vaan toivoisi meille parasta kaikessa. Jos Bileam olisi ollut kuuliainen, ja sanonut, ”en lähde, koska Herra ei sitä halua”, niin olisi vältytty monelta asialta. Nyt Bileamin omapäisyys johti lopulta siihen, että israelilaiset luopuivat Herrasta. Yhden ainoan teon takia, yhden ihmisen uskottomuuden tähden. Tosin muistetaan, että Bileam ei ollut näkemässä kaikkea sitä, mitä hänen rikkomuksensa Jumalan ensimmäistä käskyä vastaan aiheutti. Itseasiassa jos Bileam olisi tiennyt, mitä seuraamuksia tuosta yhdestä keskustelusta ”saanko mennä vai en” - tulisi olemaan, niin hän aivan varmasti olisi jäänyt kotiin ja uskonut Herraa, ollut kuuliainen Hänelle. Bileaman uppiniskaisuuden ja oman tahdon läpiajamisen seuraukset näkyivät todella kauas. Jopa niin kauas, Bileam itse tuli tiensä matkan päähän ja kuoli yhdessä mahtivaltaisten suurmiehien, kuninkaiden seurassa, Kaikkivaltias näytti voimansa ja rutosti.
Tämän tulisi olla meilläkin mielessä, olla kuuliaisia Jumalalle, eikä lähteä väkisillä yrittämään ja toivoa, että kyllä Herra meitä auttaa. Ei Jumala meitä pidättele, saamme kyllä valita, minkä tien valitsemme. Jumala haluaisi kuitenkin meidän parasta, ja jos Hän sanoo jostakin asiasta suoraan ”älä lähde sinne”, niin tyytykäämme siihen. Jos päätämme lähteä, niin kyllä Herra antaa siihenkin luvan, vetäytyy ja antaa ihmisen mennä. Mutta tuolla omalla valinnalla, sillä voi olla kauaskantoiset seuraukset, eikä välttämättä mitkään hyvät. Pahimmillaan se käynnistää sellaisen tapahtumien vyöryn, jota emme itse edes huomaa ja voi olla jopa vaaraksi koko seurakunnalle. Jo sen tähden meidän tulee olla kuuliaisia, sen tähden meidän tulee jaksaa luottaa Isään ja Hänen arvostelukykyyn, Hän kyllä tietää, mikä meille on parasta. Alkäämme lähtekö Bileamin tietä kulkemaan, se tie ei kanna hedelmää - se tie on kuoleman tie.
”Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie” (Sl. 14:22).
Bileam oli vanhan testamentin aikoihin elänyt ”näkijä”, jota arvostettiin kykyjensä ansiosta. Israelilaiset olivat leiriytyneet Mooabin aroille, ja Baalak, Sipporin poika, Mooabin kuningas pelkäsi israelilaisia ja kutsui Bileamin kiroamaan tämän kansan. Hän lähetti sanansaattajat matkaan suuri palkkio mukanaan.
Ja niin Bileam rukoili ja Jumala kysyi, keitä tulijat olivat ja kun Bileam sanoi, millä asialla he olivat, pyytämässä, että Bileam kiroaisi israelilaiset, vastasi Herra hänelle suorin sanoin, "Älä mene heidän kanssaan äläkä kiroa sitä kansaa, sillä se on siunattu". Bileam totteli Herraa, eikä lähtenyt vieraiden matkaan.
Mutta kun Mooabin päämiehet kuulivat tämän ja tulivat Baalakin luo, lähetti Baalak uudestaan päämiehiä matkaan, vielä useampia ja arvokkaampia kuin edelliset.
Bileamille luvattiin suuret rahat ja vaikutusvaltaisten ihmisten ystävyyttä. Bileam tiesi, mitä Herra asiasta oli mieltä, vaan päätti silti kysyä uudestaan, josko saisi Jumalan mielen muuttumaan. Ehkäpä suuri palkkio häikäisi hänen silmänsa ja ihmiskunnia. Joka tapauksessa Hän kysyi taas Herran tahtoa, enkö saisi lähteä näiden miesten matkaan ja Jumala sanoikin tällä kertaa, ”mene”. Ja niin Bileam lähti matkaan.
Sanottakoon tässä välissä, että Bileam yritti toistuvasti tuon reissun aikana saada Jumalalta lupa kirota israelilaiset, vaan Jumala laittoi Bileamin siunaamaan, ja viisaana miehenä Bileam tiesi, että jos olisi uhmannut Jumalaa kiroamalle israelilaiset, olisi kirous tullut hänelle itselleen. ”siunattu olkoon se joka sinua siunaa ja joka sinua kiroaa, saa itse kirouksen päällensä”
Loppujen lopuksi Bileam siunasi israelilaiset, jopa useamman kerran, eikä Baalak alkanut sotimaan kansaa vastaan, jonka puolella oli itse Herra. Bileamista sanotaan tässä vaiheessa Raamatussa, että hän lähti kotiin. Muta mielenkiintoista on lukea hieman myöhemmin Mooseksen 4.kirjasta, kuinka Mooses tuo ilmi asian, Bileamin neuvosta olivat Mooabin tyttäret alkaneet lähestymään israelilaisia vokotellen, viekoitellen, mitä sanaa nyt halutaankin käyttää. Ja israelilaiset alkoivat irstailemaan Mooabin tyttärien kanssa asettuessaan asumaan Sikemiin. Saivatpa Mooabin tyttäret houkuteltua israelilaiset epäjumalanpalvelukseenkin. Ilmeisesti taustalla oli ajatus, että niin kauan kuin israelilaiset olisivat uskollisia Herralle, Herra sotisi heidän puolestaan. Ja huonostihan siinä kävi, Israelilaiset lankesivat ja herra vihastui kansaansa.
Israel sai kuitenkin kostonsa, he hyökkäsivät ja tappoivan viiden alueen kuninkaat, ja sattuipa olemaan paikalla itse Bileamkin ja yhtä kuolleena hänkin kuin muut.
Jos tarkastelemme tuota alkuasetelmaa, niin siinähän oli kyse siitä, että ihminen rukoilee Jumalaa jonkin asian puolesta ja Jumala antaa siihen vastauksensa, joka ei välttämättä ole juuri se, mitä itse olisimme toivoneet. Kun olemme hetken hiljaa, alamme taas niin helposti kysymään Jumalalta, ”eikö sittenkään onnistuisi” ja kun tarpeeksi tahdomme, niin Jumala viimein sanoo, ”mene”. Mutta se ei ole Herran alkuperäinen kanta asiaan. Ihminen todennäköisesti haluaa jotain niin paljon, että on jatkuvasti kyselemässä uudestaan, saisiko, vaikka Herran tahto on tiedossa. Kun sitten ajetaan se oma taho läpi, niin mitä sen jälkeen tapahtuu?
Voi olla, että seuraukset ovat näkyviä ja selkeitä ja hetimiten ilmenevät. Mutta jos muistamme kohdan, jossa Bileam oli siunannut israelin kansan, niin mitä hän teki sen jälkeen, kun jäi palkkakin saamatta. Hän lähti kotiin.
Jälleen kerran tuntuu uskomattomalta, että toimittuaan niin läheisesti Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa, ja varsinkin kiusattuaan Häntä, sekä neuvonsa Mooabin tyttärille, kuinka saisivat israelilaiset lankeamaan pois elävästä Jumlasta, Bileam ei osoita minkäänlaista nöyrtymistä Jumalan edessä, vaan hään vain lähti kotiin täydellisen piittaamattomana siitä, kenen kanssa oli juuri jutellut. saati ajattelematta sitä, miten yritti vaikuttaa itsensä Jumalan valitsemaan kansaa ts. käydä vastarintaan Jumalaa vastaan.. Bileam lähti kotiinsa tietämättä, miten asiat etenevät ja huonostihan ne israelilaisten kannalta etenivät. Siitä Bileam kuuli varmasti vasta myöhemmin.
Mutta jos palaamme taas alku- ja loppuasetelmaan. Niin, Jumala sanoi, ”älä mene”, mutta Bileam ajoi tahtonsa läpi, ja Jumala tuumasi, että ”mene” sitten. Lopputuloksena se, että israelilaiset alkoivat irstailemaan Mooabin tyttärein kanssa ja harjoittamaan epäjumalapalvelusta, Israel lankesi pois Herrasta. Nämä tapahtumat olivat seurausta siitä, kun Bileam ei noudattanut Herran ensimmäistä käkyä, ”älä mene”. Jos Bileam olisi totellutut Herraa, eikä olisi kyseenalaistanut Hänen sanoja, ei olisi tätä kaikkea tapahtunut. Hyvin vaarallinen esimerkki meille tämän ajan uskoville jo pelkästään tämä pohtimatta sen enempää, mitä muuta harhaoppia Bileamin tie sisältää.
Jos uskovana ihmisenä tiedät Jumalan tahdon olevan jonkin asian suhteen selvä ja olet sen jo Jumalalta kysellyt, niin kuinka usein käykin sitten niin, että sitä kantaakin saman asian yhä uudestaan ja uudestaan Herran eteen, kun ”minä tahdon” -asenne on päällä. Ja kuinka usein Jumala sitten sanoo sinulle, mene. Ja sinä menet, vaikka tiedät, ettei se ollut Herran alkuperäinen tahto. Jossain vaiheessa joudut sitten myöntämään, etteivät asiat ole ihan kuten pitäisi. Ja jos olet kuitenkin halukas toteuttamaan Herran tahtoa, joudut myöntämään virheesi, pyytämään Jumalalta anteeksi, mitä Bileam ei tehnyt missään vaiheessa, hänhän vain lähti kotiin, vaikka tiesi, ketä vastaan oli rikkonut, ketä vastaan noussut. Niinpä sai Bileam Herran hänelle määräämän osan, hän kuoli yhdessä viiden kuninkaan joukossa, kun israelilaiset tekivät kostoretken. Mutta sinun osasi on pyytää anteeksi siinä vaiheessa, kun huomaat, että ehkä tämä valinta olikin väärä, ja kun tajuat, että ehkä sittenkään jättänyt asiaa rukouksessa Herralle, vaan pyysitkin Herraa siunaamaan sinun omat suunnitelmasi. Niin tai näin, meillä on armahtava Jumala, joka antaa anteeksi hairahduksemme ja ne olosuhteet, joihin olemme itse itsemme saattaneet, on Jumala voimallinen korjaamaan mahdolliset tekemämme virheet, tai ainakin antamaan rohkeutta ja voimaa tehdä asiat itse.
Kun me lähdemme oman tahdon tielle, yrittäen pakottaa Jumalaa toimimaan meidän suunnitelmien mukaan, niin siinä piilee suuremmat vaarat kuin osaamme ajatellakaan. Se, mitä kaikkea siitä voi seurata ja poikia muuhun suuntaan, toisiin ihmisiin ja vaikutukset monella tasolla. Jos kyse olisi vain meistä itsestämme, olisi asia ehkä helpompi, mutta kun näin ei ole. Tekemillämme valinnoilla on hyvin usein vaikutus myös ympärillä oleviin ihmisiin. Bileam ei totellut Herraa alunperin, vaan Hän kysyi uudestaan, eikö sittenkin voisi lähteä? Ja kun sydämestään hän oli päätöksensä jo tehnyt ja niin kovasti halusi, niin Herra antoi hänen mennä. Ei Jumala ala väkisin meitä pidättelemään, Hän vaan toivoisi meille parasta kaikessa. Jos Bileam olisi ollut kuuliainen, ja sanonut, ”en lähde, koska Herra ei sitä halua”, niin olisi vältytty monelta asialta. Nyt Bileamin omapäisyys johti lopulta siihen, että israelilaiset luopuivat Herrasta. Yhden ainoan teon takia, yhden ihmisen uskottomuuden tähden. Tosin muistetaan, että Bileam ei ollut näkemässä kaikkea sitä, mitä hänen rikkomuksensa Jumalan ensimmäistä käskyä vastaan aiheutti. Itseasiassa jos Bileam olisi tiennyt, mitä seuraamuksia tuosta yhdestä keskustelusta ”saanko mennä vai en” - tulisi olemaan, niin hän aivan varmasti olisi jäänyt kotiin ja uskonut Herraa, ollut kuuliainen Hänelle. Bileaman uppiniskaisuuden ja oman tahdon läpiajamisen seuraukset näkyivät todella kauas. Jopa niin kauas, Bileam itse tuli tiensä matkan päähän ja kuoli yhdessä mahtivaltaisten suurmiehien, kuninkaiden seurassa, Kaikkivaltias näytti voimansa ja rutosti.
Tämän tulisi olla meilläkin mielessä, olla kuuliaisia Jumalalle, eikä lähteä väkisillä yrittämään ja toivoa, että kyllä Herra meitä auttaa. Ei Jumala meitä pidättele, saamme kyllä valita, minkä tien valitsemme. Jumala haluaisi kuitenkin meidän parasta, ja jos Hän sanoo jostakin asiasta suoraan ”älä lähde sinne”, niin tyytykäämme siihen. Jos päätämme lähteä, niin kyllä Herra antaa siihenkin luvan, vetäytyy ja antaa ihmisen mennä. Mutta tuolla omalla valinnalla, sillä voi olla kauaskantoiset seuraukset, eikä välttämättä mitkään hyvät. Pahimmillaan se käynnistää sellaisen tapahtumien vyöryn, jota emme itse edes huomaa ja voi olla jopa vaaraksi koko seurakunnalle. Jo sen tähden meidän tulee olla kuuliaisia, sen tähden meidän tulee jaksaa luottaa Isään ja Hänen arvostelukykyyn, Hän kyllä tietää, mikä meille on parasta. Alkäämme lähtekö Bileamin tietä kulkemaan, se tie ei kanna hedelmää - se tie on kuoleman tie.
”Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie” (Sl. 14:22).
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuo oli erittäin hyvä kirjoitus.
Jeesus sinua siunatkoon.
Kiitos veljeni hyvästä raamattutunnista.
Jeesus sinua siunatkoon.