Me tarvitaan Helluntailainen sefu palstalle nopeesti !! Että saamme puhua Helluntailaisuudesta ja Jumalan sanasta.
-----> Elikä hyvä kirjoitus Rakas mamabeardilta
Vaikka muuten olen
Kirjoittanut: mamabeard 11.10.2008 klo 20.52
ainakin pääasioissa kanssasi samoilla linjoilla, ja pidän persoonallisesta tyylistä jolla kirjoitat kirjoituksesi joissa kyllä on asiaa jos haluaa sisältöön kiinnittää huomion eikä epäolennaisuuksiin niin kuin jotkut jotka jo lähtökohdistaan lukee uskovien kirjoituksia sillä mielellä että pyrkii löytämään jos mitä mahdollista ja mahdotonta kritisoitavaa, niin tässä asiassa en kuitenkaan voi olla täysin samaa mieltä. Viitaten kopioimaasi Eroen viestiin.
Asia ei ole aivan näin yksipuolinen.
Varsinkin kun peräänkuulutetaan tasapuolista sheriffiä.
Pieni kommentti nyt ainakin Eroen viimeiseen lauseeseen, että kaikkein naurettavin on palstalla se, joka arvioi uskovia vaikka ei itse ole uskossa.
Pitäisikö uskovien arviointi sallia ainoastaan uskoville? Kyllä uskovan pitää kestää maailman taholta tuleva arviointi ja kritiikki on se asiallista tai asiatonta, ja sitten löytää Herralta siihen oikea asenne missä kohtaa kritiikki antaa aihetta vakavaan itsetutkisteluun ja parannuksentekoon, missä kohtaa ei, sekä - tärkeää: kuinka tähän ihmiseen, siis kritiikin esittäjään asennoidun?
Aiheeton tai muuten kohtuuton, jopa valheellinen kritiikki antaa mahdollisuuden tarkastella omia tunnereaktioita mitä sisimmästä nousee ja sellaisena voi johtaa terveelliseen itsetutkisteluun.
Frank Mangsia siteeraten:
- - -
Vihollisen kavaluuden vuoksi Daniel sai katsella Herran kirkkautta leijonanluolassa...
...kun ikuisuuden valo lankeaa meidän hengelliseen kehitykseemme, on hyvin luultavaa, että huomaamme olevan enemmän syytä kiittää Jumalaa vihollisistamme kuin monista ystävistämme.
Puu, jota myrsky ei milloinkaan ole ravistellut, ei koskaan työnnä juuriaan syvälle maan uumeniin. Se elää toisten puitten suojassa, ja kun ne hakataan pois, se kaatuu ensimmäisestä tuulenpuuskasta.
Kiitä Jumalaa, jos olet saanut kokea hiukan pilkkaa Kristuksen tähden. Se on auttava sinua kestämään lähestyvässä rajuilmassa...
Minkä tähden niin kirveli, kun pahojen kielten ruoska repi ja raateli meidän nimeämme ja mainettamme?
Siksi, että elimme itsellemme mieliksi.
Miksi niin kovasti tulimme kuohuksiin toisten ihmisten itseemme ja tekoihimme kohdistuvasta arvostelusta?
Siksi, että etsimme ihmisten, emmekä Jumalan kunniaa.
Eikö siis ollutkin ihmeellistä armoa, kun Jumala toisten ihmisten moitteiden avulla paljasti heikon kohdan meidän luonteessamme! Miten olisimme sen muuten huomanneet ja miten se muuten olisi tullut parannetuksi?
Se ei voi merkitä mitään muuta kuin että meidän on tehtävä hyvää niille, jotka ovat tehneet meille pahaa, puhuttava hyvää niistä, jotka ovat parjanneet meitä, ja etsittävä tilaisuutta saada olla siunaukseksi niille, jotka ovat vihollisiamme.
Sillä meidän kristillisyyttämme ei voida arvostella sen mukaan, miten me kohtelemme ystäviämme, vaan sen mukaan, miten kohtelemme vihamiehiämme.
Että me olemme myötämielisiä niille, jotka meitä miellyttävät, ja ystävällisiä ystävillemme - se ei ole lainkaan mikään kristillisyyden tuntomerkki...
Ei kenkään meistä halua kieltää, että Jeesus eli antaakseen samoin kuin aurinko on olemassa valaistakseen ja lähde jakaakseen rikkaasta sisällöstään. Eikä kukaan meistä voi kieltää Jumalan suunnitelman olevan, että meidän, hänen lastensa, tulee olla saman mielen hallitsemia...
Tunnustamme, ettei tämä ole helppoa. Se on ehdottomassa ristiriidassa ihmisluonnon kanssa, jonka perusominaisuus on itsekkyys. Mutta sellaista on kristinusko. Se ei hetkeksikään yritä mukautua luonnollisen ihmisen vaatimuksiin, mutta se tarjoaa synnin turmelemalle ihmiselle yliluonnollisen muutoksen.
Ja silloin yliluonnollisesta tulee luonnollinen.
Mangs. Kirjasta LÄHTEIDEN MAA, Kuva ja sana 1944.
Sivuilta 35, 36, 37-38, 45, 46-47.
- - -
Jeesuksen sanojen mukaan meidät tunnetaan hänen opetuslapsikseen siitä, että meillä on keskinäinen rakkaus, Joh. 13:35. Tämä on yksi asia missä ihmisillä on suorastaan syytä arvostella uskovia ja epäillä heidän uskonsa todenperäisyyttä. Jeesus itse on arviointiperusteen asettanut.
Mitä sitten on keskinäinen rakkaus? Saman puolueen jäsenet rakastavat toisiaan, koska rakastavat omia mielipiteitään: inhimillinen yhteenkuuluvuus luo keskinäisen rakkauden. Mutta tämä ei ole Jeesuksen tarkoittamaa keskinäistä rakkautta.
Ytimeltään kyse on vain siitä, että saman Isän erilaisina ja mielipiteiltämme moninaisina lapsina tunnemme toisemme hengen, ei lihan kautta. Paavali kirjoitti että pitäähän meillä olla puolueita, että kävisi ilmi ketkä kestävät koetuksen. Minkä koetuksen? Ainakin sen, että kykenemmekö rakastamaan ja kunnioittamaan toisiamme silloinkin ja nimenomaan juuri silloin, kun olemme eri mieltä.
Jumalan rakkaudelle ja totuudelle antautuen kykenemme.
Kristillinen oppi niin tärkeä kuin onkin ei ole yhdistävä tekijä ja opilliset erimielisyydet eivät myöskään ole erottava tekijä. Rajalinja kulkee uudestisyntymisessä: että Jumalan lapsina tunnustamme Jeesuksen sovintotyön. Jumala tuntee omansa ja siltä pohjalta kunnioitamme Hänen pelastustekoaan vajavaisissa veljissä ja siskoissa, olemmehan itsekin vielä vajavaisia ja matkalla. Armon varassa.
Keskinäisestä rakkaudesta käsin kristitty rakastaa kaikkia ihmisiä, siihen hänet ainakin on kutsuttu. Ei johonkin hampaattomaan hymistelyyn ja kaiken suvaitsemiseen, mutta oman mentaliteetin valaisuun. Jos vietämme aikaa niin sanotusti ristin juurella - rehellisyydessä ylösnousseen kirkkautta katsellen, ainoana todellisena ja ensisijaisena päämääränä olla Hänen valloittama ja kasvaa Hänen tuntemisessaan: varmaan saamme monta kertaa tehdä parannusta rakkaudettomasta asenteesta, tuomiohenkisestä vikoilusta ja - valitettavan usein, jopa herjaamisesta!
Näin se on...
Olen samaa mieltä että sheriffi ei varmaan olisi palstalle haitaksi, päinvastoin. Mutta asiattomuuksia, ylilyöntejä ja nimittelyä ei ole ainoastaan ei-uskovien kirjoituksissa, niitä löytyy uskovienkin kirjoituksista
-----> Elikä hyvä kirjoitus Rakas mamabeardilta
Vaikka muuten olen
Kirjoittanut: mamabeard 11.10.2008 klo 20.52
ainakin pääasioissa kanssasi samoilla linjoilla, ja pidän persoonallisesta tyylistä jolla kirjoitat kirjoituksesi joissa kyllä on asiaa jos haluaa sisältöön kiinnittää huomion eikä epäolennaisuuksiin niin kuin jotkut jotka jo lähtökohdistaan lukee uskovien kirjoituksia sillä mielellä että pyrkii löytämään jos mitä mahdollista ja mahdotonta kritisoitavaa, niin tässä asiassa en kuitenkaan voi olla täysin samaa mieltä. Viitaten kopioimaasi Eroen viestiin.
Asia ei ole aivan näin yksipuolinen.
Varsinkin kun peräänkuulutetaan tasapuolista sheriffiä.
Pieni kommentti nyt ainakin Eroen viimeiseen lauseeseen, että kaikkein naurettavin on palstalla se, joka arvioi uskovia vaikka ei itse ole uskossa.
Pitäisikö uskovien arviointi sallia ainoastaan uskoville? Kyllä uskovan pitää kestää maailman taholta tuleva arviointi ja kritiikki on se asiallista tai asiatonta, ja sitten löytää Herralta siihen oikea asenne missä kohtaa kritiikki antaa aihetta vakavaan itsetutkisteluun ja parannuksentekoon, missä kohtaa ei, sekä - tärkeää: kuinka tähän ihmiseen, siis kritiikin esittäjään asennoidun?
Aiheeton tai muuten kohtuuton, jopa valheellinen kritiikki antaa mahdollisuuden tarkastella omia tunnereaktioita mitä sisimmästä nousee ja sellaisena voi johtaa terveelliseen itsetutkisteluun.
Frank Mangsia siteeraten:
- - -
Vihollisen kavaluuden vuoksi Daniel sai katsella Herran kirkkautta leijonanluolassa...
...kun ikuisuuden valo lankeaa meidän hengelliseen kehitykseemme, on hyvin luultavaa, että huomaamme olevan enemmän syytä kiittää Jumalaa vihollisistamme kuin monista ystävistämme.
Puu, jota myrsky ei milloinkaan ole ravistellut, ei koskaan työnnä juuriaan syvälle maan uumeniin. Se elää toisten puitten suojassa, ja kun ne hakataan pois, se kaatuu ensimmäisestä tuulenpuuskasta.
Kiitä Jumalaa, jos olet saanut kokea hiukan pilkkaa Kristuksen tähden. Se on auttava sinua kestämään lähestyvässä rajuilmassa...
Minkä tähden niin kirveli, kun pahojen kielten ruoska repi ja raateli meidän nimeämme ja mainettamme?
Siksi, että elimme itsellemme mieliksi.
Miksi niin kovasti tulimme kuohuksiin toisten ihmisten itseemme ja tekoihimme kohdistuvasta arvostelusta?
Siksi, että etsimme ihmisten, emmekä Jumalan kunniaa.
Eikö siis ollutkin ihmeellistä armoa, kun Jumala toisten ihmisten moitteiden avulla paljasti heikon kohdan meidän luonteessamme! Miten olisimme sen muuten huomanneet ja miten se muuten olisi tullut parannetuksi?
Se ei voi merkitä mitään muuta kuin että meidän on tehtävä hyvää niille, jotka ovat tehneet meille pahaa, puhuttava hyvää niistä, jotka ovat parjanneet meitä, ja etsittävä tilaisuutta saada olla siunaukseksi niille, jotka ovat vihollisiamme.
Sillä meidän kristillisyyttämme ei voida arvostella sen mukaan, miten me kohtelemme ystäviämme, vaan sen mukaan, miten kohtelemme vihamiehiämme.
Että me olemme myötämielisiä niille, jotka meitä miellyttävät, ja ystävällisiä ystävillemme - se ei ole lainkaan mikään kristillisyyden tuntomerkki...
Ei kenkään meistä halua kieltää, että Jeesus eli antaakseen samoin kuin aurinko on olemassa valaistakseen ja lähde jakaakseen rikkaasta sisällöstään. Eikä kukaan meistä voi kieltää Jumalan suunnitelman olevan, että meidän, hänen lastensa, tulee olla saman mielen hallitsemia...
Tunnustamme, ettei tämä ole helppoa. Se on ehdottomassa ristiriidassa ihmisluonnon kanssa, jonka perusominaisuus on itsekkyys. Mutta sellaista on kristinusko. Se ei hetkeksikään yritä mukautua luonnollisen ihmisen vaatimuksiin, mutta se tarjoaa synnin turmelemalle ihmiselle yliluonnollisen muutoksen.
Ja silloin yliluonnollisesta tulee luonnollinen.
Mangs. Kirjasta LÄHTEIDEN MAA, Kuva ja sana 1944.
Sivuilta 35, 36, 37-38, 45, 46-47.
- - -
Jeesuksen sanojen mukaan meidät tunnetaan hänen opetuslapsikseen siitä, että meillä on keskinäinen rakkaus, Joh. 13:35. Tämä on yksi asia missä ihmisillä on suorastaan syytä arvostella uskovia ja epäillä heidän uskonsa todenperäisyyttä. Jeesus itse on arviointiperusteen asettanut.
Mitä sitten on keskinäinen rakkaus? Saman puolueen jäsenet rakastavat toisiaan, koska rakastavat omia mielipiteitään: inhimillinen yhteenkuuluvuus luo keskinäisen rakkauden. Mutta tämä ei ole Jeesuksen tarkoittamaa keskinäistä rakkautta.
Ytimeltään kyse on vain siitä, että saman Isän erilaisina ja mielipiteiltämme moninaisina lapsina tunnemme toisemme hengen, ei lihan kautta. Paavali kirjoitti että pitäähän meillä olla puolueita, että kävisi ilmi ketkä kestävät koetuksen. Minkä koetuksen? Ainakin sen, että kykenemmekö rakastamaan ja kunnioittamaan toisiamme silloinkin ja nimenomaan juuri silloin, kun olemme eri mieltä.
Jumalan rakkaudelle ja totuudelle antautuen kykenemme.
Kristillinen oppi niin tärkeä kuin onkin ei ole yhdistävä tekijä ja opilliset erimielisyydet eivät myöskään ole erottava tekijä. Rajalinja kulkee uudestisyntymisessä: että Jumalan lapsina tunnustamme Jeesuksen sovintotyön. Jumala tuntee omansa ja siltä pohjalta kunnioitamme Hänen pelastustekoaan vajavaisissa veljissä ja siskoissa, olemmehan itsekin vielä vajavaisia ja matkalla. Armon varassa.
Keskinäisestä rakkaudesta käsin kristitty rakastaa kaikkia ihmisiä, siihen hänet ainakin on kutsuttu. Ei johonkin hampaattomaan hymistelyyn ja kaiken suvaitsemiseen, mutta oman mentaliteetin valaisuun. Jos vietämme aikaa niin sanotusti ristin juurella - rehellisyydessä ylösnousseen kirkkautta katsellen, ainoana todellisena ja ensisijaisena päämääränä olla Hänen valloittama ja kasvaa Hänen tuntemisessaan: varmaan saamme monta kertaa tehdä parannusta rakkaudettomasta asenteesta, tuomiohenkisestä vikoilusta ja - valitettavan usein, jopa herjaamisesta!
Näin se on...
Olen samaa mieltä että sheriffi ei varmaan olisi palstalle haitaksi, päinvastoin. Mutta asiattomuuksia, ylilyöntejä ja nimittelyä ei ole ainoastaan ei-uskovien kirjoituksissa, niitä löytyy uskovienkin kirjoituksista
Vastaukset 2
Vanhimmat
SAVONAROLAN PALSTATILAA VIEMÄSTÄ, NÄIN TULISI HUOMATTAVAA AJAN JA PALVELINTILAN SÄÄSTÖÄ KUN TÄMÄN COPYPASTEROBOTIN TIHUTYÖT LOPETETTAISIIN.
pitäisi saada helvettiin täältä(ja muualta).